Nostan tämän ketjun ylös, kun lukitussa uudessa keskustelussa kaipailtiin Sisilian-vinkkejä.
Käväisin viime toukokuussa Sisiliassa viikon reissulla, jolla oli tietyt raamit: mies teki töitä Cataniassa ti-to, joten olimme sunnuntaista torstaihin tuossa Sisilian itärannan kaupungissa. Se oli onneksi varsin hyvä lähtöpaikka monelle päiväretkelle, ja noin 300 000 asukkaan kaupunkina myös mukavan eloisa. Ihania ravintoloita oli paljon, tosin me juutuimme Taverna dei Contiin..
Liikuin alkuviikon julkisilla, eikä niissä ollut moitteen sijaa, bussit ja junat kulkivat tiuhaan (mitä nyt outoja parin tunnin taukoja esim. illansuussa..); toisaalta tapaamani ranskalaismies valitteli, että esimerkiksi Piazza Armerinaan meni vain yksi bussi, jolta ei ollut julkista yhteyttä paikkakunnan tärkeimpään nähtävyyteen - ja aikaa ihastella mosaiikkeja jäi vaivaiset pari tuntia ennen viimeistä paluuvuoroa. Hinnat taisivat olla aika halpoja. Muistelen, että esim. Catania - Siracusa -väli, noin 80 km, olisi maksanut bussilla max viisi euroa.
Siracusa Sisilian kaakkoiskulmalla on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, eloisa kaupunki, jossa on ns. vanhakaupunki omalla niemellään. Arkeologian harrastajalle on jonkin verran kaivauksia, mm. kreikkalainen teatteri.
Etnalla oli tietty pakko käydä, vaikka siitä aika hyvin rahastettiinkin. Cataniasta olisi ollut tarjolla noin 50 euron hintaisia päiväretkiä, mikä on itse asiassa ok hinta, sillä kun menin päivän ainoalla (ja hitaalla!) bussilla vuoren juurelle, jouduin kuitenkin pulittamaan 45 euroa noususta ylös, opastuksesta ja ylämaan kyydeistä. Tokihan siellä aivan ylhäällä voi kävellenkin nousta viimeiset xxx metriä, mutta oma kunto ei siihen riittänyt. Kannattaa käydä, jos tulivuoret ei ole ennestään tuttuja - ja myös useampia vulkaanisia kohteita nähnyt satunnainen tuttava piti Etnaa hienona. Ja vielä tuon valmiin retken puolesta puhuu se, että päivän ainoaa bussia takaisin Cataniaan joutui venailemaan tuntitolkulla, ajankuluna kaksi eri itsepalvelukahvilaa ja muutama krääsäkoju (joista ei ollut kauheasti apua, kun olin varovaisena naisena ottanut aamulla mukaan vain 55 euroa, ei visaa..).
Catanian vieressä on myös Taormina, lomakohde. Tosi nätti kaupunki ylhäällä rinteessä, ja niiden kreikkalaisesta teatterista vasta oli näkymät, Etnalle ja merenlahdelle jne. Uimaan voi mennä jollekin rannassa sijaitsevan Giardina-Naxoksen (?) rannalle.
Kun mieheni sai työnsä hoidettua, otimme alle pikkuruisen vuokra-auton ja suuntasimme saaren sisäosiin, Madonien kansallispuiston alueelle. Kaupunkiliikenne oli sen verran hurjaa, että oli suorastaan ihme selvitä siitä naarmuitta. Vuoristo taas oli sen verran korkeahuippuista, että kapeilla serpentiiniteillä jopa italiaanot ajoivat jossain määrin järkevästi. Mitään majapaikkoja ei tietty oltu varattu, mutta niitä löytyi aina. Ei tosin ollut aina valinnanvaraa vaan kylän ainoa sai kelvata parina yönä. Sisilialaiset on oikeasti juuri niin ystävällisiä ja ihania kuin etukäteen kuvailtiin, ja myöhäisellekin tulijalle löytyi illallista. Näin esimerkiksi ekan yön Petralia Sottanassa, missä mies totesi, että kylän ainoassa hotellissa on untuvatyynyt. Ei käy. Jatkoimme matkaa seuraavaa kylää kohti (Petralia Soprana) - tosin kesken matkan tie katkesi, eikä pimeässä näkynyt kylttejä puhumattakaan mahdollisuuksista kartanlukuun. Palasimme siis alakylään, ja hotellin väki naureskeli hieman, että kestipä teillä auton kääntäminen. (Oikeasti kylän läpi, jyrkässä rinteessä, meni vain yksi yksisuuntainen tie, joten autoa ei ihan helposti käännetty, vaikkei olisi ollut edes aikeissa jatkaa matkaa.) Mies oli jo aiemmin nimetty arrabbiataksi. Olen siitä kiitollinen matkalainen, että heti kun ravintolassa on keltainen tai oranssi tunnelma, se on hyvä - niinpä nautimme sekä illallisesta että aamiaisesta tässä paikassa, aitoon sisilialaistyyliin. Tyynyissä ei muuten ollut untuvaa.
Aamuauringossa jatkoimme yllämainittuun Petralia Sopranaan, joka oli tosi viehättävä - ja unelias - kylä kukkulan huipulla. Vaikea uskoa että siellä olisi paljon muita palveluita kuin apteekki ja pakollinen kahvila. Jatkoimme kohti Castelbuonoa, josta on peräisin ihana Colomba, pullakakku. Olimme saaneet sitä aamiaisella, keltaiseen kiedottuna, ja löysimme Fiasconaron leipomon, josta saimme tuliaisia vanhemmlle. Kakku saavutti muuten suuren suosion, perheeni ahmi sen yhdellä aamiaisella! Castelbuono oli jo vähän isompi kaupunki, jossa oli useampia ravintoloita ja linna. Sinne emme jaksaneet mennä sisälle (polveni oli kauhusta kankeana kaikkien keskiaikaisten portaiden kohdalla), mutta kaupungissa oli kiva viettää rauhallinen iltapäivä ja lounastaa, ah niitä ruokia! Niin täällä kuin monessa muussakin paikassa otimme alkupalat maalaistyyliin, ja se oli aina varma valinta - joka kerta jotain erilaista ja taatusti maistuvaa.
Katsastimme myös Cefalun pohjoisrannalla; se näytti elävän turismista, ja monet pyöräilijät pitivät sitä tukikohtana päiväretkille.
Palermon jätimme väliin, ei houkuttanut vuokra-autolla. Jatkoimme etelään, hienojen viljelmien keskellä sijaitsevaan Corleoneen. Vaikka opaskirja väitti, ettei siltä kannata odottaa mitään mafiatunnelmaa, oli fiilis maalaiskaupungissa lievästi sanottuna outo. Ilmeisesti kaupungin ainoa hotelli oli joku rahanpesupaikka, jossa harvemmin yöpyi ketään, sen verran unohtuneen maailman meininki tässä vain joitakin kymmeniä vuosia (20?) vanhassa hotellissa oli. Emme halunneet syödä hotellin ravintolassa vaan suuntasimme hämärän tullen keskustaan, mutta siellä kukaan ei suostunut suosittelemaan muuta ravintolaa kuin hotellin - "Olettehan varmasti hotellissa? Siellä on hyvä ravintola." Saimme pitsaa jossain tavan kuppilassa; ainakaan tässä kaupungissa ei ollut tapana syödä ulkona vaan ihmiset jopa hakivat noutopitsaa!
Seuraavana päivänä meillä meni yllättävän kauan Agrigentoon ajellessa. Tiet olivat aikamoista suhmuraa, ja maasto muuttui kuivaksi ja paahtuneeksi. Teimme pakollisia tuliaisostoksia agrigentolaisessa lähiömarketissa ja päätimme, että tähän huumeiden läpikulkukaupunkiin emme jää pidemmäksi aikaa. Kaupungin kupeessa on Valle dei Templi, kuulu laakso, jota ihastelimme erinomaisen lounasravintolan ikkunasta. Tämä kuului niihin kohteisiin, jotka Sisiliaa kiertävät bussikaravaanit bongasivat. Ja niin kuului myös iltapäivän kohokohtamme, Piazza Armerinan Villa Romana di Casale. Onneksi pahin ruuhka oli jo neljän jälkeen ohi, en olisi kestänyt tungeksivia mummolaumoja. Tämä roomalainen huvila on on ollut vuosisatoja mudan peitossa, siksi mosaiikit ovat säilyneet hienosti - suosittelen!
Yöpaikaksi olimme valinneet erään pikkukaupungin, joka on kuulu kreikkalaisista raunioistaan. Liki hostellitasoinen Palazzolo Acreidessa, hotelli Santorossa majoitus maksoi sisilialaisittain ihan liikaa, 50 euroa ilman aamiaista, mutta lauantain iltatunnelma kävelykadulla oli mainio ja osuimme komeaan palatsiravintolaan Il Porticoon (josta tosin saimme suunnilleen reissun huonointa ruokaa; ei hienot puitteet mitään auta!).
Kaiken kaikkiaan ajoimme torstai-illan ja sunnuntaiaamun välillä lähes 900 km, mikä oli ihan liikaa, mutta nautimme kovasti vaihtelevista maisemista. Etenkin suuret korkeuserot yllättivät; Sisiliaanhan voisi mennä vaikka pyöräilemään, tuumasi mieheni. Keli toukokuun puolivälissä oli ihana, max 27 astetta mutta pääosin muutaman asteen viileämpää. Iltaisin oli tarpeen joku lämmike, vaikka ihanista ruoista tulikin aina kaikin puolin täyteläinen olo (niin, taaskaan emme ikinä päässeet jälkiruokiin asti, kun alkuruoat ja pääruoat veivät voiton). Sisilian ruoista olen muuten kirjoittanut toiseen ketjuun, jos kiinnostaa, muistakseni "parhaat paikalliset ruoat". Ai niin, tuo toukokuun puoliväli oli myös siitä hyvä aika vierailla Sisiliassa, että museoihin oli kulttuuriviikon nimissä vapaa pääsy. Siitä tuli vähintäänkin hyvälle tuulelle, ja saihan pienen säästönkin, pääsymaksut kun olisivat kuitenkin olleet jotain 5 - 10 euron luokkaa.
