Jostain sitä rohkeutta

 (Luettu 2035 kertaa)

tilde

  • Aloittelija
  • Viestejä: 4
    • Profiili
Jostain sitä rohkeutta
« : 27.11.2017, 16:23:34 »
Meikän olis tarkotus saada lukio pakettiin keväällä 2018, ja sen jälkeen viettää jotain välivuoden tapaista.
Oon jo kauan sitten päättänyt, että haluan lähteä reppureissulle Kaakkois-Aasiaan, ja nyt on alotettu rokotteiden laittaminen (hepatiitit, kolera, lavantauti ja japanin aivotulehdus). Reittiä en oo vielä kamalasti suunnitellut, saati reissun kestoa. Oon siellä niin kauan kun hyvältä tuntuu. Maina kiinnostais Intia (jonka mukaan rokotkset on tarkotus ottaa), Indonesia, Thaimaa ja Filippiinit.
Oon lueskellut, että kyllä siellä pärjää yksinmatkustava (silloin 19-vuotias)tyttö, ja uudet ihmiset, kokemukset ja kunnollinen irtiotto.
On onneks aikaa hoitaa käytännön järjestelyitä ja kiirettä ei pitäis tulla.
Tällä hetkellä kuitenkin suurin huoli on, että mitä jos se on ihan kamalaa? Miten ihmeessä mä uskallan jättää kaiken täällä ja lähteä? Pärjäänkö mä siellä? Kiinnostaako niitä uusia ihmisiä mä? Oonko ihan yksin sitten loppujen lopuksi?  Osaanko tarpeeks hyvin englantia, tajuuks kukaa mua?
Suuri osa tuttavista on aika paineissa mun puolesta, ja se nyt vaikuttaa omaankin asenteeseen.
Ehkä tän vuodatuksen pointti on nyt puhuminen sellasille ihmisille joilla on ehkä ollut samoja tunteita. Pyytää sillein hienoisesti jotain rohkaisevaa sanaa ja vakuuttelua siitä, että tää oikeesti on tälläsen stressin arvoista.
« Viimeksi muokattu: 27.11.2017, 16:25:39 kirjoittanut tilde »

alan_mies

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 4 522
  • Kulkija
    • Profiili
Vs: Jostain sitä rohkeutta
« Vastaus #1 : 27.11.2017, 17:57:44 »
Kun yövyt hostelleissa sinulla on useimmiten kavereita.

Olin vasta Vietnamissa. Siellä ainakin pärjäisit yksin, ja uskon, että Thaimaassa ja Indonesiassa myös. Mutta huomioi suunnittelussasi sadekausi.

Onnea matkalle. Hyvin todennäköisesti tulet viihtymään.

anttir

  • Reissaaja
  • Viestejä: 45
    • Profiili
Vs: Jostain sitä rohkeutta
« Vastaus #2 : 27.11.2017, 18:03:17 »
Moi! Sullahan on ilmeisesti erittäin hyvät suunnitelmat luvassa, ja hyvä että oot jo aloittanut käytännön valmistelut. Pienestä se lähtee! Kyllähän tuommonen reissu aina vähän uskallusta vaatii, mutta muista, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuota parempaa aikaa lähtemiselle ei sun elämässä tule! Tee paljon suunnitelmia etukäteen ja fiilistele reissua, mutta ole myös valmis heittämään suunnitelmat roskikseen, ja menemään sinne minne tuuli tuuli kuljettaa.

Kyllä yksin reissaava tyttö siellä ulkomailla pärjää, kuten ovat pärjänneet myös monet muut ennen sua. Erityisesti yksin (ja miksei myös seurassa) reissatessa tulee kuitenkin paljon ylä- ja alamäkiä fiiliksen suhteen. Saapuessasi turistiripulin lannistamana kylän ainoaan majataloon, jonka vessa on yhtä kuin reikä lattiassa, suihku ei tietenkään toimi eikä muita vieraita ole juttuseuraksi, tulee helposti ikävä kotia ja kaikkea sitä tuttua ja turvallista, mikä siihen liittyy. Sitten taas seuraavana päivänä valloitettuasi oman pienen vuoren, seilailtuasi jokiveneellä Mekongilla tai vietettyäsi pitkän illan rantabileissä uusien ystäviesi kanssa tajuat kerta toisensa jälkeen, miksi oikein lähditkään reissuun, ja miten huippua se onkaan. Ei siis kannata jättää reissua kesken pienten vastoinkäymisten takia, mutta muista, että se on kuitenkin aina mahdollista, mikäli huomaat että et nauti matkasta.

Et tietenkään voi kiinnostaa kaikkia, etkä jonkin aikaa reissattuasi jaksa itsekään kiinnostua jokaisesta vastaantulijasta. Yksin et kuitenkaan tule olemaan mahdottoman pitkiä aikoja, ellet sitten halua niin itse. Erityisesti juuri hostelleista löytyy paljon samanlaisia enemmän tai vähemmän hukassa olevia reissaajia kuin sinä, ja yhteisiä jutun aiheita löytyy varmasti, kun kerran kaikki "samassa veneessä" olette.

Ja tuntematta sua sen paremmin, voin sanoa että varmasti osaat englantia riittävän hyvin. Älä kuvittelekaan käyttäväsi kovin vaikeita sanoja tai monimutkaisia lauserakenteita reissun päällä. Päin vastoin, saatat huomata kielitaitosi taantuvan jonkin verran, kun paikalliset ymmärtävät sinua vasta kun olet pelkistänyt kysymyksesi muotoon: "Where food?"

Loppuun vielä käytännön vinkkejä: Älä aloita reissuasi Intiasta, vaan ota vauhtia ensin ainakin yhdestä aiemmin mainitsemastasi maasta. Intia on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta samalla myös niin monella tavalla raskas maa, että se vaatii jonkin verran totuttelua.

Toiseksi: Vaikka et olisikaan ikinä sen kummemmin Madventuresia seurannut, niin osta tai lainaa kirjastosta Uusi Kansainvälisen Seikkailijan Opas. Tuo on aivan huippu tietopaketti kaikesta siitä, mitä ensi kertaa pitkälle reissulle lähtevän tulisi tietää. Itsekin olen tehnyt jo muutaman pidemmän reissun (terkkuja Sri Lankalta btw.) ja vielä tänäkin päivänä tuo kirja löytyy repusta.

Lähde ihmeessä sinne reissun päälle kunhan lukio on hoidettu loppuun! Et varmasti tuu katumaan!

SlummiViikuna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 94
    • Profiili
Vs: Jostain sitä rohkeutta
« Vastaus #3 : 22.12.2017, 11:57:48 »
Hellou
Täällä ollaan kanssa yksin lähdössä ekaa kertaa ja kuukauden päästä startti. Suuntana Singapore, Bali ja Australia. Oon tosin 30v nainen, mutta eipä se ikä siinä uskaltamisessa sen kummemmin paina.

Tutut ja ystävät ja perhe on kans kyselly, että miten uskallan ja ovat olleet hiukka kauhuissaan. Välillä itselläkin on niitä päiviä, että mietin, että mitä hittoa oon tekemässä. Mutta pääosin oon ehdottomasti innoissani. Tämäkään ei eglanninkielen taito päätä huimaa, mutta uskon pärjäävänsä, kun on ns. Pakko. Oon myös melkoinen introvertti luonteeltaan, joten ihmisiin tutustumisessa onnistuminen jännittää itseänikin. Tykkään kuitenkin tehdä asioita, joissa hyppään ns. Tuntemattomaan ja olen lohduttautunut ajatuksella, että kotiin voin lentää sieltä milloin vain, jos kaikki meneekin päin sitä nimenomaista helvettiä. Ja sillä mentaliteetilla oon aina elämääni elänyt. Aina voi palata lähtöpisteeseen, jos joku asia ei toimikaan.

Tsemppiä. Ei ku vaan koneeseen ja seikkailemaan. Etenkin, kun on nuori ja on aikaa. 😎



Pesula

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 68
    • Profiili
Vs: Jostain sitä rohkeutta
« Vastaus #4 : 22.12.2017, 16:40:15 »
Kun perheenjäsenet tai ystävät joskus päivittelevät kuinka vaarallista voi olla, niin tykkään muistuttaa heitä realismista (ja toki vähän liioitella että heille tulisi parempi mieli):

• Maailma ei ole koskaan ollut yhtä pieni reissaajille, joka paikasta löytyy joku jolta saa apua kun pyytää. Paikalliset ihmiset, hostellin työntekijät, hotellin työntekijät, suurlähetystöt, avustusjärjestöt tai vaikka lentokenttäpoliisi. Suomalaisia pidetään yleisesti ottaen rikkaina ja luotettavina, on mahdollista saada vaikka puhelinta lainaan soittaakseen koto-Suomeen.

• Lentopelkääjien ABC: Mikä on viimeisin lentoturma jonka muistat? Laske montako päivää siitä on ja heitä arvio kuinka monta tuhatta lentoa on mennyt sen jälkeen ja menee jatkuvasti ympäri maailmaa.

• Suomalaisilla on hyvä koulutus ja useimmiten hyvät perustaidotkin. Huijaaminen, skämmäys ja muu vedätys ei mene ihan ensiyrityksellä läpi

• Jäiset autotiet ja liukkaat kävelykadut, suomalaisella on suurempi todennäköisyys satuttaa itseään kotimaan liikenteessä kuin ulkomailla, jossa (yleensä) ei omisteta ajoneuvoa.

• Ulkomailla ja uudessa ympäristössä ollaan luonnostaankin varovaisempia ja huomioidaan monia tekijöitä, toisin kuin tutuilla kotikaduilla (liikenne, muut ihmiset, eläimet jne)

Kyllä noilla ohjeilla yleensä läheiset vähän rauhoittuu, tietenkään kaikki ei ole niin mustavalkoista, mutta reissuja tulee ja hyviä kokemuksia kerääntyy niin pelot ja turhat huolet unohtuu itseltä ja muilta :)

Hyviä reissuja kaikille ja terveisiä Romaniasta!

UsvaAuer

  • Tuplatonnitallaaja
  • Viestejä: 2 072
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Jostain sitä rohkeutta
« Vastaus #5 : 23.12.2017, 05:39:59 »

Tällä hetkellä kuitenkin suurin huoli on, että mitä jos se on ihan kamalaa? Miten ihmeessä mä uskallan jättää kaiken täällä ja lähteä? Pärjäänkö mä siellä? Kiinnostaako niitä uusia ihmisiä mä? Oonko ihan yksin sitten loppujen lopuksi?  Osaanko tarpeeks hyvin englantia, tajuuks kukaa mua?


Itselläni on aina samoja tuntemuksia ennen pitkää matkaa, vaikka olen tehnyt jo kymmeniä reissuja. Mutta joka kerta, kun pääsen tien päälle, ne tuntemukset katoavat saman tien.

Aina kauhistellaan nuorena matkustamista, mutta nuorena matkustamisessa on hyvätkin puolensa. Nuorena on joustava, kaikenlaisiin olosuhteisiin sopeutuu helposti. Vanhana sitä alkaa tulla krantummaksi ja mukavuudenhaluisemmaksi.

Itsekin ehdottaisin matkan aloittamista jotain muusta kohteesta kuin Intiasta. Nepal on parempi ja rauhallisempi versio Intiasta. Sieltä voi sitten pikkuhiljaa siirtyä Intiaan.

Eka matka on paras matka. Kaikki, ihan kaikki, on uutta ja ihmeellistä! Kun reissuja on takana useampi, seikkailun tunnetta on enää vaikea tavoittaa missään päin maailmaa.

Jos suuntaa suoraan johonkin todella lämpimään kohteeseen, voi olla hyvä idea ottaa ensimmäisiksi öiksi ilmastoitu huone. (Jos ulkona on + 32 astetta, ilmastoimattomissa sisätiloissa on yleensä lähemmäs +40 astetta.)

Olen ollut huomaavinani, että tänä päivänä ihmiset länsimaissa ovat säikyimpiä ja turvallisuushakuisempia kuin aiemmat sukupolvet. Pekka Haavisto oli 15-vuotias kun lähti ekalle reilille. Kuka 15-vuotias tänä päivänä pääsettäisiin ulkomaille seikkailemaan omin nokkinensa!


P.S. Käytännön neuvo. Kadulla tervehtiviin tai puhuttelemaan pyrkiviin ihmisiin ei tarvitse reagoida millään tapaa. Jos joku kadulla, asemalla jne haluaa kiinnittää huomiosi, tarkoituksena on aina myyminen, tavaran tai palvelun. Toinen vinkki liittyy tähän: (ilmaisen) rahan ottajia maailmalla riittää, mutta kenellekään ei tarvitse mitään antaa.
« Viimeksi muokattu: 23.12.2017, 05:50:00 kirjoittanut UsvaAuer »

pikkurisu

  • Aloittelija
  • Viestejä: 7
    • Profiili
Vs: Jostain sitä rohkeutta
« Vastaus #6 : 23.12.2017, 11:30:52 »
Moikka!

Et ole ainut yksin reissulle lähtevä. Täytän tammikuussa 20 ja maaliskuussa lähtee lento Kaakkois-Aasiaan. Jännittää toki, mutta samalla oon todella innoissani. Hyvä, että oot lähtenyt noin aikaisin laittamaan asioita kuntoon. Itsellä saattaa tulla vähän kiire, kun on tapana jättää asiat viime tippaan. :D

Omatkin läheiset on kauhuissaan, on ollut ihan pieni vakuuttelu, että pärjään kyllä. :D Älä turhaan stressaa, pärjäät ihan varmasti! :)

tilde

  • Aloittelija
  • Viestejä: 4
    • Profiili
Vs: Jostain sitä rohkeutta
« Vastaus #7 : 06.01.2018, 16:05:04 »
Tää tulee nyt vähän myöhässä, mut kiitti kaikille tsempeistä ja vinkeistä! Ja mahtavaa reissua ja oloa kaikille teille, jotka just nyt ootte jossain päin palloa kuluttamassa!
Mä oon pikkuhiljaa hyväksyny sen, että yhtä lailla mulle täällä kotona nurkissa nysvätessä voi jotain käydä kun maailmallakin. Nyt tässä pikkuhiljaa oonkin lentoja selaillut ja miettiny että minne sitä ensiks menis!

SlummiViikuna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 94
    • Profiili
Vs: Jostain sitä rohkeutta
« Vastaus #8 : 07.01.2018, 03:30:18 »
Mainiota. Ei ku tsemppiä reissuun, kun sinne pääset!  8)