Täällä aloittaja pitkästä aikaa vastaamassa. Kerran jo ehdin kirjoittaa kilometrisen vastauksen, mutta lähettäminen epäonnistui ja koko viesti poistui. Nyt uusi yritys.
Todella hyviä vinkkejä ja neuvoja olette kirjoittaneet, tuhannet kiitokset niistä!
Alan vastailemaan nyt ihan alusta alkaen. Ensinnä, kuten monet arvelivat, mukana kahdella viimeisellä vaelluksella oli tosiaan reppu, missä ei ollut lantiovyötä. Päätyminen reppuun oli ehkä näin jälkikäteen ajateltuna vähintäänkin kummallinen, koska omistan reilausreissuajoilta ihan kunnon rinkankin. Caminoille rinkka tuntui lähtiessä kuitenkin tarpeettoman suurelta, koska tavaraa tarvitsi mukaan niin vähän. Mutta kuten sanottu, kyllä se pienikin paino alkaa tuntua olkapäissä pitkän päivän jälkeen. Seuraavalle vaellusreissulle ehdottomasti tukeva rinkka mukaan. Painon oikea jakautuminen helpottaa varmasti heti kantamista. Ei olkapäiden kipeytyminen ole koskaan ollut mikään kynnyskysymys matkalle lähdettäessä, ketjun aloittaessa lähinnä mielessä oli vinkit millä tilannetta helpottaa
En heti lähtisi allekirjoittamaan
servechilled:n kehotusta siitä, että turha lähteä Nepaliin kokeilemaan rajojaan. Omalla kohdallani reissujen kohokohtia ovat olleet juurikin ne ns. ”itsensä ylittämiset”. Pikemminkin kannustaisin ihmisiä lähtemään sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja hyppäämään tuntemattomaan. Arvostan todella niitä hetkiä, kun olen huomannut jaksavani ja pystyväni, koska on pakko. En usko, että pääsisin samanlaisiin fiiliksiin täällä takapihan metsissä. Myrskyä päin vaan.
En missään tapauksessa palkkaisi kantajaa. Idea vaeltamisessa on omasta mielestäni juurikin se, että joutuu kantamaan kaiken omaan elämiseen tarvittavan. Ihminen pärjää loppujen lopuksi erittäin vähällä. Saan siitä todella paljon irti, että tunnen pärjääväni pienellä varustemäärällä. Tässä en nyt ota kantaa sellaisiin extreme -vaelluksiin erittäin vaativissa olosuhteissa, joissa se retkikunta on ihan pakollinen. Tai niihin trekkaajiin, jolla on millä mällätä ja haluavat nauttia maisemista ja ihmisten seurasta. Jokaisella olkoon oma tyylinsä !
Arkienkeli kysyi miksi ihmeessä teltta ja keittovehkeet Nepaliin? Kuten totesit, olen saattanut ymmärtää Nepalissa vaeltamisen luonteen hieman väärin. Kuvittelin jotenkin, että niillä seuduilla kyliä olisi harvemmassa ja yösijat ja ruokapaikat kiven alla.
Ajatus retkikeittimen tarpeellisuudesta lähti siitä, että tuo sopivan ruuan löytyminen on välillä ollut hankalaa. Mulla on keliakia, joten gluteeni aiheuttaa oireita. En tietenkään kuole jos nyt joskus tulee vahingossa syötyä pieniä määriä, mutta kyllä vatsa on kipeä ja erittäin noh, epävarma parikin päivää. Sen vuoksi olen joutunut useasti kieltäytymään majatalojen keitoksista, niin herkullisia kuin ne varmasti olisivatkin :/
Treenivinkit otan huomioon erityisesti! Kiitos varsinki
form, otan neuvosta vaarin ja voisin kokeilla jonkinlaista saliohjelmaa. En mieltäisi itseäni kuitenkaan ”huolestuttavan huonokuntoiseksi”. Olen ruumiinrakenteeltani tällainen pitkä kuikelo ja harrastan joogaa ja cardiotreeniä. Mutta ei se lihasten vahvistaminen tosiaan pahitteeksi olisi.
Sitten hieman muutoksia suunnitelmissa! Koska telttailu Nepalissa ihmisten takapihoilla on jopa omasta mielestäni hieman erikoinen ajatus, täytyy kyseistä vaellusmuotoa lähteä kokeilemaan muualle. Sitä telttaa nyt on pakko päästä ulkoiluttamaan, joten näillä näkymin ensi keväänä lähtö Sveitsin Geneveen, mistä alkaa GR5 -reitti Nizzaan. Reitti on noin 700 km ja 1,5 kk olen tähän pätkään varannut aikaa. Katsoisin tuon olevan mukava taipale ennen sitä pitkäaikaista haaveiden reissua Nepaliin.
Jatketaan keskustelua!
