Suomessa ärsyttää rinnoille puhujat, pepulle läimäyttelijät ja alentuva asenne, johon oon törmänny kun kysyn/puhun "miesten asioista". Aivan täyttä bullshittiä, ottaa päähän jo se etten keksiny parempaa sanaa kuin "miesten asiat"! Onko se nyt niin vaikeeta kohdella kaikkia ihmisinä? Onneksi suurin osa ainakin esittää ajattelevansa minuakin ihmisenä..
Parisuhteen luulis olevan se tasa-arvoisin ympäristö, siellä missä vapaaehtoisesti pääsee kumppaninsa valitsemaan. Kusipäähän rakastuminen ei tarkoita että sen kanssa alunperinkään pitäisi alkaa seurustella, mieluummin särkynyt sydän kuin haljennu kallo. Väkivalta muuten ei ole ikinä eikä missään tilanteessa hyväksyttyä, mielestäni. Henkisen väkivallan käyttö lyömäaseena ei ole sekään ok, mutta jälleen kerran sen kumppanin voi valita paremminkin..
Tästä huolimatta ymmärrän lähtemisen vaikeuden, ihmiset kun on sokeita itselleen ja omalle tilanteelleen. Väkivallasta puhutaan vaan niin paljon että jos ei jossain suljetussa kopissa elä niin kuinka voi olla tajuamatta omaa pahaa oloaan, oli se sitten henkistä tai fyysistä? No ei siihen tajuamiseen edes muita tarvita, riittää itsensä kuuntelu. Tai ehkä sitä ihminen ajattelee et ei mulla vielä niin huonosti mene, tai että toinen muuttuu
Mun elämänkokemuksella ei pitäisi mennä aukomaan päätä - 22v on vielä aivan täysi kakara ja idealistikin vielä - mutta teen sen silti
Seuraavassa konkretiaa sitä kaipaaville. Korostan vielä että suurin osa tapaamistani ihmisistä ainakin esittää pitävänsä minua ihmisenä.
Lyhyen elämäni aikana on tapahtunut mm. seuraavaa:
- Keskellä yötä heitettiin ulos kämpästä kun en suostunut makaamaan asunnon miespuolisen asukin kanssa. Sen verran herrasmiesmäinen ulosheitto tosin oli kyseessä että asukki saattoi minut metroon asti ja varmisti myöhemmin että olen päässyt ehjänä kotiin.
- Liftasin yksin humalassa keskellä yötä hame päällä, jos nyt oikein muistan jalassa ei edes ollut pikkuhousuja. Ei-niin-yllättäen mut yritettiin raiskata, mutta onneksi tämäkin mies osoittautui ihmiseksi ja unohti aikeensa kun aloin itkeä. Naisellinen puolustus tehosi sillä kertaa ja sain vielä sen kyydinkin mitä alunperin hain. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, koska edelleen liftaan tarvittaessa, varmaan siihen asti kun kohtaan sen hirviön, joka todella raiskaa. (Suomen laki ei mua siis paljon suojelisi, tai pikemminkin suojelisi kyseistä hirviötä)
- Useita kertoja, sekä Suomessa että ulkomailla, on tultu tarjoamaan rahaa seksiä vastaan, myös keskellä kirkasta päivää. Häpeäkseni joka kerran olen ollut niin tyrmistynyt, etten ole muuta osannut tehdä kuin tuijottaa. Ja miettiä mitä kaikkea saisinkaan kestää jos olisin kaunis.
Toisaalta on tapahtunut näinkin:
- Kaatosateessa kylmissäni istuin kaupan katoksen alla t-paidassa, tien ja minun välissä parkkipaikka, mutta silti skootterilla ohi hurauttanut mies palasi takaisin kysymään tarvitsisinko ehkä kyydin johonkin. En siis liftannut, rahat ja kännykkä oli kotona ja olin vieraalla paikkakunnalle, eli apu oli tervetullut. Mies heitti kotiovelle, täysin päinvastaiseen suuntaan, eikä ottanut kiitosta kuuleviin korviinsa.
- Olen kuullut sanat "kiitos", "ole hyvä" ja "anteeksi" myös niin että niitä on todella tarkoitettu. Olen myös syyllistynyt itse samaan
Lukemattomia kertoja apua olen saanut kun sitä olen tarvinnut, oli sitten kyse painavien tavaroiden nostelusta tai ompelemisesta (eos kummassa olen kädettömämpi). On miljoonia asioita joita en osaa tehdä, muutamia joita osaan, mutta tuntuu hyvältä kun saa apua tai voi itse auttaa.
Parisuhteesta vielä sen verran, että mitä se ketään liikuttaa miten muut toimii? Itselle on käynyt elämäni munkki kun olen tavannut sen miehen, jonka kanssa ajatukset sopii yhteen, eli aate-, raha-, siivous- ja ajankäyttökysymykset menee kuin vettä vaan. Tai on ainakin tähän asti mennyt
