Voi mistä alkaisin.
Toissapäivänä tulin ensimmäiseltä reililtäni vyöhykkeeltä c.
Reissasin serkkuni kanssa ja suunnitelma oli että ennen reilikortin ensimmäistä voimassaolopäivää lennetään Lontooseen, ollaan siellä pari päivää ja sitten lennetään Frankfurtiin ja alotetaan reili.
Noh.
Lento Lontooseen meni vaivatta mutta sitten 27.7 kun tultiin takasin Stanstedille niin alko tulla sellanen pisto takapuoleen että tulee huono päivä.
Lentokentän yllä riehui paha ukkosmyrsky ja lähes kaikki Saksaan menevät lennot peruttiin - paitsi kaksi Frankfurtin lentoa.
Puoli tuntia myöhemmin, kun oltiin jo portilla odottamassa, ilmotettiin että Frankfurtin lento on peruttu. Kerettiin jo voivotella mutta huomattiinkin että se oli juuri se toinen Frankfurtin lento joka peruttiin. Happy happy joy joy eikun koneeseen.
Keskiyön aikaan Frankfurtissa väsyneinä odotellaan hihnan luona tavaroita, joilla tuntu kestävän aikaa tulla.
Ja kyllähän niillä hieman aikaa kesti KUN ODOTELLAAN NIITÄ VIELÄKIN.
Eli on tässä kulunut jo reilu kaksi viikkoa kun meidän rinkat hävis.
Ja me kaksi tyttöä oltiin ainoat jonka kamat hävis. Eikä todellakaan sählätty check innissä.
Keskiyöllä tehtiin sitten ilmoitus että kamat on kadonnu ja saatiin sellaset lappuset ja käsky että menkää aamulla klo 9 jonnekin lipputiskille.
Yöllä oltiin jäätyä kun ei tietenkään ollu makuupusseja tai hirveen paljon lämmintä vaatetta, mutta onneksi eräs äänekäs puolalaismies heitti makuupussinsa meidän päälle jossain vaiheessa yötä. Oltiin vissiin aika säälittävän näkösiä.
Aamulla yheksältä mentiin sitten lipputiskille ja sieltä käskettiin Lost and Foundiin. No, ei tiedetty että missä se oli niin mentiin Infoon kysymään ja sieltä sanottiin että down the hall ja kulman taakse. No, ei vieläkään löydetty joten mentiin kysymään yheltä toiselta virkailijalta ja SE EI TIENNY. Miten vaikeeta voi olla tietämättä mitään paikkoja niin pienellä kärpäsenkakkakentällä kun Hahn???
Mentiin sitten takasin Infoon ja siellä kysyttiin toiselta tädiltä että missä on Lost and Found ja täti tokasee että TÄSSÄHÄN SE ON.
Aikasempi infotäti ei tästä tykänny ja kehotti meitä töykeästi poistumaan ja menemään heti kulman taakse Lost and foundiin joka oli infon seinän takana.
Vihdoin Lost and Found (lasiovinen toimisto, n. 5 ihmistä kerralla sisällä, sinne ei MISSÄÄN NIMESSÄ saanu mennä ulkopuolisia) löyty ja koputettiin oveen ja ilmotettiin että meidän kamat on hävinny ja meidät käskettiin tänne blaa blaa onko teillä niitä millon tulee seuraava kone ja meille selvitetään että tavarat ei ole täällä vielä koska ei ole tullut koneita Lontoosta vielä. No, kysyttiin uudestaan että no millonka tulee seuraava kone ja täti hermostuu ja saadaan uudestaan selitys että tavarat ei voi olla vielä täällä koska ei oo tullu vielä koneita Lontoosta!(JOOJOO)
Noh, seuraavan koko 18 h oleskelun aikana kysyttiin joka lennon jälkeen (niinkun pyydettiin) että onko ne laukut tullu ja joka kerta oli sama tyly ärsyyntyny vastaus että no EI ja lopputunteina lasitoimiston tyypit ei enää välittäny meistä vaikka koputeltiin oveen ja vilkutettiin. Ne vaan katto ja käveli ohi.
Lopulta jätettiin infoon numerot ja ilmotettiin osote Sveitsissä missä me oltiin myöhemmin ja että soittavat heti jos tietää yhtään mitään missä meidän kamat on.
No, sitten vaan itku kurkussa ilman matkatavaroita Frankfurtiin ja sieltä eteenpäin, laukussa vaan reililippu, kännykkä, lompakko, passi, huulirasva, matkapäiväkirja johon valittaa ja mp3-soitin.
Eli yli kaksi viikkoa oltiin samoissa vaatteissa (no ostettiin kyllä uusia).
4 seuraavan päivän aikana soitettiin kentälle 2 kertaa päivässä ja pidettiin kännyköitä auki että soittaisivat. Lopulta sitten soittavat ja sanoivat että hei, teidän kamat on löytyny ja ette vastannu eilen (bulls*it! oli molemmilla puhelimet auki) ja että lähettävät ne sinne Sveitsiin ja että on 24 tunnin kuljetusaika.
Onneks oltiin sillon jo Sveitisissä ja iloisin mielin jäätiin sinne odottamaan.
3 päivää myöhemmin tavaroita ei vieläkään kuulunu.
Kun yritettiin kysyä niistä kentältä ja siltä kuljetusyhtiöltä niin vastaus oli vaan "We can't help you, calm down, ma'am. Ma'am CALM DOWN"
Sitten oli pakko laittaa Suomessa oleva sisko asialle (hyvin vaativa ihminen) ja eiköhän ruvennu tapahtumaan.
Eli kamat oli lähteny 31.päivä Sveitsiin ja kuljetusaika onkin yhtäkkiä 2-3 työpäivää (sen takia kun ryanair lähettikin ne yhtäkkiä standardilla koska SE TULEE HALVEMMAKSI).
Sveitsissä ootettiin vielä yks päivä (tavarat oli jo sillon myöhässä) eikä vieläkään tullu. Kun ruvettiin kyselemään niin kukaan ei yhtäkkiä tienny että missä ne laukut oli. Eli ne hävis taas.
Ja tässä sitten vielä odotellaan.
Anteeksi vuodatus mutta koko matka oli muutenkin niin surkeiden sattumusten sarja ettei rajaa ja suurin kiitos kyllä Ryanairille.
Nyyh.
