Pallontallaajat.net

Omatoimimatkailu => Yleinen => Aiheen aloitti: Anonymous - 18.04.2005, 10:30:53

Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Anonymous - 18.04.2005, 10:30:53
Miten teillä onnistuu pidemmät matkailut jos on tyttö/poika ystävä joka ei itse matkusta?. Jotain ongelmia tuollaisesta tullut.

Suhde poikki ja matkaan? Vai matkat sikseen ja tytön/pojan sylkkään?.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Pi - 18.04.2005, 10:35:14
Sehän on ihan ihmisistä kiinni, mutta jos toisistaan tosissaan tykkää niin kyllä se suhde pienen erossaolon kestää.

Itse olin 4kk "reissuleski" tossa vuosi sitten, kun nätimpi puolisko lähti Saksaan au pairin hommiin, mutta yhdessä ollaan ja seuraavaa reissua suunnitellaan. Ei se niin kamalaa ole; pieni ikävä silloin tällöin on vain tervettä. ;)

.pi.

Edit: Toki jos toinen on jatkuvasti menossa ja toinen tykkää vain nyhjätä kotinurkissa niin suhde voi kyllä pidemmän päälle olla aika heikoissa kantimissa, mutta kuten jo tossa heti aluksi totesin, niin tämähän on vain ihmisistä kiinni. Ehkä joku tykkää olla kotona itsekseen sillä aikaa, kun toinen matkustaa ja vastaavasti taas sille matkustavalle koko matkassa parasta voi olla se, kun tulee kotiin oman kullan luo takaisin ja pääsee kertomaan kaikkia matkakokemuksia. Meitä on niin monenlaisia.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: jane - 18.04.2005, 12:57:36
Nytpä päästiin asian ytimeen...

Itse olen elänyt viimeiset 8 vuotta parisuhteessa. Mun elämää ajaa eteenpäin reissuun pääseminen (niin pidemmäksi aikaa asumaan kuin tasaisin väliajoin parin vkon- parin kk reissuille). Tätä ei todellakaa voi sanoa herrasta, joka kuitenkin oli aina kannustava ja ok mun lähtemisten kanssa. Hän ei käytännöllisesti katsoen reissannut lainkaan tänä aikana. Pari kertaa ehdin olla puolisen vuotta ulkomailla ja useita kertoja lyhyemmillä reissuilla - aina ilman sitä. Me ei ikinä päästy edes ruotsinlaivalle yhdes, sillä herraa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.

No nyt viimeisimmän reissun (5kk) kohdalla kävi sitten niin, että pariviikkoa ennen kotiinpaluuta ilmoitusluontoisena asiana sain tietää, että parisuhdettamme on turha jatkaa, koska lähden aina.

Nyt alkushokin jälkeen ymmärrän kyllä pointin täysin. Muuten erinomaisesti synkkaavalla parilla on aika iso muuri välillään, jos toisen intohimo on reissaaminen ja toisen yksinkertaisesti ei.

Kierointa oli kuitenkin, että toinen osapuoli on aina todella kannustanut lähtemään ja sanonut, ettei halua että viiskymppisenä olen katkeroitunut akka sille kun se ei päästänyt lähtemään... Tosin siinä vaiheessa kun herra havaitsi, ettei matkustaminen matkustamalla vähene, hän mahdollisesti totesi, ettei tämä sovikaan hänelle.

Joten, meidän kohdalla mun matkustusvimma ja parisuhde ei toiminut. Todennäköisesti paljon muutakin oli eroon vaikuttamassa, mutta tämä nostettiin pääsyyksi.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Anonymous - 18.04.2005, 13:55:39
Meillä toimii niin, että minä matkustan ja poika odottaa kotona. Ikävä tulee molemmille, mutta tämä matkustaa/ei matkusta -asetelma on ollut alusta asti selvä, joten kummallakaan ei ole ollut mitään urputtamista asiaan. Näillä "ehdoilla" 2 vuotta sitten suhde myös aloitettiin.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: BlueZ - 18.04.2005, 19:44:04
Jane: Olemme kohtalontovereita... :) Oma avomieheni ei ole kiinnostunut matkailusta ja vaikka olen ehdottanut edes parin päivän mittaisia reissuja Tallinnaan ei mies lämpene. Olen suhteemme aikana ollut yhdellä kuukauden ja yhdellä 2 viikon reissulla, parilla pienellä reissulla ja ensi kuussa lähden taas. Hän on ne tähän mennessä kestänyt, mutta entä kun syksyllä lähden vuodeksi pois? Vaikka hän kuinka tahtoisi uskoa yhteiseen tulevaisuuteemme, pelkään että hänen kanssaan käy samoin kuin sinulla: palattuani huomataan, etteivät erilaiset elämäntapamme sovi saman katon alle. Asiaa ei yhtään helpota se, että tahdon jossain vaiheessa vaihtoon ja jossain vaiheessa varmaankin muutan ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Mies taas ei tahdo jättää Suomea, eikä usko saavansa mitään muuttamalla ulkomaille.

Tällä hetkellä olemme onnellisia, mutta 4,5kk päästä lähden pitkäksi aikaa pois, eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Mutta intohimoa on ihan turha lähteä hillitsemään edes rakkaudesta toiseen ihmiseen. Kyseessä on elämäntapa ja harrastus, jonka antama henkinen kokemus ylittää parisuhteista saadun turvan ja läheisyyden tunteen. Jos hän vain pystyisi kanssani jakamaan edes matkustelun olisi tulevaisuus valoisampi.

Tärkein taito - ja vaiken oppia - on menettämisen taito. Joskus vaan tietää, että on parempi päästää irti kuin takertua valheeseen.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: anicca - 18.04.2005, 23:30:30
Mulla on hyvä tilanne: kumpikin tykätään matkustaa. Vain matkakohteista on erimielisyyksiä, kun poikaystävää ei oikeestaan Euroopan kaupungit kiinnosta: hän haluaa joko metsään vaeltamaan tai sitten Aasiaan  :lol: .
Yhdessä on kiva suunnitella kaikenlaisia reissuja, vaikka viimeisen vuoden aikana ollaan jotenkin kyllä onnistuttu tekemään reissumme erikseen...Mutta sekin on kiva, että yksin voi lähteä reissuun, eikä toista haittaa, kun sillä on omat reissunsa :roll: . Mutta siis noin ylipäänsä tavoitteena on tehdä yhdessä vielä lukuisia matkoja tulevaisuudessa - eli kyllä se tietty yhdessäoloa helpottaa, kun kumpaakin on se matkailukärpänen päässyt puraisemaan :D !
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Cachorro - 19.04.2005, 07:57:17
Vaimoni ei tykkää reissata samalla tavalla ja yhtä paljon kuin mie. Hän tosin ymmärtää reissuhaluni ja häntä ei (ainakaan hirveästi) haittaa se, että mie reissaan. Hän tietää ja ymmärtää, että mie ahistuisin aivan liikaa, jos ei päästäis miuta reissaamaan.

Hyvin menee! Kannattaa tehdä suhteen alussa selväksi omat intohimot ja toisen on opittava elämään sen kanssa. Tietty täytyy itsekin joustaa, eikä olla - eikä antaa toisen olla - omien intohimojensa orja.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: jane - 19.04.2005, 10:50:37
Lainaus käyttäjältä: "Cachorro"
Kannattaa tehdä suhteen alussa selväksi omat intohimot ja toisen on opittava elämään sen kanssa.


Ainut vaan jos uudet intohimot heräävät suhteen aikana :) .

Itse ainakin olin sen verran lapsonen kun aloimme seukata, että eka reissu oli juuri ja juuri tehtynä. SIlloi sitä ei vielä tiennyt, millaisiin mittasuhteisiin reissaaminen päätyy. Nyt tuntuu, että sitä tekee liiiiiankin selväksi, het ensi lauseessa - että tykkäätsäreissata, ai et vai, no moikkamoi sitte.
Otsikko: reissut
Kirjoitti: make - 19.04.2005, 12:54:08
Meillä taitaa vaimon kanssa olla ideaalitilanne ainakin tuon reissaamisen suhteen: molemmat tykkää reissata yhtä paljon, saman tyylisesti ja kohteetkin on ollut helppo valita.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: eeva - 19.04.2005, 14:38:35
No tässäpä hyvä topicci. Itsekin olen paininut tämän ongelman kanssa. Viiden vuoden aikana oma reissukuume on kasvanut hillittömiin mittoihin, mutta miestä ei voi vähempää moinen rahantuhlaus kiinnostaa. Asiasta on riidelty ja itketty. Aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin lähtenyt ilman häntä, joten en lähtenyt ollenkaan. Nyt olen alkanut lähteä itsekseni, joko työkavereiden tai tyttökavereiden kanssa. Vähän on hapanta herraa, kun lähtö tulee, mutta antaa kuitenkin mennä, koska tietää, että tämä on minulle tärkeää. Juuri lähdön hetkellä tuntuu siltä, että miksi nyt lähden ilman miestä, mutta takaisin tuleminen on onneksi niin ihanaa, että ikävät tunteet unohtuvat.

En tiedä, meneekö tämä matkahulluus ohi vai pysyykö se minun ja mieheni välissä. Sitäkään en tiedä, tuleeko se jossain vaiheessa rikkomaan meidän liiton. Tiedän vaan sen, että maailmalle on päästävä, enkä suostu jäämään kotiin vain, koska toinen vaatii sohvaseuraa.
Otsikko: Meillä myös samaa havaittavissa!
Kirjoitti: jassu - 19.04.2005, 21:31:29
Me ollaan oltu kimpassa 10 vuotta ja kohta 8 naimisissa. Silti ollaan käyty yhdessä laivoja lukuunottamatta vaan häämatkalla.
Mua polttelee kova matkakuume koko ajan ja mies ei lämpene  :cry:
Tosin nyt rajottaa myös hieman pikkuneiti 1 vee. Olen kans reissannu yksin ja kaveriporukalla mut yhdessä olis toki kivempaa...
Reissussa vaan miettii miten olis kiva kokee tääkin juttu yhdessä!
Ehkä joskus sit taas mennään...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Astrosus - 19.04.2005, 21:56:06
Meillä on Miehen kanssa asiat ihan hyvin tässä suhteessa. Reissuja tehdään yhdessä ja oletettavasti Mieskin tykkää matkailla. Tosin matkojen suunnittelu ja suurin intoilu on meikäläisen heimiä, toinen on vaan niin tasanen, ettei turhia innostu. Mulle taas suunnittelu ja haaveilu on puolet matkustelun ilosta. Eikä vaihtoon meneminenkään ole mikään ongelma, minä menen (tosin vain yhdeksi lukukaudeksi) ja toinen jää ja tulee sitten jossain välissä kattomaan. On siitäkin joskus puhuttu, että voitaisiin mennä töihin ulkomaille.

Valitettavasti opinnot ja vakituinen työpaikka molemmilla aika tehokkaasti kahlitsee kotimaahan, mutta toisaalta, palkallinen kesäloma on poikaa :) Sitä ei sitten taas tiedä miten matkailun käy siinä vaiheessa, kun vaihdetaan ns. oikeisiin 9-17 töihin, mutta näillä työllisyysnäkymillä pätkätöiden välissä varmaan voi käydä reissussakin.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Anonymous - 19.04.2005, 23:59:07
Voih....mullapa taitaa suhde nyt olla kaatumassa molempien reissukuumeen takia. Kesakuuksi menen reilaamaan, rakkaani pyorailee ympari Eurooppaa heina- ja elokuun ja sitten lahtee loppusyksylla puoleksi vuodeksi Australiaan, mulla taas alkaa opiskelu. Kaikki tama oli jo suunniteltu ja tiedossa myos kun puoli vuotta sitten seurustelemaan alettiin (ei mikaan kauhean pitka suhde viela, tiedan, mutta pisin ja vakavin mulle toistaiseksi). Kuitenkin oletus oli etta yhdessa pysytaan mutta pari viikkoa sitten herra totesi etta ehka olisi helpompaa erota kun karsia kamalaa ikavaa se melkein vuosi. Samat ajatukset mullakin mielessa kaynyt mutta naiivisti uskon etta rakastamalla ja tahtomalla siita selvittaisiin. Etta nain meilla...molemmilla kuitenkin kova kiinnostus reissaamiseen mutta ei vaan nyt mene suunnitelmat yksiin.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Susanne - 20.04.2005, 13:01:30
Olen elänyt yhteiselämää avomieheni kanssa 15 v ja alussa teimme muutaman yhteisen reissun. Aloite matkaanlähdöstä tuli aina minulta ja kuvittelin, että mieheni oli yhtä innokas reissaja kuin minäkin. Toisella reissulla totesin, että yhteiset matkat on parempi unohtaa. Olen tottunut reissailemaan omatoimisesti ja mieheni olisi halunnut pysyä turvallisesti oppaiden luotsaamilla retkillä. Mieheni hallitsee englannin välttävästi, mutta reissussa hän ei suostunut sitä puhumaan sanaakaan. Kaikki yllätykselliset tilanteet saivat hänet kaipaamaan takaisin Suomeen ja matkasta muodostui kärsimys meille molemmille erilaisten odotusten vuoksi.  Puhuimme asian selväksi ja sovimme, että hänen ei tarvi osallistua matkantekoon Suomen rajojen ulkopuolelle.
 Minuun iskee levottomuus, joka kevät ja tulemme hyvin toimeen keskenämme, kun saan lähteä matkakuumettani sammuttamaan.
Yhteinen lapsemme on nyt 13v ja hänen kanssaan olen matkustellut, joka vuosi.  Viime kesänä reissasimme 5vk Euroopassa rinkat selässä ja vielä taidamme ehtiä ainakin yhden reissun tehdä, ennenkuin äidin matkaseura alkaa tuntua tylsältä. Miehelle matkamme aiheuttavat ylimääräisiä tykytyksiä, mutta hyvin hän ne on kestänyt. Säästelemme häntä pahimmilta kommelluksiltamme ja jätämme ne kertomatta.  :shock:  :roll:
Otsikko: allekirjoitan ton sun tekstin...
Kirjoitti: jassu - 20.04.2005, 13:14:52
Lainaus käyttäjältä: "Susanne"

Alussa teimme muutaman yhteisen reissun. Aloite matkaanlähdöstä tuli aina minulta ja kuvittelin, että mieheni oli yhtä innokas reissaja kuin minäkin. Toisella reissulla totesin, että yhteiset matkat on parempi unohtaa. Olen tottunut reissailemaan omatoimisesti ja mieheni olisi halunnut pysyä turvallisesti oppaiden luotsaamilla retkillä. Mieheni hallitsee englannin välttävästi, mutta reissussa hän ei suostunut sitä puhumaan sanaakaan. Kaikki yllätykselliset tilanteet saivat hänet kaipaamaan takaisin Suomeen ja matkasta muodostui kärsimys meille molemmille erilaisten odotusten vuoksi.  Puhuimme asian selväksi ja sovimme, että hänen ei tarvi osallistua matkantekoon Suomen rajojen ulkopuolelle.
 
NÄIN myös meillä!!! Tosin nyt on lupautunut lähtee parin viikon reissuun kesällä jopa Suomen ulkopuolelle.  :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Anonymous - 22.04.2005, 15:02:55
Olen seurustellut nyt puoli vuotta nykyisen miesystävän kanssa. Lähden marraskuussa Etelämantereelle sekä kiertämään Etelä-Amerikkaa yht. n.3½kk. Vähän hirvittää erossa olo, mutta mun mielestä pieni ero tekee suhteelle todella hyvää!:) jos suhde kestää muutaman kk eron niin sitten se suhde kyllä kestää melkein mitä vain... :lol:

mieheni tykkää myös matkustaa, mutta rahatilanne sekä opiskelut estää matkalle lähdön...

minä aion ainakin matkustaa koko loppuelämäni, sinkkuna tai ei-sinkkuna! suhde ei minua estä =)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: hile - 22.04.2005, 15:31:33
Lainaus käyttäjältä: "Anonymous"
minä aion ainakin matkustaa koko loppuelämäni, sinkkuna tai ei-sinkkuna! suhde ei minua estä =)


Nain on nakkarit.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Cherbourg - 22.04.2005, 16:36:54
Seurustelin vuoden ajan pojan kanssa, joka ei ollut ikinä käynyt yksin edes naapurikaupungissa. Tuon vuoden aikana olin 4 kuukautta reissussa, yhden kuukauden syksyllä Ranskassa ja kolme kuukautta Karibialla talvella. Pari kuukautta Suomeen paluuni jälkeen suhde päättyi eroon. Suurin syy ei ollut matkustaminen, mutta kyllä tuo 3kk ero vaikutti aika paljon asiaan. Ikävä oli hirveä reissun aikana ja odotukset todella korkealla, kun palasin.

Paras olisi, jos löytäisin kumppanin, joka myös pitää matkustamisesta. Nyt voin oikeastaan mennä ja tulla miten haluan, mutta vähän pelottaa, että päättyykö tulevaisuudessa kaikki suhteet eroon ainaisen matkustushimon takia.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: merjatarja - 22.04.2005, 22:59:38
Onneksi meilläkin molemmat tykkää reissata, vähän eri tavalla mutta kuitenkin. Yhdessä ollaan oltu 2,5 puoli vuotta ja vasta yhdellä viikon reissulla yhdessä. Minä olen se joka on enempi reissanut, opiskelija kun olen niin on helpompi lähteä :) Kavereiden kanssa on oltu matkalla. Mies on ollut vain kerran sinä aikana, kaksi viikkoa pois. Jotenki olen tottunut siihen että se oon minä joka aina lähtee :)

Kyllä se on kiva kun molemmat tykkää reissata, seurava yhteinen matka on kuitenkin tiedossa vasta noin kahden vuoden päässä.Kesäkuu menee reilatessa ja ensi vuoden alusta 4 kk on tarkoitus kierrellä aasiaa. Se matka on ollut tiedossa ja kun seurustelu alotettiin ja varmasti menee hyvin. Innolla kuitenkin odotan että pääsen oman kullan kans matkalle ja niitähän kerkiää elämän aikana varmasti tehdä monta :D Pientä erimielisyyttä on vaan matkan luonteesta, ite reissaan mieluummin vapaasri, kiertelemällä maata enkä jumitu yhteen paikkaan. Miestä taas ei sais rinkka selässä ja ilman hotellimajotusta mihinkään :) Hotellilomia oon kyllä kokeillut ja täytyy myöntää että on niissäkin hyvät puolensa. Sitä vaan tottuu liian hyvälle.. :)

Yhteistä matkaa odotellessa...  8)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Kuukkeli - 23.04.2005, 20:46:19
Meillä minä olen ehdottomasti innokkaampi matkustamaan, mutta toistaiseksi mies on lähtenyt aina mukaan kun hänellä on ollut siihen taloudellisesti/ajallisesti mahdollisuus. Yhdessä on oltu 8v. Oikeastaan homma toimii niin, että minä ilmoitan, että olen lähdössä matkalle, ja kysyn ostanko yhden vaiko kaksi lippua  :wink: Hän on erinomaista matkaseuraa, mutta tavallisin argumentti matkustamista vastaan on "sillä rahalla saataisiin uusi sohva". Sitä sohvaa ei ole vieläkään ostettu, vaikka sitä on mietitty nyt 6 vuotta  :wink:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: miumau - 25.04.2005, 00:55:51
siis mieshän valitaan näin:
"tykkäätkö musiikista - millaisesta?" ja jos vastaus on tydyttävä niin sitten kysytään että "milloin lähdetään yhdessä reissaamaan?"  8)
vitsi, mun nykyinen kultsi lensi ekaa kertaa elämässään että se pääsi tapaamaan mua. ja seuraavan kerran tavataan ns. reissun päällä, se kuuli että olen menossa tukholmaan viikoksi ja ilmoitti että tulee sinne tapaamaan mua kun on lyhyempi matka sinne kuin tänne. näin sitä miestä koulutetaan  :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: hile - 25.04.2005, 10:52:39
Lainaus käyttäjältä: "pelokas nainen"
siis mieshän valitaan näin:
"tykkäätkö musiikista - millaisesta?" ja jos vastaus on tydyttävä niin sitten kysytään että "milloin lähdetään yhdessä reissaamaan?"  8)


Eikun ensin kysytaan, tykkaatko kissoista/ootko allerginen kissoille, sitten kysytaan tykkaako matkustella :wink:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: tuittu - 26.04.2005, 13:47:18
täällä sitä vasta aletaan kokeilemaan miten suhden kestää matkustelun. ollaan jo tehty yksi matka yhdessä, mutta kohta nähdään miten ne sujuvat erikseen...
mies ymmärtää kyllä ja tukee, ainakin vielä. ollaan kyllä suunniteltu, että tehtäis yhdessä vielä joku pieni matka kesällä, mutta sitten lähden syksyllä unkariin työharjoitteluun ja reili siintäis kanssa mielessä seuraavalle kesälle... ainiin ja lupasin lähteä valmistumisen jälkeen serkun luo jenkkeihin..saapa nähdä..  :oops:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Luna1 - 28.04.2005, 21:25:08
Sen jälkeen kun kerran kokeiltiin yhdessä matkustamista pidempään kuin pari päivää Tallinnassa tultiin siihen tulokseen, että suhde varmaan loppuisi aika paljon nopeammin, jos sellaiseen säännöllisesti ryhdyttäisiin. Oli kyllä niin eri intressit ja ideat reissaamiseen molemmilla että huh!

Jatkossa aion edelleen matkustella itsekseni, mies saa pysytellä joko kotona tai lähteä matkalle jonkun kaverinsa kanssa, jos siltä tuntuu. Tosin luulen ettei tunnu - jotkut kai vain yksinkertaisesti pärjäävät ja "toimivat" paremmin tutuissa kotioloissa ja mun mieheni kuuluu auttamatta tähän ryhmään. Mutta mikäs siinä, niin kauan kuin elämä sujuu hyvin edes siellä kotona...
Otsikko: matkustus on hyvä tapa kohentaa suhdetta
Kirjoitti: kiisksi - 06.05.2005, 17:26:54
mielestäni matkustus on oiva tapa kohentaa suhteen laatua. ainakin omassa tapauksessa, kun lähdimme poikaystäväni kanssa reilaan, tuntui siltä että mikään ei voisi olla ihanammin. Riitelystä(pientä kinaa lukuunottamatta)ei ollut tietoakaan, ja joteknkin molemmat oltiin paljon joustavampia kuin "arkisessa" tilanteessa.
Se on aika hankala tilanne jos toinen haluaa reissata ja toinen on kotihiiri. Siinä kyllä luultavasti olosuhteet vetävät ns.eri suuntiin. :cry:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: undertaker - 06.05.2005, 19:43:18
Mepä tykätään muijan kanssa matkustamisesta kumpikin kuin hullu puurosta. Yhessä ollaan oltu pitkään. Kumpikaan ei olla mitään nähtävyysbongaajia vaan enemminkin halutaan vaan hengailla ja tutustua eri maiden elämänmenoon. Kun edellinen reissu on saatu päätökseen, alkaa jo seuraavien seikkailujen haaveilu ja suunnittelu.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: chian - 08.05.2005, 16:53:42
Itselläni on tilanne sellainen, ettei oikein pysty edes seukkaamiseen keskittymään, kun pienen yhdessäolon jälkeen tulee jo olo: eihän tämä kuitenkaan voi kauan aikaa kestää... Vaihdan kuitenkin maisemaa jossain vaiheessa ;) No ehkä tämä johtuu siitä, etten ole vielä löytänyt sitä oikeaa.... Joka toivottavasti on samallainen villikko kuin minäkin (eli haluaa kokea kaiken!!!!!) :twisted:

Mutta nyt olisi tarkoitus kuitenkin muuttaa ihan pysyvästi kesällä tonne Suomen Turkuun, ja koittaa pysyä siellä ainakin tulevat opiskelut (toki välillä on pakko vähän matkustella ;))... Eikä vaihtokaan miltään ihan huonolta idealta kuulostaisi ;)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Lady Sharaid - 17.05.2005, 16:12:03
Jännä, että monilla parisuhteen eri osapuolilla näyttää olevan matkailun suhteen erilaiset mieltymykset. Tähän en kai voi sitten muuta sanoa kuin, että damn olen kirotun onnekas :D

Minä ja poikaystäväni olemme molemmat erittäin innokkaita matkaajia ja meillä synkkaa hyvin reissusakin. Mitä nyt on hieman pitänyt kartan lukemisesta tapella, kun allekirjoittanut luulee olevansa maailman paras suunnistaja :lol:  Mitenkään järisyttävän usein ei ole matkoilla tullut käytyä, mutta en voisi oikeastaan kuvitella poikaystävääni parempaa matkakumppania, kymmenisen valtiota on vissiin yhdessä katsastettu.

Nyt on taas molemmilla matkakuume ja rahaa tietenkään ei, mutta sehän ei ole mikään este :D  Ensi talvena etelän lämpöön rinkan kanssa.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: bUkOwSkI - 08.08.2005, 19:43:34
mun poikaystävä ei ollu reissannu ennen ku me alettiin seurusteleen, mutta oppi siihen aika pian mun kans! :D nyt se suunnittelee meijän seuraavia matkoja jopa innokkaammin ku minä! :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: falck - 09.08.2005, 08:22:34
mäkin tunnun olevan hyvinkin onnekas kun lukee muiden matkailu kriiseistä. en tosin oo ollu ku muutamalla reissulla vasta mun tyttöystäväni kanssa mut ainakaan matka kohteesta ei ole ollut kinaa koska me molemmat ollaan mukautuvia ja suht epä itsekkäitä asian suhteen. joka puolella on kuitenkin nähtävää, ja jos suhde toimii niin oon aina valmis tekemään myönnytyksiä suunnitelmissa, mitä väliä jos mä vaik tahdon esim, irlantiin ja toinen puolaan , voidaan mennä irkkuihin myöhemmin. ainut missä oon varmaan ärsyttävä on ku mä haluun aina suunnistaa, ja usein se reitti ei sit oo se lyhyin, mut onneks meit on kaks niin et se fiksumpi sit saa mut usein järkiini siit
et mis me nyt oikeestaan ollaan ja mihin meidän nyt pitikään mennä. :wink:  
epäitsekkyys kunniaan sanon minä ( matkan tekemisessä )
 8)
se olis kyl aika karu juttu jos toinen ei haluais matkustaa, hmm.... ite en varmaan kyl pystyis sellaseen suhteeseen jos pitäis olla pitkiä aikoja erossa. eli nostan hattua niille jotka pystyvät. mulle tulis vaan niin kova ikävä et lähtisin perään ja se olis aika HC kelju juttu kosk saattais jäädä duunit/koulu kesken sit sen takia.. ei hyvä
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Saturnus - 09.08.2005, 08:49:47
Meillä onneksi molemmat tykkää reissaamisesta. Ja hyvä niin, sillä en viihdy yksin matkoilla, kotona kyllä kaipaan usein omaa rauhaa. Matkalle lähteminen riippuu enemmänkin lomista ja rahavaroista, ei siis päästä ihan niin usein kuin haluaisi. Tai oikeastaan rahaa löytyy aina, kun jotain oikein kovasti haluaa, mutta työpaikastakin olis ihan hyvä pitää kiinni :lol:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Toni X - 09.08.2005, 17:13:48
Olenko mä tosiaan ainoa, joka haluaisikin sellaisen kumppanin, joka ei tykkää matkustaa ja viihtyy kotona?  Viihdyn reissussa yksin ja haluan mennä ihan omia polkujani muilta kysymättä, mutta olisi mukava ajatella että kaukana kotona on joku joka odottaa kiltisti ja ikävöi.  Ai olen itsekäs vai?   :mrgreen:
 Ehkä joku kolmen kuukauden pituinen tai sitä pidempi reissu tuntuisi liian pitkältä ajalta olla erossa.... riippuen toki siitä, kuinka vakiintunut suhde on. Mutta joku 1 - 2 kuukautta menisi nopeasti.

Aikoinaan tuli avovaimon kanssa reissailtua hieman Euroopassa, ja tosi mukavia matkoja nekin oli. Me oltiin tosin muutenkin kuin paita ja perse monien, monien vuosien ajan..

Edit: Ai olihan siellä ainakin Luna hieman samoilla linjoilla.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: BlueZ - 09.08.2005, 20:05:33
Lainaus käyttäjältä: "Toni X"
Olenko mä tosiaan ainoa, joka haluaisikin sellaisen kumppanin, joka ei tykkää matkustaa ja viihtyy kotona?  Viihdyn reissussa yksin ja haluan mennä ihan omia polkujani muilta kysymättä, mutta olisi mukava ajatella että kaukana kotona on joku joka odottaa kiltisti ja ikävöi.  Ai olen itsekäs vai?   :mrgreen:
 Ehkä joku kolmen kuukauden pituinen tai sitä pidempi reissu tuntuisi liian pitkältä ajalta olla erossa.... riippuen toki siitä, kuinka vakiintunut suhde on. Mutta joku 1 - 2 kuukautta menisi nopeasti.

Aikoinaan tuli avovaimon kanssa reissailtua hieman Euroopassa, ja tosi mukavia matkoja nekin oli. Me oltiin tosin muutenkin kuin paita ja perse monien, monien vuosien ajan..

Edit: Ai olihan siellä ainakin Luna hieman samoilla linjoilla.


Vaikka olisi kiva jos miespuolisko pystyisi jakamaan matkailun tuoman nautinnon, en olisi häntä monelle matkalleni ottanut - yksin on parempi. Silloin tällöin olisi kiva reppureissailla kullan kanssa, mutta hänen tulisi olla valmis päästämään minut yksin kun tahdon. Samalla lailla annan hänen toteuttaa intohimojaan yksin kun siltä tuntuu, joten ei niin itsekästä kuitenkaan :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: suomineito - 09.08.2005, 20:31:12
makaan en kykene olemaan miehen kanssa oikeasti koska aina tulee se tunne, etta ei se kuitenkaan toimi kun mun on taas hetken paasta lahdettava pois... entisen kanssa oli niiiin ihanaa, molemmilla oli intohimona italia ja vaan italia... mutta se suhde katkes moniin syihin joista yksi tosin oli se, etta asun nyt italiassa ja han suomessa.  

kaveri 35v tuli suomeen viime talvena todella monen vuoden jalkeen ja syy oli kuulemma se, etta se ei jaksa enaa katsella sellasta matkalaukku/patkatyoelamaa jossa ei voi oikeasti seurustella kenenkaan kanssa koska lahto tulee kuitenkin liian pian... ja taa sai mut miettimaan oikeesti tata juttua, 20-30vuotiaana ehka tallanen elama on ihanaa ja mahtavaa mutta enta sitten kun oikeesti tulee se raja vastaan ja tajuaa etta jos jatkaa samaa elamistyylia, ei koskaan asetu minnekaan ja elaa yksin (tai lyhyissa suihteissa) koko elamansa kunnes on niin vanha lahna ettei kukaan huoli... iik!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: BlueZ - 09.08.2005, 21:00:14
Lainaus käyttäjältä: "suomineito"
makaan en kykene olemaan miehen kanssa oikeasti koska aina tulee se tunne, etta ei se kuitenkaan toimi kun mun on taas hetken paasta lahdettava pois... entisen kanssa oli niiiin ihanaa, molemmilla oli intohimona italia ja vaan italia... mutta se suhde katkes moniin syihin joista yksi tosin oli se, etta asun nyt italiassa ja han suomessa.  

kaveri 35v tuli suomeen viime talvena todella monen vuoden jalkeen ja syy oli kuulemma se, etta se ei jaksa enaa katsella sellasta matkalaukku/patkatyoelamaa jossa ei voi oikeasti seurustella kenenkaan kanssa koska lahto tulee kuitenkin liian pian... ja taa sai mut miettimaan oikeesti tata juttua, 20-30vuotiaana ehka tallanen elama on ihanaa ja mahtavaa mutta enta sitten kun oikeesti tulee se raja vastaan ja tajuaa etta jos jatkaa samaa elamistyylia, ei koskaan asetu minnekaan ja elaa yksin (tai lyhyissa suihteissa) koko elamansa kunnes on niin vanha lahna ettei kukaan huoli... iik!


Mitä sitten jos elää yksin? Kyllähän ihminen aina kaipaa läheisyyttä ja rakkautta, mutta eihän se ole ainoa asia mikä antaa elämälle merkityksen. Jos jossain vaiheessa tulee hirveä halu löytää elämänkumppani, niin sitten on vaan luovuttava jostain muusta. Tosin itse en ole koskaan perustanut sille ajatukselle, että kumppania etsitään epätoivoisesti, vain jotta saisi edes jonkun tyydyttämään läheisyydentarvetta. Ehkä olen romantikko, mutta olen mieluummin nirso ja yksin koko elämäni ja harkitsen seurustelua vasta 'tosirakkauden' tullessa vastaan, kuin lakkaan nauttimasta elämästä ennenkuin olen löytänyt kumppanin :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: socalled7 - 10.08.2005, 07:47:09
Minäkin kuulun siihen joukkoon, jossa puoliso on ns. kotirotta eikä oikein halua lähteä minnekään, tai jos jostain syystä yrittääkin lähteä, niin muuttuu oudossa ympäristössä tosi avuttomaksi ja tylsäksi tyypiksi, joka ei oikein tiedä miten päin olisi ja stressaa kaikesta. Ei sellaisen kanssa viitsi minnekään Helsinkiä kauemmas lähteä  :wink: Onneksi nautin yksin reissaamisesta ja ollaan me yhdestä 3 kk:nkin reissuerosta selvitty - meileillä voi pitää yhteyttä niin usein kuin haluaa ja aika nopeasti tuo aika kuitenkin menee. No ainakin mun mielestä, kotona istuvan mielestä ei ehkä niin nopeasti...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: kimble - 10.08.2005, 08:04:51
Yhteisiä reissuja ei olla tehty kuin täällä kotisuomessa. Viime kesänä olin 3 viikkoa reissussa ja toisten en lähde niin pitkäksi aikaa ilman kultaani.

Yhdessä haaveillaan matkustamisesta, mua vain kiinnostaa enemmän etelä ja länsi-eurooppa ja toista itä, mutta ei sen niin väliä mihin menee. Ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen ja molemmat saa mitä tahtoo.

Tänä kesänä ei päästä reissuun ku lomat eivät sattuneet samalle ajalle.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: suomineito - 10.08.2005, 12:25:26
no ei sita kumppania tarvii etsimalla etsia... mutta aika ikavaa on kun takaraivossa on koko ajan sellanen tunne, etta ei siita suhteesta kuitenkaan tule mitaan kun kohta on taas lahdettava... ja vaikka kuinka olis tosirakkaus (?) niin kaukosuhteet on vaikeita (ainakaan ma en halua sellaseen ruveta pidemman paalle) ja ainakaan toistaiseksi muutamaan vuoteen en voi lahtea/jaada ihan minne tahansa jonkun miehen takia (opiskelut kesken, haluan suomalaiset hyvat paperit). mutta taahan on vaan mun henk.koht. ongelma :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: BlueZ - 10.08.2005, 20:37:35
Lainaus käyttäjältä: "suomineito"
no ei sita kumppania tarvii etsimalla etsia... mutta aika ikavaa on kun takaraivossa on koko ajan sellanen tunne, etta ei siita suhteesta kuitenkaan tule mitaan kun kohta on taas lahdettava... ja vaikka kuinka olis tosirakkaus (?) niin kaukosuhteet on vaikeita (ainakaan ma en halua sellaseen ruveta pidemman paalle) ja ainakaan toistaiseksi muutamaan vuoteen en voi lahtea/jaada ihan minne tahansa jonkun miehen takia (opiskelut kesken, haluan suomalaiset hyvat paperit). mutta taahan on vaan mun henk.koht. ongelma :)


Et ole yksin ongelmasi kanssa :) (jos yhtään lohduttaa)

Itse kun nyt tuosta avopuolisosta eroan kokonaiseksi vuodeksi, olen päättänyt antaa hänelle 'vapaat kädet'; Jos hän tahtoo jatkaa kanssani, pysyköön uskollisena. Jos hän löytää uuden tai innostuukin sinkkuelämästä, toivon hänen olevan rehellinen ja kertomalla sen ajoissa. Miten päin tahansa vuoden aikana käykin, sen näkee vasta sitten kun palaan takaisin ja selvittelemme suhdettamme uudestaan. Lähden siis sillä asenteella, että jos ei toimi niin ei toimi, mutta vielä sitä on turha murehtia, katsotaan vuoden päästä uudestaan. Jos joskus päättäisin muuttaa ulkomaille eikä hän tulisi mukaan, en usko että jäisin kaukosuhteeseen vaan eroaisin ystävinä.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen joutunut jo jättämään osan harrastuksistani, kun avosuhde on estänyt täyden yksityisyyden, joka on minulle ehto jos tahdon esim. maalata tai kirjoittaa. Saan enää vain hyvin harvoin mahdollisuuden näiden intohimojen toteuttamiseen, mutta rakkaus puolisoon on vienyt voiton - toistaiseksi. Mutta jos jossain vaiheessa näiden intohimojen yhteensovittaminen osoittautuu mahdottomaksi, on jommastakummasta tietty luovuttava - ja tärkeämpää on pitää kiinni suhteesta itseensä kuin suhteesta toiseen. :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: luzniq - 10.08.2005, 21:11:02
^ Viitaten ylempään, viisasta tekstiä. Kun on selvät säännöt, on kevyt mieli, molemmilla selkeät sävelet. Ainakin minä tuossa tilanteessa en voisi parempaa ratkaisua keksiä.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: derby - 11.08.2005, 12:15:51
Jo suhteen alussa olin kolme kuukautta poissa, jonka jälkeen poikaystäväni seurasi perässä, ja sitten matkailtiin yhdessä muutaman kuukauden ajan. Poikaystäväni ei ole ennen minun tapaamistani matkustanut juurikaan, ja olen pelännyt että asiasta tulee syntymään vääntöä. Hän arvostaa tasaista kotielämää enemmän kuin minä, mutta hyvältä näyttää; nyt ollaan lähdössä Itä-Euroopan tourneelle, ja ensi kesänä Etelä-Amerikkaan. Olen kyllä joutunut suostuttelemaan, lahjomaan ja kiristämään ennen kuin sopimukseen matkaanlähdöstä ollaan päästy :roll:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: socalled7 - 12.08.2005, 15:25:40
Lainaus käyttäjältä: "derby"
nyt ollaan lähdössä Itä-Euroopan tourneelle, ja ensi kesänä Etelä-Amerikkaan. Olen kyllä joutunut suostuttelemaan, lahjomaan ja kiristämään ennen kuin sopimukseen matkaanlähdöstä ollaan päästy :roll:


Toivottavasti matkasta ei tule näillä eväillä katastrofi. Olenpahan vain huomannut, että niilläkin pariskunnilla joista molemmat oikein tosissaan haluavat matkustaa, on usein hermot kireällä toistensa kanssa pidemmille reissuilla. Ei ole varmaan yhtään parempi lähtökohta, jos tasaista kotielämää rakastava henkilö lahjotaan ja kiristetään stressaamaan kuukausiksi rinkka selässä jonnekin Perun viidakoihin ja Bolivian pölyisille ylängöille...

Oma tasaista kotielämää rakastava mieheni ei meinaa selvitä edes viikon kaupunkilomasta Euroopassa täysjärkisenä, joten siltä pohjalta toivon, että oman puoliskosi "käännytys" lähtee sujumaan sutjakammin!!  :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: derby - 12.08.2005, 16:29:20
Socalled7: toivotaan niin  :)

Kyllä poikaystäväni on tosi innoissaan matkasta, sen kuulemma täytyi vaan sulatella vähän pidempään noin isoa juttua, ennen kuin uskalsi tehdä päätöksen lähteä. En nyt ihan lahjonu ja kiristäny, mut yritin perustella miksi kannattaa lähteä.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: zamina - 12.08.2005, 19:25:52
Olen elänyt yhdessä avovaimoni kanssa jo 19 vuotta , ja  kaikki vuodet on matkusteltu joko yhdessä tai erikseen.

Viime talvena oltiin yhdessä Karibialla ja sen jälkeen mä lähdin Floridaa kiertämään yksin , joka muuten tuntuu kivalta vaihtelulta ns. normaaliin perhe-elämään....

Kesällä reilattiin Kroatiassa ja Unkarissa yhdessä , ens talvena oon yksin lähdössä Round the world.

Ei oo koskaan ollu mitään ongelmia esim. mustasukkaisuutta meilläpäin , joten tosi kivasti on sattunu paremman puoliskon valinta kohdalle :)
Otsikko: Suhteellista
Kirjoitti: Bandit Queen - 15.08.2005, 16:05:34
Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa melkein puoltoista vuotta. Viime kesänä oltiin kuukausi erossa kun mä olin matkalla, sen jälkeen vaan viikon-parin pätkiä. Poikaystävä on kyllä innostunut reissaamisesta (esim. tuli just parin viikon reissulta veljensä kanssa), josta otan pitkälti kunnian itselleni  8). Yhdessä ei olla vielä ikävä kyllä päästy reissaamaan, vaikka suunnitelmia olis vaikka muille jakaa.

Nyt ongelma on se, että mulla on alkamassa välivuosi kun sillä on vielä vuosi koulua jäljellä, ja oon lähdössä maailmaa kiertämään tossa syyskuun alkupuolella. Poissa tuun olemaan varmaan ainakin puolesta vuodesta vuoteen (tosin kyllä poika luultavasti visiitille tulee jossen oo liian kaukana). En oikein tiedä pitäiskö erota vai sopeutua kaukosuhteeseen. Nyt poika on kyllä ollut sitä mieltä et tahtois pysyä yhdessä. Mä en oikein tiedä mitä haluan. Toisaalta on ihana ajatus, että joku rakastaa missä ikinä sitä onkaan, toisaalta se tuntuu ihan liian vaikealta. Pelkään että käytän liikaa aikaa ja energiaa Suuresta Matkasta ikävöimiseen, no, kyllä ikävä tulee vaikka erottaiskin, äh. Oikeaa ratkaisua tuskin onkaan, pitää vaan tehdä joku päätös.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Heluna - 16.08.2005, 05:40:26
Tulin toissapäivänä parin viikon matkalta Atlantin tuolta puolen, ja kun poikaystäväni rutisti minua lentokentällä, hän sanoi: "Et sit enää ikinä lähde mihinkään kahdeksi viikoksi!" Karvat nousivat kieltämättä vähän pystyyn  :?  mutta tiedän kyllä ettei hän sitä ihan niin tarkoittanut. Aina on päästänyt lähtemään, joskin lähtöni on ollut enemmänkin ilmoitus- kuin anomusluontoinen asia...  :wink:

Lähtisin oikein mielelläni mieheni kanssa johonkin ja olen vähän yrittänyt lobatakkin, mutta hänen työholisminsa estää sen tehokkaasti. Mies on viimeisen kahdeksan vuoden aikana pitänyt varmaan yhteensä alle viikon lomaa ja suurimman osan ajasta tehnyt seitsemänpäiväistä työviikkoa. Hänen luottokortillaan on kerääntynyt niin paljon bonuspisteitä että niillä saisi muistaakseni ainakin 9 edestakaista lentoa Euroopassa. Niitä meidän olisi tarkoitus hyödyntää jossain vaiheessa "sitten, kun hän voi vähän vähentää työntekoa"... Se aika tuntuu aina vain siirtyvän, joten toistaiseksi jatkan omia reissujani.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: G A Wallin - 17.08.2005, 08:19:13
Ennen naisissa kuuli mutinaa kun mies ilmoitti lähtevänsä kavereiden kanssa lomalle (esim. Thaimaahan). Niin se maailma muuttuu!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: PP - 17.08.2005, 15:07:07
hieno topic!! ihanaa ja asiallista luettavaa pitkästä aikaa! <3

 Taidan yhtyä tyttöjen mielipiteisiin:
 ensin kysytään mieheltä kissa vai koira ja sen jälkeen matkustamisesta...

 jotenkin tympeää kun kohtaa jonkun _tosi_kivan_ ja sitten huomaa että vaikka se reissaa, se tekee sen vastahakoisesti, eikä ole onnellinen siitä. minä olisin.
 kyllä mä kaipaan mieheltä sitä samaa halua reissata, vaikkei mentäisi edes samoihin kohteisiin, niin kunhan reissattaisi molemmat, ei tarvitsisi kitistä toisen menemisistä ja tulemisista.
Otsikko: haikeaa lähteä
Kirjoitti: tutu - 17.08.2005, 19:39:28
Parin viikon kuluttua olisi lähtö kuukaudeksi reissuun. Viime keväänä matkaa suunnitellessa olin sinkku, mutta kesän aikana tilanne muuttui  :D Tuntuu aika haikealta lähteä niin "pitkäksi" aikaa pois (tiedän kyllä oikeesti, ettei kuukausi ole mikään pitkä aika, mutta siltä se nyt tuntuu). Vaikka on siis edelleen kiva lähteä reissuun, niin silti tuntuu siltä, että osa sydämestä jää Suomeen...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: nauru. - 19.08.2005, 10:28:38
Kaikista otollisin se tilanne kai olis juuri kuten joillakin kirjoittaneilla, että molemmat reissaa - välillä yksin, toisinaan yhdessä. Sain 15-vuotiaana vaellusriparilla Lapissa neuvon keski-ikäiseltä lapinmieheltä: "Jos mies kestää 10 päivää kanssasi tunturissa kaksin, niin silloin hän on oikea mies sinulle." :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: anicca - 19.08.2005, 10:36:29
Lainaus käyttäjältä: "nauru."
Sain 15-vuotiaana vaellusriparilla Lapissa neuvon keski-ikäiseltä lapinmieheltä: "Jos mies kestää 10 päivää kanssasi tunturissa kaksin, niin silloin hän on oikea mies sinulle." :)


Ihana lausahdus! Me ollaan poikakaverin kanssa tää testattu, tosin tunturissa oltiin "vaan" 7 päivää. Ja edelleen siis yhdessä! :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: luzniq - 19.08.2005, 18:19:41
Mukava lukea täältä aiheesta, jota itsekin on pohtinut.
PP:n viitaten, myös minusta pahinta on se, kun itse ei voisi elää ilman matkailun tuomaa tunnetta, suunnittelusta kotiinpaluuseen. Ja sitten kun se toinen kyllä matkustaa mukana (mikä sinänsä hieno asia), mutta tekee sen vain koska haluaa tehdä niin minut onnelliseksi. Ja pahinta on kun jälkeenpäin kuulen, että hän on tehnyt sen "vain minun vuokseni", itse siis omien sanojensa mukaan siitä nauttimatta (ainakaan yhtä paljon kuin minä). Ei kivaa. :(
  Siispä, parempi matkustaa itsekseen, minne haluaa, pitäen itsensä iloisena ja onnellisena, ilman vastuuta toisen viihtymisestä. Näin!

 :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Quu - 06.10.2005, 22:30:22
Entä mitä tehdä, kun kaveri ei voi irrota avomiehen kainalosta edes siksi aikaa, että tulisi viikonlopuksi 100 kilometrin päähän mua moikkaamaan? En tiedä, onko "este" avon vai kaverin vai molempien puolelta. Ennen seurustelua ei mitään ongelmaa tulla vierailulle.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: jennin kaveri - 07.10.2005, 11:03:30
Itse rakastan matkailua ja kumppanini ei (ei ei ei!!). Mielestäni on tyhmää uhrata suhde matkailun takia tai toisin päin.

Se riippuu ihan ihmistyypistä.. Ei sen tarvi olla niin mustavalkoista.
Olen hyväksynyt, ettei toinen halua lähteä kotimaan rajojen ulkopuolelle ja hän sen, että minä taas haluan.

Toimii. (Ainakin minun kohdallani)...
....(Ja ainakin toistaiseksi   :roll: )
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: sannannaa - 17.10.2005, 20:32:34
Joopajoo, samanlaisia onkelmia mullakin. Meillä on avomiehen kanssa tässä 4 vuotta takana, jona aikana yhdellä 20h risteilyllä ollaan yhdessä käyty. Mulla niitä reissuja on tosi paljon enemmän, pisin tällä hetkellä kuukausi. Oli kyllä ihana palata takasin, mutta matkakuumekuumekuume vaivaa koko ajan. Ymmärrystä mieheltä kyllä on tähän mennessä suht paljon löytyny, sanoo vaan välillä että pitääks sun koko aika mennä jne, hän kun ei sellaista ymmärrä. Mutta pitäähän mun!
Nyt oon tossa tammikuussa lähdössä 4kk vaihtoon, ja ollaan kyllä mietitty että suhde kestää. Ja kyllähän mä siihen uskon että se kestää, kunhan molemmilla riittää ymmärrystä :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: snufkin - 17.10.2005, 21:45:19
mulla ei oo kovinkaan mukavia kokemuksia aiheeseen. vuosi sitten oli reilu viikon (!!) reissulla saksa-tsekki -akselilla ja yhtä tuskaahan se oli. ero meinas tulla, mutta selvittiin kuitenkin.
ongelmia ei varmastikkaan helpottanut ne seikat, että ex asui kohdekaupungissa ja koko lähtö oli sellainen "ai niin, oonkos mä sanonut, että varsin liput jo?" -tyyppinen ilmoitus.

noh. ens talvena olis aikomus lähteä vähän "interairille" kahden ystävän kanssa ja luulisin sen menevän vähän helpommalla.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: PortaBle - 18.10.2005, 00:17:35
Joo. Ensin kysytään "Kissa?", sitten "Reissu?" ja testataan käytännössä parin viikon liftausreissulla. Suhteet ovat tupanneet päättyä reissausinnon puuttuessa tai stressinsietokyvyn päättyessä. Mutta on myös suhteen päättyminen ollut hyvä hetki ajoittaa reissu.
 Noh.. Eiköhän joku joskus vielä pysy matkassa :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: meedja - 18.10.2005, 17:38:12
vaikeita juttuja ovat..
Toissa vuodesta vietin 11kk ulkomailla ja sen ajan kihlattu odotteli nätisti Suomessa, nähtiin kerran 2 viikon lomalla, mutta suhde kesti.. kunnes palasin Suomeen, osa syynä eroon oli se etten voinut luvata etten lähe enää samalla tavalla kuukausiksi.  
Eihän suhteessa tarvii kaikki intressit olla samoja, mutta mulle toi on ainakin niin tärkeä ja painava juttu, ettei tän tytön matkassa tuu pärjään jollei haluu nähä maailmaa.
Nykyinen poikaystävä on tuolta Brittisaarien suunnalta ja suunnitelmissa on jo kymmeniä yhteisiä reissuja, itseasiassa suhde alkoikin kun reissun päällä ajateltiin päivän tuttavuuden päätteeksi jatkaa matkaa hetki yhdessä..joten tämä puoli hoidossa..mutta sitten päästäänkin uuden ongelman pariin: kauhee ikävä ja niin monta maata tossa välissä   :roll:  
Entä miten saa sen viihtymään pysyvämmin Helsingissä, kertokaapas se??
Otsikko: Juu...
Kirjoitti: Birdie - 23.10.2005, 23:00:47
Aihe on erittäin ajankohtainen, sillä mietin juuri, miten esittelisin miehelle toiveeni/haluni/sisäisen PAKKONI päästä taas kevään korvalla matkalle... Jokaisesta reissusta ajattelen, että "tää on viimeinen", mut niin ne vaan on hienoja kokemuksia, että tuntuu kauhealta ajatella, että oikeasti ei enää lähtisi. Suorastaan ahdistaa.  :?

Olen tässä viimeisten vuosien aikana polttanut arvioni mukaan yli 10 000 euroa (Atlantin yli) matkusteluun. Saishan sillä rahalla kai pari taulutelevisiota ja jos jonkinmoisen kotistereo-systeemin hommattua, mutta kun ei KIINNOSTA! Sen sijaan tiedän 100% varmuudella, että reissujani muistelen vielä vanhainkodin kiikkustuolissa (vaikka siinä välissä olisi ero ehtinyt tulla miehestä), koska muistelen niitä jo nyt aktiivisesti koko ajan. :P
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: donostia - 10.11.2005, 22:57:13
Akkiseltaan nayttaisi taman ketjun perusteella etta tama aihe on ongelma lahinna vain palstan naispuolisille jasenille. Mita tasta voi paatella? Ovatko miespuoliset tallaajat ikisinkkuja vai yksinkertaisesti loytaneet tallaushenkisen kumppanin? Vai kertooko tama ilmio enemman suomalaisesta miehesta yleisemmin, mukavuudenhaluista ja kotioloihin tyytyvaa sakkia? Jotenkin en jaksa kuitenkaan uskoa etta tanne olisi sattumalta valikoitunut enemman reissaushenkisia miehia, suhteessa heidan maaraansa koko vaestossa. Jonkin aanestyksen perusteellahan sukupuolijakauma palstalla on jotakuinkin 50-50. Toisaalta miehethan todennakoisesti kayttavat keskimaarin naisia enemman tietokonetta ja nettia...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: fishbone - 11.11.2005, 17:30:45
Lainaus käyttäjältä: "donostia"
Akkiseltaan nayttaisi taman ketjun perusteella etta tama aihe on ongelma lahinna vain palstan naispuolisille jasenille. Mita tasta voi paatella? Ovatko miespuoliset tallaajat ikisinkkuja vai yksinkertaisesti loytaneet tallaushenkisen kumppanin?


Kaippa tässä täytyy sitten miehisestä näkökulmasta, itsekkin onnellisessa (omasta viikon vittumaisuusasteestani riippuen) jonkinasteisessa parisuhteessa elävänä kommentoida.

Voisiko tästä siis päätellä sen, että tämän palstan miehet eivät välttämästi kaipaa tallaushenkistä seuraa, vaan haluavat nimenomaan reissata yksinään? Jos jonkun otan mukaan, niin sitten hänet, ja onhan sekin vaihteeksi äärettömän mukavaa mennä kaksistaan, mutta kyllä minä silti olen edelleen vannoutunut yksinmatkaamisen ystävä. Sitä yksinmatkaamisen mukanaan tuomaa fiilistä ei vaan minun maailmassani yksinkertaisesti pysty mikään voittamaan. Omasta puolestani siis voin sanoa, että yksinäinen reissumies näemmä on aina vaan yksinäinen reissumies, ja siitä ei muuksi voi muuttua. No onneksi ikinä ei ole vielä kielletty, vaan täysillä tuettu, eli toinen varmastikkin tajuaa, kuinka tärkeä henkireikä elämässäni minulle on välillä päästä yksin reissuun. Mutta toimii tämä kyllä toisinkin päin, ei minulle tulisi mieleenkään kieltää häntä lähtemästä yksin reissuun. No, tavallaan kai yhdenlaista tallaajahenkisyyttä kuitenkin tämäkin?

Ps. Ja eikös niitä miittejä aina silloin tällöin juuri järjestetä, että tallaajahenksiset ihmiset voivat toisensa kohdata? Uskallan suositella, on nimittäin hyväksi havaittu konsti löytää tätä reissaushenkistä seuraa.. :wink:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: mfly - 11.11.2005, 17:37:11
ihan mielenkiintoista pohdintaa. voi ehkä olla niinkin, että nais-pallontallaajat ovat ottaneet asian enemmän huolekseen ja miettineet. miehet eivät niinkään hmmm.. mieti asiaa? äh eihän sen nyt niinkään voi olla... mutta siitä voidaan olla varmoja että 10pvää erämailla avartaa suhteen tilaa. suuntaan ja moneen!

no, mulla ei o mitään huolia asian suhteen, sinkkuna heiluttelen menemään! matkakaverit on tehny sillee, että suhde poikki siksaikaa ku matkaa, ni ei tuu mitää häsläystä ja huonoja omatuntoja jostain reissuromansseista, yhteydenottokatkoksista jne. sit ku tulee takasi ni jatkaa siitä mihin jäätiin :) one love and peace!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: fishbone - 11.11.2005, 18:50:04
Lainaus käyttäjältä: "mfly"
matkakaverit on tehny sillee, että suhde poikki siksaikaa ku matkaa, ni ei tuu mitää häsläystä ja huonoja omatuntoja jostain reissuromansseista, yhteydenottokatkoksista jne. sit ku tulee takasi ni jatkaa siitä mihin jäätiin :) one love and peace!


No en nyt ihan kamalasti lämpeäis suhteelle, jossa aina kun toinen lähtis muutamaks viikoks reissuun, niin homma pantas poikki, että pääsee hyvällä omallatunnolla huoraamaan. Jos kerta halutaan romansseja, niin miksi sitten pitää suomessa notkua suhteessa? Vai toimiiko tämä niinkin, että aina kun ravintolasta löytyy joku mielenkiintoinen tapaus, niin pannaan tekstiviestillä poikki, sitten voidaan yö vedellä villiä seksiä ja aamulla ollaan taas palaamassa takaisin siihen turvallisen suhteeseen, siitä toisesta kun ei jäänyt muistoksi kuin saatanasti kutiava värkki?

Tokihan se olisi vuoden tai ehkäpä jopa puolen reissuun lähtiessä tosissaan juttelun paikka, että mitäs nyt tehdään?! En kuitenkaan voisi lähteä sillä olettamalla reissuun, että minä lähden nyt maailmalle ja toisen pitää istua se aika himassa, kiltisti jalat ristissä. Mutta jos jompikumpi on lähdössä muutamaksi (1-3) kuukaudeksi reissuun ja toinen on siksi ajaksi panemassa poikki, niin kyllä se homma on sitten minun puolestani siinä.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Quu - 11.11.2005, 19:15:29
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Lainaus käyttäjältä: "mfly"
matkakaverit on tehny sillee, että suhde poikki siksaikaa ku matkaa, ni ei tuu mitää häsläystä ja huonoja omatuntoja jostain reissuromansseista, yhteydenottokatkoksista jne. sit ku tulee takasi ni jatkaa siitä mihin jäätiin :) one love and peace!


No en nyt ihan kamalasti lämpeäis suhteelle, jossa aina kun toinen lähtis muutamaks viikoks reissuun, niin homma pantas poikki, että pääsee hyvällä omallatunnolla huoraamaan. Jos kerta halutaan romansseja, niin miksi sitten pitää suomessa notkua suhteessa? Vai toimiiko tämä niinkin, että aina kun ravintolasta löytyy joku mielenkiintoinen tapaus, niin pannaan tekstiviestillä poikki, sitten voidaan yö vedellä villiä seksiä ja aamulla ollaan taas palaamassa takaisin siihen turvallisen suhteeseen, siitä toisesta kun ei jäänyt muistoksi kuin saatanasti kutiava värkki?

Tokihan se olisi vuoden tai ehkäpä jopa puolen reissuun lähtiessä tosissaan juttelun paikka, että mitäs nyt tehdään?! En kuitenkaan voisi lähteä sillä olettamalla reissuun, että minä lähden nyt maailmalle ja toisen pitää istua se aika himassa, kiltisti jalat ristissä. Mutta jos jompikumpi on lähdössä muutamaksi (1-3) kuukaudeksi reissuun ja toinen on siksi ajaksi panemassa poikki, niin kyllä se homma on sitten minun puolestani siinä.


Joo, sinkku olen itse, mutta en kans suostuisi tuollaiseen "poikki-kun-tarvitaan-omaa-vapaata-ja-sitten-taas-yhteen" -suhteeseen...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: mfly - 11.11.2005, 20:02:47
joo, kuulosti ihan teini-jutulta toi, mitä itse kirjoitin, mutta siis ei mistään huoraamisesta tai sellaisesta ole todellakaan kyse!! ei tosiaan. lähdettiin ystäväni kanssa reissaamaan ja hän sopi välit puhtaaksi poikaystävänsä kanssa. kun puhutaan pitemmälle matkalle lähtemisestä (yli 1kk tms) niin näköjään meni ihan hyvin ja he palasivat sitten yhteen matkan jälkeen. meillä oli ystäväni kanssa oikein hauska matka, eikä hänen tarvinnut murehtia kotona odottelevasta poikaystävästään.. tämä oli helpompi ratkaisu, (ilmeisesti) koska suomeen jäänyt osapuoli on hirveän omistautunut tyttöystävälleen ja tavallaan "jättäminen" oli myös korvaus lauseelle "ei sit soitella jokapäivä" koska se tekee matkasta rasittavan, jos joutuu kokoajan olla yhteydessä kotiin ja soittelemaan, varsinkin jos on kiire ja haluaa nähdä paljon matkalla ollessa. ehkä olen hieman naiivi, mutta en näe siinä heti mitään väärää/outoa. vaan siinä vasta outo osuus tulee, kun ne palasi yhteen suomessa! olisin vähän miettinyt, jos olisin se kotiinjäänyt/jätetyksi tullut, tosiaankin, että uusi lähtö on väistämättä edessä. mutta ne tykkää.. en mä tätä nyt uskalla tässä enempää vatvoa, niiden asiahan se on miten heidän suhteensä menee.  jokaisella oma tyylinsä. one love

enkä tosiaan sovella systeemiä baari-iltoihin ja telstiviestijättöihin!! mielestäni tämä on kaukana sellaisesta ajattelusta.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: donostia - 11.11.2005, 22:44:14
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Lainaus käyttäjältä: "donostia"
Akkiseltaan nayttaisi taman ketjun perusteella etta tama aihe on ongelma lahinna vain palstan naispuolisille jasenille. Mita tasta voi paatella? Ovatko miespuoliset tallaajat ikisinkkuja vai yksinkertaisesti loytaneet tallaushenkisen kumppanin?


Kaippa tässä täytyy sitten miehisestä näkökulmasta, itsekkin onnellisessa (omasta viikon vittumaisuusasteestani riippuen) jonkinasteisessa parisuhteessa elävänä kommentoida.

Voisiko tästä siis päätellä sen, että tämän palstan miehet eivät välttämästi kaipaa tallaushenkistä seuraa, vaan haluavat nimenomaan reissata yksinään? Jos jonkun otan mukaan, niin sitten hänet, ja onhan sekin vaihteeksi äärettömän mukavaa mennä kaksistaan, mutta kyllä minä silti olen edelleen vannoutunut yksinmatkaamisen ystävä. Sitä yksinmatkaamisen mukanaan tuomaa fiilistä ei vaan minun maailmassani yksinkertaisesti pysty mikään voittamaan.


Niin ja vaittaisin viela etta kyllahan miehet, ainakin nuorena, ovat yleensa naisia vahemman halukkaita sitoutumaan. Mutta kysehan ei ollut tassa niinkaan siita, etta kuka haluaa reissata yksin ja kuka yhdessa. En nyt ala tehda mitaan sosiologista tutkimusta asiasta, mutta tasta ketjusta jai sellainen kuva etta naispuolisille tallaajille sopivan kumppanin loytyminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Kaksilahkeisen kun pitaisi joko ymmartaa reissaushenkista puolisoa ja paastaa tama toisinaan menemaan, tai lahtea mukaan matkalle ihan omaehtoisesti ilman hampaidenkiristelya. Jos kumpikaan vaihtoehto ei toteudu, kuten nayttaisi yleisesti kayvan, on edessa ongelmia.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: caitrin - 15.11.2005, 22:28:47
Hauska keskustelu täällä!

"Koira?" "Jep" + "Matkustelu?" "Jep" --> suhde kestää :D

Mulla on ideaalitilanne: sekä minä että kihlattu tykätään matkaamisesta. Mä oon tosin pahempi reissaaja ja kartta-/opaskirjojen tutkija, miehellä on suurempi intohimo musiikin tekemiseen ja kaiken maaliman teknisiin vehkeisiin (no, tämä on ehkä universaalia miesten ollessa kyseessä :D ). Siksipä hän keskittyy enempi omaan juttuunsa ja antaa mun rauhassa suunnitella meidän reissut, koska tietää, että matkojen suunnittelu on meikäläiselle elinehto. On mies toki leikissä mukana, heittelee omia ideoita joukkoon ja lähtee matkaan yhtä mielellään kuin minäkin.
Sanottakoon, että miehellä on tuo finanssipuolen suunnittelu paremmin hallussa, mä puolestani maalailen mielelläni taivaanrantoja: suunnittelen ensin matkan ja varaan tyyliin lennotkin ja sitten vasta alan miettiä, että mistähän ne rahat pierasis :lol:

Tykkään enemmän matkata yhdessä kuin erikseen, koska meillä on kuitenkin aika samanlaiset intressit ja on kiva jakaa kokemukset toisen kanssa. Muttamutta, ollaan tässä toki erossakin oltu. Asuin yhden kesän Lontoossa suhteen alkuaikoina, ja siitä puolen vuoden päästä mies lähti inttiin toiselle paikkakunnalle (9kk) ja hyvin kestettiin.
Vuoden päästä oon suunnitellu lähteväni Ausseihin vaihtoon puoleksi vuodeksi, josta ehkä 4kk joutuisi olemaan erossa... kieltämättä hieman jännittää, että vaivaako ikävä koko ajan. Onneksi on skype ja mese :P
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: socalled7 - 16.11.2005, 08:47:04
Lainaus käyttäjältä: "donostia"
En nyt ala tehda mitaan sosiologista tutkimusta asiasta, mutta tasta ketjusta jai sellainen kuva etta naispuolisille tallaajille sopivan kumppanin loytyminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Kaksilahkeisen kun pitaisi joko ymmartaa reissaushenkista puolisoa ja paastaa tama toisinaan menemaan, tai lahtea mukaan matkalle ihan omaehtoisesti ilman hampaidenkiristelya. Jos kumpikaan vaihtoehto ei toteudu, kuten nayttaisi yleisesti kayvan, on edessa ongelmia.


"Päästää" menemään? Apua, millä vuosisadalla täällä oikein eletään? ;)

Eiköhän tämäkin "ongelma" enimmäkseen ratkea sillä, että tekee reissausharrastuksensa mahdolliselle tulevalle puolisolle jo alusta alkaen selväksi. Toinen saa sitten jo alkuvaiheessa päättää, pystyykö elämään asian kanssa, vai lähteekö heti kävelemään. Niitä ongelmia tulee aivan varmasti, jos ei perin juurin selvitä matkainnostustaan (pelkkä "tykkään matkustaa" ei todellakaan kerro mitään, tyyppi luulee vain että haluat kerran viidessä vuodessa käydä Lontoossa shoppailemassa...) ja sitten yhtäkkiä puolen vuoden jälkeen ilmoittaa, että lähdenpä tästä kolmeksi kuukaudeksi Etelä-Amerikkaa kiertämään.

Meillä ainakin homma oli toiselle osapuolelle alusta alkaen selvä ja tiesi mihin nenänsä työntää, joten enää ei ole varaa asiasta valittaa...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: kirsil - 16.11.2005, 13:35:43
Mun mielestä myös on vähän outoa pistää suhde jäihin poissaolon ajaksi...Jos puhutaan puolesta vuodesta tai enemmästä, niin ymmärrän, että asiasta pitää keskustella, niinkuin tulevaisuudesta ylipäätään. Mutta mun mielestä suhde joko kestää tai ei. Ei siitä erikseen tarvi sopia. Jos etukäteen jo tietää, että meinaa rällätä, niin tekee sitten reilusti bänät, koska kyllä silloin varmaan ennen pitkää rellestää ihan täällä kotosuomessakin. Ja jos taas haluaa jatkaa kumppanin kanssa niin kyllä silloin varmaan ne jalat ristissä pitää, oli sitten reissussa tai kotona. Sitten saattaa käydä niin, että välimatka on liian pitkä ja ajaudutaan erilleen, mutta kyllä mun mielestä lähtökohta pitäisi olla se, että yhdessä pysytään (jos kerran rakkautta on).
Tällä hetkellä mun ei tarvitse neuvotella kuin itseni kanssa. Exän kanssa asiat hoitui niin, että mä suunnittelin ja touhusin, ja kumppani tuli perässä mukisematta.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: donostia - 20.11.2005, 18:14:41
Lainaus käyttäjältä: "socalled7"
Lainaus käyttäjältä: "donostia"
En nyt ala tehda mitaan sosiologista tutkimusta asiasta, mutta tasta ketjusta jai sellainen kuva etta naispuolisille tallaajille sopivan kumppanin loytyminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Kaksilahkeisen kun pitaisi joko ymmartaa reissaushenkista puolisoa ja paastaa tama toisinaan menemaan, tai lahtea mukaan matkalle ihan omaehtoisesti ilman hampaidenkiristelya. Jos kumpikaan vaihtoehto ei toteudu, kuten nayttaisi yleisesti kayvan, on edessa ongelmia.


"Päästää" menemään? Apua, millä vuosisadalla täällä oikein eletään? ;)



Itse elan vuodessa 2005. En jaksa miettia jokaista sanavalintaa ja millaisia assosiaatioita ne saattavat jossakussa herattaa. Myos nainen voi olla "paastamatta" puolisoaan matkalle.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Illusion - 04.06.2006, 18:15:47
Nyt löytyi niin osuva ketju! Tällä hetkellä suhteemme poikaystäväni kanssa on - hmm - vähintäänkin hankala. Olen lähdössä talvella yli kahden kuukauden reissulle, eikä poika halua lähteä mukaan, koska ei ole kovin kiinnostunut eikä tahdo tuhlata reissaamiseen rahaa kuten minä. Kolmatta vuotta ollaan yhdessä ja useita reissujakin heitetty yhdessä mukavissa merkeissä, mutta tämä pitkä matkani tuottaa nyt ongelmia. Tiedän itsekin, että hirmuinen ikävä siinä tulee, mutta yritän kaikin voimin selittää poikaystävälleni että hän pysyy edelleen elämäni rakkaimpana asiana. (Kysymykset "kumpaa rakastat enemmän, minua vai reissaamista?" ovat todella kauheita ja saavat minut välillä jo melkein luopumaan suunnitelmista lähteä.) Matkustelu vain sattuu olemaan minulle niin suuri intohimo, henkireikä ja ilon lähde, tuota isoa matkaa olen suunnitellut niin kauan, etten yksinkertaisesti pysty luopumaan unelmastani! Suurin unelmani on silti joskus tulevaisuudessa perheen perustaminen kultani kanssa, ehkä matka vuodessa ja sitten edes kerran viidessä vuodessa joku suurempi matka. Pyydänkö liikoja? Tilanne ahdistaa kumpaakin paljon, mutta emme halua erotakaan. Ja tosiaan, mekin olimme niin lapsia, kun aloitimme seurustelun, etten tiennyt matkakuumetartunnastani vielä silloin..

Vertaistukea ja hyviä neuvoja kaivataan! :roll:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: restless - 04.06.2006, 18:26:10
No, mä sanoisin että kaksi kuukautta ei ole mitään. Esimerkiksi vuosi on. Enkä puhu vain lämpimikseni.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: disko - 04.06.2006, 18:26:12
No mun mielestä ei kannattais kyl ees harkita pitkää liittoa ihmisen kanssa, joka ei "hyväksy" tai tue toisen osapuolen suurimpia intohimoja. En halua kuitenkaan todellakaan lyödä lyttyyn mitään suunnitelmianne. Koita saada poikasi kiinnostumaan reissaamisesta jollain kivalla pikku matkalla ensin ja kenties matkustamisesta tulee hänellekin intohimo! Jostain nimittäin on se sinunkin (ja meidän kaikkien) palo tallaamista kohtaan alkanut...

Itse oon houkutellu tyttöystäväni kokeilemaan juttuja, joista hän ei ole alkuunkaan pitänyt mutta nykyään rakastaa (ja ei, en puhu [pelkästään] sänkypuuhista, haha)! Esim. kalan syöminen :) No joo, pitkät reissut nyt on vähän eri kuin herkullinen uunilohi mutta ehkä tajusit.

Jos meinaat edelleen, että olet lähdössä reissuun, vaikka sitten ilman puolisoasi, niin siinähän sitten punnitaan "tosi rakkaus" (mitä kliseitä.. :roll:). EHkä hän välittää susta niin paljon että ei halua "päästää" sua pois. Yritä vakuutella reissun plussapuolista ja saada siitä oikein ruusuinen kuva!

Viime kesänä olimme erossa n. 8 viikkoa omien matkojemme/ulkomaankesätöiden takia ja hyvin meni! Joo, kaikki on yksilöllistä, mutta mekin stressattiin etukäteen aika paljon että mites tässä oikein käy..

Että näin :) Toivottavasti jäi joku ajatus hautumaan!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Bella - 04.06.2006, 18:34:13
Kylla homma on silla tavalla, etta jos parisuhde ei kesta valiaikaista eroa, ja jos sita joutuu selittelemaan liikaa toiselle osapuolelle, niin luottamus ei ole kunnossa. Jokaisen taytyy paasta kokemaan ja nakemaan elamassaan jotain, ja joskus se vain tapahtuu ilman sita poika/tyttoystavaa. Tuollaiset kysymykset rakastaako enemman matkailua kuin sita toista, joutaa romukoppaan. Ne eivat mitenkaan verrannollisia keskenaan.

Minun suhde vain syveni ja puhkesi todelliseen kukkaan  :D  kun ensin oltiin erossa 2kk, jonka jalkeen nahtiin 4 paivaa ja sitten seuraavan kerran nahtiinkin 4kk paasta. Toisin sanoen niin komia kukka puhkeski, etta haakellot soi ensi kesana!

2 kuukautta ei todellakaan ole aika minka takia kannattaisi miettia eroa, JOS suhde on kunnossa. Mina lahtisin. Jos toinen ei ymmarra sita, etta haluaa kokea asioita ja kasvaa ehka ihmisena (siita matkailussa on monilla myos paljon kyse), niin arvot nayttavat menevan aika lailla ristiin. Jos toiselle matkailu on tuhlausta, niin tuskin se mieli tulee siita ikina muuttumaan.

Mielestani matkata voi ja pitaa: ilman, kanssa ja yhdessa! Minulle oma puolisoni on samalla myos (niin kliseemaisesti, mutta ihana kun sen todella voi sanoa  :wink: ) paras kaveri. Eli lystia riittaa, kun yhdessa taivalletaan!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Kikris - 04.06.2006, 18:44:39
Suhteeni kesti kolme 5vk-5kk reissua, mutta ei sitten enää sitä neljättä viiden kuukauden eroa.  Matkaajina molemmat osapuolet. Aikaisemmilla reissuilla sentään nähtiin aina välillä, mutta viimeisimmällä valitettavasti ei.  Molemmat kokivat valaistumisen, erilaisen tosin, toinen tajusi että tämä on "se juttu" ja toinen että tämä ei toimikaan enää.  Elämä heittelee, minkäs teet.

Lähtisin silti joka reissulle uudestaan, vaikka se aikamoista surkuttelua välillä olikin, kun ikävä vaivasi.  Jälleennäkemisenriemua ei taasen voita mikään.  :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Blanche-Neige - 05.06.2006, 08:08:23
Voi, kuinka tuttu aihe...

Edellisessä pitkässä suhteessani miestä kiinnosti vain ja ainoastaan reissailu Suomessa, lähinnä saaristoalueella. Itsekin kyllä rakastan tätä miljöötä, mutta haluan silti nähdä mualimaa muuallakin. Yleensä me vietettiin kaikki viikonloput mökillä. Kunhan oli mökki, makkara, virveli ja mäyräkoira ni mies oli tyytyväinen :) eli kunnon perussuomalainen, hehe...

Yksi ulkomaanmatka tehtiin, mutta niinku arvata saattoi, se meni siihen  että mä tavallaan vedin miestä lieka kaulassa kaikkialle. Ei häntä vaan kiinnostanut lukuunottamatta paria nähtävyyttä. Ei hänen mielestä ollut järkeä maksaa maltaita reissusta, kun mökille pääsee kätevästi viisheppasella jne...(jaa-a, olisi mielenkiintoista laskea usean vuoden saldo niistä grilliherkuista ja olusista!)

Ei tämä kuitenkaan suureksi ongelmaksi muostunut. Olimme nuoria tavatessamme, eikä matkakärpäsiä pörrännyt lähettyvillä. Nyt kuitenkin tiedän, etten voisi elää ihmisen kanssa, joka ei missään nimessä halua koskaan ulkomaille.

Nykyiseni kanssa ei olla vielä yhdessä reissattu, eikä tänä vuonna ole edes mahdollisuutta töiden takia. Mulla on kyllä lomaa, joten lähden yksin reissuun :) Täytyy silti ottaa toinenkin huomioon...kai mä puolet lomasta vietän kotona. On tässä jo ehtinyt tulla palautetta, että teen aika pitkälti ratkaisuja täysin oman pääni mukaan  :roll:

Mut ens vuonna olisi tarkoitus lähteä yhdessä jonnekin...ennen pelkillä pakettirantalomilla käynyt poikaystäväni on nyt valmis lähtemään reppu selässä reissuun!  :shock:  :)  Kaikki on mahdollista, jipii...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: pathi - 05.06.2006, 08:39:40
Kuinka ajankohtainen aihe - täällä taas yksi naispuolinen avautumassa suhdekiemuroista  :D

Meillä ongelmia tuottaa lähinnä erilainen asenne matkustamiseen. Mä olen matkustanut aivan pienestä pitäen, ja itseasiassa koko perhe matkustaa melko paljon, kukin tahollaan. Poikaystävä taas ei ole juurikaan matkustellut, ja vaikka kiinnostusta periaatteessa olisi, se ei kuitenkaan riitä rahan säästämiseen ja Suomessa olevista asioista tinkimiseen, toisin kuin minulla. Ymmärrän, että kesät on oltava töissä jos haluaa pärjätä talven ilman lainaa. Sitä taas en ymmärrä, jos niitä kesän neljänsiä teekkaribileitä ei voi jättää väliin niin sitten millään, vaikka aikaa ja rahaa sattuisi olemaan. Mä olen joustanut mielestäni aika paljon ja yrittänyt osallistua poikkikselle tärkeisiin juttuihin, mutta vastaan ei voi yhtään tulla.

Kyseessä taitaa olla ristiin menevät priorisoinnit. Poikkiksen asenne on sitä luokkaa, että jos minä lähden puoleksi vuodeksi opiskelijavaihtoon, niin hän ei kyllä rahojaan tuhlaa vierailuun. Rakkaus on totisesti sokea  :x
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Jutta - 05.06.2006, 08:53:57
Töiden takia ei kerkee edes kauheesti matkustelemaan, mutta sillon ku pidemmälle reissulle lähetään, lähetään yhdessä. Se on aina helpompaa itse lähteä ja jättää toinen kotiin, mutta oon niin kamalan tunteellinen, että sillonki tulee mietittyä kuinka ikävää sillä puolisolla on kotona, kun itse vaan reissaa ja jakaa reissukokemuksia sitte ilosena kotona ja ripottelee lisää suolaa haavoihin  :D Ehkä vähän kärjistetysti ilmastu, mutta näin mulla (meillä)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: restless - 05.06.2006, 09:31:42
Mä voisin kuvitella itselleni aika hankalaksi tilanteen, jossa itse miettisin minne ME lähdetään kesälomalla, ja toinen täräyttäisi ostaneensa ITSELLEEN lentoliput Timbuktuun. Katkerana lähtisin sitten yksin johonkin. Voi olla sinun reissuja, minun reissuja ja meidän reissuja, mutta niistä pitäisi keskustella ja omat reissut neuvotella itselleen diplomatian keinoin. Jokainen on vapaa lähtemään tietysti, mutta asiat voi esittää niin monella tavalla, joko niin että toinen kiristelee hampaitaan tai sitten jollain muulla tapaa.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: FunkyStar - 05.06.2006, 10:33:02
Omassa suhteessani olen se matkustelevampi osapuoli, joskin kumppaninkin saa aina silloin tällöin mukaan. Joskus selvästi kumppanista huomaa ettei se ole ihan hyvillään, mutta puhumalla kuitenkin asiat on saatu aina selvitetyksi. Molemminpuolinen luottamus on tärkein.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: anicca - 05.06.2006, 12:30:00
Meillä reissataan molemmat. Ja mieluiten yhdessä, mutta olosuhteiden pakosta kuitenkin useimmiten yksin. Mies on ollut mm. Nepalissa ja Armeniassa ilman mua ja on lähdössä heinäkuuksi Mongoliaan. Harmittaa lähinnä siksi, että olisin itsekin halunnut lähteä, mutta töiden ja toisaalta rahatilanteen takia en pääse mukaan. Mutta noin yleisesti ottaen meillä tosiaan matkat suunnitellaan aika pitkälle yhdessä, eri asia sitten että loppupeleissä lähdetäänkö kuitenkaan molemmat :wink: .

Vielä tuosta erosta. Kyllä mun mielestä 2 kuukauden eron kestää, vaikeempi tietty sillä, joka jää kotiin...matkalla oleva kun kokee niin paljon uutta koko ajan että koti-ikävä lieventyy sillä. Mutta kyllä musta ero tekee välillä hyvääkin - ikävä saattaa ollaa hirmu kova ajoittain, mutta kyllä jälleennäkeminen on sitten ihanaa! me ollaan koettu varmaan lähemmäs 10 tollasta 1kk-4kk eroa. Ei herkkua ei, mutta yhdessä ollaan edelleen! Mediän suhdetta tuo eroilu kyllä nimenomaan vahvisti!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Jutta - 05.06.2006, 13:03:01
Tottahan se on, että erossa olokin vahvistaa, mutta ennenkaikkea yhdessä matkustaminen!!! En tiedä mitään sen mahtavampaa kun reissun suunnittelu ja siellä olo yhdessä! Ja tietenkin sitte reissun muisteloiminen  :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: anicca - 05.06.2006, 15:45:55
Lainaus käyttäjältä: "Jutta"
Tottahan se on, että erossa olokin vahvistaa, mutta ennenkaikkea yhdessä matkustaminen!!! En tiedä mitään sen mahtavampaa kun reissun suunnittelu ja siellä olo yhdessä! Ja tietenkin sitte reissun muisteloiminen  :D


Olen täysin samaa mieltä. Yhdessä matkustaminen on ihanaa. Lähinnä tarkoitin, että jos nyt on sellainen väistämätön tilanne (kuten jollain tähän ketjuun kirjoittaneella), että muutaman kuukauden ero on väistämättä edessä, niin ei se nyt loppujen lopuksi niin kauhean kamalaa ole. Tai siis että kyllä siitäkin voi selvitä :D .
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Illusion - 05.06.2006, 19:00:44
Mulle tuli heti paljon positiivisempi olo kun luin teidän rohkaisujanne! Kiitti vaan. Poikaystävä vain ei taida tahtoa asiaa näin helppona niellä, edessä on vielä useita pitkiä keskusteluja ja riitoja.. Voi, kunpa elämä olisi toisinaan helpompaa! :roll:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: ahurei - 07.06.2006, 21:57:27
Eipä se aina ole. Itse olen lähdössä tammikuussa n. puoleksi vuodeksi vaihtoon, ja siinä sitä on ihmettelemistä. Lähden kyllä, koska olen sitä suunnitellut monta vuotta, enkä kyllä oikein epäilekään etteikö yhdessä oltaisi senkin matkan jälkeen.
Muutoin meillä törmätään rahaan; minä haluaisin mennä, mutta poika ei koska priorisoi rahansa eri tavoin. Voin tietysti mennä kavereiden kanssa, mutta mieluummin menisin yhdessä. Keskustelua asiasta käydään...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: minnam. - 07.06.2006, 22:21:02
Ihana kuulla, että en ole ongelmieni kanssa yksin! Itse kun olen matkailija henkeen ja vereen, kaikki toimintani tähtää siihen, että pääsee matkalle, mutta mies priorisoi eri tavalla.

Suhteemme kesti 4 kuukauden eron hyvin, tosin itselle se oli helpompaa, koska olin se joka oli poissa. Riippuu kai missä vaiheessa suhdetta se ensimmäinen pidempi ero tulee.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: ellina - 07.06.2006, 23:51:03
Tapasin itse asiassa poikaystavani matkustaessa ja toisella puolella maapalloa, Uudessa-Seelannissa. Siita asti, n.1,5 vuotta, on ollut enemman ja vahemman kaukosuhde. Tuon Uuden-Seelannin jalkeen matkustimme Australiassa jonkin aikaa yhdessa. Nyt on toistaiseksi pisin aika samassa paikassa.

Tuo ukko on kylla kovempi matkustaja kuin mina ja teki pari pitkaa noin vuoden reissua velaksi lainarahalla. Nyt sitten hammasta purren yrittaa saastella ja maksaa takaisin rahoja ja samalla saastaa seuraavaa reissua varten. Han on kylla oivallista matkaseuraa, mutta valilla vahan liian aktiivista, mina kun olen laiskempi. Valilla kylla tehdaan  itsekseen omia juttuja oman kiinnostuksen mukaan, se tekee hyvaa kummallekin.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: falls - 09.06.2006, 08:46:42
Sama meillä sen suhteen että poika on periaatteessa suostuvainen matkustelemaan mun kanssa, mutta ei halua elää Suomessa kituuttamalla että pääsis reissuun. Kalliisiin harrastuksiin Suomessa ja elektroniikkaan yms. häneltä uppoaa rahaa... Hän siis ei ole intohimoinen matkustaja, vaikka sitä joskus tykkää tehdäkin kun on ( eli jää) tarpeeksi rahaa, mikä rajoittaa meidän matkustelua aika paljon. Kai mä sitten joudun lähtemään yksin johonkin päin tai muussa seurassa kun matkakuume nousee liian korkeelle. Noh, Pärnuun ollaan lähdössä toivottavasti kesällä, onpahan siinä joku reissu 8)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Heloriina - 11.06.2006, 23:06:13
En voi kuvitella, että ottaisin rinnalleni miehen, joka ei olisi innostunut matkailusta, itse kun olen enemmän ja vähemmän jatkuvasti reissussa ja todennäköisesti muuttamassa ulkomaille. Yhteen tyyppiin lopahti heti alkuun mielenkiinto, kun se totesi matkasuunnitelmistani: "haaveilla aina voi". Mulle matkasuunnitelmat ei vaan ole mitään päiväunia vaan täyttä realiteettia! :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: xena - 13.06.2006, 11:13:30
Lainaus käyttäjältä: "Heloriina"
En voi kuvitella, että ottaisin rinnalleni miehen, joka ei olisi innostunut matkailusta, itse kun olen enemmän ja vähemmän jatkuvasti reissussa ja todennäköisesti muuttamassa ulkomaille. Yhteen tyyppiin lopahti heti alkuun mielenkiinto, kun se totesi matkasuunnitelmistani: "haaveilla aina voi". Mulle matkasuunnitelmat ei vaan ole mitään päiväunia vaan täyttä realiteettia! :D


Sama täällä. Minä ja poikaystäväni aloimme virallisesti seurustelemaan reppureissulla Meksikossa  :D .
Kahden kuukauden päästä minä kuitenkin lähden viideksi kuukaudeksi vaihtoon Kiinaan. Sen jälkeen aion kierrellä 2 kk Kakkois-Aasiaa, joko poikaystävän kanssa tai ilman (hän ei välttämättä pääse lähtemään jos saa opiskelupaikan). Matkailusta en luovu ikinä.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: jane - 13.06.2006, 11:21:06
KUn tapasin poikaystäväni Moskovan yöjunassa ja tämä vodkapäissään päästi suustaan, että on reissannut yli 35 maassa, minä TIESIN, että me vain yksikertaisesti kuulumme toisillemme. :lol: Erityisesti, koska Moskovan juna on ollut yksi haaveistani pitkään ja rakastan perunavodkaa  :lol: !! Eipä aikaakaan, kun tein tuntemukseni herrallekin selväksi. On huumaavan mahtavaa jakaa toisen kanssa se elämänsä kaikkein tärkein - matkailu. Erityisestikin, koska itse reissaaminenkin yhdessä onistui maailman mahtavimmin!!!!!!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: anskiiskii - 13.06.2006, 12:08:38
Edellinen kuulosti mahtavalta! :D

En voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, jolla ei olisi innostusta matkailuun. Oma kokemukseni on, että sellaisessa tilanteessa en vain osaa taysin asettua toisen asemaan ja ymmartaa miksi ihmeessa toinen haluaa uuden sohvan kun samalla rahalla saisi vaikka kuinka monta lentolippua! Silloin arvostukset olisivat niin erilaiset etten osaisi kuvitella elamaa yhdessa.  

Matkakohteet sinansa ei tuota ongelmia, sillä minulle on aivan yksi lysti minne mennaan, kunhan mennaan! Niin, tai no, aina enemman kiinnostaa uudet paikat ja mahdollisimman erilaiset. Tulevaisuudessa haaveena Aasia ja Amerikka.

Se onkin juttu sinansa, etta vaikka toinen olisikin innostunut matkailija niin toiset eivat vain silti kesta reppureissaamisen epavarmuuden tunnetta vaan haluavat pakettimatkoille. Eli pelkka matkailuinnostus ei valttamatta riita, vaan molemmilla tarvii olla myos se ihmeellinen halu olla suunnittelematta liikaa, olla paskainen, valvoa kaduilla ja ahneus nahda aina vain lisaa. :)

"Haluatko asua tai onko haaveissasi asua joskus ulkomailla?" "Joo" "Voisitko elaa ilman tietoa seuraavasta reissusta?" "En" -----> Toimii! :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: anskiiskii - 13.06.2006, 12:17:07
Lainaus käyttäjältä: "Heloriina"
En voi kuvitella, että ottaisin rinnalleni miehen, joka ei olisi innostunut matkailusta, itse kun olen enemmän ja vähemmän jatkuvasti reissussa ja todennäköisesti muuttamassa ulkomaille. Yhteen tyyppiin lopahti heti alkuun mielenkiinto, kun se totesi matkasuunnitelmistani: "haaveilla aina voi". Mulle matkasuunnitelmat ei vaan ole mitään päiväunia vaan täyttä realiteettia! :D


Ja tuollainen asenne... :( Kun itse tekee mahtavia ja kivoja suunnitelmia, jotka voi aivan hyvin toteuttaa ja sitten toinen vastaa, et haaveillahan aina voi... Itku ja hampaiden kiristys.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: pathi - 13.06.2006, 16:30:19
Lainaus käyttäjältä: "Heloriina"
En voi kuvitella, että ottaisin rinnalleni miehen, joka ei olisi innostunut matkailusta


Näinhän tuo on. Harmi vaan, että ihmisiin tuppaa tutustumaan myös yläasteikäisenä. Tää on varmaan tätä erilleen kasvamista yhdellä elämän osa-alueella. Vamma.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: minnam. - 13.06.2006, 17:38:20
itsekin kuvittelin, etten voisi elää matkailemattoman miehen kanssa koskaan, mutta kun nykyinen tuli kohdalle ei siinä paljoa sitä puolta ajatellut. Onneksi tämä ei ole ollut se ongelma, vaan olen voinut vapaasti matkata niin paljon kuin olen halunnut, varsinkin kun matkaseuran saan jokatapauksessa muualta!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: socalled7 - 13.06.2006, 17:43:26
Lainaus käyttäjältä: "Heloriina"
En voi kuvitella, että ottaisin rinnalleni miehen, joka ei olisi innostunut matkailusta


Noin varmaan itsekin joskus 10 vuotta sitten uhosin... nyt kun on ikää tullut jo sen verran, että osaa arvostaa ihmisissä vähän laajempaakin kokonaisuutta kuin matkustusintoa, niin tuollainen on kummasti jäänyt taka-alalle. Niinpä elämänkumppaniksi osuikin henkilö, joka on kaikin puolin aivan ihana ja mahtava, mutta ei vain halua lähteä yli viikon pituisille reissuille minnekään. Ja mitäpä tuo haittaisi, kun itse vielä osaan lähteä siitäkin huolimatta 8)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: unkkatkumiankka - 14.06.2006, 09:12:15
Lainaus käyttäjältä: "anskiiskii"
Oma kokemukseni on, että sellaisessa tilanteessa en vain osaa taysin asettua toisen asemaan ja ymmartaa miksi ihmeessa toinen haluaa uuden sohvan kun samalla rahalla saisi vaikka kuinka monta lentolippua!


Sama asennoituminen täälläkin!  :D  Matkailu on elämäntapa.

Oma tyttöystäväni (tässä kuussa tulee 1 v yhdessä täyteen) ei tosin ole ikinä matkannut Ruotsia pidemmälle, mutta ensi viikolla ollaan lähdössä Italiaan. Toivottavasti matkustusintoni tarttuu pysyvästi.  :wink:  Hän kyllä sanoo aina, että tulevaisuudessa meillä ei ole varaa matkustella yhtään mihinkään, kun opiskelut jatkuu vielä ainakin muutaman vuoden, mutta minähän en sellaiseen suostu! Lähden kiertelemään maailmaa, vaikka sit liftaten, jos ei muu auta. Ja en tosiaankaan ostele uusia sohvia, vaan mieluummin lentolipun Australiaan!  :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: jane - 14.06.2006, 10:13:16
Joo unkkatkumiankka , opiskelu on TODELLAKIN pelkkä tekosyy, ettei pääse reissuun! Oon opiskellut viimeiset 5 vuotta ja reissuja on kertynyt mooooooonta eri mantereille!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Dela - 14.06.2006, 13:13:04
Lainaus käyttäjältä: "jane"
On huumaavan mahtavaa jakaa toisen kanssa se elämänsä kaikkein tärkein - matkailu. Erityisestikin, koska itse reissaaminenkin yhdessä onistui maailman mahtavimmin!!!!!!


Onhan matkailu toki yksi elämän tärkeistä asioista, mutta minä näen sen vain palasena kokonaisuutta. Enemmänkin muotoilisin asian niin, että ne asiat joista arjessani ja elämässäni en ole ennen pitänyt, matkailu on tuonut ne uuteen valoon.

Matkailu arvartaa ja jos pääsee hedonismista ja muusta skeidasta eroon, tajuaa ettei muissa maailman kolkissa mene ihan yhtä lujaa kuin täällä.

Kuulostaa todella typerältä fraasilla ja hehkutuksen pilaajalta, mutta kyllä esimerkiksi laitan kumppanini ja jopa oman terveydentilani yhteisen matkailuharrastuksemme edelle. Niin varmasti sinäkin, sitä en yhtään epäilekkään. Se vain todistaa sen ettei matkailu kaikesta huolimatta ole elämän tärkein asia.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Nakke - 14.06.2006, 13:49:06
Ma oon kanssa vahan ihmetellyt tata hehkutusta kuinka matkustelu on maailman tarkein asia, eika huolita seurustelukumppania, joka ei koe reissaamista omakseen jne.
Ma olen mm. matkustelemalla oppinut etta koko ajan ei ole pakko kokea jotain. Voi elaa "normaalia" elamaa ihan onnellisena, vaikka voisi myos olla reissussa samaan aikaan.
Mun tyttoystava ei ole erityisen kiinnostunut matkustelusta.. Mita sitten? En jaksa/halua miettia mita se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta.  Koitan elaa tata elamaa, joka tapahtuu juuri tassa hetkessa :lol:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Jutta - 14.06.2006, 13:55:44
I agree with Nakke!
Seurustelen poijjaan kanssa jolle matkustelu ei ole se "kaikki kaikessa" ja ei kyllä itseasiassa mullekkaan! Matkustelu on mukavaa, senhän tietää kaikki, mutta on tässä muailmassa muitaki kivoja juttuja!  Tällä hetkellä annan enemmän aikaa/rahaa oman asuntoni remppaan ja yhteisen ajan viettoon kumppanini kanssa!Kyllähän sen ajanvieton rakkaimman kanssa kotona pitäisi tuntua yhtä hyvältä kuin tien päälläki  :) Ja jostainhan sitä aina joskus pitää tinkiä...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: xena - 14.06.2006, 14:52:59
Lainaus käyttäjältä: "Nakke"

Mun tyttoystava ei ole erityisen kiinnostunut matkustelusta.. Mita sitten? En jaksa/halua miettia mita se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta.  Koitan elaa tata elamaa, joka tapahtuu juuri tassa hetkessa :lol:


Kyllähän se hetkessä eläminen kannattaa. Sanoin joskus ex-poikaystävälleni lähteväni vaihtoon, ja hän jaksoi siitä stressata. Minä en stressannut, koska ajattelin ettei se ole varmaa olemmeko lähdön hetkellä enää yhdessä. No, emmepä ole - hyvä etten huolehtinut turhaan etukäteen. Nykyisen poikakaverin kanssa on ihana matkustella, mutta sen perusteella en häntä ottanut  :lol: .
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: anskiiskii - 14.06.2006, 15:54:39
Tietysti esim. oma terveys menee matkailun edelle, mutta koen matkailun olevan niin suuri osa tulevaisuuden suunnitelmiani etten millaan osaa kuvitella, etta parisuhde toimisi mikali jatkuvasti matkustelisin yksin. Kokemusta on kaukosuhteesta, joka onneksi on nyt ohi kun saadaan olla samassa maassa, mutta viela vanhanakin haluan reissata ja jakaa muistot elamankumppanini kanssa.

Ja se fakta, etta haluan muuttaa ulkomaille useammaksi vuodeksi estaa hieman olemasta ihmisen kanssa, joka haluaa viettaa elamansa Suomessa. :D Kyseessa ei siis ole pelkka matkustelu, hedonismi, reissaaminen tms. vaan moni tulevaisuuteen, haaveisiin, opiskeluun, tyohon ja jopa lasten kasvattamiseen liittyva asia.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: viajero - 14.06.2006, 16:44:13
Mäkin olen tavannu poikaystäväni myöskin reissussa...Oli ihanaa huomata että juurikin tuo henkilö kokee samanlaista paloa nähdä maailman eri kolkkia,"kun maailma on niin suuri ja niin paljon nähtävää" hän tokaisi tapaanamamme päivänä...meidän suhde on siis lähinnä reissaamista eli tällä hetkellä lentämistä johonkin euroopan paikkaan ja sieltä yhdessä reissuun lähtemistä...Kuitenkin ensi kuussa esittelen omaa kotimaatani Suomea hänelle, joten tuntuu ihanalta hieman olla hetki paikallaan.En oikeastaan voisi kuvitella , että seurustelisin(on kokeiltu) ihmisen kanssa, joka ei jaa tätä kiinnostuksenkohdettani-matkailu..Kaverini sanovat että meidän suhde on hieman epätodellista, kun vaan reissataan eikä eletä arkea..voi olla, mutta , kuten jane sanoi:

Lainaus käyttäjältä: "jane"
On huumaavan mahtavaa jakaa toisen kanssa se elämänsä kaikkein tärkein - matkailu. Erityisestikin, koska itse reissaaminenkin yhdessä onistui maailman mahtavimmin!!!!!!


ja toi on todellakin totta niin mun mielestä hetkikerrallaan:)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: allika - 15.06.2006, 11:32:16
Lainaus käyttäjältä: "pathi"
Meillä ongelmia tuottaa lähinnä erilainen asenne matkustamiseen. Mä olen matkustanut aivan pienestä pitäen, ja itseasiassa koko perhe matkustaa melko paljon, kukin tahollaan. Poikaystävä taas ei ole juurikaan matkustellut, ja vaikka kiinnostusta periaatteessa olisi, se ei kuitenkaan riitä rahan säästämiseen ja Suomessa olevista asioista tinkimiseen, toisin kuin minulla.


Ymmärrän hyvin tätä ikuista jankutusta rahankäytön kohteiden priorisoinnista. Pidän matkailusta, mutta... Itse olen tällainen hemmoteltu hellantelttu ja tottunut, että kotona on kaikkia elämistä helpottavia hilavitkuttimia ja rahaa voi laittaa kivoihin vaatteisiin ja etenkin kenkiin (joita jo nyt on liikaa). Olen perusesimerkki kulutusyhteiskunnan uhrista, joka saadaan kerta toisensa jälkeen mainoksilla uskomaan, että elämästä puuttuu vielä se-jokin mahdottoman tarpeeton tavara. Poikaystäväni on täydellinen vastakohtani - hän ei tavaraa kaipaa ja vähistä tuloistaa säästää kaiken ylijäävän matkoja varten.

Nyt suunnittelemme ensimmäistä yhteistä Matkaa - kolmea kuukautta Oseanian suunnalla. Kaikki mahdollinen raha on jo jonkin aikaa laitettu matkakassaan ja joskus tympii jatkuva "köyhyys", vaikka kyllähän se aarre siellä sateenkaaren päässä odottelee. Köyhyysahdistuksen iskiessä on sitten pakko päästä ostamaan, ihan vain ostamisen vuoksi - säälittävää, tiedän. Ehkä sitten kun vihdoin reissuun pääsemme, koen minäkin matkailuherätyksen ja ymmärrän, että kaikki tämä arkinen kärsimys on ollut kärsimisen arvoista.

Eli innostusta matkailuun on monen asteista, toiselle "tykkään matkailla" tarkoittaa viikon pakettilomaa kerran vuodessa - ei tietenkään kesällä, koska silloin mennään möksälle ja toiselle vähintään kuukauden reissua kerran tai pari vuodessa, selässä reppu ja taskussa lippu, jossa on mahdollisuus päivämäärän muutoksiin (tai ei lippua ollenkaan). Jokainen tallatkoon kuten tahtoo...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: pathi - 15.06.2006, 15:18:05
Lainaus käyttäjältä: "allika"

Eli innostusta matkailuun on monen asteista, toiselle "tykkään matkailla" tarkoittaa viikon pakettilomaa kerran vuodessa - ei tietenkään kesällä, koska silloin mennään möksälle ja toiselle vähintään kuukauden reissua kerran tai pari vuodessa, selässä reppu ja taskussa, jossa on mahdollisuus päivämäärän muutoksiin (tai ei lippua ollenkaan). Jokainen tallatkoon kuten tahtoo...


Indeed, kun ääripäihin mennään. Ajoittain kahden tällä saralla erilaisen ihmisen elo saattaa vain olla risovaa.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Ansku^ - 22.06.2006, 13:33:47
Kun tapasin 6 vuotta sitten poikaystäväni, ja kävimme (minun aloitteestani) pienillä reissuilla Tallinnassa, Tukholmassa ja Kreikan pakettimatkalla, hän jakso aina ulkomailla ollessamme ikävöidä Suomeen. Itse rakastan matkailua, joten vähän jo ajattelin, että mitähän tästäkin nyt tulee kun meillä on niin erilaiset intressit.

Onnekseni kaikki muuttu sen jälkeen, kun pari vuotta sitten lähdettiin viiden viikon reilille. Myös poikaystäväni innostui matkailusta!!! Nyt yritetään matkustella niin paljon kun opiskelut ja varsinkin opiskelijabudjetti antaa myöten. Hyvä näin!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Maryl - 22.06.2006, 14:20:34
Mieheni oli matkustellut koko lapsuutensa perheensä kanssa ja asunutkin ulkomailla, kun taas minä en ollut käynyt Helsinkiä pidemmällä. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että jahka omilleni pääsen, niin, haluan matkustella, mies taas arvosti enemmän hifi-jttuja kuin matkustelua.
Onneksi mies kuitenkin ymmärsi minua ja aloimme matkustella, ensin ihan seuramatkoilla ja nykyisin omatoimisesti reput selässä. Myös minä ymmärsin miestäni ja suostuin ja tykästyin hifi-systeemeihin ja nyt on nekin hankittuna eli everybody's happy. Voisi sanoa, että nykyisin yhteiset intohimot ovat matkailu ja hifi ;)

Minä olisin reissussa ehkä vielä pidempään kuin mieheni, jolle riitävät alle kuukauden reissut n. kerran vuodessa. Haaveenani on jossain vaiheessa ottaa vuorottelu/virkavapaata ja lähteä pidemmäksi aikaa Aasiaan eikä miehenikään ajatusta varsinaisesti vastusta. Se ei kuitenkaan juuri nyt ole uran ja talouden kannalta mahdollista, koska emme halua ihan sillä periaatteella lähteä, että myydään omaisuus jne. Mutta onneksi on mahdollisuus tehdä edes niitä muutaman viikon reissuja.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: maikku - 23.06.2006, 01:31:03
Poikaystävälle ei matkustelu ole mikään ykkösasia elämässä - mulle taas on tai ainakin oli. Yhdessä ollaan tehty kaksi reppureissua toinen Euroopassa ja toinen Intiassa. Reissut on ollut ihania ja kaikki on menny nappiin ja uusiakin varmasti tulee. Kuitenkin olen varsin tyytyväinen, että poikaystäväni asenne matkailuun on tarttunut vähän minnunkin - matkustelu on mahdottoman mukavaa puuhaa, mutta Suomesta olostakin kannattaa nauttia, eikä vaan ainakaan ihan jatkuvasti haikailla muualle. Ainainen haikailu ja säästökuuri kun tekee elämästä tuskaista täällä pimeässä pohjolassa.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Amarie - 28.06.2006, 00:46:45
Poikaystävääni ei oikein kiinnosta matkailu, paitsi rantojen ja viinan muodossa (tai vapaaehtoistyön). Minä taas haluan tutustua koko maailmaan pintaa syvemmältä ja oppia ymmärtämään erilaisia kulttuureja. Tällä hetkellä homma toimii niin, että lähden jonkun ystävän kanssa viikon, kahden tai kolmen matkalle jonnekin ja herra saa pitää asunnon omanaan sen ajan. Tulevaisuudessa saattaa tulla ongelma, kun muutaman vuoden päästä mieleni halajaa ulkomaille opiskelemaan ja herrani tahtoo pysyä Suomessa. Ellei sitten yhdessä vapaaehtoistyöhön lähtisi jonnekin. Onneksi se ei ole lähivuosien ongelma, ja sitten tulee kriisi jos tulee. Voi olla että oma intoni on laantunut tai herrani kiinnostuu matkailusta.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: suomineito - 28.06.2006, 04:29:55
elamassa on varmasti monia tarkeita asioita ja kun nama asiat kolahtaa kumppanin kanssa yhteen niin hyvahan se vaan on. aina ei vaan niin kay. ja ikavaa se alkaa olemaan siina vaiheessa kun huomaa etta oma elama pyorii aina seuraavan reissun suunnittelussa ja toinen ei ole lainkaan kiinnostunut siita. mun opiskelut ja tyot on normaalisti suomessa talvisin ja kesaisin oon toissa tai muuten vaan reissussa ulkomailla 4kk eli kolmasosan jokaisesta vuodesta (joka esim 5 vuoden parisuhteesta on yhteensa jo aika pitka aika). kuitenkin koko sen ajan kun olen suomessa, suunnittelen seuraavaa kesaa seka mahdollisia muita lyhempia reissuja (esim. kuukausi jouluna, viikon syysloma, viikon paasiaisloma...) ja joskus teen toita tai etenkin luen tentteihin usein silla ajatuksella etta huomenna olen taas jo askeleen lahempana seuraavaa matkaa tai "ensi viikolla oon jo kaukana taalta". toita myonnan tekevani joskus myos vain rahasta: matkakassa karttuu jokaisesta tyopaivasta. enka siis tarkoita etten tykkaa tyostani tai opinnoistani, maailma vaan vetaa puoleensa ja parinn vuoden paasta kun valmistun, olen lahdossa toihin useammaksi vuodeksi muualle.... jos toinen ei tallasta ajattelua ymmarra, eika ole naita juttuja mita yhdessa odottaa, niin tuntuuhan se ikavalta ja sen mukaan jotenkin vaillinaiselta parisuhteelta. matkailuinnostus/halu asua ulkomailla tms on mielestani eraanlainen ihmisen ominaisuus josta joko pidetaan tai ei (vrt muut 'pakkomielteet' kuten vaikka tupakointi)

mutta taa nyt vaan ole tallanen avautuminen omalta kohdaltani, kasittaakseni monella muullakin palstan lukijalla on aika pitkalti samanlaisia ajatuksia ko. aiheesta.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: jane - 29.06.2006, 08:13:07
Juuri tuollatavalla minakin ajattelen Suomineito!

Ja mika onkaan parempaa, kun sen voi tehda oman rakkaansa kanssa! Juuri se on ihan kauheaa, kun itse on aivan superfiilareissa tulevasta reissusta ja sit toinen jaa himaan kokkiin, eika mitaan mielenkiintoo mukaan.

Joten siihen verrattuna ei voi kasittaakaan miten ihanaa kun jakaa tarkean asian sen tarkean ihmisen kanssa. Reissussa elaa jotenkin taydemmalla liekilla - kokemukset on huikeita! Niita on mahdoton kuvailla toiselle, jolla ei ole harmainta ajatusta mista toinen holajaa. Mutta jos rakas onkin ollut mukana, on tilanne aaaaivan toinen  :D .

Ja eihan se nimenomaa sita ole, etta Suomessa ei viihtyisi - siella kun on kaikki rakkaat sukulaiset ja ihanat ystavat (onneksi ei ne kaikki, vaan niita on pitkin muailmaa nykypaivana) ja muutenkin oon aivan Suomi-fani.

Mutta jokin vetaa seikkailemaan! Maailmalle on paastava, ennenkun perhetta tulee! (nojoo, paaseehan sittenkin, muttei nyt aivan tallasiin reissuihin ku tallahetkel...)

Ja mika sen parempaa kun jakaa tama yhteinen lempiharrastus nro 1 yhdessa (tai niinku mun poikaystava sanoo yhteinen lempiharrastus nro 2  :wink: heheee)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: annipurna - 29.06.2006, 09:02:18
vastataanpa tahankin. tapasin meneillaan olevalla reissulla reissaajamiehen...ja hyvalta tuntuu. tana aamuna pojan piti sitten jatkaa matkaansa...eri suuntaan..

kaikki toimii, tulevaisuuden suunnitelmat ja kiinnostuksen kohteet. ja tarpeeksi eroavaisuuksiakin etta loytyy vahan kipinaakin valilla. ja molemmilla sama olo etta jos asuttaisiin samassa maassa oltaisiin varmasti yhdessa kotimaankamaralle saavuttua. mutta mitenkohan siina kay kun asutaan eri puolilla maapalloa ja ei ole tietoa koska seuraavan kerran nahdaan, molemmilla on jotain asioita jotka ainakin toistaiseksi pitaa kiinni omissa maissa.

 miten naita suhteita netin/puhelimen valilla oikeen yllapidetaan?
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: anicca - 29.06.2006, 12:17:55
Lainaus käyttäjältä: "annipurna"
kaikki toimii, tulevaisuuden suunnitelmat ja kiinnostuksen kohteet. ja tarpeeksi eroavaisuuksiakin etta loytyy vahan kipinaakin valilla. ja molemmilla sama olo etta jos asuttaisiin samassa maassa oltaisiin varmasti yhdessa kotimaankamaralle saavuttua. mutta mitenkohan siina kay kun asutaan eri puolilla maapalloa ja ei ole tietoa koska seuraavan kerran nahdaan, molemmilla on jotain asioita jotka ainakin toistaiseksi pitaa kiinni omissa maissa.

 miten naita suhteita netin/puhelimen valilla oikeen yllapidetaan?


Mun mielestä tärkeää on, että on jotain hajua milloin näkee toisen seuraavan kerran. Vaikka se olisikin sitten vasta 3-4 kuukauden kuluttua. Jotain konkreettista pitää olla, mitä odottaa - jälleennäkemisen ajattelun voimalla selviää! Ja sitten siinä välissä on hyvä pitää tiiviisti yhteyttä just sähköpostilla ja tietty puhelimella. Meillä ainakin poikaystävän kanssa oli just tapana, että jaettiin toistemme kanssa kaikki (tai no joo, melkein kaikki) arkipäiväiset jutut esim. s-postilla - oli koko ajan sellainen olo, että on vahvasti osa toisen elämää, kun tiesi mitä toiselle kuuluu, mitä on tapahtunut jne.

Eikun sitten seuraavaa tapaamista suunnittelemaan! :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: porsasurhea - 29.06.2006, 12:44:11
ja esim. skype on ihan taivaan lahja kaukosuhteiselle. Voi hopotella puhelimessa niin kauan kun halututtaa ihan ilmaiseksi ja siina voi kertoa sitten kaiken maan ja taivaan valilta !

Ja kuten annicca sanoi, sopikaa aina (edes alustava) tapaamisaika. Sita on huomattavasti helpompi odottaa kun tietaa miten kauan viela.

Kylla se siita ! rohkeasti vaan !
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Illusion - 17.07.2006, 20:12:17
Mieli murtuneena täytyy kertoa, että reilun 2,5 vuoden suhde poikaystävääni katkesi viikko sitten, muunmuassa minun pohjattoman reissuhaluni takia. :cry: Vaikka miten yritin selittää, että hän on minulle matkoja tärkeämpi.. Ei matkustus ollut ainoa syy eroon, mutta yksi ratkaisevista kuitenkin.

Haetaan siis pitkäaikaista ja reissuhaluista kumppania tositarkoituksella! :) Mutta ei ihan hetkeen..
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: sannannaa - 18.07.2006, 15:09:53
Lainaus käyttäjältä: "Illusion"
Mieli murtuneena täytyy kertoa, että reilun 2,5 vuoden suhde poikaystävääni katkesi viikko sitten, muunmuassa minun pohjattoman reissuhaluni takia. :cry: Vaikka miten yritin selittää, että hän on minulle matkoja tärkeämpi.. Ei matkustus ollut ainoa syy eroon, mutta yksi ratkaisevista kuitenkin.


Voi että, otan osaa.  :( Mulla meni joulukuussa silloin reilu 4 vuotta kestänyt suhde poikki, muunmuassa reissailuni takia. Olin tammikuussa lähdössä Italiaan vaihtoon ja se oli viimeinen niitti, tosin todellakin oli muitakin syitä.

Mutta mutta, kun sitten Italiasta kesäkuun alussa palasin, huomattiin että eihän me halutakaan erossa elää. Joten jatkettiin ja taas pitkästä aikaa menee hemmetin hyvin. Kohta tulee viisi vuotta täyteen, päätettiin että ei ees miinusteta siitä tota puolta vuotta  :) Reissuhalut ei oo lähtenyt mihinkään, mutta nyt oon saanut ton toisenkin innostuu asiasta pikkuhiljaa.

Joten koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jospa löydätkin uuden onnen saman ihmisen kanssa tai sitten kunnon matkailuhaluisen miehen jostain. Tsemppiä!   :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: jane - 18.07.2006, 16:10:59
Tai sitten loydat sen elamasi rakkauden, jonka kanssa jaatte saman yhteisen intohimon!!

Anna ajan kulua ja huomaat, etta asioilla on tapana jarjestya ja niilla on merkityksensa.

Tsemppia!!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Illusion - 18.07.2006, 16:27:40
Kiitos sannannaa ja jane rohkaisevista ajatuksistanne, olette kilttejä.<3

Todella hieno juttu, että olette löytäneet miehet, jotka myös tahtovat reissailla! Onnitteluni. Ehkä mullakin vielä joskus käy yhtä hyvä mäihä.. :?
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Jo-Ann - 03.08.2006, 12:59:03
Lainaus käyttäjältä: "anskiiskii"

Ja se fakta, etta haluan muuttaa ulkomaille useammaksi vuodeksi estaa hieman olemasta ihmisen kanssa, joka haluaa viettaa elamansa Suomessa. :D Kyseessa ei siis ole pelkka matkustelu, hedonismi, reissaaminen tms. vaan moni tulevaisuuteen, haaveisiin, opiskeluun, tyohon ja jopa lasten kasvattamiseen liittyva asia.


Juuh, onkos kenelläkään kokemusta, että tämmöinen olisi toiminut? Reissaamiseen mies suhtautuu ihan hyvin, mutta ulkomaille muutosta ei saa edes puhua. Onko joku saanut houkuteltua kumppaninsa mukaan opskelujen/ työn viedessä ulkomaille vai pitääkö haaveistaan vaan osata myös luopua?  :(
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: agarina - 03.08.2006, 13:17:04
Huokaus. Tässä vaiheessa nuorta suhdettani olen vasta heittänyt kommenttia tyyliin "mitä sitten, jos mä lähtisin pelastamaan apinoita Kongoon, sä olisit kuitenkin kiinni armeijassa". Asia käsiteltiin niin, ettei minun ulkomailla-asumisunelmani ole este suhteelle – vaikka poikaystäväni ei ehkä samaa tahdokaan. Tahdon olla sen verran romantikko, että uskon oikean rakkauden kestävän se erilläänolonkin.

Ehkä sitä on pakko yrittää uskoa niin, koska erillään olemista on luvassa seuraavat puolitoista vuotta.

Mutta syyslomalla lähdetään ensimmäistä kertaa ikinä yhdessä ulkomaille – ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että meillä on reissaamisen suhteen samat perusperiaatteet. Toivottavasti kestämme nähdä toisen naaman huonosti nukutun hostelliyön ja aamupalattoman olemisenkin jälkeen.  :lol:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: marlee - 03.08.2006, 14:44:06
Mun rakas tuli heinäkuussa vihdoin pois intistä vuoden jälkeen. Ollaan tunnettu seittemän vuotta, oltu yhessä nyt pari, ja mentiin kihloihin muuan viikko sitten  :D . (Mua kosittiin ihanan romanttisesti<3... :wink: ) Viime vuosi oli kyllä tosi kamala. Lomia max. yht reilu vuorokausi viikossa, siitäkin ajasta kaks yötä (nukkuaki pitäs). Lisäksi kaikki muutki siviilin asiat piti hoitaa tossa ajassa, nähä luultavimmin perhettä ja kavereitaki ym... Ja vielä kun näki että toinen stressas paljo, oli puhki ja väsynyt (vaikkei myöntänytkään), inttiasiat pyöri päässä lomillaki ja ikävä oli molemmin puolin koko ajan, kun yhteistä aikaa ei ollu ees nimellisesti...

Viime talvena musta tuntu, etten jaksa tätä enää yksin. Lähen pois jonnekin kauas ja tuun sitte kotia kun rakas pääsee vihdoin pois. Tuntu että pää räjähtää, haluan poispoispois... Suunnittelin lähteväni Australiaan puoleksi vuodeksi ja tein jo suunnitelmia - jotka kaatuivat lopuksi rahan puutteesen. Ei ollut riittävästi, enkä kuitenkaan halunnut ihan koko tiliä tyhjentää saati ottaa lainaa. Oltiin vasta muutettu yhteen, ja vuokratki piti hoitaa, opiskelut kesken, ois tullu samantien vuoden tauko kun lääkiksessä ei oo mahdollista pitää lyhyempiä pausseja. Tuntu että maailma kaatuu päälle...

Selvisin kuitenkin vuodesta ja nyt tuntuu mahtavalta :D ! En kertonu suunnitelmista sillon talvella kenellekään. Aattelin, että lähen vaan ja ilmotan ku oon perillä että täällä ollaan, tuun takas sitte ku tuntuu siltä. Kun nyt kesällä mainitsin asiasta raksulle, hän sanoi, että olisi ollut kamalaa, jos oisin lähteny. Ei hänellä ois ollu mitään miksi tulla tänne sitten, ois ollu sama viettää lomia kasarmilla. Mun takia hänki ylipäätään jakso viime vuoden. Tosin kun selitin miksi oisin lähteny, hän kyllä ymmärsi. Molemmat tiedettiin, ettei meidän suhde ois siihen tosiaankaan kaatunu, kyse oli vaan siitä, että toinen auttaa toista jaksamaan. En minäkään ois viime vuotta kestäny ilman puhelinta ja tietoa seuraavista lomista, oli ne sitten vaikka kolmen viikon päästä.

Me ollaan päätetty pysyä yhdessä kaikista maailman vastoinkäymisistä huolimatta. Eikä sitä tarvi ees erikseen miettiä joka päivä tai pohtia, voidaanko suunnitella sitä tai tätä kun tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, tai miten toteuttaa omia unelmiaan. Sen vaan tietää, että yhessä ollaan, unelmia on ja niitä toteutetaan sitä mukaa kun voidaan, mielellään yhdessä olipa ne stten kumman hyvänsä. Minä oon innokkaampi matkaaja, mutta palo tarttuu... :wink:. Ens kesälle suunnitellaan reiliä ja kaukoidän matkaki siintää (lähi)tulevaisuuden haaveissa. Nyt kun on kaks säästämässä ja mikä parempaa kaks lähtemässä :D , on paljo kivampi tehä suunnitelmia, ja nähdä sen toisen naamataulu siinä pöydän vastakkaisella puolella missä päin maailmaa hyvänsä :wink: .
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: agarina - 03.08.2006, 19:47:24
marlee, ihana on sinun ihmissuhdekertomuksesi.  Ja taustaltaan muuten melko samanlainen kuin omani. Jokainen positiivinen tositarina saa varmemmaksi siitä, että tämän suhteen puolesta todellakin taistellaan. En edes ole epävarma siitä, etteikö suhde sinänsä kestäisi - vaan epäilen eniten sitä, miten itse kestän ylioppilaskirjoitukset ja etäsuhteilun, kun tiedän jo, että sen jälkeen on edessä opiskelupaikan hankkiminen molemmilla ja kumppanillani armeijaan lähteminen. Huokaus.

Olen muistaakseni kuullut/lukenut, että jopa 70% ihmissuhteista kaatuu miehen ollessa armeijassa. En ihan usko noin korkeisiin prosentteihin, mutta kuka tietää - itse vasta vuoden päästä.

// edit

Ja ai niin. Onnea kihlauksen johdosta. :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: xena - 03.08.2006, 22:38:53
Lainaus käyttäjältä: "xena"
Lainaus käyttäjältä: "Nakke"

Mun tyttoystava ei ole erityisen kiinnostunut matkustelusta.. Mita sitten? En jaksa/halua miettia mita se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta.  Koitan elaa tata elamaa, joka tapahtuu juuri tassa hetkessa :lol:


Kyllähän se hetkessä eläminen kannattaa. Sanoin joskus ex-poikaystävälleni lähteväni vaihtoon, ja hän jaksoi siitä stressata. Minä en stressannut, koska ajattelin ettei se ole varmaa olemmeko lähdön hetkellä enää yhdessä. No, emmepä ole - hyvä etten huolehtinut turhaan etukäteen. Nykyisen poikakaverin kanssa on ihana matkustella, mutta sen perusteella en häntä ottanut  :lol: .


Jooh, nyt kävi minullekin sitten niin että viikko ennen vaihtooni lähtöä taisi tulla ero..  :?  Tulin siihen tulokseen, ettei huonossa jamassa oleva suhteemme kestä sitä että olen reissussa 7 kk. Säästän molemmat lisäkärsimykseltä ja lähden vaihtoon sinkkuna.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: unkkatkumiankka - 04.08.2006, 09:58:49
Lainaus käyttäjältä: "agarina"
Huokaus. Tässä vaiheessa nuorta suhdettani olen vasta heittänyt kommenttia tyyliin "mitä sitten, jos mä lähtisin pelastamaan apinoita Kongoon, sä olisit kuitenkin kiinni armeijassa". Asia käsiteltiin niin, ettei minun ulkomailla-asumisunelmani ole este suhteelle – vaikka poikaystäväni ei ehkä samaa tahdokaan. Tahdon olla sen verran romantikko, että uskon oikean rakkauden kestävän se erilläänolonkin.

Ehkä sitä on pakko yrittää uskoa niin, koska erillään olemista on luvassa seuraavat puolitoista vuotta.


Saanko kysyä, miksi joudutte olemaan nyt 1,5 vuotta erossa toisistanne? Kuulostaa hyvin hyvin pitkältä ajalta... Toivottavasti sinulle ja poikaystävällesi tulee mukava reissu syksyllä!  :)  Minnes olette menossa?
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Nakke - 04.08.2006, 10:24:15
Lainaus käyttäjältä: "xena"

Jooh, nyt kävi minullekin sitten niin että viikko ennen vaihtooni lähtöä taisi tulla ero..  :?  Tulin siihen tulokseen, ettei huonossa jamassa oleva suhteemme kestä sitä että olen reissussa 7 kk. Säästän molemmat lisäkärsimykseltä ja lähden vaihtoon sinkkuna.


Se oli varmaan raskas mutta oikea paatos :?

Itsellani meni kanssa poikki nykyisen kanssa kun Thaimaa TJ lahenee nollaa..
Meilla kenka puristi siita, ettei lopulta oikein kumpikaan luottanut kumpaankaan. Talta pohjaltahan mikaan kaukosuhde ei voi ikimaailmassa toimia.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: xena - 04.08.2006, 11:08:00
Lainaus käyttäjältä: "Nakke"
Lainaus käyttäjältä: "xena"

Jooh, nyt kävi minullekin sitten niin että viikko ennen vaihtooni lähtöä taisi tulla ero..  :?  Tulin siihen tulokseen, ettei huonossa jamassa oleva suhteemme kestä sitä että olen reissussa 7 kk. Säästän molemmat lisäkärsimykseltä ja lähden vaihtoon sinkkuna.


Se oli varmaan raskas mutta oikea paatos :?

Itsellani meni kanssa poikki nykyisen kanssa kun Thaimaa TJ lahenee nollaa..
Meilla kenka puristi siita, ettei lopulta oikein kumpikaan luottanut kumpaankaan. Talta pohjaltahan mikaan kaukosuhde ei voi ikimaailmassa toimia.


Meillä kumpikaan ei luottanut minuun  :lol:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: agarina - 07.08.2006, 12:40:31
Lainaus käyttäjältä: "unkkatkumiankka"

Saanko kysyä, miksi joudutte olemaan nyt 1,5 vuotta erossa toisistanne? Kuulostaa hyvin hyvin pitkältä ajalta... ja kun mietin omaa tilannettani tässä samalla, niin kyllä pelottaa.
Toivottavasti sinulle ja poikaystävällesi tulee mukava reissu syksyllä!  :)  Minnes olette menossa?


Onpa meillä hassun päinvastaiset tilanteet.

No, ei se kirjaimellisesti täysin kokonaan erossa ole: voipi olla, että yksi tai kaksi iltaa/yötä viikossa onnistutaan näkemään, mutta kyllä se ainakin alkuun tulee tuntumaan hyvinkin isolta erossa olemiselta, väittäisin. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen edes viikonloppuihin, koska sitäkään ei myöhemmin tulla saamaan.

Poikaystäväni siis muuttaa opintojen perässä muualle ja minä jään vielä tälle paikkakunnalle ensi kevääseen asti. Sitten minä haen kouluun ja hän lähtee armeijaan, ja kun hän on ollut hetken armeijassa, minä muuten monensadan kilometrin päähän ja poikaystävä jatkaa armeijassa oloaan. Ja tähän 1,5 vuoteen on laskettu vain puolen vuoden palvelusaika. Sitten on poikaystävälläkin koulun aloittaminen – eikä ainakaan tähän tietoon edes samalla paikkakunnalla kuin minulla. Ja entäpä jos minä hetken opiskelujen jälkeen tahdon ulkomaille vaihtoon?

Onko olemassa jokin raja, jonka kohdalla ei enää pärjää edes sillä, että suhteen tahtoo säilyttää, vaan liika välimatka vain yksinkertaisesti on liikaa? Pelottavinta on, ettei sitä rajaa tiedä, ennen kuin siihen törmää.

Mutta ei tilanne ole kamalan huono. Tämä viikonloppu taas valoi minuun sitä uskoa, että tämän suhteen puolesta taistelen.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: unkkatkumiankka - 07.08.2006, 13:43:52
Lainaus käyttäjältä: "agarina"
Mutta ei tilanne ole kamalan huono. Tämä viikonloppu taas valoi minuun sitä uskoa, että tämän suhteen puolesta taistelen.


Aina kannattaa taistella, jos se tuntuu oikealta.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Maahinen - 08.08.2006, 01:08:07
Itse asuin aikaisemmin rakastettuni kanssa kolme vuotta eri paikkakunnalla, koska hänen työnsä oli toisella ja minun opiskeluni toisella paikkakunnalla. Olisi tuntunut oudolta ja väärältä luopua hyvästä suhteesta ja rakkaasta ihmisestä tuollaisen asian takia. Välimatka oli kuitenkin junalla tai bussilla taitettavissa - ja aika paljon niillä kapineilla tuli matkustettua, niin että vähäksi aikaa sai niistä ihan tarpeekseen (ainakin Suomen oloissa). Eli kyllä minusta fyysisen välimatkan kestää, henkinen välimatka olisi ihan toinen juttu.

En jotenkin osannut ajatella suhdettani "etäsuhteena" tai "kaukosuhteena". Nuo nyt vain olivat silloiset olosuhteet. Olihan tietysti välillä tosi ikävä, kun piti olla eri paikassa. Mutta välissä ei kuitenkaan ollut mikään Berliinin muuri tai Koreoiden raja - ts. kumpi tahansa tai molemmat olisi koska vain voinut luopua omalta osaltaan siitä, mikä pitää erossa ja olisimme voineet muuttaa yhteen jo paljon aikaisemmin. Joten kyllä sen jaksoi ja kesti. Vaikka oli se välillä tosi rasittavaa, emmekä halua enää koskaan sellaista uudestaan.

Onneksi pidämme molemmat yhtä paljon matkustamisesta. Mutta jos vaikka rakastettuni ei pitäisikään, tuntuisi todella kummalliselta erota sen vuoksi, että olisin joskus muutamia viikkoja poissa. Kysehän on kuitenkin tärkeästä ihmisestä (tai no, ainakaan minulla ei ole nyt eikä ollut koskaan ennenkään tapana seurustella vain seurustelun vuoksi tai "paremman puutteessa") ja ihmisellä on myös parisuhteessa ollessaan hyvä olla omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, jotka eivät liity toiseen osapuoleen - sen lisäksi, että on paljon niitä yhteisiäkin asioita.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: allika - 08.08.2006, 11:45:28
Lainaus käyttäjältä: "Maahinen"
Onneksi pidämme molemmat yhtä paljon matkustamisesta. Mutta jos vaikka rakastettuni ei pitäisikään, tuntuisi todella kummalliselta erota sen vuoksi, että olisin joskus muutamia viikkoja poissa. Kysehän on kuitenkin tärkeästä ihmisestä (tai no, ainakaan minulla ei ole nyt eikä ollut koskaan ennenkään tapana seurustella vain seurustelun vuoksi tai "paremman puutteessa") ja ihmisellä on myös parisuhteessa ollessaan hyvä olla omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, jotka eivät liity toiseen osapuoleen - sen lisäksi, että on paljon niitä yhteisiäkin asioita.


Mulla on pieni probleema: minä ja mies pidämme myös matkustamisesta, ongelmana on, että käsite "matkustaminen" ei tarkoita meille samaa asiaa. Mies on henkeen ja vereen traveleri, matkan minimipituus on 3kk, mielellään pidempään. Mulle tuottaa vaikeuksia irrottautua omasta elämästä (kuulostaa ihan sci-fi/3. asteen yhteys -tasoiselta ongelmalta) pitkiksi ajoiksi. Mulle riittäisi ihan hyvin lomat silloin tällöin, mutta miehelle ei. Nyt on pidempi reissu tulossa piakkoin, mutta miehen ajatuksissa siintää jo kuinka parin vuoden päästä lähdetään kiertämään muailmoo taas vuodeksi... Akuuttina ongelmana on, että mies on päättänyt jäädä reissulta Uuteen Seelantiin määrittelemättömäksi ajaksi, maksimissaan vuodeksi. Itse olen taas päättänyt, että en jää, koska hinku rakentaa elämää eteenpäin tästä määräaikaisuuden suosta on kova. Tuskallista, että en voi vain heittäytyä virran vietäväksi, luterilainen kasvatus on pilannut minut iäksi (enkä kuulu edes kirkkoon).
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Bella - 08.08.2006, 12:27:07
Allika, tuollainen asenne on nykypaivana enemman kuin fiksu! Elamassa paasee kylla aina jonnekin, mutta ainakaan uralla ei etene, jos liihottaa maailmalla menemaan vuodesta toiseen. Sitten, kun on hyva duuni, kelpaa matkustella ja viela tyylilla  :wink:
Hienoa, etta kaltaisiasi ihmisia loytyy  :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: allika - 08.08.2006, 16:48:25
Kiitos itsetunnon kohotuksesta, Bella! Joskus meinaa usko loppua omiin tulevaisuuden suunnitelmiin, kun tuo toinen osapuoli repii ihan toiseen suuntaan kuin minne itse on menossa. Taidanpa joutua vapauttamaan tuon levottoman kulkijan maailmaa tutkimaan  :?
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Overmorning - 08.08.2006, 17:10:13
Tultu käytyä maailmalla jo jonkin verran ja aina haluaa vain enemmän ja enemmän lähtä uudestaa. Nyt oltu parisuhteessa vuoden verran ja nainen ei halua laskea millään ulkomaille...riitaa ollut jo asiasta kun olen lähdössä nyt vähä pidemmälle reissulle ja rouva jää opiskelemaan.
Mutta kun haluaa lähteä kerran on väli niin ei kehtaisi "vain" toisen takia pilata sitä mahdollisuutta.

saapi nähdä miten suhteen käy kun pitäisi lentokoneeseen astua..
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: fishbone - 08.08.2006, 17:52:45
Lainaus käyttäjältä: "Bella"
Allika, tuollainen asenne on nykypaivana enemman kuin fiksu! Elamassa paasee kylla aina jonnekin, mutta ainakaan uralla ei etene, jos liihottaa maailmalla menemaan vuodesta toiseen.

Duunia löytyy aina tekevälle, joten miksi sitä varten pitäisi luoda uraa? Mitä sinä hyödyt siitä, että kiipeät työmaailman portailla vuosien saatossa hieman ylöspäin? Muiden samanlaisten "normaali-ihmisten" arvostuksen tahi kateuden? No OK, ehkä lisää liksaa, mutta onko se sen raatamisen arvoista? Onko tuo extra-raha jotain sellaista joka voittaa arvossa ne kaikki miljoonat ikimuistoiset kokemukset maailmalla? Mieluummin kuolen pennittömänä mieli täynnä mahtavia kokemuksia, kuin taskut rahaa pursuten, elämäni toimistokuutiossa tuhlanneena.

Lainaus käyttäjältä: "Bella"
Sitten, kun on hyva duuni, kelpaa matkustella ja viela tyylilla  :wink:
Hienoa, etta kaltaisiasi ihmisia loytyy  :D

Mulle sellainen on hyvä duuni, että sieltä saa tarvittaessa kuukausia lomaa, jos on matkarahat kasassa ja menojalka vipattaa. Puhtaankohan me nyt samasta asiasta?

En missään nimessä sano, että tuo olisi kaikille väärä valinta, ainakaan jos siitä sattuu tykkäämään. Mutta aika kummalliselle mielestäni kuulostaa sitä sanoa mitenkään tavoittelemisen arvoiseksi. :shock:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Illusion - 08.08.2006, 19:12:48
Samoilla linjoilla olen Fisun kanssa.. En näe mitään järkeä mielettömässä rahan hamstraamisessa ja uralla eteenpäin pyrkimisessä, pienemmälläkin kun tulee toimeen ja mikä tärkeintä, voi olla tyytyväinen elämäänsä ja toteuttaa unelmiaan. Mutta kerrohan, mikä on Se työ, mistä voi saada kuukausia lomaa? Tähän mennessä en ole keksinyt muuta kuin opettajan. :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: dua - 08.08.2006, 19:41:03
En nyt tiedä vastaatteko te Bellalle vai Allikalle, mutta minä ainakin komppaan kovasti Allikaa. Se että haluaa sitoutua kotiin ja työhön, ja että haluaa niiden sitoutuvan vastavuoroisesti sinuun, on minusta ihan normaali perustarve, halusi siinä sitten uraohjukseksi tai ei. Ehkä sillä on jotain tekemistä pesänrakennusvietin kanssa, mutta kyllä tietynlainen stabiilius ja turvallisuus kuulostaa minusta tavoittelemisen arvoiselta.

Useita vuosia kestänyt määräaikaisuus ja päämäärättömyys on ainakin minulla syöneet kulkurinsydämestä kotihiirensydämen. Oma tilanne on päinvastainen kuin Allikalla, mutta pyrkimykset on selkeesti samansuuntaiset. Kevyelti ahdistaa ajatus lähteä taas oleskelemaan ulkomaille vailla tietoa tulevaisuudesta. Mutta kun "urakehitykseni" (ja ei, nyt ei puhuta maineesta, eikä ainakaan huimista palkoista, vaan ammatillisesta tarpeesta ja siitä, että saisin vastaisuudessa töitä myös Suomesta) vaatii parin vuoden ulkomaankeikkaa, minkäs teet.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Bella - 08.08.2006, 20:35:03
Tietenkin jokaisella on kasityksensa hyvasta tyosta ja tavoittelemisen arvoisista asioista, mutta kuten taalla jo aiemmin mainittiinkin, niin kylla minunkin mielesta stabiili tyoymparisto ja turvattu toimeentulo kuuluvat niihin tavoittelemisen arvoisiin juttuihin. EI nyt ole kyse mistaan rahan hamstrauksesta tai istumisesta pelkastaan toimistossa lopun ikaa. On kyse siita, etta jokainen paasee niihin tavoitteisiin, jotka on itselleen asettanut.

Tietenkin toita loytyy tekevalle, mutta mina en ole sielultani perusduunari. Mina en halua tehda samaa tyota elakeikaani asti. Joten, se vaatiin ylenemista. Minun tavoitteenani on kansainvalinen ura, toteutuuko se, on asia erikseen. Sita varten olen kuitenkin valmis nakemaan vaivaa ja ehka luopumaan reissaamisesta jossain maarin. En kuitenkaan koe, etta mahdollisen uravalinnan takia jaisin jostain paitsi. Mielenkiintoinen tyo voi antaa paljon enemman kuin jokin yksittainen matka. Enka minakaan sita paitsi olisi mistaan hinnasta valmis luopumaan kokemuksista, joita on vuosien mittaan tullut kerattya.

Olen asunut niin kauan ulkomailla tahan astisesta elamastani, etta mina ainakin haluan jotakin pysyvaa. Minunkaan himoni eivat ole matkustamiseen kadonneet mihinkaan, ne ovat vain saaneet uuden muodon. En halua lahtea yhtakkia pois moneksi kuukaudeksi ja tulla taas takaisin, aloittaa kaikki alusta. Mina teen sitten mieluummin kuukauden matkan tai kaksi vuodessa ja vietan kotonakin viela laatuelamaa.

Fisu, olet varmaan vain erilainen ;) Jos haluaa menna ja duunata siina valissa, niin mikas siina. Mutta mina henkilokohtaisesti arvostan myos pysyvyytta ja ennen kaikkea minulle hyvaa tyota.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: cariad - 08.08.2006, 21:58:49
Mitä jos on sekä Allikan/Bellan että Fisun/Illusionin kannalla?  :lol:

Itse olen useamman kerran viettänyt muutaman kuukauden maailmalla hanttihommissa ja huippukivaa on ollut reissata. Ongelmana vaan on se, että kyllästyn niihin töihin viikossa parissa, enkä voi mitenkään kuvitella tekeväni niitä loppuelämäni.

Nyt taas olen oman alan töissä, joista tykkään kovasti ja joista tienaan enemmän kuin niistä hanttihommista. Ongelmana vaan on se, että en voi mitenkään kuvitella istuvani Suomessa toimistohommissa loppuelämäni.

Ei oo helppoo kun on vaikeeta, kuten joku sananlaskuketjussa totesi.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Tinja - 08.08.2006, 22:08:09
tahtoo poistaa tämän, tuli 2 kertaa... :D siis kun en pysty itse poistamaan kun ei ole mitään ruksia...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Tinja - 08.08.2006, 22:09:26
Mä olen kyllä alkanut miettiä pääni puhki, että missä ne kaikki matkustavat SINKKUmiehet on, mut ei niitä taida olla... Ainoastaan näitä "joo, mä tykkään matkustaa -> älä ny innostu, lähdetään sit joskus" tyyppejä. Olen hyvin pettynyt maailman tämän hetkiseen tarjontaan!  :evil:

Jatkan hiukan off topicista. Itse olen ainakin päättänyt jättää ns. normaalin elämän täysin kaikkine urakehityksineen. Mihin sitä enää tässä vaiheessa tarttee, kun pallo kohta jo poksahtaa!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: allika - 08.08.2006, 22:09:44
En tarkoittanut määräaikaisuudesta pois pyrkimisellä sitäkään, että haluan ihan hulluna uraa tehdä. Valitsemallani alalla humanistikultturellihörhönä moinen olisi tuskin mahdollistakaan. Rahaakaan ei tule ovista ja ikkunoista, vaikka tapahtumia kuinka tuottaisinkin. Lähinnä intressit ovat sitoutua perheeseen ja ystäviin ja yrittää rakentaa niistä aineksista mahdollisimman hyvä elämä. Ehkä pesänrakenteluvietti alkaa tässä kolmenkympin tietämissä vaikuttaa, ilmeisesti enemmän kuitenkin naispuolisiin kuin miehiin (tähän väliin voisi heittää pitkät pätkät evoluutioteoriaa..)
Duunia löytyy aina, mutta jos nollaan itseni pois työkuvioista joka toinen vuosi, niin sitten on tyytyminen toimisto-orjan osaan ja sielläsuntäällä kaks kuukautta työsuhteisiin. Paitsi jos työllistän itse itseni, mikä sekin on varteenotettava optio. Mutta the bottom line ei oikeastaan ole työ tai raha, vaan se että matkailun hienoudesta huolimatta, se ei riitä minulle elämän sisällöksi.

Lainaus käyttäjältä: "Tinja"
Mä olen kyllä alkanut miettiä pääni puhki, että missä ne kaikki matkustavat SINKKUmiehet on, mut ei niitä taida olla

Voi kyllä niitä on, mutta ne ehkä tahtovatkin pysyä sinkkuina. Ainakin tämä nykyinen kaukokaipuiseni on sanonut, että jos meidän suhde ei kestä niin hän ei enää ota tyttöystävää, vain tyttöystäviä (määräaikaisia sellaisia)

muoks. Tinjaa lainasin
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Maahinen - 08.08.2006, 22:16:55
Minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikin tukee toista saavuttamaan omat unelmansa eikä halua tai pyri olemaan esteenä. Eli jos toisen intohimo on matkustaminen, ei toinen pyri sitä estämään. Ja jos toinen haluaa edetä uralla, pitää myös toinen sitä tärkeänä - oli kyse sitten toimitusjohtajan tai taiteilijan urasta, ja riippumatta siitä, tuottaako se rahaa.

Jokaisen pitäisi pyrkiä elämään juuri sellainen elämä, mistä itse nauttii ja tehdä asioita, joiden parissa kasvaa ihmisenä siihen suuntaan mitä pitää tärkeänä. Ja parisuhteessa pitäisi myös tukea toista tässä.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Tinja - 08.08.2006, 22:30:48
Lainaus käyttäjältä: "allika"
Voi kyllä niitä on, mutta ne ehkä tahtovatkin pysyä sinkkuina. Ainakin tämä nykyinen kaukokaipuiseni on sanonut, että jos meidän suhde ei kestä niin hän ei enää ota tyttöystävää, vain tyttöystäviä (määräaikaisia sellaisia)


No voi perskule, ei ole sitten enää mittää toivoa! Ehkä sitten viiskymppisenä Rodokselta bongaan jonkun papan tai Afrikasta nuoren tumman pojan iltojani viihdyttämään...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: mintsu - 08.08.2006, 22:42:28
Lainaus käyttäjältä: "allika"
että matkailun hienoudesta huolimatta, se ei riitä minulle elämän sisällöksi.


Juuri näin. Omaa nykyistä tilannettani ei voi edes verrata muutaman vuoden takaiseen. Silloin oli kyllä aikaa ja vapautta matkustella, omaisuus kulki laukussa, ihmissuhteet eivät rajoittaneet, ei ollut kotia missään. Onnellinen? Juu. Kaipaanko niitä aikoja? En todellakaan.  

Nyt minulla on kaunis koti määräaikaisten läävien sijasta. Minulla on varaa syödä ja juoda ulkona, käydä teatterissa, elokuvissa, tanssitunneilla, keikoilla, sekalaisilla viikonloppureissuilla. Olen tänä vuonna tehnyt neljä ulkomaanmatkaa, vaikka lomatkin on vielä pitämättä. Fisulle vaan tiedoksi, että kyllä niitä rahoja ehtii tuhlata, vaikka uraa tekisikin, eivät ne välttämättä sinne taskun pohjalle jää odottamaan kuolemaa :)

Tunnen kyllä ihmisiä, joilla ei vielä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeenkään ole tullut pesänrakennusviettiä. Niitä, joiden omaisuus mahtuu muutamaan muuttolaatikkoon, ja jotka eivät kaipaa mitään uraa. Toisille riittää, että töitä on, niiden laadulla ei niinkään väliä. Minusta taas tuntuu vahvasti siltä, että olen tehnyt elämäni aikana jo tarpeeksi niitä hommia, joista en saa mitään muuta kuin palkan.

Ehkä olen väärillä sivuilla, kun matkustelu ei ole minulle kaikki kaikessa ja koko elämä..?

Paitsi että olen väärillä sivuilla huomasin juuri, että olen ihan väärän otsikon alla tällä kirjoituksellani...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: xena - 09.08.2006, 02:03:38
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Lainaus käyttäjältä: "Bella"
Allika, tuollainen asenne on nykypaivana enemman kuin fiksu! Elamassa paasee kylla aina jonnekin, mutta ainakaan uralla ei etene, jos liihottaa maailmalla menemaan vuodesta toiseen.

Duunia löytyy aina tekevälle, joten miksi sitä varten pitäisi luoda uraa? Mitä sinä hyödyt siitä, että kiipeät työmaailman portailla vuosien saatossa hieman ylöspäin? Muiden samanlaisten "normaali-ihmisten" arvostuksen tahi kateuden? No OK, ehkä lisää liksaa, mutta onko se sen raatamisen arvoista? Onko tuo extra-raha jotain sellaista joka voittaa arvossa ne kaikki miljoonat ikimuistoiset kokemukset maailmalla? Mieluummin kuolen pennittömänä mieli täynnä mahtavia kokemuksia, kuin taskut rahaa pursuten, elämäni toimistokuutiossa tuhlanneena.



Minulla itselläni on ainakin niin suuri kunnianhimo, että ihan oman itseni arvostuksen takia pyrin aina ylemmäs... Ja rahaa ei voi Suomessa liikaa tienata.
Mutta mutta... matkustamaan on silti päästävä, en voisi tehdä työtä jossa pitäisi olla tavoitettavissa 365:nä päivänä vuodessa..  :roll:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Illusion - 09.08.2006, 17:47:27
Lainaus käyttäjältä: "Tinja"
Mä olen kyllä alkanut miettiä pääni puhki, että missä ne kaikki matkustavat SINKKUmiehet on, mut ei niitä taida olla... Ainoastaan näitä "joo, mä tykkään matkustaa -> älä ny innostu, lähdetään sit joskus" tyyppejä. Olen hyvin pettynyt maailman tämän hetkiseen tarjontaan!  :evil:


Tinja, Tinja, samaa mietin minäkin parhaillani. Kysymys "Tykkäätkö matkustaa?" saa liian usein surkuhupaisan vastauksen "Joo.. Olen käynyt pari kertaa Teneriffalla ja kerran Kreikassa!"
Tai sitten jo tyypin ilmeestä huomaa, kuinka se vieroksuu tapaani "tuhlata" rahaa "turhaan" reissaamiseen. (Herranjestas, sillä kaikella rahallahan voisi saada vaikka uuden auton!!)

Reissuhaluisia naisihmisiä tuntuu muuten olevan paljon miehiä enemmän (?) - pitää varmaan ottaa harkintaan. :)

Niin joten todellakin, te sinkkuilevat reissumiehet, mönkikää ulos koloistanne mikäli mielitte joskus vielä löytää neidon rinnallenne, ennen kuin kaikki matkusteluun taipuvaiset naiset alkavat seurustella keskenään! :lol:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: socalled7 - 09.08.2006, 18:19:45
[quote="mintsu] Juuri näin. Omaa nykyistä tilannettani ei voi edes verrata muutaman vuoden takaiseen. Silloin oli kyllä aikaa ja vapautta matkustella, omaisuus kulki laukussa, ihmissuhteet eivät rajoittaneet, ei ollut kotia missään. Onnellinen? Juu. Kaipaanko niitä aikoja? En todellakaan.  
[/quote]

Minäkin olen nyt n. kolme vuotta kokeillut tätä "oikeaoppista yli kolmekymppisen elämää" ja voin todeta seuraavaa: arvostan hienoa, läheistä, toista kunnioittavaa parisuhdettani sekä vakituista osoitetta, jonne voin palata reissussa rähjääntyneenä ilman, että joutuu taas kerran etsimään uutta asuinkomeroa ja/tai oleskelemaan muiden nurkissa. Nämä ovat todella hienoja asioita ja vaikken aikaisemmin niitä erityisesti kaivannutkaan, niin nyt en ihan helposti vaihtaisi pois.

Sen sijaan vakityöpaikkaa en juurikaan arvosta. Okei, itsepä tätä alaa opiskelin ja periaatteessa työ on ihan kiinnostavaa (ainakin joskus), mutta kyllä homma on niin, että vaivainen neljän viikon loma vuodessa ei ole mistään kotoisin. Tuntuu edelleenkin käsittämättömältä, että niin monelle "normaalielämä" on sitä, että ensin odotetaan kieli pitkällä 5 kk lomaa, ollaan kuukausi lomalla ja seuraavat 5 kk meneekin sitten siihen, että muistellaan miten kivaa oli olla lomalla (juu, ja ehkä se yksi jäljellejäävä kk menee siedettävästi jopa töihin keskittyessä).

En minä ainakaan lähes 15 reissu/duunari/reissu-vuoteni jälkeen tämmöiseen sopeudu, ja alan jo suosiolla uskoa etten haluakaan. Lämmöllä muistelen duunariaikojani, jolloin voin olla töissä sen aikaa kun huvitti, lähteä sitten reissuun ja palata takaisin töihin heti, kun töitä vain oli tarjolla (yleensä tosi nopeasti). Käytännössä olin n. 6-8 kk vuodesta töissä ja sehän riitti vallan mainiosti.

Rahaa toki oli käytössä vähemmän, mutta so what? Minä ainakin kuulun niihin, jotka arvostavat vapaa-aikaa ja elämyksiä paljon enemmän kuin ylimääräistä rahaa pankkitilillä, eikä se ole miksikään muuttunut näinä vuosina, kun olen suuremman osan ajastani töissä tuhlannut ja sitä rahaa tililleni kerännyt. Että voinpa sanoa tämänkin puolen elämästä nähneeni, mutta hirveän suurta "JES, MAHTAVAA!" -vaikutusta tämä "normaalityöelämä" ei kyllä ole tehnyt :? Ehkä sitten joskus viiskymppisenä osaa tätäkin arvostaa...?
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: fishbone - 09.08.2006, 20:20:56
Lainaus käyttäjältä: "Illusion"
Reissuhaluisia naisihmisiä tuntuu muuten olevan paljon miehiä enemmän (?)

No ei varmasti! :shock: Soisin ehdottomasti tapaavani maailmalla paljon enemmän vapaamielisiä yksinäisiä reppureissaajatyttöjä, kuin mitä siellä nykyisin näkyy. Väittäisin kyllä jo jonkunlaisella kokemuksella, että kyllä me miehet taidetaan vielä se reissaajien enemmistö muodostaa.

Lainaus käyttäjältä: "Illusion"
Niin joten todellakin, te sinkkuilevat reissumiehet, mönkikää ulos koloistanne mikäli mielitte joskus vielä löytää neidon rinnallenne, ennen kuin kaikki matkusteluun taipuvaiset naiset alkavat seurustella keskenään! :lol:

Niin siinä se ongelma sitten onkin, haluammeko me neitoa rinnalle? Tai toki haluamme (minä ainakin), eli lähinnä kysymys on siitä uskaltaako sitä? Mitäpä jos neiti päättääkin yhtäkkiä, ettei sovikkaan enää, että saan mennä välillä yksinkin (joka on suoranainen elinehto) tai alkaa "valistamaan" ettei koko elämän sisältö voi olla matkustaminen? Kyselee koska meinaan, että olisi vihdoin aika asettua aloille, koska meinaat vihdoin aikuistua? Lähes poikkeuksetta olen jokaisen suhteen jossain vaiheessa törmännyt johonkin näistä. Ja vaikka kuinka koittaisin selittää, että minulla ei yksinkertaisesti ole noista yhteenkään vastausta, niin ei, pitäisi nyt joku haju kuulemma jo olla. En ikäväkseni ole vielä keksinyt parempaa konstia päästä tuollaisesta pälkähästä (jokainen tietänee kuinka kauan nainen jaksaa tivata, jos jotain haluaa tietää), kuin pakeneminen. Pieni epätoivon ääni kuiskaa korvaani, RUN FORREST, RUN!! Ja sitten se on aina menoa...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: takis - 09.08.2006, 21:40:00
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"

Niin siinä se ongelma sitten onkin, haluammeko me neitoa rinnalle? Tai toki haluamme (minä ainakin), eli lähinnä kysymys on siitä uskaltaako sitä?


Hmm.. àlä halua. Ennemmin ku huomaatkaan, niin joku likka kyhnöttää kainalossas.  :)
Tai ei välttämäti, mieki jossain vaiheessa en enää halunnu itelle ukkoa (vaikka halusinki), ja sitten ku ois ollu mahis niin ei kumminkaan enää halunnu... :?  
Tai no, tää karju kyllä meinas että vois odottaa mua sen aikaa ku tarvii (puoli vuotta/vuoden), mutta tuskinpa... Hmm..
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Skönäri - 09.08.2006, 22:10:54
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"

Mulle sellainen on hyvä duuni, että sieltä saa tarvittaessa kuukausia lomaa, jos on matkarahat kasassa ja menojalka vipattaa. Puhtaankohan me nyt samasta asiasta?

En missään nimessä sano, että tuo olisi kaikille väärä valinta, ainakaan jos siitä sattuu tykkäämään. Mutta aika kummalliselle mielestäni kuulostaa sitä sanoa mitenkään tavoittelemisen arvoiseksi. :shock:


Itse olen ratkaissut kyseisen ongelman ammatin valinnalla. Merimiehillä on pitkät lomat ja loman alkaessa ainakin taskut täynnä rahaa. Työnkin puolesta pääsee näkemään uusia paikkoja, ei tosin kuten ennen vanhaa, mutta kuitenkin. Kuinka merille sitten pääsee töihin, sekin on helppoa, vuosi ammatillisessa koulussa, praktiikkaa 60 vrk, ja taskusta löytyy vahtimiehen kirja, joka oikeuttaa seilaamaan palkollisena minkä tahansa lipun alla. Ihan vaan kaikille tiedoksi.
Ja entäs sitten ne naiset.. Turnin aikana, jopa kuukausia poissa kotoa, ja lomalla huitelee jälleen pitkin palloa. No tavallaan ihanne aviomies, jääpähän ainakin naiselle aikaa toteuttaa itseään kuten haluu, ja ukko pesee itse omat kalsarinsa.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Tinja - 10.08.2006, 02:21:53
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Väittäisin kyllä jo jonkunlaisella kokemuksella, että kyllä me miehet taidetaan vielä se reissaajien enemmistö muodostaa.


Tällä reissulla olen kyllä nähnyt enemmän miehiä ja PAREJA (yök yök) kuin naisia. Tähän mennessä siis... Mut nythän kaikilla kohta alkaa jo koulut ja työt niin ketään enää näe...

Lainaus käyttäjältä: "Illusion"
Niin joten todellakin, te sinkkuilevat reissumiehet, mönkikää ulos koloistanne mikäli mielitte joskus vielä löytää neidon rinnallenne, ennen kuin kaikki matkusteluun taipuvaiset naiset alkavat seurustella keskenään! :lol:


Kyllä mulle nainenkin kelpaa, mut naiset on liian vaikeita... :roll:

Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Niin siinä se ongelma sitten onkin, haluammeko me neitoa rinnalle? Tai toki haluamme (minä ainakin), eli lähinnä kysymys on siitä uskaltaako sitä? Mitäpä jos neiti päättääkin yhtäkkiä, ettei sovikkaan enää, että saan mennä välillä yksinkin (joka on suoranainen elinehto) tai alkaa "valistamaan" ettei koko elämän sisältö voi olla matkustaminen? Kyselee koska meinaan, että olisi vihdoin aika asettua aloille, koska meinaat vihdoin aikuistua? Lähes poikkeuksetta olen jokaisen suhteen jossain vaiheessa törmännyt johonkin näistä.


Fisu kuule, sulla on samat ongelmat naisten kanssa kuin mulla miesten! Vaikka kuinka heti suhteen alussa sanon, että MATKUSTAN PALJON, niin sitä ei kuitenkaan oteta tosissaan!! Miehet varmaan luulee, että jään kotiin heti kun vain joku ottaa mut kainaloon. pöh. Mä en ainakaan jaksa pettyä enää yhteenkään tyyppiin, joka sanoo matkustavansa ja sitten osoittautuukin aivan päinvastaiseksi. Miten helvetissä se on edes mahdollista, että muka eka tykkää/haluaa matkustaa ja sitten ei kuitenkaan??? Pitää varmaan löytää joku kiertolainen, mutta kun niillä taas on ongelmana alko tai pilvi. Kaverit kyllä neuvoo, että jos pysyn yhdessä työ- ja asuinpaikassa pari vuotta, niin sitten löydän hyvän miehen...

Viimeisessä suhteessa ilmoitin viikon sisällä, että lähden koko maasta pois, edellisessä suhteessa sentään annoin kuukauden varoitusajan :D Älä usko fisu mitä naiset sanoo, osta parit korvatulpat ja lähde matkustamaan. Sä olet kato niin ihQ ja täydellinen mies, että kyllä ne sua odottaa :lol:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Overmorning - 10.08.2006, 20:27:21
Tässä kun on taas ollut vuoden suhteessa niin sitä miettii, että onkohan tämäkään minun juttu. Välillä tuntuu tosi hankalalta olla naisen kanssa joka vuodenpäivänä tekemisissä :D
No tässä oottelen nyt suuntaa kun lähden ekaa kertaa maailmalle ttämän suhteen aikana, että mitä se näyttää. Tuleeko ikävä vai ei?
Joten varmaan reissun jälkee tietää taas vähän paremmin elämän suuntaa.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: riinuska - 11.08.2006, 12:18:42
Oma seurustelusuhde jatkunut nyt yli puoli vuotta.
Vielä ei ole syntynyt varsinaista ongelmaa koska mulla sinä aikana vaan yksi pidemmälle suuntatunut matka. Toki havaittavissa oli pientä kateudenpoikasta kun tein matkaan lähtöä, mutta toisaalta kaikilla on samat mahdollisuudet...sanoinkin hänelle että reissuun pääsee takuuvarmasti kun vaan tilaa matkatstosta matkan....kukaan ei sinne sun puolesta lähde tai tule ovelle tuputtamaan lentolippua. Kotiuduttuani tuli kommentti jotenkin siihen suuntaan....että mitäs ne "manolitot" sanos tai mitäs niitten kanssa teit....mitä tauteja susta mahtaa saada.....Sairasta huumoria siis....mutta tarttee koittaa ymmärtää. Nyt on kuitenkin jo seuraava matka suunnitteilla enkä oo puhunut miesystävälle mitään...ensi kesän juttuja ollaan yhdessä suunniteltu...ja mielenkiintoa tuntuu hänelläkin olevan. Yhdessä tehtiin heinäkuussa Tallinnan reissu joten siitä on hyvä alkaa....onhan se toki miehen kanssa mukavampaa reissata...
Mutta tosiasia on että jos vastaväitteitä tulisikin matkustamiseni suhteen....niin niitä saa sitten vaan tulla....antaa vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos....
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: allika - 11.08.2006, 12:35:18
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Niin siinä se ongelma sitten onkin, haluammeko me neitoa rinnalle? Tai toki haluamme (minä ainakin), eli lähinnä kysymys on siitä uskaltaako sitä? Mitäpä jos neiti päättääkin yhtäkkiä, ettei sovikkaan enää, että saan mennä välillä yksinkin (joka on suoranainen elinehto) tai alkaa "valistamaan" ettei koko elämän sisältö voi olla matkustaminen? Kyselee koska meinaan, että olisi vihdoin aika asettua aloille, koska meinaat vihdoin aikuistua?


Taidanpa olla juuri tuollainen neito  :oops:  
Omalla hepulla ei ole myöskään noihin kysymyksiin mitään vastauksia - tai no on, se yksi ja sama: olen lähdössä reissuun, ajattelen vain reissuun lähtöä, kaikki muu spekulointi on turhaa...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: kirsil - 11.08.2006, 13:43:23
Lainaus käyttäjältä: "Tinja"
Sä olet kato niin ihQ ja täydellinen mies, että kyllä ne sua odottaa :lol:


Tinja ja Fisu ne yhteen soppii, pistetään ne pussauskoppiin!

Teidän pitää oikeasti alkaa toteuttamaan sitä parin vuoden takaista suunnitelmaa, niin pääsette tästä ongelmasta. Että saatais vihdoin ne pallishäät.  :D

Lainaus käyttäjältä: "Tinja"
Kaverit kyllä neuvoo, että jos pysyn yhdessä työ- ja asuinpaikassa pari vuotta, niin sitten löydän hyvän miehen...


No ei toimi sekään, ei. Kokeiltu on. (Tai onhan niiitä, hyviä miehiä, mutta kun ei vaan natsaa niin ei)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: fishbone - 11.08.2006, 14:13:40
Lainaus käyttäjältä: "kirsil"
Tinja ja Fisu ne yhteen soppii, pistetään ne pussauskoppiin!

Teidän pitää oikeasti alkaa toteuttamaan sitä parin vuoden takaista suunnitelmaa, niin pääsette tästä ongelmasta. Että saatais vihdoin ne pallishäät.  :D

Mitäketähäh? :D Mikä tämä tälläinen suunnitelma oikein oli? En muista kyllä nyt alkuunkaan.

Ja emmä taida Tinjaa kyllä enää haluta. Otti tuossa keväällä yhteyttä ja kysyi että suostuisinko tekemään lapsen. Pyysin harkinta-aikaa nyt ainakin kesän loppuun asti, siihen suostuttiin, mutta meni ja pakeni sitten kuitenkin jo ulkomaille ennen harkinta-aikani loppumista. Niin ja pyysi kyllä läksiäisiinsäkkin, mutta eipä sitten kuitenkaan enää koskaan ottanut yhteyttä ja kertonut missä ne on. Olisinkohan siis mahtanut saada tavata lastanikaan sitten koskaan.. :(

Niin ja tietysti myös se jollain tapaa vaikuttaa osaltani tilanteeseen, että olen tainnut tavata Tinjan tasan kerran elämässäni. Sillon joskus 2 vuotta sitten kun oli pallukkumiitti suokissa... Eli mielellään ennen naimisiin menoa istuisin kuitenkin edes kerran pöydän ääreen ja keskustelisin hieman enemmän asioista. Ehkä. :wink:

PS. kirsil, tervetuloa takaisin pallukoihinlollukoihin. Long time no see.

[edit]Öh.. Juuri tarkistin ja onhan kirsil nyt kuitenkin aina sillontällöin tänne jotain kirjoitellutkin, mutta minulta on mennyt kaikki ihan ohi. :oops:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Garota - 11.08.2006, 14:39:52
Voih ja oih. Itse painin ikuisuuskysymysten parissa, eli hajotan päätäni pohtimalla, mitä sitä elämältään haluaa. Parisuhteen vai reissailua? Postilokeron vai vakituisen osoitteen? Pätkäduunin vai työn, josta saa muutakin kuin palkkaa?  
Kaikki muu ratkennee itsestään, paitsi tuo parisuhdekysymys. Sitä tässä olen miettinyt parisen vuotta, enkä vieläkään ole päässyt lopputulokseen. Elämässä olisi kyllä aivan mahtava mies, mutta en en tahdo satuttaa häntä enää uudestaan. Satuttaa lähtemällä siis, ja koska aivan varmasti lähden, tuntuu, että on parempi olla seurustelematta. Toistaiseksi vaikuttaa siis siltä, että reissukissa kulkee yksin. Kuinka kauan, tiedä häntä.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: kirsil - 11.08.2006, 14:53:23
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Mitäketähäh? :D Mikä tämä tälläinen suunnitelma oikein oli? En muista kyllä nyt alkuunkaan.


No muistelin vaan että jotain puhetta on joskus ollut kosinnasta ja naimisiinmenosta... Keskustelu on varmasti käyty todellisena offtopicina, joten en lähde sitä nyt tähän haeskelemaan.

Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
PS. kirsil, tervetuloa takaisin pallukoihinlollukoihin. Long time no see.


Välillä on käyny "keskustelu" sen tasoisena, että ei vanha enää jaksa...uu nou :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Urho_Kekkonen - 14.08.2006, 15:01:44
Lainaus käyttäjältä: "kirsil"
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Mitäketähäh? :D Mikä tämä tälläinen suunnitelma oikein oli? En muista kyllä nyt alkuunkaan.


No muistelin vaan että jotain puhetta on joskus ollut kosinnasta ja naimisiinmenosta...


Ettei olisi ollut kyseessä tämä klassikko (http://www.pallontallaajat.net/pt2/keskustelu/viewtopic.php?t=1216), päärooleissa fishbone, Berlin ja penisrengas. Juttu alkaa lähteä käsistä ensimmäisen sivun lopulla, kun Berlin epäilee fishbonea omaksi sivupersoonakseen.

Mielestäni pallontallaajien kaikkien aikojen hauskin Off-topic.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Illusion - 14.08.2006, 19:33:19
Ei totta vie, luin juuri tuon Urho_Kekkosen linkittämän keskustelun ja olin tipahtaa tuolilta! :lol: Huhhuh, melkein hengästyttää.

Mutta minua jäi kovasti mietityttämään, mikä perhana, Fishbone ja Berlin, teille tuli, kun niitä häitä ei vietettykään? Vetikö jompikumpi oikeasti sen moottorisahan kentällä esiin vai huomasitteko lopulta olevanne yksi ja sama henkilö, mikä saattoi hivenen vaikeuttaa etenemistä kohti hääkellojen kumahtelua? :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: allika - 18.08.2006, 10:01:44
Lainaus käyttäjältä: "Illusion"
Mutta minua jäi kovasti mietityttämään, mikä perhana, Fishbone ja Berlin, teille tuli, kun niitä häitä ei vietettykään?


Kuin myös, vaikutti niin tasapainoiselta tuo teidän suhde tästä nopeasti lukaístuna.. Häät järjestettäisiin Helsinki-Vantaan lähtöaulassa nro 2. Tapahtumaa voisi markkinoida performanssitaiteena ja rahat anoa EU:lta. Ensimmäisten häiden jälkeen voisitte lähteä maailmanympärimatkalle ja avioitua uudelleen jokaisella lentokentällä, jossa on minimissään stoppi vrt. Pamelan ja Kid Rockin menimme-naimisiin-taas Ameriikan Tour 2006. Ehkä joku juorulehti sponssaisi matkan? Seiska, News of the World?  :roll:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: ellina - 18.09.2006, 18:12:44
Nayttaa pahasti silta, etta poikaystavan kanssa on hyvin erilaiset matkasuunnitelmat tulevalla talven reissulle. (Hanen suunnitelmansa ovat liian kalliita minulle talla hetkella) Nailla nakymin nayttaa vaistamattomalta, etta matkustamme erikseen ainakin 3 kuukautta. Olen kylla matkustanut yksin aika paljon, mutta 3 kuukauden ero tuntuu liian pitkalta, vaikka se ei tulisi olemaan pisin erossa vietetty aika. Olimme sentaan viime vuonna 5 kuukautta eri paikoissa. :( Kai tahan kuitenkin jokin ratkaisu loytyy...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: sari_p - 18.09.2006, 19:40:43
Jessus että tunnen itseni vanhaksi :oops: mutta kommentoimpa silti.
Ja olen ilmeisesti aivan väärää kohderyhmää tälle foorumille; kun kimpassa on tullut oltua 20 v :D. J
a silloin kun muut reilasi niin tein töitä ja opiskelin. Hyvin on ehtinyt näin 'vanhemillakin';) päivillä.

Eikö voi ajatella niin, että suhde kehittyy vuosien varrella ja löytyy niitä yhteisiä harrastuksia vähitellen?

Meillä rakennettiin ensin 'perusasiat kuntoon' ja nyt kun alkaa arki pyöriä rutiinilla ollaan alettu yhdessä matkustamaan ei siis travellaamaan tai reilaamaan:D

Kieltämättä minä kait sen laitoin liikkeelle ja edelleen miehellä on enenmän 'liikekitkaa'. Kummasti vaan tulee tehtyä vähintään matkaa vuodessa; yleensä yks lyhempi Euroopassa ja toinen pidempi Aasiassa.
Tärkeintä on tehdä kompromisseja (puolin ja toisin) ja kuunnella myös mitä toinen haluaa niin yleensä asiat onnistuvat.
Jos nyt ei ne hemmetin kivikasat enää kiinnosta niin kyllä sitä voi pitää breikin ja relata välillä ja sen jälkeen jatkaa kivikasojen katselua.
Tai jos toinen nyt vaan haluaa viettää 2 pvää Sporen 'elektroniikka helveteissä' tinkimässä muutamasta egestä ja itse haluaa notkua kahviloissa katselemassa ihmisiä se on se suunnitelma sitten. Reissussakin pitää olla omaa aikaa.
Tai etsiä matkakohteita joissa on jotain mistä molemmat pitää. Meillä esim viinitilakierrokset. Vieläkin haikeudella muistellaan Aussien viinejä joita täältä ei saa :)

Onneksi meillä on suht sama näkemys siitä mitä halutaan tehdä & nähdä. Ja siksi en voisi kuvitella lähteväni minnekkään yksin enää; 4 vuotta eri paikkakunnilla opiskelua riitti.

Menee vähän ohi aiheesta mutta ehkä sitä voisi vielä sen sanoa, että joskus pitää olla _kärsivällisyyttä_ katsoa asioita pidemmällä aikavälillä, enkä tarkoita kuukausia vaan ihan vuosia. Elämä nyt vaan on sellasta, että välillä kulkee paremmin ja toisinaan ihan loistavasti:)
Kaiken näköistä voi suunnitella ja olla edottomasti jotain mieltä mutta aina vaan asiat ei mene niin kuin _itse_ haluaa. Myöhemmin huomaa, että kaikella on tarkoituksensa.

Enää reilu vko ja sitten Pekingiin :D :D
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: cherry3 - 27.12.2006, 23:09:09
Miehen ylipuhuminen meillä kesti muutaman vuoden ja viime kesänä oltiin ensimmäistä kertaa kahdestaan reissussa ja sille tielle sekin jäi! Eli matkakuume nousi eikä se enää laskekaan. Ens kesänä kutsuu Espanja ja kyllä mä vielä saan sen raahattua vaikka mille seikkailulle! :D
Otsikko: Matkailu ja suhde.
Kirjoitti: Kylli - 28.12.2006, 20:37:27
Mielenkiinnolla lueskelin muiden kokemuksia suhteen kestävyydestä reissailun aikana.. Meillä tilanne on sellainen, että muutaman viikon kuluttua on 7 kk ero edessä. Kuulostaa kauhean pitkältä ajalta, mutta loppujen lopuksi tuo aika taitaa hurahtaa molemmissa päissä aika nopeaa.

Toisen puoliskon kanssa olemme sopineet, että suhteen jatkumista palattuani ei pidetä itsestään selvyytenä. Mennään nyt päivä kerrallaan. Vaikka tällä hetkellä tuntuu, että tässä on se elämän rakkaus, tunteet voi olla pitkän eron jälkeen aivan toisenlaiset. Toivottavasti ei. Viimeiset kolme vuotta meillä kyllä on ollutkin sellaista vuoristorataa, että toisaalta en usko, että pikku paussi tätä paloa voi sammuttaa.. Mutta sen näkee sitten loppukesästä :?

Ja se on sovittu, että molemmilla on vapaus olla niin kuin lystää tuon eron aikana. Hyvä vai huono päätös, tiedä häntä.. Lujaa kuitenkin luotan :roll:
Otsikko: ensimmäinen yhteinen reissu
Kirjoitti: Jo'ann - 18.03.2007, 19:13:33
Pohdintoja ennen ensimmäistä yhteistä reissua...

Neljä vuotta ollaan oltu yhdessä ja nyt on viimein matka todella varattu Irlantiin. Itse rakastan matkustamista mutta mieheni ei ole koskaan ollut tukholmaa pidemmällä. Pientä innostusta tuntuu kuitenkin olevan, sillä viimeeksi olin kuukauden reisulla Uudessa Seelannissa, reisulla tuli viestinä pyyntö saada lähteä seuraavalla kerralla mukaan. Ja pitihän se "lupaus" lunastaa heti kun mahdollista.

Sain vapaat kädet matkansuunitteluun, mikä jostain syystä aiheutti kauheesti paineita ja olin melkein perua koko homman. Haluan niin kovasti että rakkaani innostuu matkustamisesta joten kohteen piti olla täydellinen. Noh, mikä on ensikertalaiselle täydellinen matkakohde??? ei sellaista taida olla, mutta lähdin liikkeelle siitä että kohteeseen pääsee Finnairilla, vaikka ei se olisikaan halvin tapamatkustaa. Pää asia, että finsku on "tuttu ja turvallinen" ja näin toivottavasti vähentää matkajännitystä.

Rantalomakohteet oli pois suljettu vaihtoehto heti,tosin Kreikka kiinostikin, mutta koska lomaa Korfulle ei enää saanut päädyimme loppujenlopuksi varmaamaan matkan Irlantiin. Siellä on kuitenkin sitä luontoa aika paljon, mikä on tärkeätä poikaystävälleni, ja sitä paitsi en ole koskaan käynyt siellä.

Uskon että reissu menee ihan hyvin, niin pitkää ollaan kuitenkin oltu yhdessä. Ehkä opimme jäljeen jotain uutta toisistamme =)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Hyttynen - 20.03.2007, 13:43:43
Meillä molemmilla matkailukokemukset vielä melko vähäisiä, yhteisiäkään reissuja ei siis hirveästi takana. Näin etukäteen tilanne vaikuttaa kuitenkin melko hyvältä; viihdymme todella hyvin yhdessä, intressit sopivat yhteen, matkoja suunniteltaessa otamme huomioon myös eroavat mielenkiinnon kohteet. Esim. minusta on ihanaa kun mieheni on mahdollista päästä matkakohteessamme toteuttamaan omaa harrastustaan, kalastusta. Tiedän miten paljon hän nauttii siitä jo täällä Suomessa... sitten kun hän pääsee kokeilemaan sitä uusissa, erilaisen kauniissa paikoissa.

Niin kuin täällä joku jo aiemmin sanoikin, on ihanaa saada jakaa reissussa vastaan tulevat kokemukset rakkaan ihmisen kanssa. Vaikka välillä sitten tulisikin pientä riidan poikasta....  :P
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Illusion - 21.03.2007, 21:11:15
En halua suhdetta keneenkään juuri nyt, tuntuu jo ajatuksena niin hankalalta sopia reissuista, niistä riitelystä puhumattakaan. Olen tilanteeseeni tyytyväinen: saan olla juuri niin itsekäs kuin olen, matkustaa minne vain, milloin vain ja kuinka pitkäksi aikaa tahansa! Matkalta löytyy "poikaystäviä", jos niin tahtoo, voi matkustaa tovin yhdessä, jos mieli tekee, ja erota, kun siltä tuntuu. Ah, miten hyvältä tuntuukaan olla yksin ja näin pirun itsekäs!
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Sale - 22.03.2007, 16:29:15
Tätä kysymystä olen hieman mietiskellyt parin viime vuoden ajan. Olen 26-vuotias ja koko ajan matkuselemassa, mutta kuitenkin haluaisin jonkun rinnalle, jonka kanssa kokea tämä kaikki. Ja viime aikoina en ole ollut kovinkaan innokas lyhyisiin parisuhteisiin, vaan olen ihan vaan pitäny silmät auki, että jos jotain pidempää tulisi vastaan, se kävisi oikein hyvin. Mutta miten saada se onnistumaan, kun en ikinä tiedä missä asun. Matkustelen suhteellisen paljon, mitä en näe ongelmana parisuhteelle. Mutta se seikka, että en ikinä tiedä missä asun seuraavaksi näen suuremapana ongelmana. Eli En todellakaan tiedä missä asun ensi kesänä.

Edellinen parisuhde kosahti välimatkaan. Hän oli intiasta, ja se teki suhteesta täysin mahdottoman, sillä hän ei ollut valmis matkusteluun edestakaisin, intian passin ja bollywood työnsä takia. Nyt olen erittäin tyytyväinen. Nykyinen tytöystäväni on amerikkalainen, ja erittäin innokas matkustelemaan. Ja nyt pystyn olemaan toiveikas. Yhtä äkkiä en näekään matkustelua ongelmana. Olemme puhuneet asiasta paljon ja olemme todenneet, että ei anneta välimatkojen haitata. Ja on niin kiva vain kysyä: lähetäänkö viikonloppuna pariisiin. Ja yleensä vastaus on: okey! on niin kivaa ja helppoa. Ja totta kai me molemmat nautime myös yksin matkustelusta... joten  yksin olo ei haittaa.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Strange Little Girl - 23.03.2007, 00:40:17
Lainaus käyttäjältä: "Sale"
Matkustelen suhteellisen paljon, mitä en näe ongelmana parisuhteelle. Mutta se seikka, että en ikinä tiedä missä asun seuraavaksi näen suuremapana ongelmana. Eli En todellakaan tiedä missä asun ensi kesänä.


No tassahan se ongelman ydin onkin. Kun kaikki haluaa vaan "asettua aloilleen". Olisi ihanaa elaa jonkun sellaisen kanssa, jolle voi sanoa, hei, lahdetaanko talveksi toihin jonnekin lampimaan, tai mennaanko vapaaehtoistyohon Afrikkaan puoleksi vuodeksi? Suurin osa tapaamistani miehista on sita mielta etta no mennaan vaan, mutta ensin taytyy suunnitella ja saastaa ja miettia ja ehka sitten joskus vaikka tammikuussa 2012? Haluaisin asua sellaisia puolen vuoden patkia eri maissa ja mantereilla, ja kovin moni ei ole valmis sellaiseen "juurettomuuteen", mika on saali.....onneksi nailla sivulla on sentaan viela muutama sukulaissielu :) Viimeinen suhde Englannissa kariutui juuri tahan- han halusi ostaa talon ja rakentaa uraansa. Matkustettuaan kaksi vuotta han koki "hoitaneensa" matkustuksen elamastaan, eika ymmartanyt etta minulle se on osa elamaa, ei vain kausi.....
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: psycho - 24.03.2007, 00:37:12
Lainaus käyttäjältä: "Strange Little Girl"
Lainaus käyttäjältä: "Sale"
Matkustelen suhteellisen paljon, mitä en näe ongelmana parisuhteelle. Mutta se seikka, että en ikinä tiedä missä asun seuraavaksi näen suuremapana ongelmana. Eli En todellakaan tiedä missä asun ensi kesänä.


No tassahan se ongelman ydin onkin. Kun kaikki haluaa vaan "asettua aloilleen". Olisi ihanaa elaa jonkun sellaisen kanssa, jolle voi sanoa, hei, lahdetaanko talveksi toihin jonnekin lampimaan, tai mennaanko vapaaehtoistyohon Afrikkaan puoleksi vuodeksi? Suurin osa tapaamistani miehista on sita mielta etta no mennaan vaan, mutta ensin taytyy suunnitella ja saastaa ja miettia ja ehka sitten joskus vaikka tammikuussa 2012? Haluaisin asua sellaisia puolen vuoden patkia eri maissa ja mantereilla, ja kovin moni ei ole valmis sellaiseen "juurettomuuteen", mika on saali.....onneksi nailla sivulla on sentaan viela muutama sukulaissielu :) Viimeinen suhde Englannissa kariutui juuri tahan- han halusi ostaa talon ja rakentaa uraansa. Matkustettuaan kaksi vuotta han koki "hoitaneensa" matkustuksen elamastaan, eika ymmartanyt etta minulle se on osa elamaa, ei vain kausi.....


Minusta taas “juurettomia” ihmisia on paljonkin, mutta ongelma on se, etta ei ole kovinkaan helppoa loytaa parisuhteen molemmille osapuolille mielekasta tekemista/tyota kaupungista X. Taten lopputuloksena on se, etta toinen muuttaa sinne, toinen tanne. Toistaiseksi ainakin kaikki etasuhteet ovat kariutuneet tunteiden haalistumiseen, vaikka osa suhteista ihan toimivia ja onnellisia ovat lahisuhteina olleetkin.

Toiseksi, mita sita halkoja metsaan kantamaan.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Strange Little Girl - 26.03.2007, 03:46:14
Lainaus käyttäjältä: "psycho"
Toiseksi, mita sita halkoja metsaan kantamaan.


 :D  No tasta olen kylla samaa mielta. Mikas sen parempaa kun katsastaa ruskettuneita surffareita Sydneyn monilla rannoilla. Hyva, ettei mennyt liian syvalliseksi tamakaan juttu. Muistin taas, etta miksi sinkkuelama on niin kivaa  :wink:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Mariia - 27.05.2007, 13:21:57
Se hyva puoli ulkomaisessa poikaystavassa on, etta tulee matkusteltua enemman...Molemmilla on halu nahda maailmaa yhdessa ja erikseen, ollaan suuremman osan vuodesta muualla kuin omissa kotimaissa, ainakin toistaiseksi. Parasta on se, etta kaukosuhdekin toimii eli kumpikaan ei ole esteena toisen matkustelulle, jos vaikka toinen lahtee tyoharjoitteluun kauemmaksi.  8)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: zanahoria - 29.05.2007, 21:47:17
Itse olin aina itsekas sinkku ja nykyaankin sitten se itsekas pirttihirmu vaimo :twisted: .
Molemmat kylla tykataan matkustella, mutta miehella on tapana laukoa enemman kommentteja tyyliin etta mitas me tehdaan sitten vanhoina ja joskus taytyy kylla asettua aloilleen. Ja sillon itse raivostun, etta sie lupasit...ja et mie meen sit kylla yksin.. Kun itselle matkustelu on aina ollut elamantapa ja se suuri intohimo, jonka jalkoihin kaikki muu on jaanyt.
Onneksi nama on toistaiseksi osuneet harvoihin heikkoihin hetkiin.. ja maailmalla ollaan ja seuraavaa muuttoa/pidempaa reissua ennen sita suunnitellaan koko ajan.
Tosin nykyisesta asuinpaikasta johtuen(en tykkaa) en ollenkaan piittaa, vaikka suunniteltaisiinkin vahan paremmin etta minne seuraavaksi, niin kauan kuin siihen menee aikaa max 6kk.... On kuitenkin kiva jos on molemmilla hauskaa myos silloin kun tekee sita rahaa pitempaa reissua varten..
Niin kuin aikaisemmin joku mainitsi se, etta molemmat loytaisivat mielekasta tyota samasta kaupungista on aika hankalaa. Tosin itse yritan ajatella, etta eihan tata enaa taydy kestaa kuin 4 kuukautta ja sitten taas tien paalle ja ensi vuoden puolella valitaan paremmin tuo tyoskentelykohde.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Tess - 10.06.2007, 03:18:15
Lukiessani täällä teidän tekstejä siitä, että olette useita kuukausia erossa toisistanne, järkytyn. Se ei vain onnistuisi minulta, ei laisinkaan. Kaipa olen jo niin riippuvainen kollistani, kun parin päivän ero on kyllä ihan tarpeeksi. Kuukausi ehkä menisi vielä (jos minä olisin se joka on reissussa!), mutta pidempään en haluaisi olla yhtämittaisesti eri maissa.

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt reilun vuoden ja tapailuvaiheessa jarruttelinkin suhdetta, koska hänen matkailukiinnostuksensa ei vaikuttanut olevan samaa luokkaa kanssani (plus olin vuoden lapsellisempi, sitoutumiskammoisempi ja itsekkäämpi). Hän on kyllä alusta alkaen ollut matkailusta kiinnostunut ja ennen tapaamista oli mm. ollut työharjoittelussa ulkomailla. Mutta meidän ero vaikutti olevan se, että hän ei halua matkustaa yksin ja matkustelu ja asuminen ulkomailla ei ole hänelle pakkomielle kuten se on minulle, joka haluan matkustaa olin sitten yksin, kaksin taikka porukalla. Ja se, että itse ajattelen ulkomailla olemista elämänmittaisena projektina (ainakin vielä), kun taas poikaystävälläni on jonkinlainen ajatus joskus kotiutua Suomeen ja perustaa tänne perhe.

Ensimmäinen yhteinen matkamme oli maaliskuussa, kun olimme Japanissa 3 viikkoa. Jännitin matkan sujumista hieman etukäteen, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin ja nyt ei enää tulevat reissut huoleta. Seuraava reissu on muutaman viikon päästä ja syksynä toteutamme haaveemme ja muutamme yhdessä ulkomaille. Joten voihan sitä niinkin käydä, että toisen suuri nälkä maailmalle kasvattaa toisen ihmisen pienempää nälkää. Poikaystäväni onkin sanonut, että tarvitsi rinnalleen tälläisen ihmisen, joka saa potkittua sitä perseelle, jotta se uskaltaisi lähteä maailmaa näkemään.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: cariad - 10.06.2007, 09:58:02
Lainaus käyttäjältä: "Mariia"
Se hyva puoli ulkomaisessa poikaystavassa on, etta tulee matkusteltua enemman...Molemmilla on halu nahda maailmaa yhdessa ja erikseen, ollaan suuremman osan vuodesta muualla kuin omissa kotimaissa, ainakin toistaiseksi. Parasta on se, etta kaukosuhdekin toimii eli kumpikaan ei ole esteena toisen matkustelulle, jos vaikka toinen lahtee tyoharjoitteluun kauemmaksi.  8)


Mulla toi ei ole ollut noin helppoa, vaikka poikaystävä onkin britti. Matkusteltua tulee tietysti aika paljon, kun reissataan toistemme luona ja välillä vaihtelun vuoksi muuallakin. Mutta kun matkailu ei ole se ongelma, vaan ulkomailla asuminen.

Itse haluan muuttaa ulkomaille ja vaihtaa maata silloin tällöin, mutta Englantia olen jo nähnyt niin paljon, että se ei enää tunnu ulkomaalta. Mieskin haluaa asua ulkomailla ja olisi valmis vaihtamaan maata useinkin, mutta haluaa samalla luoda uraa. Nyt hän onkin työpaikassa, jossa voisi asua eri maissa aina pari vuotta kerrallaan, mutta koska hommat pitää alottaa pohjalta, hän joutuisi reissussa tekemään töitä, joita ei halua tehdä. Kotimaassaan hän taas voisi saada samasta työpaikasta mielenkiintoisempia töitä, mutta mä en halua jämähtää Englantiin seuraavaksi 5-10 vuodeksi. Mä haluan asua ulkomailla nimenomaan NYT, kun olen saanut kotimaiset opintoni lopultakin päätökseen ja elämässä on hyvä aika siihen. Miehen suunnitelmiin taas tuntuu kuuluvan luoda uraa kotimaassaan seuraavat 5-10 vuotta ja asua sitten ulkomailla loppuelämä.

Kaukosuhdettakaan ei jaksa loputtomiin, joten jonkinlainen ratkaisu tähän tarvitsisi keksiä. Tällä hetkellä mä harkitsen lyhyttä asumista Englannissa, ja mies sen jälkeen niitä tylsiä töitä ulkomailla. Ahdistaa vaan, kun en haluaisi pakottaa häntä tekemään tylsiä töitä, mutta en myöskään halua luopua suunnitelmistani asua eri maissa ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Ja suhteesta ei kumpikaan haluaisi luopua.

Lisäksi mekin ollaan saatu huomata, että samasta kaupungista on vaikea löytää molemmille mieleisiä töitä. Olen nyt pari kuukautta hakenut oman alani töitä mieheni asuinkaupungista, mutta vastauksia tulee todella nihkeästi, enkä ole saanut edes yhtään haastattelua. Kotimaassa mulla olisi hyvä oman alani työpaikka, joten tuntuisi hullulta vaihtaa siitä työttömäksi tai hanttihommiinkaan. Nykyisen työnantajani firmassa olisi töitä myös Köpiksessä, ja se kiinnostaisi mua kovasti, mutta sitten pitäisi taas jatkaa kaukosuhdetta...

Suhteen, ulkomailla asumisen ja molempien urien yhteen sovittaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Ja yhtä mahdotonta on päättää mistä sitten tulisi luopua ja kumman.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: fuego - 10.06.2007, 15:07:01
Cariad, kumpi on tarkeampi, tuo suhde vai se etta asut jossain muualla?

Kokeile jattaa resumesta / cv:sta suomi ja muut turhat kielet pois. Se yleensa auttaa siihen ettei ensimmaisena karsita pois. Toisekseen myos turhat detaljit kuten syntymapaiva, -paikka, kansallisuus tms. Resume toimii paremmin paitsi jos haet PhD tms opintoihin (ja res. / cv ero (http://punk-apple.livejournal.com/229185.html) lyhyesti).
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Nakke - 10.06.2007, 16:14:22
Lainaus käyttäjältä: "fuego"


Kokeile jattaa resumesta / cv:sta suomi ja muut turhat kielet pois.
Toisekseen myos turhat detaljit kuten syntymapaiva, -paikka, kansallisuus tms


No kai siihen CV:hen nyt pitää äidinkieli ja kansallisuus laittaa :shock:
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: cariad - 10.06.2007, 18:56:06
Lainaus käyttäjältä: "fuego"
Cariad, kumpi on tarkeampi, tuo suhde vai se etta asut jossain muualla?

Kokeile jattaa resumesta / cv:sta suomi ja muut turhat kielet pois. Se yleensa auttaa siihen ettei ensimmaisena karsita pois. Toisekseen myos turhat detaljit kuten syntymapaiva, -paikka, kansallisuus tms. Resume toimii paremmin paitsi jos haet PhD tms opintoihin (ja res. / cv ero (http://punk-apple.livejournal.com/229185.html) lyhyesti).


Sepä se: kun tietäisi, kumpi on tärkeämpi! Matkailu ja ulkomailla asuminen on kuitenkin ollut juttu, josta olen haaveillut koko pienen ikäni. Mutta toisaalta en halua luopua tästä suhteestakaan. Tällä hetkellä kai vaan toivon, että jos muutan vähäksi aikaa Englantiin, niin sen jälkeen joko itse innostun jäämään sinne pidemmäksi aikaa tai poikaystäväni innostuu lähtemään maailmalle. Tai että jonkun aikaa yhdessä asuttua voisi taas ajatella vaikka vuoden kaukosuhteilua, jonka jälkeen se poikaystävä ehkä jo olisikin lähdössä maailmalle.

Tämä on vähän OT, mutta olen tosiaan käyttänyt CV:tä, enkä resumea. Toisaalta työilmoituksissa on kuitenkin nimenomaan pyydetty CV:tä, ja painotan CV:ssäni aina kyseisen paikan kannalta olennaisia asioita. Mun tapauksessani myöskään turhia kieliä ei välttämättä ole, koska olen kielitaitoa vaativissa töissä. Haen itse asiassa töitä, joissa tuotetaan tekstejä englanniksi, mikä saattaa olla yksi syy siihen, että en ei-natiivina ole saanut paljonkaan vastauksia. Toinen syy voi olla hakijoiden suuri määrä. Tai sitten hakemuksissani on jotain vikaa. Mutta toivossa on hyvä elää: jos riittävästi väsään hakemuksia, niin ehkä joskus vielä tärppää. :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Nakke - 10.06.2007, 19:54:20
Lainaus käyttäjältä: "cariad"
Mun tapauksessani myöskään turhia kieliä ei välttämättä ole,


Kenenkään tapauksessa ei ole turhia kieliä.
Jopa ruotsi kannattaa laittaa jos sitä osaa.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: fuego - 10.06.2007, 23:04:04
Ei ole turhia kielia, MUTTA jos et saa edes tyohaastattelua monessa kuukaudessa, kannattaa kokeilla ilman.

Heti kun poistin kielet resumestani, aloin saada parempia tyotarjouksia. Network engineer tms. Aina kun on kielet listattuna, saa ainoastaan callcenter-puhelinapinan hommia. Ainakin Irlannissa.

Ehka lisaan osan kielista takaisin jossain vaiheessa mutta en tassa maassa.

Vaikka olisi 3 PhD:ta network tms aiheesta, ainoa mita rekryt nakee on lista kielia, eli siinahan kertovat etta ainoat sopivat hommat mita loytyy on myyda jotain kesaosakkeita suomalaisille minimipalkalla... heti kun poistin kielet niin ei tule enaa huonoja tarjouksia.

Minka ihmeen takia kansallisuus pitaisi olla listattuna? Ymmarran kansallisuuden kriteerina lahinna hallituksen ja turvallisuuden alueelta eli jos tarvii security clearingin tms jota ei saa jos ei ole x maan kansalainen. Mutta muihin toihin, miksi?

Kun johonkin tyopaikkaan tulee satoja hakemuksia, hakemus saa alle 10 sek aikaa harkita kiinnostaako vai eiko kiinnosta. Jos sen 5-10 s aikana kaikki mita nakee on naama, lista siita missa ja milloin on syntynyt ja mita sukuolta ja kansallisuutta ja siviilisaatya on, niin mahdollisuuden on huonot. Riittaa nimi, yhteystiedot, ja sen jalkeen suoraan asiaan : miksi olet paras kyseiseen paikkaan, lista taidoista tms, sen jalkeen tyo- ja opiskelulistat (detaljeineen) ja lopuksi lisaa sertifikaatteja tms. Ne asiat milla ei pitaisi olla MITAAN valia on turha laittaa. Jos resume kiinnostaa paaset haastatteluun. Eli sen tehtava on markkinoida tyohaastatteluun asti -- jos tyonantajalle on oikeasti valia mita kansallisuutta, siviilisaatya, tarkkaa syntymapaivaa edustat, kysyvat kylla haastattelussa. Eli jos on valttamatonta palkata kauris tai vesimies Keravalta.... kansallisuus ja ika on turhia - jos niilla on oikeasti tyon kannalta valia, kysyvat jos tarvitsevat.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Mariia - 11.06.2007, 11:05:49
Lainaus käyttäjältä: "cariad"
Suhteen, ulkomailla asumisen ja molempien urien yhteen sovittaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Ja yhtä mahdotonta on päättää mistä sitten tulisi luopua ja kumman.


Naita asioita miettii oli sitten ulkomainen poikaystava tai ei. Me ollaan viela opiskelijoita molemmat, joten ollaan vapaita menemaan minne vaan toistaiseksi. Me ollaan puhuttu avoimesti naista asioista, mutta aika nayttaa minne paadytaan...

Ainakin meilla tulee varmasti olemaan vaikeuksia loytaa toita kummankin kotimaista jo kielenkin takia...suomi ja sloveeni kun ei mitaan valtakielia eika sielta helpoimmasta paasta. Joten sulla Cariad on ainakin se onnellinen asema, kun osaat maan kielta. Ollaan kylla mietitty englanninkielisia maita, vois olla helpompaa loytaa toita...
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Nakke - 12.06.2007, 17:25:53
Lainaus käyttäjältä: "fuego"

Minka ihmeen takia kansallisuus pitaisi olla listattuna?


Kun ilmoitat kotimaaksesi Suomen, niin sulla on automaattisesti työlupa EU maassa. Sen pitäisi olla tarpeeksi hyvä peruste, koska kaikki eivät välttämättä tiedä missä maanosassa asuu Ville Virtasen nimisiä ihmisiä :?
Korealaisellani tutulla ei ollut työlupaa kun haki Englannista töitä ja menetti yhden työpaikan, kun piti ruveta varailemaan lentoja takaisin Koreaan työlupaa hakemaan eikä aikataulusta ollut tietoa.

En ymmärrä miten osakkeet voisivat millään lailla laskea, jos laittaa resumeen, että osaa puhua sujuvaa suomea, ruotsia, englantia ja japania. Päinvastoin sillä luulisi erottuvan edukseen, vaikka em. kieliä ei työssa tarvittaisikaan.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: fuego - 12.06.2007, 18:23:45
Sen voi erikseen mainita etta ei tarvitse tyolupia ao maahan jos se ei kay selkeasti muuten ilmi. USAssa ja muuaalla kansalaisuutta ei pida olla erikseen - hakemusten lisaksi jos hakijaa oikeasti harkitaan tulee kylla ilmi voitko tyoskennella vai et ja onko SSN vai ei.

Yksi yritys oli nakojaan saanut multa hieman aiemman version resumea jossa sitten oli kielet eli kayttivat sita tanaan haastatellessa. Koska ei ollut onneksi niin etta ne kielet olisivat paaasia ei ole niin iso juttu. Mutta taas muutama muu paikka osaa ehdottaa pelkastaan suomea tukevia alkeisduuneja - ei kiitos. Kun nyt saisin taman paikan mihin tanaan olin niin kaikki hyvin .. duuni on sellainen etta siihen toisin jopa miehen rapakon takaa. Ja olisin ainoa suomea puhuva koko yrityksessa Euroopassa, yeah.
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: cariad - 16.07.2007, 23:43:41
Lainaus käyttäjältä: "fuego"

Kun johonkin tyopaikkaan tulee satoja hakemuksia, hakemus saa alle 10 sek aikaa harkita kiinnostaako vai eiko kiinnosta. Jos sen 5-10 s aikana kaikki mita nakee on naama, lista siita missa ja milloin on syntynyt ja mita sukuolta ja kansallisuutta ja siviilisaatya on, niin mahdollisuuden on huonot. Riittaa nimi, yhteystiedot, ja sen jalkeen suoraan asiaan : miksi olet paras kyseiseen paikkaan, lista taidoista tms, sen jalkeen tyo- ja opiskelulistat (detaljeineen) ja lopuksi lisaa sertifikaatteja tms.


Sain sillä perinteisen kaavan mukaan tehdyllä CV:lläni lopulta kaksi työhaastattelua ja joitakin kiinnostuneita kyselyjä, joten kyllä sekin jossain määrin toimi. Nyt tein silti niin, että järjestin CV:ni uudelleen eri järjestykseen. Aiemmin mulla oli ensimmäisenä lyhyesti nimi, yhteystiedot ja kansalaisuus, mutta nyt siirsin ne aivan CV:ni loppuun. Alkuun lisäsin osion "Experienced in:", jossa hehkutin, mistä kaikesta mulla omalta alaltani on kokemusta. Sen jälkeen listasin ATK-taitoni, työkokemukseni, koulutukseni ja kielitaitoni, tuossa järjestyksessä. Ja hokkus pokkus, heti tuntui työnantajien kiinnostus kasvavan.  Siinä vaiheessa kun huomaavat, että olenkin ei-natiivi suomalainen joka asuu Suomessa, ovat jo lukeneet koko CV:ni läpi ja ehkä kiinnostuneet kokemuksestani. :) Aiemmin taisi CV:ni lentää mappi Ö:hön heti kun huomasivat, että olen Suomesta ja äidinkieleni on suomi eikä englanti.

Eli olen samaa mieltä siitä, että CV:n alun täytyy heti kiinnostaa tai CV ei tule luetuksi ollenkaan (toisin kuin ehkä aiemmissa paikoissa, joita olen Suomesta hakenut). Kansalaisuutta ja kielitaitoa en silti jättäisi pois, mutta mulle ei olekaan tyrkytetty suomen kieleen liittyviä töitä CV:ni perusteella.

Helppoa ei työnhaku Lontoosta ole ollut (varsinkaan näin Suomesta käsin), mutta ehkä se tästä. Ainakin Lontoossa on omalla alallani paljon mielenkiintoisia paikkoja vapaana, toisin kuin Suomessa. Tietysti hakijoitakin on sitten reilusti enemmän, ja mulla lisähankaluutta tuottaa se, että haen töihin, joissa luodaan englanninkielisiä tekstejä. Kun muut hakijat ovat natiiveja kielen ammattilaisia, niin meillä ei-natiiveilla kielen ammattilaisilla on vähän enemmän todistettavaa. Mutta haastatteluihin pääsy sentään lämmittää mieltä ja antaa toivoa. Ehkä löydän sieltä vielä jonkun paikan - pitäkää peukkuja! :)
Otsikko: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: yocohoto - 18.07.2007, 10:19:03
Meilla tuo puolisko ei ollut alussa innoissaan matkustamisesta. Olen pikkuhiljaa saanut hanet kaantamaan paansa, joten meilla asia ratkesi nain :D lahinna juttelin niista paikoista missa itse olen ollut, nayttelin kuvia ja selitin kokoajan missa haluaisin kayda ja miksi. Ehka suurimman muutoksen aiheutti se, kun muutimme tanne Edinburghiin. Poikaystavani siis muutti minun mukanani, ja uskon etta se aika paljon vaikutti hanen matkustushaluihinsa. Kun han on nyt huomannut etta ulkomailla voi olla kiinnostavaa ja kasvattavaakin, hantakin on alkanut kiinnostaa matkustaminen.
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: vesaila - 17.04.2008, 14:11:26
Mun mies ei tykkää omatoimimatkailusta. Hänen mielestä se on turhaa säätöä. Hän haluaa mennä kentälle, lentää kohteeseen, pysyä siellä rauhassa, lentää kotiin. Hän ei koe lomailevansa jos kohteeseen mennään monella eri lennolla, ja sitten sielä kohteessa ei edes olla, vaan parin päivän välein vaihdellaan majapaikkaa. Ei kuulemma yhtään saa rauhoittua.

Mä ymmärrän ton näkökulman oikein, oikein hyvin. Ja kiva että sanoo suoraan eikä keksi tekosyitä. Niinpä me ollaan ratkaistu asia niin, että kerran vuodessa mennään yhdessä hänen matkalleen, eli suora, lyhyehkö lento, ollaan kohteessa viikko, ja suora lento kotiin. Voilaa, mies on tyytyväinen.

Lisäksi mä teen kerran vuodessa oman pienen omatoimimatkani. Joko yksin tai jonkun kaverin kanssa. Voilaa, vaimo on tyytyväinen.

kumpikin on tyytyväisiä, eikä rootija matkustelusta ole tarvinnut käydä  :)
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: lennukerttuli - 17.04.2008, 14:31:10
Suhde kestää ainakin meillä. Tykkää tuo toinen osapuoli kait matkustelusta mutta on harrastanut niin vähän vielä, ei oo varmaan päässyt vielä makuun. Meillä on kyllä muutenkin että mies ei tykkää käydä missään kun taas mä olisin jatkuvasti menossa. Siis ihan Suomessakin oltaessa. Mä saan mennä niin paljon kun mua kiinnostaa ja mä puolestani annan hälle sen että saa olla kotona kun tykkää. Kumpikaan ei rajoita toista.
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: T-musu - 17.04.2008, 20:38:38
Molemmat tykkää, onneksi. Mulla vaan ei samalla tavalla mahdollisuuksia reissata. Ainakaan vielä. Kyllähän tuo nytkin oli 3,5kk reissussa pitkin poikin talven ajan, mä poikkesin vaan joulun ajan morjenstamassa. Nyt sitten kimpassa Losiin ja sitten taas tulee arki vastaan.. Katotaan mitä keksitään. Mut tarkoitus ois jotain pikkuiskuja tehä sinne tänne. Ennen kun voi lähteä kunnolla. :)
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: annipurna - 19.04.2008, 15:45:20
mulla menee niin pain, etta suhteet toimii taysin reissussa, kun molemmat saa menna ja tulla oman paan mukaan ja valilla mennaan yhdessa...mutta sitten kun arki tulee vastaan niin ei se toimikaan. maybe someday..:)
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Luchsin - 19.04.2008, 22:57:28
Mun mies ei tykkää omatoimimatkailusta. Hänen mielestä se on turhaa säätöä. Hän haluaa mennä kentälle, lentää kohteeseen, pysyä siellä rauhassa, lentää kotiin. Hän ei koe lomailevansa jos kohteeseen mennään monella eri lennolla, ja sitten sielä kohteessa ei edes olla, vaan parin päivän välein vaihdellaan majapaikkaa. Ei kuulemma yhtään saa rauhoittua.

Kuulostaa todella tutulta... valitettavasti. Vaikka en sitten tiedä, olisko sitä sen onnellisempi, jos vastapuolisko olis yhtä innoissaan omatoimimatkailusta. Ehkä erilaisuus tässäkin asiassa kaunistaa.
Teidän ratkaisu tilanteeseen vaikuttaa yksinkertaisuudessaan todella toimivalta :). Ehkä tästä(kään) ei kannata tehdä elämän suurinta murheenkryyniä  ;D
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Tinja - 22.04.2008, 12:27:21
Olen ehka aiemmin tassa ketjussa valittanut sita kun kukaan poikaystavistani ei ole paassyt suunnittelua pidemmalle matkalle. Nykyisen kanssa testattiin suhdetta jo parin viikon yhdessaolon jalkeen kahdella matkalla ja han tuntuu kovasti innostuneelta matkustamaan. Se kylla jattaa kaikki kaytannonasiat mun hoidettavaksi. Ehka parempi silla herran Euroopan tietamys on huvittavan heikkoa, mutta annetaan anteeksi kun ensimmaista kertaa taalla on...
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: unkkatkumiankka - 22.04.2008, 18:27:22
Mulla on sikäli onnellinen tilanne, että myös parempi puoliskoni tykkää kovasti matkustamisesta ja yhdessä ollaankin käyty jo Eestissä ja Ruotsissa. Pidempiin matkoihin ei valitettavasti vielä ole ollut oikein varaa, koska molemmilla on opiskeluja jäljellä ja töitä pitäisi tehdä.  :-\  Mutta tulevaisuudessa tullaan varmasti matkustelemaan paljon yhdessä, eikä vain Euroopassa!
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Beatta - 24.04.2008, 17:42:05
Pakko hieman mainostaa uutta kirjaa, jossa avopari kirjoittaa rtw-matkastaan. Kirjan sisällysluottelosta löytyy "matkailun bees & honey-palsta".

http://www.elamysseikkailu.fi/Etusivu.html (http://www.elamysseikkailu.fi/Etusivu.html)
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: lennukerttuli - 24.04.2008, 19:16:53
http://www.elamysseikkailu.fi/Etusivu.html (http://www.elamysseikkailu.fi/Etusivu.html)

Mainostin minäki tuota kirjaa tuolla kirjallisuutta osiossa ja oikein hyvältä tuntuu ainakin, en kyllä paljoa vielä oo lukenut.
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: miledra - 29.04.2008, 13:59:24
Mies pitää onneksi matkustelusta yhtä paljon kuin minäkin. Siitä kertoo jo se, että tavattiin Kiinassa hänen ollessa opiskelemassa, itse olin työharjoittelussa. Reissattiin yhdessä Aasiassa jonkin verran, tosin mies oli ensin todella kovasti yhdessä reissaamista vastaan (tykkää reissata yksin, kuulemma edes parhaan kaverin kanssa matkustelu ei onnistunut). Muutaman viikon reppureissu kommelluksineen ja seikkailuineen kuitenkin todisti, että meidän reissuasenteet sopii oikein hyvin yhteen.

OT. Nyt vain odottelen että se miehenrenttu palaisi takaisin Eurooppaan, että olisi vähän lyhyempi matka toisen luokse. Ja sitten voisi alkaa suunnitella että kuka muuttaa ja mihin, että päästäisiin vielä samaan maahan. Noh, onpahan hyvä syy lähteä taas muutaman viikon kuluttua Kiinaan poikkeen :)
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Laurau - 06.05.2008, 13:44:56
Mulla on sikäli onnellinen tilanne, että myös parempi puoliskoni tykkää kovasti matkustamisesta ja yhdessä ollaankin käyty jo Eestissä ja Ruotsissa. Pidempiin matkoihin ei valitettavasti vielä ole ollut oikein varaa, koska molemmilla on opiskeluja jäljellä ja töitä pitäisi tehdä.  :-\  Mutta tulevaisuudessa tullaan varmasti matkustelemaan paljon yhdessä, eikä vain Euroopassa!

minä opiskelen ja mies tekee kuusipäiväistä viikkoa töitä, jotta pärjättäisiin edes kohtuullisesti. itse teen myös iltoja ja viikonloppuja töitä.
silti, meidän reilun kahden vuoden seurustelun aikana ollaan käyty risteilyille (eli ruotsissa ja virossa joita en edes luokittele varsinaisiksi ulkomaanmatkoiksi), turkissa, italiassa, ranskassa, belgiassa, hollannissa, saksassa, tanskassa......parin kk:n päästä edessä kaksi viikkoa kiertelyä thaimaassa ja syksyllä taas hollantiin.

eli selittelyn makua, sanon minä ;)
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Thym - 08.05.2008, 19:33:12
Mies menee, minä menen. Asutaan eri puolilla Suomea, mutta pidetään maililla ja tekstareilla yhteyttä päivittäin. Miehellä on enemmän aikaa ja rahaa reissata kuin minulla. Yhdessä ollaan käyty vasta vaeltamassa Suomessa, joten tuo jonkun mainitsema 10 päivää yhdessä Lapissa onnistuu ja suhde toimii -homma on testattu.

Meillä homma toimii, tulevaisuudessa on tarkoitus lähteä yhdessä maailmalle, nyt tehdään yhdessä pienempiä reissuja lähimaihin ja Suomen metsiin ja lisäksi molemmat menee niin kuin tykkää. Hyvin toimii, mutta niin meillä toimii kaikki muukin.

OT: Tuli testattua eksänkin kanssa tuo Lapin miehen sanonta siitä Lapin erämaasta, mutta meidän suhde ei sitten loppujen lopuksi kestänyt, oltiin liian erilaisia, vaikka metsässä yhdessä viihdyttiinkin.
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: peksi- - 08.05.2008, 20:56:17
Ei toimi. :|
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: alice in wonderland - 27.05.2008, 00:33:26
Mulla ainakin on ollut tuuria, molemmat tykkäävät reissata. Tai itseasiassa poikaystävä on tainnut tartuttaa matkakärpäsen pureman minuun  8) Itse saavuin muutama päivä sitten lähes kolmen kuukauden Pietarin-reissulta, jonne opinnot ajoivat. Nyt vietetään poikaystävän kanssa viikko tiukasti yhdessä, kunnes lähtee ensin kuukaudeksi Etelä-Eurooppaan ja sieltä Saksaan töihin. Ja vaikka ikävä tietenkin tulee, niin saa hyvän (teko?) syyn matkustaa  ;) mutta tähän saakka on reissut kestetty, ja aiotaan kestää jatkossakin. Tulevaisuudessa kumpikin tullee lähtemään tahoilleen vaihtoon, yritetään sitten vaan sovitella paikat jotakuinkin fiksusti, ettei tule liian kalliiksi vierailut toisen luona  ::)
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Oskari-orava - 14.11.2010, 15:30:22
Saankohan piiskaa kun nostan näin vanhan topicin.

Itse olen ollut parisuhteessa nyt puolisen vuotta toisesta maasta olevan tytön kanssa, joten emme ole nähneet toisiamme kovin usein. Olemme tehneet kuitenkin esim. viikon reissun Tallinaan yhdessä ja jopa telttailleet muutaman päivän yhdessä luonnon keskellä. Kaikki on mennyt todella hyvin...

Jo muutama kuukausi sitten päätimme molemmat irtisanoutua duuneistamme ja lähteä vuoden alusta yhdessä pidemmälle matkalle, koska molemmat olimme sellaisesta haaveilleet. Tähän asti olen aina reissannut enimmäkseen yksin ja olen nauttinut siitä suunnattomasti. Nyt siis hieman pelottaa, kuinka tyttöystävän kanssa reissaaminen tulee onnistumaan noin pitkällä matkalla. Kuinka osaan suhtautua siihen, että en olekaan vapaa tekemään mitä haluan vaan olen koko ajan sidoksissa johonkin toiseen ihmiseen. Rakastan häntä, mutta varmasti se tulee olemaan myös jonkinlainen koettelemus.

Tunnen erään pariskunnan joka lähti puoleksi vuodeksi reissuun ja palasivat sieltä entistä enemmän rakastuneina ja menivät sitten naimisiin. Mutta he olivatkin tunteneet toisensa jo monen monta vuotta ennen sitä.

Kai tässä on periaatteessa kaksi skenaariota: homma joko toimii tai sitten ei toimi. Ja turhaan kai sitä etukäteen jännitän. Kai käyn tällä hetkellä vain läpi jotain sitoutumiskriisiä, koska olen niin pitkään tottunut olemaan omillani.

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Olisi kiva kuulla =)
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: wysig - 14.11.2010, 16:52:20
Saankohan piiskaa kun nostan näin vanhan topicin.
+++++
Kai tässä on periaatteessa kaksi skenaariota: homma joko toimii tai sitten ei toimi. Ja turhaan kai sitä etukäteen jännitän. Kai käyn tällä hetkellä vain läpi jotain sitoutumiskriisiä, koska olen niin pitkään tottunut olemaan omillani.

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Olisi kiva kuulla =)
Mielenkiitoista olisi kuulla noilta vanhoilta kirjoittajilta onko homma toiminut edelleen. Joku fiksu voisi tehdä jonkin kyselynkin varmaan.

Jossain vaiheessa kaukosuhdetta on tehtävä päätös yhteisen katon löytämisestä, joko toisen kotimaasta tai kolmannesta maasta. Se on monesti toimiva vaihtoehto myös antaen suhteelle ainakin neutraalin maaperän kasvaa.

Ja jos teidän reissun jälkeen tiet erkanevat, voit ainakin todeta, että tuli tarkistettua tämäkin suhde, ettet pohdi sitä 10v päästä estäen uusia suhteita toimimasta.
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Oskari-orava - 14.11.2010, 17:35:04
...
Ja jos teidän reissun jälkeen tiet erkanevat, voit ainakin todeta, että tuli tarkistettua tämäkin suhde, ettet pohdi sitä 10v päästä estäen uusia suhteita toimimasta.

Tätä yritän itselleni juuri takoa päähän! Mutta kiitos muistutuksesta. Mulle on kehittynyt on tosi paha tapa huolehtia liikaa tulevaisuudesta. Siksi haluaisinkin oppia elämään enemmän hetkessä. Kai se on luonnollista, mutta niin kovin rasittavaa, olla peloissaan tulevaisuudesta, tuntemattomasta. Nyt varsinkin elämäntilanteen ollessa sellainen, että tuntematonta kohti ollaan matkustamassa.
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: alan_mies - 14.11.2010, 21:05:09
Saankohan piiskaa kun nostan näin vanhan topicin.

Et... jos sitä haluaisit pitäisi avata oma ketju.  ;D ;D ;D

Mutta ihan oikeesti sinulla on hyvä hanke; lähde, kun siihen on mahdollisuus. Eipä ole olemassa parempaa keinoa suhteen toimivuuden selvittämiseksi. Ja joka tapauksessa matkustaminen kannattaa aina.

Edit:
Mielenkiitoista olisi kuulla noilta vanhoilta kirjoittajilta onko homma toiminut edelleen. Joku fiksu voisi tehdä jonkin kyselynkin varmaan.

Enpä ollut kirjoitellut tähän ketjuun... olisikin ollut tylsä kirjoitus. Homma toimii, missä matkailu auttaa ratkaisevasti. Joskus harvoin on kyllä kiva käydä yksinkin reissussa, jos malttaa.
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Matkaajanainen - 15.11.2010, 18:07:04
Jossain vaiheessa kaukosuhdetta on tehtävä päätös yhteisen katon löytämisestä, joko toisen kotimaasta tai kolmannesta maasta.

Miksi jossain vaiheessa on muutettava yhteen?
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Lianna - 15.11.2010, 21:03:49
Jossain vaiheessa kaukosuhdetta on tehtävä päätös yhteisen katon löytämisestä, joko toisen kotimaasta tai kolmannesta maasta.

Miksi jossain vaiheessa on muutettava yhteen?

Miksi jossain vaiheessa on muutettava yhteen?

 :D :D :D

Kaukosuhde eri maiden välillä voi toki olla hankalaa, mutta yhteen muuttaminen ei ole pakollista. Yst.terv.nimim."Yhdeksän vuotta seurustellut eikä pienintäkään aikomusta muuttaa yhteen".  ;D Asutaan tosin kotimaassa molemmat.

Siitä matkasta: komppaan alan_miestä: eipä ole parempaa tapaa testata, onko teistä yhteen! Kun molemmat ovat vähän väsyneitä ja turhautuneita, paljastuvat huonoimmat puolet ja sittenpähän näkee, kestääkö niitä. Parhaimmista hetkistä näkee, osataanko niitä jakaa yhdessä toisen kanssa. Voi testata, onko vaikeissa paikoissa tukeminen molemminpuolista vai onko toinen koko ajan pelkkä riippakivi. Onnea Oskarille!
Otsikko: Vs: Matkailu ja Suhde.
Kirjoitti: Oskari-orava - 16.11.2010, 01:47:46
Miksi jossain vaiheessa on muutettava yhteen?

Tätä vaihtoehtoa en ollutkaan ottanut ollenkaan huomioon! :)

Vaikka ei yhteen muuttaisikaan niin kyllä haluan ainakin viettää suurimman osan ajastani hänen kanssaan. Ja kohtahan sitä tosiaan vietetäänkin sitten oikein urakalla!

Siitä matkasta: komppaan alan_miestä: eipä ole parempaa tapaa testata, onko teistä yhteen! Kun molemmat ovat vähän väsyneitä ja turhautuneita, paljastuvat huonoimmat puolet ja sittenpähän näkee, kestääkö niitä. Parhaimmista hetkistä näkee, osataanko niitä jakaa yhdessä toisen kanssa. Voi testata, onko vaikeissa paikoissa tukeminen molemminpuolista vai onko toinen koko ajan pelkkä riippakivi. Onnea Oskarille!

Näinhän se varmasti menee. Ainoa asia mikä on tietysti askarruttanut, että pitikö näin aikaisessa vaiheessa suhdetta lähteä noin pitkään reissuun, kun ei vielä toista kovin hyvin voi tuntea. Mutta toisaalta, ehkä näin on kaikista paras. Rohkeuttahan tässä vaaditaan, mutta sitä tuntuu nyt olevan siunaantunut jostakin. Kiitos näistä rohkaisevista sanoista!
Otsikko: Kestääkö suhde reissaamista?
Kirjoitti: Krisya - 30.03.2012, 16:15:38
Jos suhteessa toinen reissaa ja toinen ei ni kestääkö suhde sen? Esim jos toinen on puol vuotta reissunpäällä ja toinen möllöttää kotona...
Minkälaisia kokemuksia teillä on tällaisista jutuista?

Viesti siirretty ketjuun. Heloriina/mode
Otsikko: Vs: Kestääkö suhde reissaamista?
Kirjoitti: altteri - 30.03.2012, 16:36:22
Jos suhteessa toinen reissaa ja toinen ei ni kestääkö suhde sen? Esim jos toinen on puol vuotta reissunpäällä ja toinen möllöttää kotona...
Minkälaisia kokemuksia teillä on tällaisista jutuista?

Helvetistihän jengiä on duunissa niin, että saatetaan olla toi puolet vuodesta poissa himasta, esim. sotilaat, skönärit jne... Kestääkö nämä suhteet? Se on vähän niin ku Dr Pepper Uu Es Ei, toiset kestää toiset ei. Mutta eipä nekään liitot, joissa molemmat kuhniin koko ajan saman katon alla, näytä olevan aina niin auvoisia.
Otsikko: Vs: Kestääkö suhde reissaamista?
Kirjoitti: Itärajan Ilpo - 30.03.2012, 17:12:32
Jos suhteessa toinen reissaa ja toinen ei ni kestääkö suhde sen? Esim jos toinen on puol vuotta reissunpäällä ja toinen möllöttää kotona...
Minkälaisia kokemuksia teillä on tällaisista jutuista?

Helvetistihän jengiä on duunissa niin, että saatetaan olla toi puolet vuodesta poissa himasta, esim. sotilaat, skönärit jne... Kestääkö nämä suhteet? Se on vähän niin ku Dr Pepper Uu Es Ei, toiset kestää toiset ei. Mutta eipä nekään liitot, joissa molemmat kuhniin koko ajan saman katon alla, näytä olevan aina niin auvoisia.

Meikäläinen on joka toinen viikko pois kotoa, kun olen merillä töissä.
Silti ei meinaa liitto meikäläisen pitempiä reissuhaaveita kestää.  ::)