Olen käynyt viisi kertaa Intiassa reppureissulla. Seuraavat listat eivät ole ärsyttävyys- tai parhausjärjestyksessä.
Plussat:
+ monipuolisuus (harvasta maasta löytyy niin vuoristoa kuin rantalomakohteita, hienoja nähtävyyksiä ja edullisia hintoja. Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin)
+ edullinen (joukko)liikenne (junalla, metrolla ja bussilla pääsee yleensä nopeallakin aikataululla liikenteeseen)
+ chai
+ avuliaisuus (en tarkoita tällä itse apua tyrkyttäviä miehiä, jotka ovat vailla rahaa. Jos en esimerkiksi tiedä, missä hotellini on, kysyn monesti pikku kauppojen myyjiltä apua. Jos en tiedä, mikä paikallisbussi menee Mumbain Colabalta CST:lle, kysyn apua bussipysäkillä olevilta. Monet ovat saattaneet jäädä omasta bussistaan pois, jotta näkevät, että pääset oikeaan bussiin. Kukaan heistä ei ikinä ole ollut vailla rahaa. Riksakuskeilta, itse apuaan tyrkyttäviltä tai turistitoimistoista ei sen sijaan saa kysyä apua, koska he ihan varmasti kusettavat sinua mennen tullen ja palatessa)
+ ostoskeskukset etenkin Delhissä (merkkivaatteiden normaalihinnat ovat ehkä n. 25 % halvemmat kuin Suomessa, ja etenkin heinäkuussa merkkivaatteissa on hyvät alennukset. Tiedetään, tiedetään, että harva Intian reppureissaaja haluaa käydä ostamassa samoja rytkyjä kuin Suomesta saa

Basaarista en osta enää vaatteita muuta kuin matkavaatteiksi, koska ne ovat huonolaatuisia plus en innostu sareista tai salvar kameezeista)
+ Pohjoisen vuoristo (esimerkiksi Leh)
+ Nähtävyydet (oma lempparini on Khajurahon erotiikkatemppelit)
+ MRP
+ Ruoka (etenkin leivät ovat tosi hyviä)
+ englannin kielen taito (mielestäni kielitaito on parantunut kymmenessä vuodessa todella paljon. Nykyään osaan käyttää tarpeeksi yksinkertaista sanastoa/elekieltä, että saan haluamani asian selville. Monet aikaisemmat kommentoijat eivät tykkää intian englannin aksentista: minusta se on tosi hauska)
Miinukset
- riksakuskit ja muut ukottajat (vältän riksakuskien palveluiden käyttöä viimeiseen asti. Nyt viimeisinä vuosina on tapahtunut niin, että kuskit eivät enää anna turistille paikallisten hintaa, vaan heillä on länkkärihinnat erikseen. Aikaisemmin pitkällä inttämisellä yleensä sai ainakin lähes paikallisten hintaan matkan)
- Old Delhi (siellä on ehkä eniten kusettavia riksakuskeja ja muka avuliaita paikallisia. Viimeisimmällä reissulla olimme kävelemässä mieheni kanssa juna-asemalle ostamaan lippuja, kun meidän seuraamme lyöttäytyi "työmatkalta kotiin menevä" mies, joka väitti meille kiven kovaa, että lippuja ei voi enää ostaa New Delhin juna-asemalta. Täyttä paskapuhettahan se oli, mutta mies oli oikeasti tosi vakuuttava. En siis ihmettele, että moni menee tuohon lankaan).
- Eteläintialainen ruoka ja thali (idlit, kookoskarrit jne.. Ikävä kyllä niitä tarjotaan monissa hotelleissa, joissa aamiainen kuuluu hintaan).
- Delhin ja sen lähialueiden kuumuus kesällä - etenkin ennen sadekautta
- etuilu (varsinkin kahtena ensimmäisenä kertana emme meinanneet saada ostettua esimerkiksi junalippuja, kun ihmiset aina etuilivat meitä. Nykyään osaamme jonottaa vähän enemmän paikallisten tyyliin, joten etuilua ei enää juurikaan ole)
- kerjäläiset (määrä on mielestäni vähentynyt, tai sitten en enää kiinnitä heihin niin paljoa huomiota. Ikävä muutos on se, että myös selvästi ei-köyhät tulevat joskus kerjäämään.)
- turistialueiden hinnat (turistialueilla kaikki on paljon kalliimpaa kuin paikallisten alueilla. Esimerkiksi Udaipurissa pitää mennä jo aika kauas turistialueelta, että löytää halpoja syömäpaikkoja)
- hotellien huono hinta-laatu-suhde (huoneet ovat kyllä halpoja suuressa osassa maata, mutta laatu on huono. Esimerkiksi Vietnamissa huoneet ovat suunnilleen samaa hintaluokkaa kuin Intiassa, mutta ne ovat paljon parempia)
- Ladyboyt ja muut esiintyvät taiteilijat junissa ja busseissa (vielä nykyäänkin verenpaineeni nousee, kun kuulen, että ladyboy lähestyy junassa)
- one photo please -tyypit (näitä löytyy etenkin turistikohteista. Siinä sitten istuskelet/seisot viisi minuuttia, kun se yksi kuva pitää ottaa jokaisen kymmenen intialaismiehen puhelimella. Nykyään kieltäydyn 90-prosenttisesti tästä "kunniasta")