Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan

 (Luettu 4192 kertaa)

illusia

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 497
    • Profiili
    • http://www.illusiafinland.blogspot.fi/
Vs: Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan
« Vastaus #20 : 02.10.2017, 23:07:42 »
Aloittajakin voisi välillä kommentoida, jos nämä viestit yhtään häntä kiinnostavat...
http://www.illusiafinland.blogspot.fi/
Törkeän täynnä elämää
- Ismo Alanko -

arkienkeli

  • Reissaaja
  • Viestejä: 54
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan
« Vastaus #21 : 03.10.2017, 08:04:04 »
itselleni vaeltaminen on sitä, että ollaan ilman muuta maailmaa. Mä tuen paikallista elämänmuotoa ostamalla ruokatäydennyksiä ja käymällä paluumatkalla ravintoloissa ja nukkumalla sängyssä, mutta vaelluksen idea on se, että ei oo pakko, vaan saan nukkua tähtien alla. Miksi mun pitäisi luopua siitä?

Nepalissa siksi, että siellä vaeltaminen tapahtuu melkein yksinomaan asutuilla alueilla. Siellä ei olla yksin. Tämä on Nepalin trekkauksen ja suomalaisen erämaavaelluksen suuri ja olennainen ero. Vaikka trekillä on mahdollisuus nähdä hienompi tähtitaivas kuin Suomessa ikinä, on suuri osa elämystä toisenlaisen kulttuurin kohtaaminen. Tämä oli esimerkiksi Annapurnan kierroksen hienous ennen maatien valmistumista. Kolme viikkoa ja 300 kilometriä kylistä toiseen hienoissa maisemissa. Jopa Thorong Lan ylitys 5416m meni paikallisten paljasjalkojen tallaamaa polkua pitkin, vaikka eräänlaista erämaata olikin 1-2 päivän ajan. Paljolti juuri siksi Annapurnan kierrosta pidettiin maailman hienoimpana patikkareittinä, ei ole enää.

Kaikki suosituimmat reitit ovat rakentuneet viime vuosikymmeninä majatalojen varaan, eikä telttailu ja omavarainen vaeltaminen ole enää sen enempää järkevää kuin käytännöllistäkään. Ei siellä kukaan paikallinenkaan koskaan kulkenut laavukankaan tai teltan kanssa, vaan systeemi oli sama kuin Suomessa sata vuotta sitten: yösijaa kysyttiin taloista, tai yövyttiin tallin ylisillä tai ladossa. Siihen vanhan tyylin trekkauksen viehätys perustuu, ei erävaelluksen omavaraisuuden henkeen.

Toki Nepalissa voi vetäytyä erämaahankin jos välttämättä haluaa, mutta siellä ei oikeastaan ole missään polkuverkostoa muualla kuin kylien välillä. Eli puhtaan erämaalenkin tekeminen (turvallisesti) on hieman hankalaa, ja suosituimpien alueitten ulkopuolelle vaaditaan trekkauslupa, 2 hengen porukka ja pakollinen opas. On vaikeaa löytää opasta, joka suostuu lähtemään viikoksi-kahdeksi vuoristoon ja kantamaan oma osuutensa kamoista. Eli oppaalle ainakin pitäisi palkata kantaja (prestiisikysymys). Joten? 

form

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 74
    • Profiili
Vs: Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan
« Vastaus #22 : 03.10.2017, 11:34:47 »
Toki Nepalissa voi vetäytyä erämaahankin jos välttämättä haluaa, mutta siellä ei oikeastaan ole missään polkuverkostoa muualla kuin kylien välillä.

Tässä onkin nyt se ero, mikä on vaeltamista sulle ja mitä se on mulle. Mä en koe polkuverkoston puutetta tai majoittumista kylien välille kauas poluista ja asutuksesta ongelmaksi.

arkienkeli

  • Reissaaja
  • Viestejä: 54
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan
« Vastaus #23 : 03.10.2017, 11:49:30 »
Toki Nepalissa voi vetäytyä erämaahankin jos välttämättä haluaa, mutta siellä ei oikeastaan ole missään polkuverkostoa muualla kuin kylien välillä.

Tässä onkin nyt se ero, mikä on vaeltamista sulle ja mitä se on mulle. Mä en koe polkuverkoston puutetta tai majoittumista kylien välille kauas poluista ja asutuksesta ongelmaksi.

Tässä onkin se ero, että siellä on maasto sellaista, että jos jonnekin ei ole muodostunut vuosisatojen saatossa polkua, ei siitä voi käytännössä kulkea. Tajuat tämän ehkä vasta paikan päällä, mutta jotain kertonee sekin, että kun meillä topografikartoissa on 5 metrin käyrävälit, Nepalin saman mittakaavan kartoissa on 50 metrin käyrävälit. Silti käppyröitä on yhtä tiheässä tai tiheämmässä kuin meillä.

Sekä Nepalissa että Ladakhissa on sattunut sellaista, että trekkaaja on huonossa kelissä joutunut harhaan polulta ja ollut kadoksissa viikkokausia, jopa yli kuukauden. Tämä ihan lähellä polkua ja asutusta. Ovat joutuneet sellaiseen paikkaan, josta ei ole päässyt minnekään, ei ole osannut eikä uskaltanut, eikä sellaisiin paikkoihin kukaan paikallinen lähde ilman pakottavaa tarvetta. Sen verran hankalaa maasto on.

Eli onnea matkaan.
« Viimeksi muokattu: 03.10.2017, 11:55:52 kirjoittanut arkienkeli »

form

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 74
    • Profiili
Vs: Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan
« Vastaus #24 : 03.10.2017, 21:51:59 »
Tajuat tämän ehkä vasta paikan päällä
En ole tajunnut. Minusta siellä on erinomaisen hienoa telttailla. :)

Nordlund

  • Aloittelija
  • Viestejä: 2
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan
« Vastaus #25 : 29.11.2017, 21:08:59 »
Täällä aloittaja pitkästä aikaa vastaamassa. Kerran jo ehdin kirjoittaa kilometrisen vastauksen, mutta lähettäminen epäonnistui ja koko viesti poistui. Nyt uusi yritys.
Todella hyviä vinkkejä ja neuvoja olette kirjoittaneet, tuhannet kiitokset niistä!

Alan vastailemaan nyt ihan alusta alkaen. Ensinnä, kuten monet arvelivat, mukana kahdella viimeisellä vaelluksella oli tosiaan reppu, missä ei ollut lantiovyötä. Päätyminen reppuun oli ehkä näin jälkikäteen ajateltuna vähintäänkin kummallinen, koska omistan reilausreissuajoilta ihan kunnon rinkankin. Caminoille rinkka tuntui lähtiessä kuitenkin tarpeettoman suurelta, koska tavaraa tarvitsi mukaan niin vähän. Mutta kuten sanottu, kyllä se pienikin paino alkaa tuntua olkapäissä pitkän päivän jälkeen. Seuraavalle vaellusreissulle ehdottomasti tukeva rinkka mukaan. Painon oikea jakautuminen helpottaa varmasti heti kantamista. Ei olkapäiden kipeytyminen ole koskaan ollut mikään kynnyskysymys matkalle lähdettäessä, ketjun aloittaessa lähinnä mielessä oli vinkit millä tilannetta helpottaa  :)

En heti lähtisi allekirjoittamaan servechilled:n kehotusta siitä, että turha lähteä Nepaliin kokeilemaan rajojaan. Omalla kohdallani reissujen kohokohtia ovat olleet juurikin ne ns. ”itsensä ylittämiset”. Pikemminkin kannustaisin ihmisiä lähtemään sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja hyppäämään tuntemattomaan. Arvostan todella niitä hetkiä, kun olen huomannut jaksavani ja pystyväni, koska on pakko. En usko, että pääsisin samanlaisiin fiiliksiin täällä takapihan metsissä. Myrskyä päin vaan.

En missään tapauksessa palkkaisi kantajaa. Idea vaeltamisessa on omasta mielestäni juurikin se, että joutuu kantamaan kaiken omaan elämiseen tarvittavan. Ihminen pärjää loppujen lopuksi erittäin vähällä. Saan siitä todella paljon irti, että tunnen pärjääväni pienellä varustemäärällä. Tässä en nyt ota kantaa sellaisiin extreme -vaelluksiin erittäin vaativissa olosuhteissa, joissa se retkikunta on ihan pakollinen. Tai niihin trekkaajiin, jolla on millä mällätä ja haluavat nauttia maisemista ja ihmisten seurasta. Jokaisella olkoon oma tyylinsä !

Arkienkeli kysyi miksi ihmeessä teltta ja keittovehkeet Nepaliin? Kuten totesit, olen saattanut ymmärtää Nepalissa vaeltamisen luonteen hieman väärin. Kuvittelin jotenkin, että niillä seuduilla kyliä olisi harvemmassa ja yösijat ja ruokapaikat kiven alla.
Ajatus retkikeittimen tarpeellisuudesta lähti siitä, että tuo sopivan ruuan löytyminen on välillä ollut hankalaa. Mulla on keliakia, joten gluteeni aiheuttaa oireita. En tietenkään kuole jos nyt joskus tulee vahingossa syötyä pieniä määriä, mutta kyllä vatsa on kipeä ja erittäin noh, epävarma parikin päivää. Sen vuoksi olen joutunut useasti kieltäytymään majatalojen keitoksista, niin herkullisia kuin ne varmasti olisivatkin :/

Treenivinkit otan huomioon erityisesti! Kiitos varsinki form, otan neuvosta vaarin ja voisin kokeilla jonkinlaista saliohjelmaa. En mieltäisi itseäni kuitenkaan ”huolestuttavan huonokuntoiseksi”. Olen ruumiinrakenteeltani tällainen pitkä kuikelo ja harrastan joogaa ja cardiotreeniä. Mutta ei se lihasten vahvistaminen tosiaan pahitteeksi olisi.

Sitten hieman muutoksia suunnitelmissa! Koska telttailu Nepalissa ihmisten takapihoilla on jopa omasta mielestäni hieman erikoinen ajatus, täytyy kyseistä vaellusmuotoa lähteä kokeilemaan muualle. Sitä telttaa nyt on pakko päästä ulkoiluttamaan, joten näillä näkymin ensi keväänä lähtö Sveitsin Geneveen, mistä alkaa GR5 -reitti Nizzaan. Reitti on noin 700 km ja 1,5 kk olen tähän pätkään varannut aikaa. Katsoisin tuon olevan mukava taipale ennen sitä pitkäaikaista haaveiden reissua Nepaliin.

Jatketaan keskustelua! :)

form

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 74
    • Profiili
Vs: Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan
« Vastaus #26 : 30.11.2017, 15:46:06 »
Ottaen huomioon sun vaellustaustan, niin helposti luulisi, että sulla on kestävyys ihan hyvällä mallilla ja kun löydät itsellesi hyvin istuvan repun, vähän mietit pakkaamista ja teet liikuntakotiläksyt etukäteen, niin pärjäät siellä Nepalissa kyllä ihan hienosti maisemista ja hienoista paikoista nauttien, etkä ainoastaan selviytyen.  :)

arkienkeli

  • Reissaaja
  • Viestejä: 54
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Vaellushaaveet kaatuu liian painavaan rinkkaan
« Vastaus #27 : 30.11.2017, 16:53:14 »
Jos se yhtään lohduttaa niin muutama viikko sitten tulin Nepalista. Käveltiin pätkä Great Himalayan Trailia, Taplejungista Ghunsan (Kanchenjungan suunnalla) kautta Lumbasumba La solaan ja edelleen Tumlingtariin (viimeinen 1,3 päivää jeepillä). 22 päivää siihen meni, yksi 4700m ja kaksi 5100m solaa. Sen verran vähän kuljettu reitti, että olimme vasta viides porukka tänä syksynä, ja ehkä viimeinen. Ketään ulkomaalaisia ei nähty viimeisten 12 päivän aikana. Enimmäkseen surkeat ja paikoin vaarallisetkin polut.

Sitten se kuntopuoli: ikää 63 vuotta, lähtiessä 15-20 kg ylipainoa, liikunta ollut huonoa viimeiset 8 vuotta (nivelrikko lonkissa), keinonivel 5 vuotta vasemmalla ja viime tammikuun lopulla laitettiin titaania ja keramiikka oikealle puolelle kanssa. Eipä tuo mittään, reitti käveltiin enkä ollut porukan hitain. Painoa lähti 9 kg eli yli 2 kg/viikko, kun olin maassa pikkuisen reilun kuukauden kaiken kaikkiaan.

Eli patikointia harrastavan EI TARVITSE stressata kuntopuolta Nepaliin lähtiessään. Korkeuteen tottumista ei voi kylläkään tietää ennen kuin kokeilee.