Kyllä, juurikin eläinrakkaudesta kyse. Tiedostan jo valmiiksi kuinka kurjaa monin paikoin eläimillä on ja olen todennut, että lomaani minun ei tarvitse "pilata" näkemällä näitä raasuja kohtaloita. Paljoakaan kun en tämänhetkisillä resursseillani voi niiden eteen tehdä. Ylvästä olisi ehkä kärsiä ja nähdä, mutta ei se loppupeleissä auttaisi ketään. Loma menisi ahdistuessa ja mahdollisesti itkiessä.
Kiitoksia vastauksista! Lisää saa suositella : )
Itse en ole ollut kuin mukulana Kreikassa Karpathoksella ja Kanarialla Lanzarotella. Karpathoksella oli varsinkin kissoja paljon ja teki se silloinkin kipeää, mutta ilmeisesti lapsen optimismi suojasi hieman, kun lomailu ja hauskanpitokin onnistui. Lanzarotella en muista nähneeni kuin hotellilla pyörineen häntähaavaisen kissan ja joitakin kulkukoiria. Japanissa Okinawalla ei myöskään, ainakaan sillä saarella, jolla olin, ollut kulkureita yhtä nälkäistä kissapesuetta lukuunottamatta. Täytyy todeta, että jokaisella reissulla on AINA näkynyt resuisia kissoja. Unkarissakin törmäsimme pikkuisiin pentuihin. Onneksi selvisi, että niillä oli emo ja reviirinsä ei ollut mitään ihan kamalaa aluetta. Se oli itseasiassa erään luontaistuotevalmistajan yrttinäytemaa :3. Italiassakin törmäsn kahteen nälkäiseen pentuun ja voi sitä kiirettä, jolla piti niille lähteä hakemaan ruokaa. Onneksi siinäkin tapauksessa myöhemmin selvisi, että ne olivat jonkun paikallisen ja emo löytyi myöskin. Jokainen kohtaaminen, varsinkin keskenkasvuisten tai kipeän oloisten kissojen kanssa on vahvistanut sitä tietoa, että en kestä nähdä hirveitä määriä kulkueläimiä. Yksikin riittää aiheuttamaan huolta ja kipeitä muistoja koko lomaksi. Suomessa niin harvoin törmää kodittomiin eläimiin ellei ole jonkinlaisessa toiminnassa mukana ja jos törmääkin, niin aina on joku paikka, jonne viedä. Vaikka omaan kotiin, jos niikseen on. Viikon lomalla Kreikassa opiskelijan budjetilla ei ihmeitä tehdä.
