Hyvä idea! Kerron yhden omista kokemuksistani.
Olin vuoden 2016 huhtikuussa kevätmatkalla Euroopassa. Vietin viikon Bergamossa, Italiassa. Bed&breakfastista, jossa silloin majailin, oli lyhyt kävelymatka luonnonkauniille kukkuloille, ja siellä kävinkin usein kävelemässä. Eräänä aamuna lähdin taas kukkuloille. Ote päiväkirjastani: " Kuljin suurimman osan retkestä erittäin kauniissa maisemissa. Maasto oli välillä aika vaativaa: kiviä, kalliota yms. Pysähdyin varsin pitkän matkan kuljettuani paikkaan, jossa oli muitakin vaeltajia ja erittäin upeat näkymät joka suuntaan. Siinä vaiheessa oli jo sellainen olo, että en jaksa kävellä enää pitkästi. Ennen ihmisten ilmoille pääsyäni jouduin kuitenkin kulkemaan vielä melkoisen matkan, johon sisältyi alue, jolla ei kylttien mukaan olisi edes saanut liikkua." Tuo "pieni aamukävelyni" alkoi klo 8.50 ja majapaikassani olin takaisin vasta jotain klo 15.30. Ajauduin siis ilmeisesti pois kartan alueelta kukkuloiden toisella puolella sijaitsevaan kylään tai kaupunkiin, jossa tapasin sattumalta englantia puhuvan naisen. Hän sanoi, että minulla oli onnea, sillä useimmat siellä eivät edes ymmärtäneet englantia. Tämä ystävällinen nainen vei minut autollaan pysäkille, josta pääsin bussilla Bergamoon. Vähän olin jo ehtinyt hermostua ja ajatella, että joudunkohan siellä kukkuloilla viettämään yöni. Takaisin kuitenkin selvisin.
