[hard]

Kyllä oma perhe on parasta matkaseuraa. Mielenkiinnon kohteet käyvät suunnilleen yksiin ja sitten on jälkikäteen kiva koko perheen voimin muistella matkoja ja katsella valokuvia jne.

Parhaan ystävän kanssa reissaaminen on houkutteleva ajatus. Mutta toisinaan se ei ole hyvä idea, itse lähdin kuukauden reilille parhaan kamun kanssa ja alkuosa reissusta menikin tosi hyvin. Mutta sitten siinä kahden viikon jälkeen alettiin kyllästymään toisiimme ja tuli paljon riitoja. Ja reissun jälkeen emme pitkään aikaan pitäneet juurikaan yhteyttä, senverta pahasti ehdimme kyllästyä toisiimme reissussa. Meni jonkin aikaa, ennenkuin välit korjaantuivat. Olisi pitänyt älytä lähteä eri teille reissaamaan silloin mutta yksin reissaaminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta...

[illusia]

Parasta on reissata yksin. Toiseksi parasta aviomiehen tai tyttären kanssa, heille voi suoraan sanoa, jos joku asia ketuttaa. Lyhyet reissut menevät kavereidenkin kanssa, ei tarvitse säätää niin pitkään. Aikuisilla on jo omat pinttyneet tapansa, niitä on paha mennä muuttamaan tai ehdottaa jotain rutiinista poikkeavaa.

[MichaelVonFuel]

Mieluiten yksin, jos valita saa.

Itsellä se reissaaminen onnistuu huonolla ruualla, pitkillä odotusajoilla ja vähällä unella, puhumattakaan halvoista nukkumispaikoista.

Vaimolla ja kavereilla se taas ei näytä onnistuvan, joten ennemmin yksin reissuun, kuin otan joko narisevan tai humalaisen siihen kylkeen vaivoikseni.

[tunor]

Kaupunkilomalla yksin, ei tarvitse neuvotella ja voi toimia hetken päähänpistojen mukaan. Ei tarvitse kiertää tavarataloja, saa istua kahvilassa lukemassa kirjaa, jos siltä tuntuu.
Sitten on niitä toisenlaisia, yleensä pidempiä lomia, jonne mielellään lähtee perheen kanssa, kiertämään autolla laajempia alueita. Näitä nykyään teemme kotia vaihtamalla, että on tilaa ottaa vähän etäisyyttä, jos yhdessäoloon kaipaa breikkiä.

[psyc0]

Perheen kanssa ei voi kuvitella oikeesti matkustavansa...Tunnen parikin surullista tapausta jotka ennen matkoilla kohelsivat kaikenlaista - dokausta, huoria, yleistä sekoilua, mutta nyt ne on taantuneet täysin aivokuolleiksi zombieksi.

Muuten joku ok sekopää joka ei nyt ole turhan tarkka asiosta on oukki doukki seuraaa, kunhan saa myös omaa aikaa välillä, koska menee hermot pitemmän päälle jos jonkun itseni kaltasen idiootin kanssa liian pitkään on...

[ALehto]

Ecuador parhaan kaverin kanssa oli huikea kokemus. Tällä perusteella sanoisin, että paras matkakaveri on ystävä, joka on kotoisin kulttuurisesti kohdemaan tapaiselta alueelta. Tyttöystävien kanssa matkailu on ollut myös ihan jees, mutta joissain tapauksissa omia tekemisiään joutuu rajoittamaan liikaa. Perheen kanssa reissaaminen on myös toiminut, vanhempani ovat olleet kerrassaan loistavaa seuraa jaetuilla reissuilla tähän asti.

[Ayla]

Kaupunkireissuille mieluiten kaveriporukka. Pidemmille reissuille yksin tai kaverin kanssa, jonka OIKEESTI tunnen, ja tiedän, että intressit ja paineensietokyky on about sama.

Nyt pidemmälle reissulle lähös kavereiden kaa, joiden kanssa en pitkii reissui oo tehny. Olen tosin ilmottanu, et mikäli mua alkaa vituttaa, tiet eroavat välittömästi, mä en toiselle puolelle maapallo lähe kenenkä kiukutteluu tai riidanhaastoo kattelee.

[jeje]

Nyt pidemmälle reissulle lähös kavereiden kaa, joiden kanssa en pitkii reissui oo tehny. Olen tosin ilmottanu, et mikäli mua alkaa vituttaa, tiet eroavat välittömästi, mä en toiselle puolelle maapallo lähe kenenkä kiukutteluu tai riidanhaastoo kattelee.

Tämä on muuten ihan järkevä vaihtoehto. Siis lähteä reissuun osin vain porukalla. Tein tämän tyyppisen reissun Hong Kongiin jonne menin kaverin kanssa, mutta halusin itse sieltä Japaniin ja kaveri Nepaliin, niin tiet erosivat hyvissä väleissä. Eli siis myös ns. hybridimallejakin voi reissulle rakentaa. Vaihtoehdot eivät suinkaan ole valmismatka turistibussissa vs soolovaellus aavikon halki.