Lupaamiani vinkkejä ja huomioita Skye Trailista (
https://www.skyetrail.org.uk), alkaen 109 km reitin varioinneista riippuen. Perusreitin kävelee viiteen-kuuteen päivään, mutta varaamaan siihen ainakin viikon säävaihteluiden ja päiväretkien varalta.
Yleistä:
Paras tietopankki on Walk highlands (
https://www.walkhighlands.co.uk/skye/skye-trail.shtml). Me tulostimme mukaan reittiselosteen: ilmankin olisi pärjännyt, mutta sen kanssa oli mukava suunnitella reittiä eteenpäin.
Kuljimme reitin etelästä pohjoiseen (Broadford-Rubha Hunish), mikä on vähemmän suosittu vaihtoehto, vaikka siihen ei mitään selkeää syytä ole. Reittiä pelotellaan kovinkin vaativaksi, mitä se ei loppujen lopuksi ollut - jos on aiemmin selvinnyt esimerkiksi Herajärven kierroksesta, selviää tästäkin. Harveyn XT40-kartta oli riittävän tarkka ja kattoi koko reitin. Lukuunottamatta Trotternish ridge -pätkää vettä oli tarjolla jatkuvasti, joten mukana kantamamme 3l/juoja oli ylimitoitettu. Veden puhdistimme aiemmilla reissuilla hyväksi havaituilla Micropur forte -tableteilla.
Huomioita reitin varrelta:
Saapuminen Skyelle: lento Helsinki-Edinburgh, paikallisbussilla keskustaan, jossa Rose streetillä ulkoilukauppoja vieri vieressä: kartta, kaasua ja smidgeä mukaan, juosten bussille ja suunta kohti Invernessiä. Invernessissä vastaavia tuotteita sai Sports directista (Brothers lane). Invernessistä jatkoimme lähes saman tien junalla Kyle of Lochalshiin. Tämän bussi-junasekoilun syynä oli se, että Edinburghista pohjoiseen lähtevien junien hinnat ehtivät nousta pilviin, joten tuli huimasti edullisemmaksi taittaa EDI-INV bussilla.
Kyleen saavuttuamme bussi Broadfordiin oli ehtinyt lähteä, joten taapersimme Skye bridgen yli ja lähdimme jalan Broadfordia päin. Teltta pystytettiin illan pimettyä muutaman kymmenen metrin päähän tiestä pehmeälle mättäälle.
1. Päivä: Broadford - Rubha Suishnish: Reput täyteen Co-opin safkaa ja sateeseen, mars. Vihreys oli vaikuttavaa ja Rubha Suishnishin vesiputoukset hienoa tähtävää, ja vähän niiden jälkeen löytyi hyviä telttapaikkoja. Koko päivän satoi, ja polut olivat välillä lähinnä nilkkaan asti ulottuvia puroja. Jo ensimmäinen päivä osoitti, että päästä varpaisiin vedenkestävä vaatetus on Skotlannissa ihan ehdoton edellytys.
2. Päivä: Rubha Suishnish - Camasunary: lounasta Blue Shed Cafe'ssa Torrinissa (tarkista aukioloajat etukäteen, menee kiinni suhteellisen aikaisin ja on jonakin arkipäivänä kiinni kokonaan), hirveässä sateessa ja paikallisen miehen suosituksesta päätimme suunnata suoraan Kirkibostista Camasunary Bothille Am Mamin ylittävää polkua pitkin. Näkyvyys oli välillä alle metrin ja sateisena kesänä korkeaksi päässeen joen ylitys liukkailla kivillä epäilytti, mutta kirkkaana päivänä näkymät olisivat olleet upeat. Jäimme Camasunary bothyyn (vrt. autiotupa, maksuton vapaaehtoisvoimin ylläpidettävä koruton majapaikka) yöksi.
3. Päivä: Vaatteidenkuivatusyrityksiä kylmässä Camasunary bothyssä enemmän tai vähemmän myrskyisessä säässä.
4. Päivä: Emme uskaltaneet lähteä yrittämäään Loch Coruiskille, koska meille kerrottiin joen ylittävän sillan olevan rikki ja veden niin korkealla, ettei siitä pääse kahlaamalla yli. Otimme siis suunnaksi Sligachanin, jonne reitti kulki kauniin laakson pohjalla. Sateen yhtään tauottua midgejä oli järjettömästi - suosittelen sijoittamaan muutaman punnan midge net -hattuun, me yritimme parhaamme mukaan selvitä pelkällä Smidge-myrkyllä. Sligachaniin päästyämme kuulimme Allt Dubh -joen olevan sateiden jäljiltä ylityskelvoton, joten otimme bussin Portreehen.
Co-opista ruokaa ja teltta pystyyn vähän kaupungin ulkopuolelle.
5. Päivä: Portree, sadetta. Oli sunnuntai, joten lähinnä etsimme paikkaa, joka olisi auki. Sellaiseksi osoittautui Portreen uimahalli (high schoolin tiloissa), jota suosittelen lämpimästi. Turisti-infon WI-Fi toimii ulos asti. Palasimme samalle telttapaikalle kuin edellisenäkin yönä.
6. Päivä: Portree - The Storr. Järjettömän hieno rantapätkä, The old man of Storr ja The Storrin (709m) huiputus. Teltta pystytettiin reitin varrelle kiviröykkiön tarjoamaan tuulensuojaan.
7. Päivä: the Storr - Quiraing. Vähän raskaampi osuus Trotternish ridgeä ylös ja alas, mutta maisemat palkitsivat. Vettä oli tyrkyllä nihkeämmin kuin muilla etapeilla, mutta Bealach Uigen kohdilla oli kaunis pieni vesiputous, jota ei Harveyn karttaan ollut merkitty lainkaan. Teltta pystytettiin myöhään illalla lähelle Bealach Ollasgairten parkkipaikkaa.
8. Päivä. Quiraing - Rubha Hunish. Aamulla oli järjetön sumu, joten paljon kehutusta Quiraingista emme saaneet oikein mitään irti ja onnistuimme vielä valitsemaan nollanäkyvyydessä väärän polun, josta seurasi vähän scramblingiä. Lounas Flodigarry hotellilla - en varsinaisesti voi suositella, mutta ajoi asiansa. Loppumatka Rubha Hunishiin oli tasaista kävelyä jyrkänteen reunalla, ja jäimme lopulta vielä yöksi Lookout bothyyn, jossa olisi viihtynyt vaikka kauemminkin.
Lookout bothylta kävelimme seuraavana päivänä Duntulmiin, josta seurasi pieni harharetki Uigin kautta Ulko-Hebrideille. Skye kiehtoi kuitenkin enemmän, joten palasimme Uigiin ja edelleen Sligachaniin, josta vaelsimme uudelleen Sligachanin laakson halki Camasunaryyn, jonka bothysta tuli erinomainen tukikohta revanssia odottamaan jääneitä päiväretkiä varten:
1) Bla Bheinn (928): mukava nousu, loppumetreillä meni scramblaamiseksi.
2) Loch Coruisk Bad stepin kautta: ajoitimme lähdön huonosti, ja jouduimme ylittämään lantioon asti nousseen joen. Palatessa laskuveden aikaan selvisimme nilkkojen kastelemisella. Bad step ei ollut lainkaan ylitsepääsemätön, mutta päiväretkeläisten määrä meinasi olla. Loch Coruiskin kiertäminen oli mukava tasamaareitti, ja palasimme bothylle samaa reittiä.
Seuraavana päivänä aurinkokin jaksoi näyttäytyä, ja lähdimme kävelemään kohti Elgolia. Merenrantareitti oli todella kaunis, ja puolimatkassa pidimme uimatauon kivisellä rannalla. Elgolista ei lopulta mennytkään sinä päivänä iltabussia, joten liftasimme Broadfordiin.
Loppufiilikset: Lähtisin Skye trailille uudestaankin! Sää oli mitä sattuu, mutta jatkuva maisemien vaihtelu oli häkellyttävää ja piti mielenkiintoa yllä. Reittiä on helppo varioida kiinnostuksen ja kunnon mukaan. Niin ja midgeistä - ostakaa se verkkohattu. Ihan oikeasti.
