[alan_mies]

Tämän foorumin ikä alkaa olla jo arvo sinänsä. Huomaan 12,5 vuotta sitten olleeni vielä varsin maltillinen matkailija. Sen jälkeen en sitten olekaan montaa lomapäivää Suomessa viettänyt. Tällä vuosikymmenellä tuskin yhtäkään.

Nyt ei enää voi selittää matkustusintoa millään järkiperusteella, jos ei puolen vuoden välein pääse mihinkään, alkaa voida pahoin - kohta se on täynnä edellisestä matkasta, mutta toinen puoli vuotta on vielä odotettava.

[Александр Туктамышев]

Eiköhän se ole aika sisäsyntyistä.

Paljon selittänee muutoksen ja virikkeiden kaipuu. Luonnekysymys.

Syvällisemmät syyt olen aina kokenut jokseenkin falskeina. Tuossa on kaksi kirjoitusta aiheesta.

"Kaikki tietävät sanonnan ‘matkailu avartaa’. Emilia Kukkala kirjoitti viikko sitten Kepan blogissaan, että tämän avartumisen laatuun vaikuttaa ratkaisevasti ihmisen varallisuus. Vaihtovuosijärjestöt veloittavatkin palveluistaan sievoisia summia, luvaten nuorille uuden kulttuurin omaksumista. Käsitykset siitä mitä ulkomailla oleskelu ihmiselle tarjoaa on kuitenkin pinnallinen. Maailmasta saattaa oppia enemmän menemällä paikalliseen kirjastoon."

https://umpih.wordpress.com/2013/08/29/vaihtarin-tunnustukset-eli-miksi-matkailu-ei-ehka-avarra-lainkaan/

"Matkailun avartava vaikutus on yksi helvetin iso kupla. Omilla reissuilla vastaan onkin tullut pelkästään lähinnä joitain nyansseja. Jos jokin asia on aidosti yllättänyt, johtuu se yleensä siitä, että aihe on ollut aiemmin kokonaan tuntematon, eli siitä ei ole ehtinyt muodostua ennakkoon mitään mielipidettä. Yhtä hyvin yleensä olisin kuitenkin voinut vain lukea asiasta jostain. Monesti olisi jopa parempikin tehdä niin, sillä matkailulla on kääntöpuoli: oma, yksittäinen kokemus muuttuu ainoaksi totuudeksi, vaikka faktat kuinka olisivat vastaan."

http://uljasuusimaailma.blogspot.com/2015/09/matkailu-ei-avarra.html

[alan_mies]

On hyvä, jos on hoitanut asiansa siihen malliin, että reissaaminen onnistuu. Ei tarvitse etsiä syitä matkailemattomuudelle. Silkkaa *askapuhetta tuo, että kirjastossa oppii maailmasta enemmän.

On selvää, että taustatyö tehdään ennen matkaa, jotta siitä saa enemmän irti.  Matka on muutakin kuin oppimista, se on parhaimmillaan nautintoa kaikilla aisteilla. Itse matkan toteuttaminenkin on hyvin opettavaista, sillä se on jatkuvaa selviytymistä ja säätämistä.

Oppaan perässä kulkevat rantapalloilijat sitten erikseen, mutta puolensa ilmeisesti siinäkin.

[arkienkeli]

Luultavasti kotoa saatu malli, ja yleinen uteliaisuus.

Äitini matkusteli jo 50-70 luvuilla siihen aikaan omituisissa paikoissa kuten Egypti, Keski-Aasia ja Himalaja (Ladakh, Nepal). Kanadassa ja USA:ssa pääsin kiertelemään sukulaisissa pari kuukautta jo 15 vuotiaana ja seuraavana kesänä menin Kaliforniaan vaihto-oppilaaksi. Kolmekymppisenä 80-luvun puolivälissä tarjoutui tilaisuus lähteä 7 kuukaudeksi vaimon kanssa Aasiaan, kierroksena  Intia - Nepal - Thaimaa - Burma - Hong Kong - Kiina - Tiibet - Nepal. Taisimme olla ensimmäiset suomalaiset turistit Tiibetissä. Sitten olen päässyt työn mukana muutamiin mielenkiintoisiin paikkoihin kuten vielä 80-luvulla suljettu Pohjois-Jemen, Brasilian yanomami-intiaanien kyliin, Kuolan niemimaan porotiloille, Islantiin, Färsaarille, Irakin sotaan, Namibian presidentin äidin talon takaterassille Sam -pojan kanssa, Intian pääministerin ohjaamaan yksityiskoneeseen, Kosovon itsenäistymisjuhliin, Tiibetin taivashautajaisiin, Kiinan kansankongressin kokoukseen, Venetsian karnevaaleille, Prahan samettivallankumoukseen, Lech Wałęsan toimistoon Solidarnoksen vallankumouksen aikaiseen Gdanskiin, onhan noita.

Nyt pitää hoitaa koiria, kotia ja lastenlapsia. Mutta muutama reissu tulee tehtyä edelleen vuosittain. Nepalissa patikointi viehättää edelleen, samoin automatkat Keski-Eurooppaan, unohtamatta kanoottikierroksia kotimaan kansallispuistoissa. On mitä muistella kun jalka ei enää nouse.

[Александр Туктамышев]

Matka on muutakin kuin oppimista, se on parhaimmillaan nautintoa kaikilla aisteilla.

Tuohon viittasin elämyshakuisuudella.

Kaikenlaiset turistit pysyvät turisteille suunnattujen palveluiden piirissä. Etukäteen venäjän kieltä opetelleita Venäjän syrjäseuduille hakeutuvia ja siellä paikallisten kanssa kontaktiin hakeutuvia on vain kourallinen.

Suurin osa länsimaiden matkailijoista matkustaa globaalista kaupunkikulttuurista toiseen globaaliin kaupunkikulttuuriin. Maa vaihtuu, mutta kulttuuri ei. Jos jotain paikallista on tarjolla, niin usein se on niin sanottua paikallista eli tuotteistettua rahan tekemistä.

Venäjän syrjäseuduilla on vielä tänäkin päivänä mahdollisuus tutustua erilaiseen elämänmuotoon ja maailmankuvaan kuin mitä lännessä tapaa, mutta se vaatii kielitaitoa, rohkeutta ja epämukavuuden sietämistä.

Suurin ongelma eri kulttuureihin tutustumisessa on kielitaidon puute. Kieltä pitäisi osata hyvin, jotta pystyisi "hengittämään" kulttuuria sisäänsä muuten kuin kaupallisuuden kautta. Lisäksi tarvitaan paljon aikaa. Vilkaisu ei opeta. Se näyttää ainoastaan pinnan.

Siksi olen blogistien kanssa samaa mieltä siitä, että enemmän oppii usein lukemalla kuin paikan päällä käymällä. Mitenpä sitä oppisi, jos ei ole välinettä kommunikoida eikä poistu tutun kaupunkikulttuurin piiristä alueille, joita länsimainen ajattelu ei ole vielä tukahduttanut allensa.

[sle97]

Suurin osa länsimaiden matkailijoista matkustaa globaalista kaupunkikulttuurista toiseen globaaliin kaupunkikulttuuriin. Maa vaihtuu, mutta kulttuuri ei. Jos jotain paikallista on tarjolla, niin usein se on niin sanottua paikallista eli tuotteistettua rahan tekemistä.

Venäjän syrjäseuduilla on vielä tänäkin päivänä mahdollisuus tutustua erilaiseen elämänmuotoon ja maailmankuvaan kuin mitä lännessä tapaa, mutta se vaatii kielitaitoa, rohkeutta ja epämukavuuden sietämistä.

Suurin ongelma eri kulttuureihin tutustumisessa on kielitaidon puute. Kieltä pitäisi osata hyvin, jotta pystyisi "hengittämään" kulttuuria sisäänsä muuten kuin kaupallisuuden kautta. Lisäksi tarvitaan paljon aikaa. Vilkaisu ei opeta. Se näyttää ainoastaan pinnan.

Lihavoiduista kohdista olen jonkin verran eri mieltä. Matkailu sinänsä on toki kaupallista toimintaa jo alkajaisiksi, mutta kyllä niitä tilaisuuksia tutustua ihmisiin ja heidän elintapoihinsa tarjoutuu, jos niitä viitsii hakea sen kaupallisen turistikuplan ulkopuolelta. Eikä siinä tarviste minnekään Siperiaan tai Amazonin sademetsään asti kuljeksia, kyllä niitä eroja on jo varmastikin vaikka Moskovan tai Rion syrjäkujilla.

Kielitaito auttaa valtavasti, mutta ei sen puute tai vajavaisuus ole itselläni juurikaan haitannut.