Jeba!
Itse heitin rinkan kans seuraavanlaisen reissun: Uudessa-Seelannissa olin Aucklandissa, Rotorualla, Hamiltonissa, Dunedin, Queenstown, ääh... no oikeastaan ympäri molempia saaria ja välil matkustelin busseilla ja kerran jopa airnewzealandilla. Busseilla on kyl aivan lepponen reissata, ku siel on sellanen perhe matkalla fiilis... Australiassa käväsin Sydneyssä ja Melbournessa. Aasia ei oikeen enaan kolahtanu ku backpackerkulttuuria ei siellä ole!!!!!!!!...siellä tuli koluttua thaimaata, malesiaa ja singaporea. Reissun parasta antia oli nimenomaan tää kulttuuri jota ei voi sanoin kuvailla. Kaikki Backpackerit yhtä suurta yhteisöä siellä(nz ja oz) ja kaikki tukee toisia ja yhdessä pidetään hauskaa! varsinki ku yksin seilaa niin jengiin tutustuu. Sääli vaan et ei siellä oikeen suomalaisia näe ja ei suomessa juuri kyseisestä kulttuurista tietoa ole!! Ihmeellistä siinä mielessä et suomi muuten niin hyvin länsieuroopan kelkassa mukana, mut me nuoriso ollaan sivuutettu bp aivan täysin verrattuna saksaan, ranskaa, britanniaan ja moniin muihin maihin verrattuna! Niin niistä töistä... alussa asustelin yhen saksalaisvietnamilaisen tytön kans pitemmän aikaa nz:ssä johon törmäsin kyyti-ilmoitusten perusteella! se sai hommattua meät molemmat duuniin yhteen kaupustelufirmaan.. potki perseelle ujoa ja saamatonta suomalaispojua;) Seuraava duunipaikka oli raflassa... kävelin hyvätasoseen raflaan sisään ja kyselin et oisko teil jotain hommaa esim. Keittiössä... Tarkotuksena oli toteuttaa pitkäaikanen unelma tiskarinhommista! Joku väärinkäsitys siinä sitten tuli ja ne luuli mua kokis. Älkää kysykö enempää, mut jokatapauksessa kokkailin simpukoita yli kuukauden ja hauskaa oli..heh. Viiminen duuni nz:ssä oli varastolla warehousen jakelukeskuksessa, eli nostelin likuhihnalta kamppeita tellingeille. Aivan paskaa hommaa, paska palkka ja suuri vitutus, mutta homman suola oli se et suurinosa työntekijöistä oli bp:tä ja yhdessä naurettiin et missä paskassa taas ollaan ja huippuja grilli-iltoja pidettiin! Eli oikeallainen suhtautuminen auttaa paljon. Semmosena mottona noille reissuille vois sanoa et liika suunnittelu ja stressaaminen on pilaavi tekoijöitä!!!! älkää herranjumala ainakaan hostelleja varatko etukäteen, koska suunnitelmat tuppaa muuttumaan... Vaikka on ite heittäny tällasen puolenvuoden reissun just, niin ei siltiklkää ole sellane olo et vois lähtee neuvoon ketään, ku kaikilla on kuitenki aina erilainen reissu ja sattumat kuljettaa moneen suuntaan. Topikkiin viitaten vois sanoa et töitä saa aina kuhan vaan kehtaa kysyä ja on valmis tekeen jotaki semmostaki hommaa mikä ei suomesssa vois tulla edes mieleen!!!
