Psyykkauslista lentopelon hallintaan

 (Luettu 43118 kertaa)

lumikide

  • Aloittelija
  • Viestejä: 6
    • Profiili
Vs: Psyykkauslista lentopelon hallintaan
« Vastaus #60 : 07.11.2015, 02:29:16 »
Kävin kuukausi sitten Kööpenhaminassa ja jännitin melko paljon lentoa etukäteen, sillä en ollut lentänyt lähemmäs kuuteen vuoteen (+olen katsonut Lentoturmatutkintaa). Menolennolla kuitenkin yllätti miten ahdistavaksi lentämisen koin loppujen lopuksi. En muistanut kauheasti millaista koneessa on ja miltä se ilmassa olo tuntuikaan. Koneeseen mennessä jännitys alkoi nousta ja alkoi ahdistaa se, että nyt sinne koneeseen sitten mennään ja saa nähdä päästäänkö perille. Uskoin tietenkin pääsevämme turvallisesti perille, mutta nykyään kun tietää, että vaikka se onkin epätodennäköistä, niin periaatteessa mikä tahansa asia voi mennä pieleen lennon aikana, esim. joku osa hajota tms.

Olen lentänyt harvakseltaan, vuosina 90, 98, 04, 07, 09 ja nyt viimeisin oli tuo Kööpenhamina (joka kerta yksi matka). Ensimmäistä lentoani en muista, sillä olin vasta vuoden vanha silloin, mutta kaikista muista muistan kyllä jotain ja viimeisimmästä luonnollisesti eniten. Muistan, että olen aikaisemminkin pelännyt tai ehkä enemmänkin jännittänyt lentämistä, mutta varmaan pystynyt kuitenkin keskittymään muihin asioihin lennon aikana, jolloin matka on loppujen lopuksi mennyt nopeasti. Mutta tämä viimeisin matka. Koneen noustessa alkoi kauheasti ahdistaa ja pelottaa ja tuli vähän huono olokin. Hetken tuntui, että haluan vain pois sieltä koneesta. Olin ihan varma, että kohta moottoreista loppuvat ihan varmasti tehot ja kone rysähtää maahan, että ei se kone voi mitenkään päästä ilmaan. Onneksi pahin ahdistus kuitenkin hellitti melko pian nousun jälkeen. Lennon aikana näytettiin onneksi piirrettyjä. Niihin keskittymällä tunti kului todella nopeasti ja sitten alettiinkin jo valmistella laskeutumista. Kööpenhaminaan laskeuduttaessa tajusin, etten tiedä yhtään missä päin kaupunkia se kenttä on. Kun ikkunoista alkoi laskeuduttaessa näkyä pelkkää vettä, niin ensimmäinen ajatus oli, että "minnehän tämä kone onkaan oikein laskeutumassa", mutta heti sen perään kyllä ajattelin, että kentälle ihan varmasti. Kentälle, joka sijaitsee ihan veden lähellä. Tuntui todella huojentavalta, kun laskeuduimme ja olimme taas turvallisesti maan pinnalla.

Olimme Kööpenhaminassa kaksi yötä. Ensimmäisenä iltana nukkumaan käydessä tuntui ihan siltä, kuin olisi ollut taas lennolla, mutta ei onneksi enää seuraavina öinä (ei kotonakaan). Edellisenä iltana ennen kotiinlähtöä pystyin yllättävän hyvin keskittymään kaikkeen muuhun, kuin tulevan lennon ajattelemiseen. Välillä kuitenkin etenkin illan mittaan iski tajuntaan, että huomenna pitäisi taas lentää. Nukkumaan mennessä iski taas kauhea ahdistus lennosta. Tuntui etten vain halua lentää, en uskalla. Ahdistavaa oli myös se, että pakkohan minun oli lentää, että pääsisin kotiin.
Paluulento sujui hieman paremmin kuin menolento. En jännittänyt ja pelännyt ihan niin paljon, kun oli tuoreessa muistissa miten homma menee ja miltä ilmassa olo tuntuu. Sillä lennolla oli tosin se ikävä puoli, ettei siellä näytetty piirrettyjä tai mitään muutakaan katsottavaa. Keskityin sitten vain ottamaan kuvia, juttelemaan äitini kanssa ja ajattelemaan kivoja asioita. Ja olihan siellä koneessa myös todella hyvän näköinen stuertti. ;) En tietysti kehdannut koko ajan katsoa häntä, mutta vilkuilin aina välillä. :D
Kun pystyin keskittymään muuhun kuin pelkoon, niin tunti meni taas todella nopeasti ja sitten alettiinkin taas jo valmistella laskeutumista. Olin todella helpottunut, kun koneen renkaat koskettivat maan pintaa ja tiesin, että nyt se on ohi, eikä minun tarvitsisi enää koskaan, ikinä lentää ja tietysti myös siitä, että pääsimme taas turvallisesti perille.   

Edellisellä kerralla ennen Kööpenhaminan matkaa lensin Malévilla ja sitä ennen olemme ainakin kahdella edellisellä lennolla lentäneet Finnairilla. Ensimmäisestä lennostani en tiedä, mutta veikkaan Finnairia. Tällä kertaa lensimme Norwegianilla. Olin kuullut yhtiöstä lähinnä pelkkää hyvää ja juuri ennen matkaani se valittiin taas parhaaksi jossain, en nyt muista missä, mutta kuitenkin, sekin vähän lievensi pelkoani ja jotenkin muutenkin tuntui, että yhtiöön voi luottaa. Itse lennot menivätkin todella hyvin. Ne lähtivät ajallaan, kyyti oli todella tasaista ja koneet olivat siistejä ja tilavia ja turvallisen tuntuisia ja palvelu oli todella hyvää. Miehistö taisi molemmilla lennoilla olla tanskalainen (kapteeni ainakin). Sekin oli ihanaa, ettei kummallakaan lennolla tullut yhtäkään ilmakuoppaa. Aikaisemmilla lennoillani on aina tullut ilmakuoppa tai pari ja muistan kuinka sydän hyppäsi aina kurkkuun niiden kohdalla. Vaikka tiesinkin, että ne olivat vain ilmakuoppia, niin silti se putoamisen tunne oli ihan hirveä. Eniten minua juuri pelottikin se, että kone putoaisi. Toki muukin, johonkin törmääminen, kaappaus, ihan mikä tahansa, mikä olisi voinut mennä pieleen, mutta molemmilla lennoilla pelkäsin oikeastaan vain koneen putoamista. Se ajatus siitä tunteesta, että kone putoaisi, oli todella ahdistava, enkä meinannut saada mielestäni niitä Lentoturmatutkinnassa näyettyjä kohtauksia ihmisten reaktioista putoavissa koneissa. Ahdistavaa oli myös se, ettei sieltä koneesta pääse mitenkään pois sen lennon aikana. Että siinähän istut ja odotat miten käy. Sekin oli vähän ahdistavaa, ettei lentäjiä nähnyt, eikä voinut mitenkään tietää millaisia ihmisiä siellä ohjaimissa oli. Kööpenhaminassa näin lentäjät kentällä, kun he menivät koneeseen, mutta enhän minä sitä sen lennon aikana lainkaan muistanut. ;D

Ahdistavimpia olivat nousut, laskeutumiset, ensimmäiset n. 15 minuuttia nousun jälkeen, sekä käännökset (joita oli onneksi lähinnä vain kenttää lähestyttäessä). Nousuissa ahdisti kaikki. Tuntui juuri siltä, että kohta loppuvat varmasti tehot moottoreista ja myös se, että tiesi, että kohta ollaan taas yläilmoissa kaukana maan pinnasta ja koko lentomatka on vielä edessä. Laskeutumisissa ahdisti se lentokorkeuden pudottaminen. Vaikka tiesikin, että kone laskeutuu täysin hallitusti, niin silti se korkeuden pudottaminen sai aikaan pelkoa siitä, että kohta kone ihan varmasti rysähtää maahan. Käännöksissä ahdisti se, kun kone kallistui. Vaikka siinäkin tiesi, että kone vain kääntyy, niin silti siinäkin olin aina ihan varma, että kohta se kallistuu oikein kunnolla ja syöksyy maahan. Sekin ahdisti, kun ei voinut mitenkään ennakoida niitä käännöksiä, vaan kone vain kallistui yht´äkkiä. Huomasin, että molempien nousujen aikana kämmeneni hikosivat. Koskaan aikaisemmin en muista niin käyneen.

Ilmassa olo tuntui minusta todella epämukavalta. Varmasti juuri se, kun ihminen ei osaa lentää ja aistitit huusivat "vaara, vaara!", vaikka järjellä tiesi, että ei tässä mitään, paljon todennäköisemmin pääsemme turvallisesti perille, kuin että jotain sattuisi. Muistan jommalla kummalla lennolla iskeneen hetkeksi ajatus, että "hetkinen, ihan oikeasti, miten tämä kone voi oikeasti pysyä ilmassa ja ei se varmasti pysykään, vaan rysähtää ihan kohta maahan". Ja olisikohan se ollut paluulennolla, kun olin ollut keskittyneenä muihin asioihin ja unohtanut hetkeksi koko lennon ja sitten, kun ajatukset palasivat taas siihen hetkeen ja tajusin, että vieläkin oltiin koneessa, niin hetken taas ahdisti. Onneksi oli lyhyet lennot. Millekään monen tunnin lennolle minua ei todellakaan enää nykyään saa. Nuo vajaat puolitoistatuntiakin, mitä nuo viime lennot kestivät, olivat jo ihan tarpeeksi ahdistavia. Olisi ihan liian ahdistavaa lentää monen monta tuntia sellaisen pelon ja ahdistuksen kanssa. Sen päätin, etten tasan lennä enää koskaan, sillä ajatus koneen putoamisesta on vain ihan liian ahdistava. Miksi kiusata itseään lentopelolla. Onneksi minulla ei ole suurta halua nähdä maailmaa, niin ei kauheasti haittaa tuo lentämättömyys. Matkustelu on toki kivaa ja minua eniten kiinnostavat maat sattuvat onneksi olemaan muita Pohjoismaita ja niistä suurimpaan osaan pääsee onneksi muutenkin kuin lentäen. Neljän vuoden päästä, kun täytän 30 vuotta, olisi tarkoitus lähteä Norjaan. Luin yhden blogikirjoituksen automatkasta Norjaan ja se kuulosti todella hienolta ja nyt tuntuu, että se on juuri sellainen matka, jonka minäkin haluan kokea. Siinä ehtisi nähdä maisemiakin ihan eri tavalla, kuin lentäen, varsinkin, kun en ole koskaan ennen käynyt Norjassa. 

Pisin lentoni on muistaakseni n. viiden tunnin lento. Koskaan en ole lennoilla joutunut vaaratilanteisiin, joten ei sen puolesta pitäisi olla lentopelkoa. Tosin Malévin lennolla Budapest-Helsinki, maaliskuussa 2009, oli aika jännittävä, kun turvavyövalot syttyivät kesken lennon ja muistaakseni kone nitisi ja natisi ja heilahteli. Silloin taisi olla kova tuuli tai jotain. En kauheasti muista muuta siitä lennosta, kun siitä on jo monta vuotta. Ehkä sitä on vain iän myötä tullut varovaisemmaksi. En tykkää enää käydä huvipuistolaitteisakaan. Jo Linnanmäen kahvikupit-laitteessa meni pää pyörälle, kun viiemeksi kävin siellä, vaikka ennen pystyin hyvin pyörimään laitteissa koko päivän. Ja täytin kuitenkin vasta 20 vuotta sinä vuonna, kun viimeksi kävin Lintsillä. :D

Mutta joo, en tosiaan aio enää koskaan lentää. Vaikka tiedänkin, että riski joutua lento-onnettomuuteen on todella pieni, niin silti se riski on olemassa, enkä halua ottaa sitä pienintäkään riskiä.
« Viimeksi muokattu: 07.11.2015, 02:34:54 kirjoittanut lumikide »

Juzt

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 3 911
    • Profiili
Vs: Psyykkauslista lentopelon hallintaan
« Vastaus #61 : 07.11.2015, 13:33:59 »
Mutta joo, en tosiaan aio enää koskaan lentää. Vaikka tiedänkin, että riski joutua lento-onnettomuuteen on todella pieni, niin silti se riski on olemassa, enkä halua ottaa sitä pienintäkään riskiä.
Pelko on eriasia, mutta kun tässä puhutaan ihan faktoista niin logiikka on yksinkertaisesti väärä.

Isompi riski on olla lentämättä, koska kaikki muut matkustusmuodot ovat vaarallisempia. Eli jos oikeasti haluaisit riskejä minimoida, niin mitään pidempiä matkoja et suostuisi tekemään millään muulla tavalla kuin lentäen.
"I bet we could get videos of all the sites, get a VCR in our hotel room...
we'd never even have to go outside!"
- Joseph Francis Tribbiani

lumikide

  • Aloittelija
  • Viestejä: 6
    • Profiili
Vs: Psyykkauslista lentopelon hallintaan
« Vastaus #62 : 07.11.2015, 14:01:50 »
Pelko on eriasia, mutta kun tässä puhutaan ihan faktoista niin logiikka on yksinkertaisesti väärä.

Isompi riski on olla lentämättä, koska kaikki muut matkustusmuodot ovat vaarallisempia. Eli jos oikeasti haluaisit riskejä minimoida, niin mitään pidempiä matkoja et suostuisi tekemään millään muulla tavalla kuin lentäen.

Niinhän se on, mutta faktat eivät paljon mieltäni rauhoittaneet viime lennolla. Ja joo, olen joutunut tieliikenteessä onnettomuuksiin, mm. pari vuotta sitten rekka oli jyrätä minut ja isäni, kun kuljettaja ei huomannut meidän autoamme ja lähti tulemaan meidän kaistallemme ja vei loppujen lopuksi vasemman sivupeilin mennessään. Ja silti koen autoilun ja kävelyn paljon turvallisemmiksi tavoiksi liikkua paikasta toiseen. Niissä kun pysytään maan pinnalla. :)

Juzt

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 3 911
    • Profiili
Vs: Psyykkauslista lentopelon hallintaan
« Vastaus #63 : 07.11.2015, 18:14:03 »
Niinhän se on, mutta faktat eivät paljon mieltäni rauhoittaneet viime lennolla. Ja joo, olen joutunut tieliikenteessä onnettomuuksiin, mm. pari vuotta sitten rekka oli jyrätä minut ja isäni, kun kuljettaja ei huomannut meidän autoamme ja lähti tulemaan meidän kaistallemme ja vei loppujen lopuksi vasemman sivupeilin mennessään. Ja silti koen autoilun ja kävelyn paljon turvallisemmiksi tavoiksi liikkua paikasta toiseen. Niissä kun pysytään maan pinnalla. :)
Pelkonsa kullakin, enkä minä sitä kritisoi, mutta ei niitä pelkoja minusta kannata muka järkeilemällä vahvistamaankaan (ennemmin päinvastoin).

Eli se ei pidä paikkaansa, että et lentäisi koska haluat välttää pienetkin turvallisuusrikit (joka olisi periaatteessa järkisyy). Et lennä koska pelkäät lentämistä, ja samalla itseasiassa otat pienen turvallisuusriskin jos menet sen sijaan. esim. autolla.
"I bet we could get videos of all the sites, get a VCR in our hotel room...
we'd never even have to go outside!"
- Joseph Francis Tribbiani

lumikide

  • Aloittelija
  • Viestejä: 6
    • Profiili
Vs: Psyykkauslista lentopelon hallintaan
« Vastaus #64 : 07.11.2015, 20:07:45 »
Pelkonsa kullakin, enkä minä sitä kritisoi, mutta ei niitä pelkoja minusta kannata muka järkeilemällä vahvistamaankaan (ennemmin päinvastoin).

Eli se ei pidä paikkaansa, että et lentäisi koska haluat välttää pienetkin turvallisuusrikit (joka olisi periaatteessa järkisyy). Et lennä koska pelkäät lentämistä, ja samalla itseasiassa otat pienen turvallisuusriskin jos menet sen sijaan. esim. autolla.

Jos lennolla jotain sattuisi, esim. kone putoaisi, olisi siitä paljon pienemmät mahdollisuudet selvitä. Se on minusta todella ahdistava ajatus. Tiedän, että lentäminen on turvallisempaa, kuin esim. autoilu ja tiedän suurinpiirtein miten koneet toimivat ja pysyvät ilmassa, mutta silti koen maan pinnalla liikkumisen turvallisemmaksi. Auton kuitenkin voi aina tarvittaessa pysäyttää ja kävelemistä taas kontrolloi (yleensä) täysin itse. Koneessa taas ei voi tietää ketä siellä ohjaimissa on, eikä koneesta pääse mitenkään pois kesken lennon, mikä oli myös todella ahdistavaa. Se ilmassa olo oli minusta todella epämukavaa, enkä halua kokea sitä enää. Junalla en matkusta, koska ei ole tarvetta. Autolla matkustan vähintään pari kertaa viikossa, mutta en tosin itse aja, kun ei ole ajokorttia. Kuljettajina toimivat lähes aina jompi kumpi vanhemmistani ja joskus harvemmin yksi ystäväni. En ole koskaan pelännyt heidän kyydissään, varsinkaan isäni, joka on ajanut suunnilleen päivittäin jo kymmeniä vuosia. Tiedän, että aina se ei ole kuljettajasta itsestään kiinni, vaan esim. toinen auto voi tulla päin, vaikka itse ajaisi kuinka varovaisesti, mutta en silti pelkää sitä. Okei, liukkaalla kelillä tai todella huonolla säällä joskus pelottaa, mutta ei liikaa. En vain osaa pelätä tieliikenteessä, vaikka siellä riski joutua onnettomuuteen on paljon suurempi kuin lentäessä, mutta silti. Se maan pinnalla olo vain tuntuu niin paljon turvallisemmalta. Tykkään istua autossa tai bussissa ja katsella maisemia ja kuunnella musiikkia. En vain jotenkaan osaa niissä pelätä.