Tallinnassa puolitoista kuukautta olleena pakko todeta suomalaisten käyttäytymisen täällä olevan aika villiä. Onneksi viime aikoina on Tallinna kaduille ilmaantunut uusi (tainnut olla jo jonkin aikaa) ryhmä joka törkeydessään ylittää jopa suomalaisten känniset toilailut: brittipolttariporukat. Iso-Britannian kutistuttua tavalliseksi eurooppalaiseksi maaksi muiden joukkoon on heillä vaikeaa tuntea itseään ylemmiksi ja imperialisteiksi. Siispä rellestämään itä-eurooppaan jossa voi taas tärkeillä vain koska puhuu englantia...

Narva:Venäjän rajalla. Koko kaupunki oli täynnä ahtaasti rakennettuja kerrostaloja. Ihmiset uteliaita. Yöllä ei uskallettu kulkea. Hienoja linnoituksia. Tartu:Nuorekas ja eloisa kaupunki. Ihmiset hymyileviä. Idyllinen vanhakaupunki. Valga:Mitäänsanomaton. Plussana Latvian raja. Valkasta superhalpa bussiyhteys Riikaan.

Saaret:

Saaremaa, luonto kaunis. Aika persoonaton paikka silti. Suuri haloo mutta aika vähän nähtävää.

Hiiumaa, kuin Saaremaa mutta pienempi.

Muhu, ei niin mitään elämää.

Kaupungit

Pärnu, kesäkaupunki, itse olin talvella. Biitsi kuulemma rulaa kesällä.

Haapsalu, pieni kaupunki mut kokoonsa nähden kohtuullisen eloisa kesäisin. Talvisin osa ravintoloista kiinni..

Tartu, ihan menevä vaihtoehto tallinnalle. Toiseks isoin kaupunki. Shoppausta ja nähtävyyksiä riittää.

Tallinn, täynnä suomalaisia. Siellä saa hävetä silmät päästään että on suomalainen. Mut jos toi tosiasia ei häiritse niin siellä on paljo nähtävää kun vaan uskaltautuu vähän kauemmas satamasta merekeskuksesta ja mustanmäen torilta. :)

Otepää, pieni mutta sporttinen paikka. Järjestetään urheilukisoja. Siel kantsii bongata namui urheilijoita.. ;) Pidemmän päälle liian pieni paikka et jaksais innostaa.

Valga/Valka, en suoraan sanoen keksi yhtä ainutta hyvää asiaa tässä kaupungissa, mutta uskaltaudu itse paikalle katsomaan keksitkö sinä!

Opiskelijakorttien suhteen ISIC-kortti on tässä maassa, kuten muissakin baltian maissa, kovaa valuuttaa.

Baltian maiden kiertelyn yhteydessa voi harkita myos kaymista Kaliningradissa, entisessa Konigsbergissa. Matkustin bussilla Klaipedasta Kaliningradiin kapeaa niemenkarkea pitkin, mielenkiintoisia maisemia riitti. Matkaoppaassa todettiin, etta jos on kaynyt Pietarissa tai Moskovassa, Kaliningrad on niihin verrattuna todella rauhallinen. En tuntenut oloani Pietarissa tai Moskovassakaan epamukavaksi, mutta Kaliningrad oli tosiaan kuin Jyvaskylassa olisi kaynyt.

Kaupunki on mielenkiintoinen sekoitus historiaa ja nykypaivaa. Britit pommittivat lahes koko kaupungin maan tasalle sodassa, sen, mita jaljelle jai, tuhosi neuvostoarkkitehtuuri. 800-vuotiaan linnan raunioille tarjottiin dynamiittia, etta voitiin rakentaa suuri betonikolossi, Neuvostojen talo. Se ei kyllakaan valmistunut koskaan, vaan seisoo ikkunattomana kaupungin keskeisimmalla paikalla. Kuitenkin havaitsin vahan matkan paassa keskustasta sodan jaljilta raunioina olevan talon, jonka seinissa oli edelleen saksalaisia teksteja!

Pohjoisessa, Svetlogorskin tienoilla on upeita hiekkarantoja. Ikava, etta Itameri oli viela niin kylma toukokuussa.