Ihmiset matkustavat eri syistä. Pallontallaajissa on paljon niitä, jotka haluavat nähdä ja kokea uutta, mutta joku perusperheellinen työssäkäyvä kun säästää koko vuoden ja lähtee lomalle, se on sille lomaa, eikä kokemista. Eli infra, ruokapaikat, palvelut, siisteys. Ja toki se turvallisuus. Ei kyse aina ole siitä, ettei ole nähty muuta, vaan väsymyksestä ja mukavuudenhalusta.
Meillä oli viime isompi matka Afrikkaan, ja ajettiin 2500km kolmessa viikossa, nähtiin paljon enemmän kuin pakettimatkalla. Lapsia ketutti eniten se, että ehdittiin olla rantakohteessa vain neljä päivää. Narina kyllästytti -> seuraava matka sinne, missä on tarpeeksi lämmintä, tarpeeksi palveluita, pelkkää rantaa ja ei mitään tekemistä. Tää on monen lapsiperheen arkea.
Toisaalta on hyvä muistaa sekin, että massaturismi on aika vahingollista monissa paikoissa. Ajattelen aina, että on hyvä, että ns. lampaat menee sinne, missä on helpompi ottaa huomioon ympäristövaikutukset yms. Jos oikeasti ei ole niin väliä, miksi edes käydä tallomassa maailmanperintökohteita. Ja sekin, että kun pakettimatkoihin tottuneet ihmiset lähtevät yhtäkkiä halvoilla lennoilla maahan, jossa sattuu ja tapahtuu, järkytys on kova, kun valtio tai muu taho ei automaattisesti pelasta.
Mitä tulee nuoriin, netti on pienentänyt maailmaa aika paljon. Oma 17v ei koe moniakaan juttuja eksoottisina. Muistan omassa nuoruudessa, että matkustaminen oli tapa tutustua muuhun maailmaan, noille monikaan juttu esim. Afrikassa ei ollut yhtään eksoottista tai ihmeellistä. Motiivit matkoille on hauskanpito tai joku suoritus (sukellus, kiipeily, paikkojen keräily), eikä välttämättä semmonen uuteen tutustuminen kuten ennen. Eli ne kohteet, joihin mennään, tarjoaa jotain tulijoille, siksi ne on suosittuja. Ei niiltä edes haeta ainutlaatuisuutta.
