Itävalta

 (Luettu 48234 kertaa)

HelsinkiFlyer

  • Tuplatonnitallaaja
  • Viestejä: 2 225
    • Profiili
Vs: Itävalta
« Vastaus #80 : 24.07.2018, 11:07:41 »
90hyt rapsa, kun kerran tuli käytyä Zillertalissa. Junalla Münchenistä 90 nopeimmillaan Jenbachiin. Sieltä laiturin toiselle puolelle ja Zillertal-bahniin. Sillä vartti ja saavuttiin laakson ekaan kylään Fügeniin. Siellä majoitus viikoksi, kesällä sopuhinnat. Ei mitään booking.com hotlia, täysin ylihintaisia. Kylän turistitoimiston kautta kotimaassa varattu kaksio erillisellä keittiöllä ja 15 metrisellä asunnon levyisellä partsilla 450 euroa viikoksi. Kannattaa varoa etäisyyksien lisäksi korkeuserot. Kauppoja useita Fügenissä. Hissi ylös vuorelle, juna, maauimala ja paikallisdösät Fügenin plussia.

Zillertal-kortilla(85 euroa aikuisilta/6päivää/omat skidit maksutta) sai paikallisjunan, dösät, kerran päivässä yhden hissin ylös ja alas sekä maauimalat). Joka kylästä löytyi maauimala. Käytiin Zell am Zillerissä, Fügenissä ja Mayrbachissa. Poikien (8&10v) kaikki hienoja. Zellissä hienoimmat liukumäet (monia), Fügenissä toiseksi, mutta vetovoimana hieno virtaava allas, Mayrbachissa vaatimattomin. Stadikalla veti  vetoja sekin.

Mäistä lyhyesti: Kaikkialla hienoja maisemia. Komeimmat kävelyt oli Hintertuxissa, Mayrbachista vielä etelään. Kannattaa käydä missä tahansa rinteellä. Reitit kunnon ja fiiliksen mukaan. Hintertuxin reitit olivat upeimmat. Hyviä muuallakin.

Nämä kirjoitin nopsaan talteen muille avuksi. Vastailen lisää, jos  vielä detajit kiinnostavat.

conard

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 415
    • Profiili
Vs: Itävalta
« Vastaus #81 : 25.07.2018, 11:57:58 »
Jatketaan Helsinkiflyerin perään, kun vähän samoilla huudeilla on liikuttu. Olen kahtena viime kesänä käynyt Itävallassa, ja tässä ajatuksia seuraavista kohteista: Mayfhofen (Zillertal), Reith am Alpbachtal ja Söll.

Liikkuminen: Me olemme vuokranneet auton Münchenin lentokentältä. Tällä kertaa maksoi bränikkä Audi A6 408€ kymmeneksi päiväksi. Tosin Avista en voi suositella: jouduimme odottamaan auton 4 (!) tuntia. Oli pikkaisen kiukkuista porukkaa kentällä. Muiden vuokraamojen hommat toimivat. Pelipaikoille ajaa lentokentältä parissa tunnissa ilman ruuhkia. Ruuhkat voivat pidentää ajoa huomattavasti, joten takaisin kannattaa lähteä hyvissä ajoin. Saksan ruuhkat ovat toista kuin mannerheimintiellä. Tarvitseeko autoa? Eka reissu oltiin ilman ja hyvin pärjättiin. Toisaalta auto tuo monessa paikassa kyllä helpotusta, eikä joudu suunnittelemaan niin paljoa paikallisdösien varassa. Kuulisin Helsinkiflyeriltä mielellään lisää tuosta jenbachin junasta? 1,5h munchenin lentokentältä vai keskustasta? Mikäli kentältä niin kuulostaa aika hyvältä. Mikäli keskustasta, niin tetsausta tulee autoon verrattuna kyllä jo huomattavasti enemmän. Me menimme ensimmäisellä alppireissulla yhteistaksilla, mutta tuo oli varsin kallista lystiä per hlö, eli mielestäni jo kahdelle hengelle vuokra-auto alkaa olla fiksumpi.

Mayrhofen:

Kylä on ok, ei ehkä kaikkein pittoreskein, mutta hieno joki menee kylän läpi ja täällä on suhteellisen paljon kauppoja ja elämää, eli aktiivisuudesta tykkäävälle. Mayrhofenista lähtee suoraan ylös erittäin kiva kävelyreitti, joka vie sitten ylhäällä kulkevalle panoramawegille. Kävelimme sitä pitkin Hippachiin (sonnenalm), sieltä alas ja sitten junalla takaisin kylille.

Me majoituimme Gutshof Zillertalissa, jota en kyllä voi olla hehkuttamatta liikoja. Ei ole ihan halvin, tai siis oikeastaan meillekin vähän ylihintainen (taisi olla 220€/yö puolihoidolla kahdelle, muksu ilmaiseksi), mutta rahalla saa. Aamupala on ihan huippu, mm. proseccoa itseotossa, sen seitsemää sorttia hedelmää, oman leipomon leipiä jne. Siis todella laadukas. Iltapäivällä oli välipalaa, joka yleensä oli samoja leipiä, ehkä edellisen illan keittoa, nakkeja tms. helppoa. Illallisella oli kuuden ruokalajin illallinen yleensä kaavalla salaattipöytä itseotossa, alkupala, keitto, pääruoka, juustot, jälkkäri. Ruokien taso ei nyt ihan suomen finedineä ollut, mutta ei siitä ihan liikaa jäänytkään. Kolmen yön pakettiin kuului myös yksi 55min hieronta. Hotellissa on saunaosasto, jossa on hyvä höyrysauna ja kohtuullinen suomisauna. Pihalla on lisäksi varsin hyvä saunamökki, jossa siis toinen suomisähkösauna. Eivät nämä nyt tietenkään puusaunalle vedä vertoja, mutta tuo pihan sauna on varsin laadukas. Piha on iso, siinä on aurinkotuoleja jne. ja kaiken kruunaa uima-allas, jossa on pari hierovaa suihkua. Avaavat hyvällä säällä uima-altaan katon. Näillä spekseillä maksoin siis mielelläni tuon hinnan.

Mayfhofenin miinus ovat kalliit hissit. Helsinkiflyerin mainitsema viikkokortti on jo ihan ok-hintainen, mutta päiväksi hissinousu on n. 23€.

Reith am Alpbachtal:

Alpbachtal on Zillertalista viereinen laakso. Itse laakso ei ole ehkä ihan niin näyttävä, ja yleisesti paremmat vaellusmestat löytyivät Mayrhofenista (ja varsinkin siitä eteenpäin). Reith on kuitenkin todella tunnelmallinen kylä, jonka keskustassa on maakuoppauimala. Toimii lapsille sairaan hyvin, vaikkei vesiliukuja tms. ollutkaan. Alpbachin kylän lähellä olevan hissin yläasemalla on Lauserland, joka oli huikea seikkailupuisto lapsille – ja ilmaiseksi.

Alpbachissa iso plussa on se, että laakson kaksi hissiä kuuluvat majoituksien yhteydessä saatavan kortin hintaan paikallisbussien, uimaloiden jne. lisäksi. Lisäksi toinen hissi lähtee suoraan Reithistä, joten hissiajelua on helpompi harrastaa pienellä kynnyksellä. Lapsifasiliteettien vuoksi palasimmekin tänne tänä vuonna. Molempina vuosina eksyimme rolling oldies -kyläjuhlien aikaan, jolloin kylä täyttyi amerikanraudoista, tyllihameista ja liverock’n’rollista. Ei ehkä erityisen alppia, mutta toimi.

Reithissa majoituimme hotel Stockerwirtissä samalla puolihoitokonseptilla. Tämä oli vähän halvempi kuin Mayrhofenin hotla, mutta ruoan taso ei myöskään ollut yhtä hyvä. Itse asiassa safka oli täällä hintaansa nähden vähän pettymys, joten samaan hotelliin en enää kolmatta kertaa ole palaamassa.

Söll:

Söll on seuraavassa laaksossa Wilder kaiser –vuoriston kupeessa. Jälleen maisemat ovat vähän flätimpiä, ja Söllin asema isona hiihtokeskuksena näkyy siinä, että aakeaa laakeaa on paljon. Vaellus metsissä on kivempaa kuin rinnettä pitkin, joten tämä ei mielestäni ole haikkaajalle plussa. Mutta Söllistä ja sen lähikylistä löytyi myös oikein mukavaa haikkia, vesiputouksia yms.

Söllissä jälleen hissit maksoivat 20€/päivä, joten tästä tulee kulunkia. Toisaalta sitten taas aika ylhäällä oli erilaisia parkkipaikkoja, joista pääsi heti vaellusmestoille, joten täällä oma auto oli erittäin hyvä kapine. Söllin kylästä ei käytännössä vaella mihinkään.
Majoituimme Apartment Helene Kollerissa. Luulin, että meillä olisi oma kämppä, mutta olimmekin aika nihkeän akan yläkerrassa. Hintalaatusuhde oli huono, mutta isommalle porukalle tämä voisi olla hyvä setti. Söllin kylä oli ihan kiva, ja varsinkin kerran viikossa järkättävissä kyläjuhlissa oli oikein kiva tunnelma.

Me olimme siis 3+3+3 yötä edellä mainituissa kohteissa. Ajomatka kohteesta toiseen oli n. 30min. Tässä auto oli kätevä.

Näillä huudeilla on myös linkattava nämä rotkot, jotka olivat kyllä varsin vakuuttavia: https://www.alpbachtal.at/en/summer/hiking/the-gorges


Vaeltaminen:
Minkälaista alppivaellus on? Varmasti lappiin verrattuna (en ole kuin kerran ollut, joten en ole sen puolen pro) kannettavaa kamaa on paljon vähemmän. Koska useimmiten tehdään päiväretkiä, ilman voi ennustaa aika hyvin, joten hirveästi varavaatetta ei tarvitse. Puroja on joka puolella, ja näistä voi tankata superraikasta vettä, joten isoja vesimääriä ei tarvitse. Superidyllisiä hüttejä on joka puolella, ja näissä syö ja juo edullisesti, joten eväitäkään ei tarvitse. Jos rinkka ei paina selkää, niin vaativuutta tulee sitten vastaavasti korkeuseroista. Sekä ylöspäin että alaspäin meneminen on rankkaa, alaspäin monen mielestä polvien kuormituksen vuoksi jopa rankempaa. Korkeuserojen vuoksi alpeilla ei niinkään puhuta reittien pituuksista, vaan niihin käytettävistä ajoista.

Alpeilla on mahdollista kävellä niin laaksojen pohjilla, usein jossain vähän ylempänä, mutta vielä puurajan alla kulkevilla poluilla tai sitten kiipeillä huipuille. Omasta mielestäni puurajalla on kivointa. Huiput ovat yleensä kylmiä, karuja ja tuulisia, ainakin n. 2200m jälkeen. Reitit on yleensä väriluokiteltu, ja noihin luokituksiin on syytä suhtautua vakavasti. Meidän kokemuksemme mukaan punaiseksi merkitty reitti on sellainen, jonka on aina pystynyt menemään, mutta niissäkin voi olla vaarallisia paikkoja. Mustaa emme ole koskaan pystyneet menemään, ja niissä vaaditaankin yleensä kiipeilyvälineitä mukana. Punaisilla reiteillä vaarat ovat yleensä sellaisia, että polku on kyllä helppoa, mutta ei kovin leveää ja jos putoaa toiselle puolelle niin se on sitten siinä. Mitä syrjäisemmille reiteille menee, sitä enemmän tällaisia spotteja yleensä tulee. Toisaalta syrjässä on sitten myös niitä hienoimpia paikkoja, ja näkee enemmän eläimiä kuin ihmisiä.

Suurimman osan reiteistä kävelee ainakin hyvän vartalonhallinnan omaava henkilö ihan lenkkareilla. Kivikoissa ja ajoittaisilla lumipätkillä vaelluskengät ovat hyvät. Itse olen suosinut kaksia kenkiä, jolloin jalat saavat välillä levätä raskaista vaelluskengistä.

Summa summarum, alpit ovat kyllä todella tehneet vaikutuksen. Raikas ilma, hyväntuuliset ihmiset, kesällä aika rauhallisesti jengiä, ainakin Itävallassa aika edulliset hinnat. Ja se infra, joka on ollut muuttumattomana vuosikymmeniä. Lapset huomioidaan hyvin, ja kesä on usein täynnä kaikenlaista aktiviteettia kylissä.

chilijogurtti

  • Aloittelija
  • Viestejä: 7
    • Profiili
Vs: Itävalta
« Vastaus #82 : 13.08.2018, 16:22:34 »
Hei!

Tuonpa minäkin omat kokemukset tänne muiden jatkoksi.

Me päätettiin myös vuokrata auto Münchenistä. Ajeltiin sillä kohti etelää. Ekan päivän pysähdyksinä mm. kaunis Achensee-järven ympäristö.

Yövyttiin kaksi ekaa yötä Gerloksen kylässä. Majatalona Landhaus Staudacher, iso parvekkeellinen huone aamiaisella kahdelle oli reilut viisikymppiä, auton sai parkkiin ilmaiseksi pihaan. 

Toisena päivänä käytiin vierailemassa Itävallan suurimmalla vesiputouksella, eli Krimmlissä. Vaikka porukkaa oli aika paljon, voin silti suositella paikkaa, hienoja sateenkaaria muodostui putoksen ylle.

Paluumatkalla käytiin pulahtamassa Durlassboden -järvessä. Mikäs siinä uidessa lumihuippuisia vuoria tuijotellen.  :)

Kolmantena päivänä kamat autoon, ja ajettiin hieman etelään päin Schelegeiss-järvelle. Siellä haikattiin ylös Olberer -vuorelle.  Tämä on juuri tuota Hintertuxin aluetta, jota HelsinkiFlyer myös kehui, ja täytyy kyllä kompata!

Päivän huikean retken jälkeen ajeltiin Innsbruckiin, josta meillä oli varattu majoitus kahdeksi seuraavaksi yöksi Pension Paula -nimisestä paikasta. Taas kiva majatalo aamiaisella, hintaa hintsusti enemmän kun Gerlosissa, mutta toki Innsbruck on isompi kaupunkikin. Pihaan sai auton parkkiin ilmaiseksi.

Seuraavana päivänä noustiin Innsbruckin lähivuorelle Seegrubelle hissillä ja haikattiin sieltä vielä ylähuipulle, eli Hafelekarille. Tämä kävely on aika lyhyt, noin tunnin, mutta polku on suht jyrkkää, joten ehkä en ihan pienemmille suosittelisi.

Viimeisenä Itävaltapäivänä oli sitten tiedossa ajelu takaisin Müncheniin. Matkalla pysähdyttiin vielä Mittenwaldissa ja käytiin katsomassa Leutasch-Klammin rotko ja vesiputous.

Hieno reissu oli ja Alpit on kyllä tehneet vaikutuksen! Seuraavaksi pitää varmaan suunnata Italian puolelle.

Auto oli omasta mielestä kätevä, pääsi juuri sinne minne halusi, milloin vain ja pystyi pysähtymään missä halusi. Ja onneksi pelkäämiäni ruuhkia ei ollut!
« Viimeksi muokattu: 13.08.2018, 16:26:16 kirjoittanut chilijogurtti »