[Testailija]

Syyliä ja visvasyyliäkin jäädytellään ettei tuo kai ihan fantasiaakaan ole.

Onko kokemuksia? 

[Ikiliikkuja]

Ei vielä toivottavasti ei tule tarvettakaan.

[mpala]

Syyliä ja visvasyyliäkin jäädytellään ettei tuo kai ihan fantasiaakaan ole.

Onko kokemuksia? 

Multa on poistettu luomi nestetypella. Erittain hyva menetelma.

[bUkOwSkI]

Aika jännä, ettei täältä foorumilta löydy matkalta saaduista madoista ja parasiiteista enempää kokemuksia, kuin tästä ketjusta ihan muutama vastaus koskee matoja ja parasiitteja. Luulisi ihmisten saavan niitä helpostikin matkalta.

Ainakin itse sain jonkinlaisia matoja Kaakkois-Aasia suunnalta, vaikka olen tosi tarkka hygieniasta ja söin matkalla vain kypsennettyä ruokaa. Luulin ensin kihomadoiksi, kun ovat pieniä, valkoisia ja lankamaisia, mutta kun kihomatolääke (Pyrvin ja Vermox) ei tehoa, niin parasiittiasiantuntijalääkäri uskoo niiden olevan koukkumatoja, jotka ovat samannäköisiä, kuin kihomadot. Haen huomenna niihin lääkekuurin, toivottavasti tepsii!!!!!!!!

5 parasiittinäytettä on otettu ja 3 kihomatonäytettä, mutta mitään ei löydy, mutta matoja aina vaan tulee. Nuo näytteiden analysoinnitkin kuulostaa niin vaikeilta, netistä luin, että joltain tyypiltä oli otettu 12 parasiittinäytettä, ennen ku sen madot oli saatu selville, mitä ne on. Eihän ne madot just sillon muni ja siihen näytekohtaan välttämättä, kun sen näytteen sinne purkkiin sullot!

Kun näitä parasiitteja ei Suomessa juurikaan ole, niin ei lääkäritkään niitä tunne!

Jos muilla on matoja, niin olis kiva kuulla mitä ja miten ne diagnosoitiin ja ennen kaikkea, että MITEN NIISTÄ PÄÄSEE EROON??

[KBH5050]

 Tässä oma kokemus asioista!
Lainattuna toiselle foorumille kirjoittelustani. 
Aihe: Re: Tieto lisää tuskaa 
Terve! tässä yksi esimerkki mitä Suomalaiselle oli tapahtunut siellä.

Itselläni oli viimekeväänä vastaavaa, paitsi eri bakteeri. Jos en olisi kolmen yön jälkeen lähtenyt pois Lopburin sairaalasta Bkk sairaalaan ei kuulemma enään olisi tarvinnut tullakkaan sanoi Bkk lääkäri.
Nämä sivuseutujen sairaalat, vaikka isoja ovatkin, kokeilevat lähinnä yrytys ja erhdys menetelmällä; vaihdetaan antibioottia ja kun ei tehoa, uudelleen, ilman hajuakaan mikä bakteeri kyseessä! Minun piti, vaikka 40 asteen kuumeessa ja morfiininvaikutuksen alaisena olinkin, koveutua siellä henkilökunnalle ja vaimollekin hieman, ennenkuin soittivat Bkk sairaalaan ja sieltä ambulanssi lähti hakemaan. Yli viisikymmentätuhatta € oli pelkästään Bkk sairaalan kulut kuukauden siellä olosta + ekasairaalan kulut, lentoliput yms. Vakuutus korvasi sairaalakulut ja muutakin, mutta kyllä omaankin lompsaan kolo tuli.
Tällä hetkelläkin vielä sairaslomalla ja kuun lopussa tarkastelevat eläke asiat, pari kuukautta jo olen eritutkimuksissa käynyt ja erilääkäreillä eläkeasian tiimoilta.
Onneksi olin myynyt firman osakkeeni pois jokuvuosi aikaisemmin, ei olisi kestänyt tätä hommaa todennäköisesti.
Opetus: suoraan Bkk sairaalaan jos jotain vähänkään isompaa ilmenee.
Mitään traumoja asiasta ei jäänyt, kun vaimo vajaan parinvuoden päästä valmistuu, niin sinne. Aikaisemmin ei mahiksia, koska vaimolla ei ole edes kesälomaa, vain tiivistä opiskelua!


Melioidoosin aiheuttama komplisoitunut virtsatieinfektio suomalaisella turistilla
Duodecim
2000;116(9):1015
Petteri Carlson ja Mikko Seppänen
Lyhyesti

Melioidoosi on trooppinen tauti, jota tavataan yleisimmin Kaakkois-Aasiassa, Bangladeshissä ja trooppisessa Australiassa. Sen aiheuttaja Burkholderia pseudomallei on endeemisillä alueilla mullassa ja pintavesissä esiintyvä gramnegatiivinen ympäristöbakteeri. Se tarttuu yleisimmin ihorikkojen kautta tai hengitysilmasta. Melioidoosin taudinkuva kattaa lähes kaikki infektiotautien tunnetut kliiniset oireyhtymät. Kolmesta päivästä vuosikymmeniin vaihtelevan itämisajan jälkeen ilmaantuu akuutti, subakuutti, krooninen tai subkliininen tautimuoto, usein potilaan vastustuskyvyn heikentyessä muusta syystä. Virtsateiden infektioita on kuvattu harvoin. Kuvaamme Suomen ensimmäisen melioidoositapauksen, joka todettiin kuumeisen virtsatieinfektion johdosta sairaalaan otetulla miehellä.
Aiemmin terve 62-vuotias, suomalainen mies palasi elokuussa 1998 kahden viikon matkalta Pattayasta Thaimaasta. Viikon kuluttua hänellä todettiin kuumeinen virtsatieinfektio, ja oraalisen siprofloksasiinihoitokokeilun jälkeen hänet otettiin sairaalaan. Vatsan ja virtsateiden kaikututkimuksessa ei todettu poikkeavaa. Seitsemän vuorokauden suonensisäisellä piperasilliini-tatsobaktaamihoidolla kuumeilu lakkasi ja CRP-pitoisuus pieneni arvosta 237 g/l arvoon 47 g/l. Siirryttäessä oraaliseen kefaleksiiniin oireilu palasi.
Potilas siirrettiin yliopistolliseen keskussairaalaan. Keuhkokuvaan ilmaantui varjostuma, joka levisi vasemman keuhkon alaosista molemminpuoliseksi. Verioksentelun takia hemoglobiiniarvo oli pienimmillään 44 g/l. Mahalaukun tähystyksessä todettiin haavauma, joka paljastui alkavaksi mahasyöväksi. Potilaalle tehtiin myöhemmin mahalaukun poisto. Vartalon kerroskuvauksessa todettiin molemminpuoliset keuhkojen parenkyymi-infiltraatit, suuri eturauhaspaise ja paksuuntuneet virtsarakon seinämät. Mikrobilääkehoidot (keftriaksoni, erytromysiini, metronidatsoli, siprofloksasiini, sulfa-trimetopriimi ja flukonatsoli) olivat kliinisesti tehottomia. Veriviljelyssä kasvoi B. pseudomallei, ja sen osalta todettiin myös tuore serokonversio. Herkkyysmääritysten mukaan bakteeri oli herkkä piperasilliini-tatsobaktaamille, keftatsidiimille, imipeneemille, meropeneemille, sulfa-trimetopriimille ja amoksisilliini-klavulaanihapolle, mutta herkkyys fluorokinoloneille oli vähentynyt. Herkkyysmääritysten tulokset sopivat huonosti kliiniseen hoitovasteeseen. Potilaan yleistila koheni selkeästi vuorokaudessa ja kuumeilu lakkasi kuudessa vuorokaudessa, kun lääkitykseksi vaihdettiin keftatsidiimi ja sulfa-trimetopriimi. Eturauhaspaise hävisi ilman kirurgisia toimenpiteitä kuudessa viikossa, ja potilas saa parhaillaan vuoden kestoiseksi suunniteltua oraalista lääkitystä amoksisilliini-klavulaanihapon ja sulfa-trimetopriimin yhdistelmällä.
Melioidoosi on harvinainen trooppinen sairaus, joka hoitamattomana johtaa yleensä kuolemaan. Sen mahdollisuus tulee ottaa huomioon endeemisiltä alueilta palaavilla infektiopotilailla. Lääkehoidosta ja sen kestosta on syytä konsultoida infektiolääkäriä. Etenkin lyhytaikaisen hoidon jälkeiset relapsit ovat tavallisia.

Carlson P, Seppänen M. Melioidosis presenting as urinary tract infection in a previously healthy tourist. Scand J Infect Dis 2000;32:92-3.

PETTERI CARLSON, LT, MML, erikoislääkäri
HYKS-diagnostiikka
00029 HYKS

MIKKO SEPPÄNEN, LL, erikoistuva lääkäri
HYKS:n sisätautien klinikka
00029 HYKS

[Ikiliikkuja]

Jos muilla on matoja, niin olis kiva kuulla mitä ja miten ne diagnosoitiin ja ennen kaikkea, että MITEN NIISTÄ PÄÄSEE EROON??

Saatiin kavereitten kanssa ihan Suomalaisista järvikaloista- kihomatoja varmaan.
Paisteltiin kalat vähän huonosti nuotiolla ja rupes "hieman" kutittelemaan tuolta perspuolelta. Sit haettiin halvat matokuurit ilman reseptiä apteekista, vaihdettiin vaatteet, lakanat yms ja homma hoitu sillä. Onneksi ei saatu mitään isompaa epidemiaa aikaan   

Tunnalla oli noita Larva Migrans eli koukkumatoja Madventures II:ssa.
(Madventures II extrat+ Kansainvälisen Seikkailijan Opas s.310 ja 336)

Kyllähän Suomestakin vekkuleita pikkukavereita voi saada, vaikkapa trikiinejä huonolla säkällä.

[LariFari]

Kiitti vastauksista!

Olin kylla aivan kunnon sairaalassa Kolkatassa. Se oli nimeltaan Amri ja kuuluu kansainvaliseen ketjuun, jolla on sairaaloita mm. Lontoossakin. Kaikin puolin se naytti vastaavan lansimaista tasoa. Viikon siella tosiaan olin ja minulta otettiin lukuisia verikokeita, seka virtsa ja ulostenaytteita.

Minulle on aina tullut helposti mustelmia, niin etten muista mista ne ovat tulleet. Nyt kun mietin asiaa, olen kylla varma, etteivat ne liity sairauteen mitenkaan. Muutama paiva sitten kaaduin rannalla, ehka ne tulivat siita ja mustuivat vasta jalkeenpain. Hiustenlahto taas varmaan johtuu juuri stressista, kuten Loordi sanoikin. Voi tietty olla myos kalsiumin puutetta.

Loordin sanat rauhoittivat kylla kummasti.=) Kiitos niista! Ehka kayn viela jotain laakaria konsultoimassa jos tama jatkuu edelleen. Mitaan tutkimuksia tosin ei varmaan enaa tehda, silla kaikki mahdollinen (luulisin) tehtiin jo sairaalaviikkoni aikana. Sita paitsi sita ennenkin kavin jo Bankokissa sairaalassa ja Kolkatassa kavin hyvin kansanomaisessa sairaalassa tutkituttamassa voisiko se olla skistosomiaasi ja sekaan se ei ollut. 

Jos jotakuta kiinnostaa blogini loytyy osoitteesta:www.mytb.org/anssku

Pakko oli tähän alkaa jälkikäteen kommentoimaan, koska oireet kuulostivat niin samanlaisilta kuin oma taudinkuva viime reissulla. Eli Laosissa läsähti ensin hana auki ja peräpuolesta tuli kaikki vetenä. Siitä eteenpäin oli "kuume" noin 37,0 - 37,5 joka päivä. Kahdesti uusiutu ripuli ja kahteen kertaan söin antibiootit konsultoituani lääkäriä. Jos otti buranaa tms, niin olo oli lähes normaali, mutta heti jos ei ottanut, nousi lämpö, maha meni sekaisin ja alkoi huimata ja heikottaa.

Oli tosi omituinen meininki koska palasin lopulta takaisin Thaimaahan sen takia, että marssisin kunnon sairaalaan ja kunnon lääkäreiden pakeille, mutta sitten tauti menikin kuin salamaniskusta ohi.

Harmi sinänsä, näin jälkikäteen, että loppureissu (paremminkin yli kolmasosa reissusta) meni reisille, kun jatkuvasti vaan väsytti, huimasi ja heikotti. Ei paljon reissaaminen napannut. Painokin tippui kyseisen sairastetun kuukauden aikana noin 5kg.

[juzdiina]

Viime kesänä Phuketissa viikon oleskelun jälkeen alkoi joka paikkaa särkeä ja oli kuumeinen olo. Siihen mennessä olin selvinnyt ilmaan minkäänlaista vatsanvääntelyä tms. Koitin sliippailla tavallista enempi muttei olo parantunut, palelin koko ajan ja marssin kuumemittariostoksille. No mittari pompsahti yli 39 asteen. Seuraavana päivänä otimme cäbin Phuket Hospitaliin ja sain sieltä vain särkylääkkeitä ja kehotuksen tulla takaisin jos ei olo kohene, luultiin sen olevan vaan ilmastoinnista johtuvaa flunssaa tms. Palasin kämpille ja iltaa kohden alkoi kamalat vatsakivut, vihreä (!!!) ripuli ja kuume jatkoi nousemistaan. Lähdimme takaisin sairaalaan ja siellä sainkin verikokeiden jälkeen luxusmajoituksen omassa pikku yksiössä. Oli oma iso parveke, jääkaappi, sohva, taulutöllö.. Matkakumppanit jäivät sinne seurakseni yöksi hengailemaan. Noin tunnin-parin välein hoitajat kävivät mittaamassa kuumeen, verenpaineen, ottivat kokeita ja sain joka kerta pyytäessäni kipulääkitystä suoneen  . Olo oli siis aivan karsea. Seuraavana aamuna aloitettiin antibioottilääkitys. En koskaan saanut tietää mikä minua tarkalleen ottaen vaivasi, oli pieni kielimuuri lekurin kanssa mutta todennäköisesti eräs aika mielenkiintoisen näköinen kala-ateria tämän sai aikaan.
Hoidoksi sain 2 antibioottia suonensisäisesti 3 päivän ajan, 2 antibioottia siihen lisäksi suun kautta, lisäksi kohtuullisen satsin erilaisia kipu ja kouristuslääkkeitä. Kolmen päivän jälkeen olin kummiskin jo shoppailukuosissa ja pikku ruinaamisen jälkeen mut laskettiin takaisin hotellille sairaalan taxilla. Sairaalassa oli kyllä tosi leppoisa meininki, huoneeseen olisi saanut tilailla vaikka mitä safkaakin jos olisi maistunut. Ja reissukamut tulivat aina illalla moikkaamaan ja jäivät huoneeseeni yöksi Sairaalasta sain läksiäislahjaksi valtavan kukkakorin ja kaikkea pikku purtavaa. Hotellilla mua lahjottiin myös kukkasin ja huoneeseen kannettiin hedelmälautasia, oli kyllä uskomattoman ystävällistä porukkaa. Loppuloma meni lääkkeitä napsien, ruokahalut oli kyllä valitettavan vähissä. Pari kiloa sain muuten kivasti karistettua kaupanpäällisiksi

[Helenan]

Ajattelin jakaa teille omat kokemukseni trooppisista taudeista, koska parhaimmat vinkit niihin olen itse ainakin saanut keskustelupalstoilta. Tuntuu, etteivät lääkärit täällä Suomessa oikein osaa sanoa sellaisista taudeista mitään.

Sain malarian 2009 Ghanassa, Länsi-Afrikassa. Söin tunnollisesti malarianestolääkettä (Lariam), mutta eihän mikään estolääke ole sataprosenttinen. Kuumetta nousi vain hieman, mutta ripuli oli niin paha, että jouduin tiputukseen. Sain todella vahvoja lääkkeitä (monia), joilla tauti hellitti noin viikossa. Pahin malariaoire oli vatsakrampit, jotka pitivät hereillä koko yön. Onneksi siitä taudista selvittiin.

Ghanasta saadut taudit eivät, harmi kyllä, loppuneet tähän. Olin todella huonossa kunnossa kun saavuin Suomeen. Mulla oli pahoinvointia, vatsakipua (kramppeja), ilmavaivoja, ripulia, päänsärkyä jne. Menin Suomessa lääkäriin ja lääkäri (ilman testitulosten odottelua) totesi, että mulla on ameeba. Lääkäri oli erikoistunut trooppisiin tauteihin ja tunnisti oireet heti. Sain vahvan antibioottikuurin (metronidazol), joka teki oloni paljon pahemmaksi. Kuurin jälkeen oloni kuitenkin parani ja tunsin itseni taas terveeksi.

Vuosi ameeba-diagnoosin jälkeen (tammikuussa 2011) oireet alkoivat uudestaan, tosin eivät läheskään niin vahvoina kuin aikasemmin. Menin uudestaan lääkäriin, joka otti multa kaikki mahdolliset testit. Lääkäri sanoi, että parasiiteista on löytynyt löydös, Blastocystis hominis, mutta se ei kuulemma voi olla oireiden aiheuttaja. Hän kuitenkin ehdotti, että syön saman antibioottikuurin kuin vuosi sitten. Vastustin sitä hieman, koska lääke teki olon niin huonoksi, mutta ymmärsin, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Söin kuurin, mutta oireet eivät juuri lähteneet.

Tänään kävin uudestaan samalla lääkärillä kuin ensimmäisellä kerralla (trooppisten tautien erikoislääkäri), joka sanoi, että Blastocystis hominis voi aiheuttaa kantajalleen oireita. Googletin kyseisen alkueläimen ja huomasin, että on monia ihmisiä, joille tämä kyseinen alkueläin on aiheuttanut rajujakin oireita. Suomessa lääkärit ovat todella tietämättömiä trooppisista taudeista, eikä ihme, koska harvoinhan niihin kuitenkaan täällä törmää.

Olen helpottunut, että oireilleni löytyi selitys. Huonompi juttu on se, että Blastocystis hominista on todella vaikea häätää elimistöstä. Siihen harvoin tehoaa antibiootit. Sain vinkin, että japanilaiset Umeboshi luumut voisivat auttaa tuhoamaan tämän pirulaisen. Niitä siis riennänkin nyt ensi töiksi hankkimaan. 

[pahakyy]

^ Eli luotat googletettuihin luumuihin enemmän kuin trooppisiin tauteihin erikoistuneiseen lääkäriin?

[reissuruuna]

Suomessa lääkärit ovat todella tietämättömiä trooppisista taudeista, eikä ihme, koska harvoinhan niihin kuitenkaan täällä törmää.

Tervetuloa kerhoon - allekirjoittaneella on myös tämä blastocystis ja työterveyslääkärin kanssa yritys keskustella asiasta on ollut aika "mielenkiintoista". Jotenkin lääkäreille on pirun vaikeaa kuulla, että "ehkä et ole oikeassa ja olisi mukavaa, jos voisit ohjata minut eteenpäin jollekkin asiaan erikoistuneelle". Nooh, tossahan noita ulostenäyte purkkeja odottaa ja otetaan vaan lisää kokeita sitten jos se jotain auttaa... Tuttuni, joka on yleislääkäri oli hieman rehellisempi ja kertoi, ettei tiedä asiasta käytännössä yhtään mitään - ainoastaan ameeban nimi oli tuttu.

Helenanille sivu http://badbugs.org/ oli varmaan jo tuttu, jos asiaa oli googletellut?

[Helenan]

^ Eli luotat googletettuihin luumuihin enemmän kuin trooppisiin tauteihin erikoistuneiseen lääkäriin?

Lääkäri on määrännyt mulle kaksi kertaa saman antibiootin, joka ei ole vaivoihin auttanut. Muuta hoitokeinoa ei kuulemma ole tarjolla. Olen siis valmis kokeilemaan luumuja, jos niillä olo paranisi. 

Helenanille sivu http://badbugs.org/ oli varmaan jo tuttu, jos asiaa oli googletellut?

Kyllä, tuttu sivu on! 

[m1tsu]

Voi ei, tää on kyllä semmonen topicci jota ei pitäis mennä lukemaan taas yhtään.. Joku vanhemmissa viesteissä mainitsi että oli käynyt testauttamassa itsensä uitettujaan jalkojaan Mekongissa. Ei mulla kyllä tullut mieleenkään että sieltä olis jotain matoja saanut, uin päivät pitkät ja välillä tuli vahingossa hörpättyä sitä vettäkin. Ei mulla kyllä mitään oireita oo koskaan tullut, niitä odotellessa sitten vaan..

[virpij]

Olisiko kellään suositella lääkäriä, joka ymmärtää näiden loisten päälle eikä pidä ameeboita niin harvinaisina, että niitä ei voi olla?

Oirehtinut olen jo 2006 lähtien, mutta viime keväänä oloni meni niin huonoksi, että ruoka ei sulanut enää ollenkaan ja kroppa reagoi migreenillä ja säryillä kaikkeen muuhun, paitsi tärkkelykseen. Yritinpä syödä mitä tahansa muuta paitsi perunaa tai valkoista riisiä, niin oksensin ja särkyjen lisäksi turposin ja tuskanihikoilin.

Tavan lääkärit tuomitsivat oireeni heti psyykkisiksi ja lähetteestä ajan saamiseksi sisätautilääkärille kesti 1,5 kk, ensimmäisestä poliklinikkakäynnistä gastroskopiaan taas 1,5 kk. Tällä välin kävin homeopaatilla ja hän totesi ameeban scio-laitteen (http://www.scio.fi/) avulla. Itse en ollut osannut loisia epäillä koko aikana, ei ollut tullut mieleenkään. Lääkärit eivät ameebaan uskoneet, koska sellainen on niin harvinaista. Ei auttanut, vaikka kerroin matkustaneeni paljon Aasiassa 2004-2006 (jolloin oireeni alkoivat) ja olleeni Kamobdzassa lokakuu 2010 - huhtikuu 2011. Ulostenäytteistä parasiittia ei löytynyt, verikokeita ei otettu. Lääkäreiltä sain hullun paperit ja käskivät mennä kotiin syömään. Painoni oli tuolloin 48,3 kg, painoindeksi 18, ja voimat todella lopussa.

Homeopaattinen lääke (Sulphur6 tippoina) alkoi hiljalleen auttamaan, enkä reagoinut ruokaan enää niin voimakkaasti. Marraskuun aikana saatoin alkaa jo syömään muutakin kuin tärkkelystä (olin ollut keäskuusta asti pelkällä tärkkelyksellä + kirkastetulla voilla). Oireet palailivat, karsin ruokavaliotani, söin taas, oireita oli vähemmän ja tammikuun alkupuolelta lähtien olen kyennyt syömään oireitta, vaikkakin ruoka sulaa hyvin huonosti entsyymeistä ja suolahappotableteista huolimatta. Marras-joulukuun 2011 otin yrttikuurin (Tre Örter). Se auttoi, ruoansulatus parani, paino nousi, sain voimia ja olin energisempi. Kävin edelleen homeopaatilla ja ameeban antama vaste scio-mittauksissa oli selvästi pienentynyt.

Kunnes nyt taas. Vointi on romahtanut, paino pudonnut kolme kiloa viimeisen 1,5 kk:n aikana ja viimeisin scio-mittaus osoitti ameeban lähteneen taas jylläämään.

Olisiko kellään suositella lääkärillä, jolla on kokemusta ja ymmärrystä ameeboiden päälle? Mielellään vielä niin, että olisi sekä homeopaatti että koululääketieteen tai virallisen totuuden mukaan ns. oikea lääkäri, jolloin ymmärtäisi tähän astisen lääkitykseni päälle, ei pitäisi noita sciolla tehtyjä mittauksia humpuukina ja jonka raportit ja koetulokset olisivat virallisesti päteviä.

[Helenan]

Olisiko kellään suositella lääkäriä, joka ymmärtää näiden loisten päälle eikä pidä ameeboita niin harvinaisina, että niitä ei voi olla?

Oirehtinut olen jo 2006 lähtien, mutta viime keväänä oloni meni niin huonoksi, että ruoka ei sulanut enää ollenkaan ja kroppa reagoi migreenillä ja säryillä kaikkeen muuhun, paitsi tärkkelykseen. Yritinpä syödä mitä tahansa muuta paitsi perunaa tai valkoista riisiä, niin oksensin ja särkyjen lisäksi turposin ja tuskanihikoilin.

Tavan lääkärit tuomitsivat oireeni heti psyykkisiksi ja lähetteestä ajan saamiseksi sisätautilääkärille kesti 1,5 kk, ensimmäisestä poliklinikkakäynnistä gastroskopiaan taas 1,5 kk. Tällä välin kävin homeopaatilla ja hän totesi ameeban scio-laitteen (http://www.scio.fi/) avulla. Itse en ollut osannut loisia epäillä koko aikana, ei ollut tullut mieleenkään. Lääkärit eivät ameebaan uskoneet, koska sellainen on niin harvinaista. Ei auttanut, vaikka kerroin matkustaneeni paljon Aasiassa 2004-2006 (jolloin oireeni alkoivat) ja olleeni Kamobdzassa lokakuu 2010 - huhtikuu 2011. Ulostenäytteistä parasiittia ei löytynyt, verikokeita ei otettu. Lääkäreiltä sain hullun paperit ja käskivät mennä kotiin syömään. Painoni oli tuolloin 48,3 kg, painoindeksi 18, ja voimat todella lopussa.

Homeopaattinen lääke (Sulphur6 tippoina) alkoi hiljalleen auttamaan, enkä reagoinut ruokaan enää niin voimakkaasti. Marraskuun aikana saatoin alkaa jo syömään muutakin kuin tärkkelystä (olin ollut keäskuusta asti pelkällä tärkkelyksellä + kirkastetulla voilla). Oireet palailivat, karsin ruokavaliotani, söin taas, oireita oli vähemmän ja tammikuun alkupuolelta lähtien olen kyennyt syömään oireitta, vaikkakin ruoka sulaa hyvin huonosti entsyymeistä ja suolahappotableteista huolimatta. Marras-joulukuun 2011 otin yrttikuurin (Tre Örter). Se auttoi, ruoansulatus parani, paino nousi, sain voimia ja olin energisempi. Kävin edelleen homeopaatilla ja ameeban antama vaste scio-mittauksissa oli selvästi pienentynyt.

Kunnes nyt taas. Vointi on romahtanut, paino pudonnut kolme kiloa viimeisen 1,5 kk:n aikana ja viimeisin scio-mittaus osoitti ameeban lähteneen taas jylläämään.

Olisiko kellään suositella lääkärillä, jolla on kokemusta ja ymmärrystä ameeboiden päälle? Mielellään vielä niin, että olisi sekä homeopaatti että koululääketieteen tai virallisen totuuden mukaan ns. oikea lääkäri, jolloin ymmärtäisi tähän astisen lääkitykseni päälle, ei pitäisi noita sciolla tehtyjä mittauksia humpuukina ja jonka raportit ja koetulokset olisivat virallisesti päteviä.

Itse sain apua ameebaan homeopaatilta Turun Apilasta. Kärsin itse ameeban oireista 1,5 vuotta. Kaksi kertaa söin lääkärin määräyksestä kaksi vahvaa antibioottikuuria ja olo meni aina vain pahemmaksi (pari parempaa jaksoa mahtui kyllä väliin). Kokeilin jopa japanilaisia luumuja, koska kuulin niistä olevan apua. Ja olihan niistä pahoinvointiin suurikin apu, mutta kun lopetin niiden syömisen, oireet palasivat takaisin.

Itse laihduin myös todella paljon sairasteluni aikana ja ihoni meni huonoon kuntoon. Lääkärit olivat neuvottomia ja ainoa vaihtoehto olisi kuulemma ollut syödä sama antibioottikuuri kaksinkertaisena annoksena. Tähän en olisi pystynyt, koska menin jo tästä aikaisemmin minulle määrätystä annoksesta todella huonoon kuntoon, enkä pystynyt syömään juuri mitään kuurin aikana.

Epätoivoisena menin homeopaatin vastaanotolle, koska olin kuullut muutamista hyvistä kokemuksista loisten ym. hoidossa. Homeopatilta sain kahta eri yrttivalmistetta, maitohappobakteereja, entsyymejä ja myös ohjeet uuteen ruokavalioon. Näiden yrttien ja muiden jälkeen olo palasi täysin normaaliksi. Tunne oli aivan mieletön, koska olin ollut huonovointinen niin kauan. En edes muistanut miltä tuntuu olla terve. Kesällä tulee täytiin kokonainen vuosi oireettomana. 

Heti yrttikuurin jälkeen lähdin matkalle Kaakkois-Aasiaan (Thaimaa, Laos ja Kambodza), enkä kärsinyt mistää vaivoista. Kaverini kärsi ripulista aina vähän väliä. Ilmeisesti yrteillä ja ruokavaliolla vastustuskykyni oli noussut niin korkeaksi, että elimistöni pystyi itse hävittämään ameeban, eikä muutkaan bakteerit päässeet elimistössäni silloin jylläämään.

Toivottavasti saat apua vaivaasi. Tiedän miten tuskallista se on!

[virpij]

Olisiko kellään suositella lääkäriä, joka ymmärtää näiden loisten päälle eikä pidä ameeboita niin harvinaisina, että niitä ei voi olla?

Itse sain apua ameebaan homeopaatilta Turun Apilasta. Kärsin itse ameeban oireista 1,5 vuotta. Kaksi kertaa söin lääkärin määräyksestä kaksi vahvaa antibioottikuuria ja olo meni aina vain pahemmaksi (pari parempaa jaksoa mahtui kyllä väliin). Kokeilin jopa japanilaisia luumuja, koska kuulin niistä olevan apua. Ja olihan niistä pahoinvointiin suurikin apu, mutta kun lopetin niiden syömisen, oireet palasivat takaisin.

Itse laihduin myös todella paljon sairasteluni aikana ja ihoni meni huonoon kuntoon. Lääkärit olivat neuvottomia ja ainoa vaihtoehto olisi kuulemma ollut syödä sama antibioottikuuri kaksinkertaisena annoksena. Tähän en olisi pystynyt, koska menin jo tästä aikaisemmin minulle määrätystä annoksesta todella huonoon kuntoon, enkä pystynyt syömään juuri mitään kuurin aikana.

Epätoivoisena menin homeopaatin vastaanotolle, koska olin kuullut muutamista hyvistä kokemuksista loisten ym. hoidossa. Homeopatilta sain kahta eri yrttivalmistetta, maitohappobakteereja, entsyymejä ja myös ohjeet uuteen ruokavalioon. Näiden yrttien ja muiden jälkeen olo palasi täysin normaaliksi. Tunne oli aivan mieletön, koska olin ollut huonovointinen niin kauan. En edes muistanut miltä tuntuu olla terve. Kesällä tulee täytiin kokonainen vuosi oireettomana. 

Heti yrttikuurin jälkeen lähdin matkalle Kaakkois-Aasiaan (Thaimaa, Laos ja Kambodza), enkä kärsinyt mistää vaivoista. Kaverini kärsi ripulista aina vähän väliä. Ilmeisesti yrteillä ja ruokavaliolla vastustuskykyni oli noussut niin korkeaksi, että elimistöni pystyi itse hävittämään ameeban, eikä muutkaan bakteerit päässeet elimistössäni silloin jylläämään.

Toivottavasti saat apua vaivaasi. Tiedän miten tuskallista se on!

Kiitosta. Muistatko, mitä yrttivalmisteita sait ja millaisilla annoksilla? Voisin kokeilla samaa. Jos et, niin voisitko antaa sen homeopaatin yhteystiedot, niin voisin häneltä tiedustella.

Olen nyt varannut ajan Mehiläisen trooppisten tautien erikoislääkärille, Kristiina Peldanille. Kun saisi edes diagnoosin, niin sekin olisi jo paljon. Saisin tehtyä lopun noiden sisätautilääkäripölvästien hullu_se_on -diagnooseista.

Minulla on kaukainen aavistus siitä, miltä tuntuu olla terve. On varmaan melko uskomaton tunne sitten, jos sinne vielä joskus pääsen.

[fannyk]

Auroran sairaalassa infektiolääkäreistä suosittelisin Anu Kantelea. Hoitanut sekä minua että ystävää trooppisten sairauksien merkeissä.

[pahakyy]

^^ Homeopatiasta ei ole lääketieteellistä apua mihinkään tautiin/loiseen.

Kuulostaa psykosomaattiselta.

[virpij]

Ei tuo Mehiläisen lääkäri niitä huonoimmasta päästä tapaamiani ollut, mutta en nyt mintenkään erityisesti lähde suosittelemaankaan. Käynnistä ei ollut mitään apua eikä amebaa saatu ulostenäytteestä kiinni.

Yritän sitä nyt häätää omin voimin yrttilääkkeillä. Täältäkin olen saanut hyviä neuvoja ja ihan kaikkea en ole vielä ehtinyt kokeilemaankaan.

Blogissani tilitän asiaa tarkemmin:
http://www.rantapallo.fi/virpij/2012/04/16/laaketta-amebaan/

[Lianna]

Kun saisi edes diagnoosin, niin sekin olisi jo paljon. Saisin tehtyä lopun noiden sisätautilääkäripölvästien hullu_se_on -diagnooseista.

Jos puhut lääkärille homeopatiasta ja yrttilääkityksistä, niin ei ole mikään ihme, että sinulla arvellaan olevan vikaa korvien välissä. Mitenkään sinua syyllistämättä - homeopatia on huuhaata.