Uuden kielen oppimisen vaikeus / henkiset lukot, puhuminen

 (Luettu 2218 kertaa)

Pinjanaatti

  • Aloittelija
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Moi,

Haluaisin keskustelua kielenoppimisen vaikeudesta, tai oikeastaan niistä henkisistä lukoista mitä ihmisille on voinut muodostua jo koulusta lähtien.
Avainsanoina voisi toimia: Kouluajan traumat / Tunne osaamattomuudesta ja kyvyttömyydestä puhumiseen/ oppimiseen.

Mulla on koulussa ollut paljon ongelmia esim. ääneen lukemisen kanssa vaikka kieli on ollut suomi.
Siinä oli jotain todella ahdistavaa ja häpeällistä, todennäköisesti sen takia kun olin hidas lukemaan ääneen ja mun oli vaikeaa ymmärtää omaa ääneen luettua tekstiä.
Tämä johti totaalliseen kieltäytymiseen. En siis suostunut lukemaan ääneen.

Kieltentunneilla mä en osannut harjoitella muiden mukana ääntämistä, mä pelkäsin liikaa omaa ääntäni ja omaa karua ääntämistä siinä missä muiden lausuminen kuulosti jo kauniilta.
En siis missään vaiheessa päässyt kunnolla harjoittelemaan tunnilla enkä kotona myöskään. Kotona tietysti vanhemmat kannusti ja "kannusti" opiskelemaan kieliä, mutta mitään todellista tukea en kuitenkaan saanut.
Olisin varmaan tarvinnut sen, että joku istuu mun viereen ja yhdessä opiskellaan niitä sanoja.

Mä olen oppinut piilottamaan mielenkiinnon kieliin ja kielen opiskelun.
Nuorena mä olin todella kiinnostunut eism. Latinasta, Hepreasta, Japanista ja mä kävin aina salaa lainaamassa kirjoja aiheeseen liittyen.
Äidin kanta oli se, että opiskele ensin Ruotsi ja Englanti. Eli kielenopiskelulle on asetettu ehtoja.

Koulut sain jotenkin läpi vaikka kielten tunneilla puhuin, ehkä 10 lausetta ääneen.
Esitelmien pito oli ihan järkyttävää tuskaa, mikä aina päätty siihen luokan edessä itkemiseen, koska mä en osannut lausua jotain sanaa.
Tai niin mä kuvittelin. Mä kuvittelin ihan jatkuvasti, että kaikki mitä mä sanoin tai tein oli niin päin mäntyä, että tyhmäki osais paremmin.

Nyt kuitenkin tilanne on se, että mä asun Saksassa.
Englanti alkoi sujumaan pidemmän Aasian reissun jälkeen ja tietysti nyt nykyisen mieheni kanssa kommunikoinnin takia.
Nyt täytyy muistaa, että mulla oli kuitenkin englannistakin takana se 8 vuotta passiivista opiskelua vaikka kovasti yritinkin olla oppimatta, niin kyllä se englanti vaan alkoi tulemaan ulos.

Nyt sitten murheenkryyninä on tämä Saksa.
Viimeisin kurssi oli tasoa A2 ja sitä päästiin puoliväliin asti. Kurssin keskeytti oikeastaan vain alkuraskauden järjetön väsymys mikä keskitin reippaasti puoliväliin asti. Nyt voisin palata takaisin kurssille, mutta mua ahdistaa tasokokeen uudelleen tekeminen ja se, että jos mut laitetaan takaisin A2 kurssin ensimmäiselle tunnille. En ihan oikeesti haluaisi maksaa 250€ uuudelleen siitä että voin käydä samat asiat uudelleen ja jättää homman kesken taas samassa kohtaan ( äitiysloma ).

Mulla on käsillä kaikki mahdollisuudet oppia kieli todella reippaalla vauhdilla, koska mulla on ihan oikeasti motivaatiota ja tahtoa ja teen kotona todella paljon töitä kielen eteen, aina kun mies on töissä. Eli, piilottelu jatkuu. Mä olen taktikoinut kaikki läksyjen tekemiset ja opiskelut niin, että teen ne kaikkien näköpiirin ulkopuolella, koska siinäkin on jotain hirveää jos esim. mies auttais mua läksyissä.
Mä koen usein todella suurta ahdistusta ja epäonnistumisen tunnetta, koska mä en saa siirrettyä mun osaamimsta aktiiviseksi, enkä mä pysty tuomaan esille sitä mitä mä osaan jo. Mun mies kuvittelee, että mun kanssa lähdetään tasosta " äiti " " isä " ja " hyvää huomenta " vaikka todellisuudessa ne on jo käyty niin pitkän aikaa sitten.

Mä en uskalla edes sanoa "kiitos" saksaksi jos mies on läsnä.

Tässä mun pelleilyssä ja piilottelussa ei ole mitään järkeä ja vaikeutan vain itse omaa elämääni.
Mä en vain tiedä kuinka tästä pääsee ulos. Ihan oikeasti en tiedä. Tää tuntuu niin suurelta muurilta ja möröltä, etten vaan saa suutani auki vaikka kuinka haluaisin.
Mä alan olemaan jo epätoivoinenkin, niin epätoivoinen että mä eilen Googlettelin hypnoosi terapeutteja Saksassa.

Mitä mä teen? Miten mä saan laskettua muuria edes vähän alemmaksi?
Vai pitääkö tämän mennä niin että ensin hajotetaan mun pää ja rakennetaan sitten uudelleen saksalaiseen muottiin?

Tietysti, täytyy sanoa että tämä kirjoittaminen on helpottanut tosi paljon mun ahdistusta, enkä ole aikaisemmin sanoittanut näitä kouluaikojen kauniita muistoja. Sekä tämä on mun kolmas kerta kun kirjoitan koko stoorin, koska aina on tapahnut jotain mm. teksti pyyhkiytynyt pois, sivusto antanut error koodin tai jotain muuta.

Vertaistukea?

SlummiViikuna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 74
    • Profiili
Vs: Uuden kielen oppimisen vaikeus / henkiset lukot, puhuminen
« Vastaus #1 : 21.08.2017, 11:07:39 »
Hellou

Sattuipa sopivasti tämä paatoksesi. Täälä yks kielten kanssa takkuileva surkimus esittäytyy. Ja mähän meen siis edelleen  tuossa enkku vaiheessa. Oon nyt reilun vuoden pakottanu itseäni parantamaan englanninkielen taitoa, joka on siis tähän lähes 30 ikävuoteen asti ollu huonompaa, kun varmasti nykypäivän kolmosluokkalaisilla.

Muistan ikuisesti sen englanninkielen tunnin viidennellä luokalla, kun katsottiin tekstittämätöntä englanninkielistä sarjaa ja kaikki muut nauroi ja ymmärsi mistä siinä perkeleessä oli kyse paitsi minä. Nauroin vain, koska muutkin nauroi etten kiinnittäisi itseeni huomiota, etten tajunnut hölkkäsen pöläystä.

Vaikka nykyään ymmärrän ihan hyvn, ainakin mistä keskustelussa pääpiirteittäin on kysymys niin huomaan seurassa kasaavani niin suuret paineet ymmärtämisestä itselleni, että lakkaan tajuamasta sanaakaan. Esim. juuri mieheni kanssa, joka ymmärtää ja puhuu englantia melkein täydellisesti ja hän tykkää katsella tekstittämättömiä sarjoja ja youtubesta esim. videoita..jos satun katselemaan hänen kanssaan jotain olen niin paineissa pakosta ymmärtää, että lakkaan tajuamasta mitään. Se on jännä. Yksin ollessani taas hyvinkin voin katsoa jotain ja tajuan mainiosti suurimman osan.

Olen kanssa tuollainen piilokäyttäjä.. :D Tutussa seurassa on hankala käyttää vierasta kieltä, jossa tuntee olevansa miljoona kertaa paskempi, kuin muut. Siksi olenkin hakeutunut vieraisiin ympäristöihin, kansalaisopiston tunneille jne..harjoittelemaan ja nyt ensi vuoden alusta yksinkertaisesti matkustan yksin Australiaan ja pakotan itseni oppimaan ja uskaltamaan puhumaan. Ei ole vaihtoehtoja sitten.

Mä kanssa aluksi hyväksyin sen tosiasian, että oon vaan aivan paska kielissä, jopa siinä englannissa. Kuitenkin ollessani Aasiassa 2013 tajusin, että pärjäsinkin sillä oikein hyvin myös itsekseni. Olin suunnattoman ylpeä onnistuttuani esim. käymään yhden kokonaisen puhelinkeskustelun englanniksi tuolla reissulla ja siitä varmaan sain sen verran varmistusta siihen, että mulla on toivoa. Aasiassa se kynnys on niin jotenkin matala, kun kaikki puhuu yhtä huonosti. Hahah.

Katsoin mainion videon kielten opiskelusta youtubesta, jonka mieheni mulle lähetti ja se oli myöskin ilman tekstejä ja ymmärsin sen oikein hyvin (ablodit), siinä puhuttiin esim. siitä, että surullisena ei voi oppia eli ei saa masentaa itseään sillä, ettei ymmärrä ja osaa kaikkea heti. Pitää lähteä sieltä matalalta ja iloita siitä mitä osaa, hakeutua paikkoihin, jossa ihmiset puhuu sitä kieltä mitä opettelet. Kuunnella sen kielen rytmiä, totutella itseään siihen kieleen. Ja vain osaamalla kourallisen sanoja pystyt jo muodostaa monia lauseita ja jokainen opeteltu sana laajentaa tätä lausevarastoa.

Mulla on ollu tapana masentaa itseäni juurikin sillä, että en osaa heittää esim. englanniksi mitään huoletonta läppää tai välttämättä ymmärrä mitään huoletonta läppää, koska kaikki ymmärtäminen ja lauseiden muodostus vaatii multa vielä niiiiiin järkyttävän määrän keskittymistä ja se myös väsyttää tottakai. Mutta oon nyt koittanu hyväksyä sen, että askel kerrallaan. Koitan olla masentumatta virheistä ja siitä etten tajua kaikkea. Oon koittanu luotata siihen, että palapalalta musta tulee kyllä hyvä, kun vaan sinnikkäästi kuuntelen kieltä, luen, opettelen, hankaan, pakotan itseni tilanteisiin jossa sillä on tultava toimeen. Pelko pois ja tuulta päin!   

Munki mies luulee, että oon tuossa englannissa paskempi, kuin siis oikeasti olen. Sekin luulee, etten tyyliin ymmärrä mitä yksinkertaisempia sanoja ja erehtyikin joku päivä vähän niinku jopa vittuilemaan mun osaamattomuudesta. Ilmotin kyllä tietäväni, että oon aika paska kyseisessä kielessä, mutta että hänen vittuilunsa ei kyllä ainakaan auta asiaa, että olis apuna mieluummin, kun aukois päätään.  ::)



fl0yf

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 79
    • Profiili
Vs: Uuden kielen oppimisen vaikeus / henkiset lukot, puhuminen
« Vastaus #2 : 23.08.2017, 14:32:21 »
Kannattaa kokeilla vieraskielisten kirjojen lukemista ääneen. Tuolla tavalla olen itse oppinut puhumaan ja lausumaan paljon varmemmin esim. englantia.
« Viimeksi muokattu: 23.08.2017, 14:34:48 kirjoittanut fl0yf »

Echo De Finlande

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 153
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Uuden kielen oppimisen vaikeus / henkiset lukot, puhuminen
« Vastaus #3 : 18.10.2017, 03:18:38 »
Olen opiskellut noin 7 kielen perusteet,joita en todellakaan osaa, Suomeakin niin ja näin. Pitää muistaa että kieli on kommunikointia varten. Itse saan suurta tyydytystä jos selviän eri kielillä eri tilanteissa, se palkitsee henkisesti.

Kouluissa pänttääminen on ollut minulle vaikeaa ja opin parhaiten väestön seassa. Nyt jätin Venäjän jatkokurssin kesken, koska aikarajat luo ylitsepääsemättömiä paineita, ostan kirjan ja opiskelen kun siltä tuntuu.

Voit ostaa jonkin niistä laitteista, joita on tulossa juuri useampi markkinoille, osaat sen jälkeen 40 eri kieltä. Tosin puhelimessa vähän vastaavaa softaa Kiinassa käyttäessä eise paska ymmärtänyt aksenttiani...

Ruotsi ja Saami valinnaisiksi!