Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - kookaburra

Sivuja: [1] 2
1
Matkapäiväkirjat / Elämyksiä Emiraateissa (SK)
« : 27.01.2016, 23:28:52 »
En oikein osaa perustella miksi olen vuosikaudet halunnut juuri Dubaihin, mutta löysin sen ainakin vuoden 2009 matkatoivelistaltani, ja ajatus on ollut olemassa varmaan jo aiemmin. Ehkä siksi, että ajattelen Arabiemiraattien tarjoavan Jotain Ihan Muuta, mitä olen aiemmin nähnyt.  Ja juuri kun olin ajatellut palkita itseni valmistumisen johdosta reissulla, tupsahtivat Norwegianin uuden reitin tarjouslennot. Ostin ne samantien, pakaasi oli suolainen 20e/suunta, mutta kokonaishinnaksi kahdelle hengelle tuli silti vain 440e. Edullisempi kuin normaali Finnairin yhden hengen lento siis! Matkaseurana on minimatkaaja 3v., joka tietää että reissaaminen on kivaa ja on aina valmis lähtemään mukaan ihan mihin vaan.

Ennen matkaa kirosin paikallista hintatasoa ja vaihdoin majoitusvarauksia paikasta toiseen useasti. Lopulliseksi paikaksi valikoitui armoitetun pallontallaajakaverini Hanin vinkistä Sharjahin emiraatti ja sieltä penkomisen ja muutamien sähköpostien jälkeen hotelli Al Seef. Emiraatti vaihtui, koska hintataso oli Dubaita todella paljon maltillisempi, hotelli tarjosi kaupunkiin kolmesti viikossa ilmaisen shuttlen ja aloin kiinnostua myös naapuriemiraattien elämästä. Sharjah on Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien kolmanneksi suurin kaupunki ja siellä on noin 900 000 asukasta. Se on Dubaita vanhoillisempi: alkoholilisenssiä ei ole mahdollista saada, eli kyseessä on ns. kuiva emiraatti. Lisäksi pukeutumiseen suhtaudutaan nuivemmin: olkapäät, vatsa ja polvet on syytä olla peitettynä julkisilla paikoilla liikkuessaan. Wikitravel ohjeistaa lisäksi ” Women are usually stared at, in certain parts of the city so bring a male relative or friend, to be safe.” Öh.  Kyseisiä alueita ei eritelty tarkemmin, ja päätin lopulta olla stressaamatta liikaa ja käyttää maalaisjärkeä.

Mutta tosiaan, sitten matkaan! Olen kirjoittanut matkapäiväkirjaa joko päivittäin tai viimeistään seuraavan päivän iltana.
 
Noni, täällä ollaan. En toistaiseksi ole katunut majoittumista Al Seefissa - ranta on käytännössä tien toisella puolen ja hotellin suhteen kaikki enemmän kuin ok. Siisti huone, hyvä aamiainen ja väki erittäinkin palvelualtista.

Lento lähti noin tunnin myöhässä iltaseitsemän maissa, ja mua hieman kauhistutti mitä tuleman pitää. No, minimatkaaja on aika konkari, kuudennen tunnin kohdalla se puuskahti kerran "tämä kestää nyt aika kauan", mutta ei muuten kitissyt sanallakaan. Viereisen penkkirivin nuori nainen mulkoili miniä ja muita lähistön ipanoita lennon lähtiessä ja pyöritteli silmiään jos nauroimme liian kovaan ääneen, pardon. Meinasin toivottaa ystävällisesti reipasta ripulia loman ajaksi,  mutta sain hillittyä itseni ja loistolennon päätteeksi naama olikin jo paljon suopeampi. Hah!
Sharjah on vanhoillisesta maineestaan huolimatta ulospäin yhtä hyperarkkitehtoorinen kuin naapurinsa. Olin lukenut etupäässä Dubaista, en Sharjahista, ja vihreillä, violeteilla ja vaihtuvilla väreillä koristellut pilvenpiirtäjät tulivat yllärinä. Tykkään todella niistä, lämmön korvaa joku mystinen ylväys kun ne kohoavat ainakin omien niskojeni ulottumattomiin joka puolella. Vastapainona maisemassa on tuhannen ja yhden yön moskeijoita.

Viime yön unet jäivät kolmeen tuntiin, ja tänään otimme rennosti. Ekan taksin tarjoaja kentällä ehdotti hinnaksi 380 dirhamia mikä lienee yli sata euroa. Mittari raksutti lady driverin kuljettamana hinnaksi 80, matka kentältä Sharjahiin vei yöaikaan ehkä 20-25 min. Kentällä ohjattiin mini-ihmisen kanssa omaan, huomattavasti lyhyempään jonoon. Tarjolla oli myös niqab lane. Bensan litrahinta on noin 0,40€.
Hotellin aamupala jatkuu ihanan armollisesti aina 10:30 (tosin Suomen aikaa 8:30) saakka, mutta unet tosiaan jäivät vähiin. Minimatkaaja sanoi päivän aikana ehkä toistakymmentä kertaa, että on kiva olla reissussa. Onneksi, muuten asiat saattaisivat olla aika paljon vaikeampia  . Menimme päivällä kurkkaamaan viereisen hotellin maksullisen rannan. Lämpöä on n. +26 ja vedessä hieman vähemmän. Ehdottoman miellyttävää silti! Hotellista vakuutettiin että viereiselle yleiselle rannalle voi mennä uikkareissa, mutta tarkkailen tilannetta ensin hetken. Olen kyllä peittänyt itseni ihan kuuliaisesti (pitkät housut, olkapäät) ulkona liikkuessa, eikä meihin ole kiinnitetty juuri lainkaan huomiota siltä osin. Piipahdimme illalla taksilla (n. 5€ suunta) Sharjahin keskustan City Centerissä. Ei valtava, mutta riittävän iso eksymiseen. En näe pointtia haahuilla ostoskeskuksessa ilman shoppailutarkoitusta, mutta halusimme ruokakauppaan. Ostin saudifetaa, mikä oli törkeän suolaista ja hyvää. Liikenne ahdistaa täällä kyllä, nopeuksissa ei välillä ole mitään järkeä. Mutta kaikki muu toistaiseksi hyvin. Huomenna siis yleinen ranta ja hotellin shuttle bus Dubaihin.

Mä oon tähän mennessä ollut todella tyytyväinen. Erityinen lisämauste on ollut majoitus Sharjahin emiraatissa. Tämä on pilvenpiirtäjäsiluetista huolimatta paikallisempi ja rauhallisempi. Pyöriminen Dubain Deirassa sai minut todella kiittämään itseäni että vaihdoin majoituksen sieltä pois! Vilinä täytti kaikki aistit, osa taisi mennä tukkoonkin...Olen sen verran monta kertaa saanut aistiyliherkkyystesteistä tappipisteet, että kai jo pitäisi ymmärtää pysyä pois paikoista missä on noin seitsemän ihmistä neliömetrillä.

Eilen siis hyppäsimme kuitenkin hotellin shuttleen kolmelta. Se oli jonkinlainen uusi tila-auto. Kaikki paikat tulivat täyteen, mutta minimatkaaja sai oman kolon vierestäni. Olin aika ärsyyntynyt kun kuski erikseen kehotti että turvavyöt voi jättää kiinnittämättä. Äly älä jätä, täällä on käsittääkseni about maailman korkeimmat liikenneonnettomuusluvut. Pysyin kuitenkin hiljaa, mutta kiinnitin vyön. Matka Dubaihin vei noin 40min ja pilvenpiirtäjiä vilisi siellä täällä. Turvaväli on täysin tuntematon käsite, vauhtia saattaa olla lähemmäs sata ja edellä ajavan takalasiin on oikeasti vain se muutama metri. Mitään ei voi kuitenkaan tehdä toisin - ilmiö ruokkii itseään koska jos väli olisi yhtään suurempi, siihen tunkisi taatusti joku.
 
Pääsimme ehjinä perille ja kuljettaja ajoi kieltämättä sujuvasti. Jonkinlaista käänteistä tetristä: palikat (autot) väistelevät toisiaan... Yksi moottoriteistä oli kymmenkaistainen. Täysin järjetöntä, mutta esteettisessä mielessä hämmentävän näyttävää ylhäältä rampilta katsottuna. Se on kyllä myönnettävä että täkäläiset autot eivät ole haisuleita. Ne ovat uusia ja ilmeisen tehokkaita kaikin puolin.

Deirassa matka vei Baniyas-aukion liepeiltä kävellen kohti Dubainlahtea. Pysähdyimme syömään jonkinlaiseen fuusiokeittiöön josta löytyi herkullista falafelia ja tuorepuristettuja mehuja. Kustannus taisi olla n.25€. Minimatkaaja hyrisi kilpaa löytämänsä kulkukissan kanssa, kun mehun päälle oli plumpsautettu iso jäätelöpallo. Laskevan auringon säteet heijastelivat takanamme Rolex-tekstein kiillotetuista avaruusajan taloista, ja edessä Dubainlahdella ajelivat perinteiset tiikkipuiset abra-avoveneet. Olin vaikuttunut tunnelmasta! Sharjahissa suuri enemmistö naisista on hunnutettuja ja monet miehet upeissa dishdasha-kaavuissa, mutta heitä näkee paljon myös Dubain puolella. Miehet pukeutuvat muutoin yleensä suoriin housuihin ja kauluspaitaan. Farkkuja ei hirveästi näe.

Olemme itse kulkeneet jonkin verran yhtenä kappaleena eli mini pääsee selkään kantoreppuun siinä vaiheessa kun sen jalat väsyvät. Iloinen mötikkä on tällä hetkellä n. 17 kg, joten ihan hyvä pitää iltapäivät rantaelämään varattuna ja siirtyä marssille vasta kun aurinko alkaa laskea. Reppukaksikkomme herättää kyllä huomiota varsinkin täällä Sharjahissa, mutta suhtautuminen on ollut sataprosenttisen lämmin. Ihmiset tönivät toisiaan, että katso mikä tuolla menee, ja vilkutuksia satelee. Varsinkin Dubain puolella kysyin lukuisia kertoja neuvoja oikeasta reitistä, ja apu oli valtavan ystävällistä. Pelätä ei tosiaan tarvitse - miehet liikkuvat isoissakin joukoissa, mutta kun ne hymyilevät iloisesti ja moikkailevat niin ei ole tullut mieleen että heillä olisi pahat mielessä.

Deirassa tuli kohdalle abra-pysäkki. Kyseessä on muutaman kymmenen hengen puinen avovene, eikun kyytiin vaan. Lahden ylitys kustantaa vain dirhamin, alle 30 senttiä. Tupsahdimme suoraan Bur Dubain alueen basaariin, mikä ei kyllä ollut tarkoitus. Krääsää ja rihkamaa tulvi joka puolelta ja yritimme juosta alueen läpi. Dubai-museolle oli lyhyt kävelymatka. Se oli pienehkö ja yllättävän kotikutoinen, joskin ihan kiinnostava. Alakerran beduiini-info oli ehkä kiinnostavinta, joskaan matkaseurani ei ollut halukas perehtymään teksteihin, heh. Aikaa oli kulunut jo yllättävän paljon, ja lähdimme etsimään metroasemaa.

Metrolipun pitäisi kai kustantaa noin 2 dirhamia, mutta onnistuin maksamaan kahdesta vyöhykkeestä 8 dirhamia. Metro on uusi ja täysin automatisoitu. Menimme naisvaunuun, jossa oli mies-ja purkkakiellot. Metrokartta on selkeä. Väsyneihin jalkoihin auttaa parhaiten vahva tee ja valtava donitsi, ja sellaiset tulivatkin eteen kuin tilauksesta. Saattaa tosin olla että tarjonta synnytti kysynnän... Ihmettelimme hetken Baniyas-aukion vilinää ennen paluuta shuttlen noukintapisteelle. Se lähti täsmällisesti kymmeneltä, jopa hotellin italot olivat ajoissa.

Tänään fiilistelimme Sharjahin akvaariota, ja akvaarion kahvilan pistaasikakkua huikealla näköalalla. Elo on vahvan iltapainotteista, osa ostareiden kaupoista on auki jopa 00:30 saakka. Huominen tuokoon tullessaan aurinkoa ja Sharjahin keskustaan tutustumista. Varasin myös paikat sunnuntain Dubai-shuttleen ja liput Burj Khalifaan. En malta odottaa!


Korostan vielä, että elostamme täällä "pelkkään" Dubain matkaan verrattuna on luultavasti tehnyt erilaisen se, että majoitus on kuitenkin Sharjahin emiraatissa. Välimatka ei ole pitkä, mutta useimmat eivät tänne eksy kuitenkaan. Lieneekö syy emiraatin kuivuudessa  . En ole kyllä edes yrittänyt selvittää, voisiko alkoholia saada jostain. Ei pöllömpi matkakohde näin tipattomalle tammikuulle, hauska sattuma, höhöö. Mutta joo, istuimme eilen italialaisravintolassa aivan Sharjahin keskustassa, ja olimme jo jälkkärigelatoissa menossa kun näin ensimmäiset ohikävelevät skandinaavit (?) blondit. Lienee mahdotonta Dubaissa. Turrealert on siis emiraatin rajan tällä puolen kohtuullisen matala lukuisista hotelleista huolimatta. Turisteja toki on, mutta länsimaalaiset ovat vähemmistönä. Venäläisiä on jonkin verran. Mutta siis, matkakokemus varmaan eroaa Dubaissa majoittuvien vastaavasta emmekä ole sieltä nähneet oikeastaan edes kovin paljon, mutta meille tämä sopi hyvin. Sharjahista voi myös kurkistella toisella puolella sijaitsevaan Ajmanin emiraattiin, mutta siitå minä en tiedä mitään.

Eilinen alkoi siis tuttuun tapaan rannalta. Minimatkaaja osaa itse tilata englanniksi limua ja jätskiä ja kiittää tarjoilijaa. Mitä muuta tässä maailmassa oikeastaan tarvii tietääkään? Samalla altaalla keikkui nelivuotias Jaroslav, joka puhui meille vuoristopuron lailla venäjää. Selväksi tuli, vesipyssy lainaksi ja heti. Altaan rauha ei rikkoutunut, koska olemme olleet monena päivänä osana kourallista asiakkaita. Hiljaista siis. Lienee off-sesonki, vai ovatko kaikki kuitenkin päätyneet Dubain puolelle. Kesällähän täällä on liian kuuma, mutta ehkä useammat tulevat vielä keväämmällä. Merivesi on nyt noin 23-asteista ja saisi lillua muutaman asteen ylempänä. Olen vaativa, mutta hei, Munkkiniemenrannassakin oli vuonna 2010 ainakin kahtena päivänä 26-asteista!

Uinnin jälkeen parin tunnin päikkärit ja kuuden maissa taksi alle. Keskustaan on noin 2-3 km ja kustannus viitisen euroa. Taksin aloitusmaksu on kolme dirhamia eli alle euron. Jäimme kyydistä paikallis-Rinkelin eli Sharjahin maailmanpyörän luona. Mini katsoi sitä kunnioittavasti niskat kenossa ja kieltäytyi menemästä kyytiin. Al Qasban alue, jossa pyörä sijaitsee, on harvinainen autoton valopilkku ja aivan loistopaikka iltakävelyyn. Keskellä on valaistu kanava, jota reunustavat palmut, kymmenet kahvilat ja ravintolat sekä paikallisten perheiden jatkuva virta. Pariskunnat näyttävät silmämääräisesti olevan suht samanikäisiä, miesten parrat ehkä hieman vanhentavat. Lapsia keikkuu mukana yleensä vähintään kolme, pienillä ikäeroilla.

Heti ekaksi piti saada ruokaa. Italialainen siis houkutti. Arvelin että pari korttelia kauempana täyttäisimme vatsamme edullisemmin, mutta ei aivan joka perjantai tule kuitenkaan tulee istuttua Arabiemiraateissa kauniin kanavan varrella ruokailemassa, joten päätin ottaa riskin. Margharita 40 dirhamia eli noin 11€, varsin kelpo satsaus. Päiväbudjettimme on noin 50 €, riittää ihan hyvin koska en shoppaile ollenkaan.

Rukouskutsut kaikuivat ja tunnelma oli iloinen ja vilkkaudesta huolimatta rauhallinen. Olen yllättynyt kuinka kotoisalta olo on tuntunut täällä melkein alusta asti. Toisaalta - jos täällä asuisi, naisena varsinkin, kyseenalaistaminen saattaisi alkaa varsin nopeasti ja rajuna. Itsensä pitää peittää huolella.  Ok, olen turisti ja kunnioitan paikallista meininkiä, fine. Paikallisten ystävällisyys on ruokkinut sitä, ettei mikään nähty ole tökännyt pahasti silmään. Kuitenkin varmaan miettisin pitemmän päälle sitä, mitkä ovat kaikkien kieltojen alkulähteet ja miksi hemmetissä niitä tulisi noudattaa tai jopa edes kunnioittaa, jos itse kyseenalaistaa niiden mielekkyyden eikä toisella tavalla eläen koidu muille haittaa. Todella haluaisin esimerkiksi saudinaisen pään sisään muutamaksi päiväksi. Tuntevatko he olonsa turvatuksi, ahdistuneeksi vai kateelliseksi? Vai onko kaikki niin itsestään selvää, ettei sitä tule edes pohdittua ja on helpompaa, kun ei edes mieti niitä mahdollisuuksia jotka ovat näissä maissa mahdottomuuksia? En osaa sanoa. Löysin joitakin mielenkiintoisia youtube-videoita, eräässä esim. saudinainen esittelee keskiluokkaista kotia ja elämäntapaa.
Pohdintani keskeytyi kun päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Ensimmäinen etappi oli kulman takana, Maraya-taidegalleria. Olimme löytäneet paikallisen Kiasman! Sain saarnan heti ekassa salissa, että mihinkään ei saa koskea ellei ensin kysy, saako. Matkaseuraltani siis, ei näyttelyvalvojilta. Oppi on näköjään mennyt perille, mikä ilahduttaa kovasti. Teini-mini riekkukoon aikanaan enemmänkin, mutta ainakaan se ei ole tönimässä Havis Amandaa alas jalustaltaan. Galleria oli pian katsottu. Kanavan varsi oli tosiaan miellyttävää aluetta. Tämä idän ja lännen sekoitus muistuttaa aavistuksen Istanbulia, mutta vie erot paljon paljon pidemmälle. Kuu heijasteli veteen, enkä olisi siinä minin kanssa käsi kädessä kävellessämme olisi halunnut olla missään muualla. Nuo ovat harvinaisia, kirkkaita onnenhetkiä joiden kantama voi olla jopa vuosia.

Kanava päättyi ja seuraava kohteemme oli Al Majazin puistoalue. Aurinko oli laskenut aikaa sitten, ja vesiputousesitykset alkaneet. Suihkulähteet sijaitsevat lahdenperukassa, ja niitä pystyi seuraamaan kahvilan terassilta. Esitys oli pienimuotoinen ja kesti vain muutaman minuutin, mutta seurasimme kiinnostuneina vaihtuvia värejä ja sumupilveen heijastettuja välähdyksiä Koraanista, moskeijoista ja paikallisten miesten perinnetanssista. Kotiuduimme hotelliin vasta yhdentoista jälkeen, energisinä päikkäreiden jäljiltä ja iloisina paikallisesta vuorokaudenrytmistä. Paikalliset perheet jäivät vielä viettämään aikaa ulos. Rytmiin on muutenkin helppo solahtaa, koska aikaero Suomesta on kaksi tuntia. Iltaseitsemän Suomessa, yhdeksän täällä.

Kävimme aamulla katsastamassa paikallisen yleisen rannan. Melko tyhjillään, 5 min hotellilta, venäläisiä bikineissä, ei vessaa. Jälkimmäinen syy saa meidät loppupäiviksi palaamaan maksulliselle rannalle - on vaan niin paljon helpompaa. Lisäksi tänään oli ohjelmassa Sharjahin perinnealue. Tai olisi pitänyt olla, mutta sekä LP että hotellin esitteet olivat myöhässä sen suhteen, että alueella on kasvojenkohotus joka on valmis vuonna 2025 (!). Suunnitelmien muutos siis. Tekemistä onneksi löytyy aina.

Eli tosiaan, perinnekylä ei ole saatavilla just nyt. Pitänee mainita asiasta respassa, koska kyseinen paikka on suunnilleen jokaisessa niiden jakamassa esitteessä. Aikaa ja vaivaa tuhrautui hieman turhaan. Taksikuskimme joka poimi meidät kyytiin Sharjahin kultasoukin edestä, ei nimittäin ollut lainkaan tietoinen minne meidän itse asiassa pitäisi mennä. Olinkin jo ihmetellyt, että kuljettajat sompailevat vaivatta perille eikä kenelläkään ole navigaattoria. Mutta tämä nuori pakistanilainen oli aloittanut kuljettajana vain kuukausi sitten, kaikesta päätellen learning by doing-menetelmällä. Hän otti heti alkuun pari puhelua vaikka olin lähtiessä näyttänyt paikan kartalta, mutta kun auton nokka ei alkanutkaan kääntyä sinne täysin vastakkaiseen eli oikeaan suuntaan, aloin seurata tilannetta. "Heart of Sharjah", eli perinnekylän lempinimi, sitä kuski toisteli ja posotti hyvää vauhtia poispäin kohteesta. Ohjasin häntä minkä taisin, mutta aivan tarkkaa sijaintia mullakaan ei ollut tiedossa. Lopulta oikealla vilahti jotain hiukan esitteiden näköistä ohi, ja pyysin kuskia pysähtymään. Ei reaktiota, hän vain mumisi että Sharjahin sydän tulee varmaan ihan pian vastaan, tässä vasemmalla on näitä veneitäkin ja kaikkea... Nyt vasta oikeasti käsitin, että mies on aivan toivoton. Sympatiat hänelle että joutuu ajamaan tuolla, mutta seuraavaksi vaadin jo hyvin painokkaasti päästä ulos. Noin puolen kilometrin päässä kohteesta hän pysähtyi (kääntöpaikkoihin on usein runsaasti matkaa) ja hyppäsimme kyydistä. Mini kommentoi, että "se mies ei tehnyt työtään hyvin". Jep. Arvatkaa ärsyttikö, kun pääsimme suljetun perinnekylän porteille?

Löysimme kuitenkin nähtävää muualta alueelta. Pienen matkan päässä oli pätevän oloinen taidemuseo, johon oli harmittavasti vasta rakentumassa valokuvanäyttely Emiraateista. Piipahdimme myös Al Arsahin soukissa, joka on puoli vuosisataa sitten valmistunut ja todennäköisesti Arabiemiraattien vanhin. Aikoinaan se oli beduiinien ja heidän kameliensa tapaamispaikka. Tunnelmallinen ja aika pieni souk, jossa oli vain muutamia asiakkaita. Saimme kävellä hyvin rauhassa, mikä oli ihanaa. Yksi myyjistä ojensi meille Arabiemiraattien lipun. Paras matkamuisto!

Löysimme kivan kuppilan, jossa pääsin viimein maistamaan paikallista pikaruokaa shawarmaa. Kebabrullan tapainen mausteinen pötkylä, sisällä kanaa ja ranskalaisia. Muuten mainio, mutta valkosipulijumalat olivat olleet harmillisen suopeita annokselleni. Kylkeen tilattu kurkku-jogurttisoosi häivytti pahimmat. Mini jätti ruoan väliin ja viihdytti itseään piirtämällä piirustustauluun, jonka tarjoilija hänelle näytti ja osallistui piirtämiseen. Vastaava ele ja esine saisivat ihmiset Suomessa soittelemaan Iltikseen huippupalvelusta, mutta täällä kaikki vastaava on itsestäänselvyys. Toisaalta Suomessa lapset on huomioitu yhteiskunnan rakenteissa (hyvä päivähoito jne), mikä usein unohdetaan.
Iltapalan jälkeen ohjelmaksi löytyi vielä viereinen Fort Al Hisn, jonka vankityrmässä sukeutui keskustelu hyvän ja pahan merkityksistä.
Matkaseura osoitti eilen ensimmäiset väsymyksen ja eri ympäristöön kyllästymisen merkit ja ikävöi pehmohyljettään, isäänsä ja kotia. Ymmärrän kyllä, hieman omakin vikani. Olisi ehkä pitänyt jättää yksi ilta ihan vain oleilulle hotellilla, mutta tajusin sen liian myöhään. Pääasiassa kaikki on kuitenkin mennyt superhienosti.

Tänään oli kauan odotettu päivä: visiitti Burj Khalifaan. Hotellin shuttle jätti meidät tuttuun paikkaan Baniyas-aukion liepeille, josta osasin suunnistaa suoraan metrolle. Ostin taas hämmentävän kahdeksan dirhamin lipun. Olin jotenkin missannut tiedon että metro kulkee pitkän matkaa myös maan yläpuolella! Ikkunat oli tummennettu, mutta maisemia saattoi silti seurata. Dubain Mallin pysäkiltä on tosiaan kävelymatkaa kohteeseen, mutta lentokenttämäiset rullarampit (wtf, miksi niitä kutsutaan, ne miellyttävät juoksumatot kuitenkin) auttoivat. Dubai Mall oli just sellainen miksi sitä olin ajatellutkin: helvetin iso. Liian iso. En oikein ymmärrä mitä tarkoitusta tuollaiset megaostoskeskukset palvelevat. Ajanviettoa ehkä joillekin. Käytävät olivat kuitenkin siedettävän väljät. Kysyin tietysti Marimekon myyjiltä (ei-suomalaisia) ohjeet löytääksemme oikeaan paikkaan. Alhaalla lippujen noutopisteitä sattui silmiini vain yksi, ja sinne oli käsittämätöntä kyllä jonottamassa vain muutama ihminen. Useimmat menivät tiskille.

Jäimme odottamaan sisäänpääsyä viereiselle meluisalle ravintola-alueelle. Tilasin kummempia miettimättä avokado-mansikkasmoothien ja tajusin vasta jälkeenpäin että maksoin siitä melkein kymmenen euroa! Budjetti on suunnilleen pitänyt, mutta ei tämä mikään edullinen maa kyllä ole.

Jonotus ei ollut kuuden maissa illalla hullumpi, mutta käveltävää tulee täälläkin. Ilman kunnollista kantoreppua tämä reissu olisi päättynyt kahden väsyneen naisen itkuun. Liput tsekattiin pariin otteeseen ja hissi kilahti paikalle. Hissit eivät ole valtavia, niitä on vain kaksi ja kumpaankin mahtuu ehkä parikymmentä ihmistä. Matka vie minuutin. Ja nyt tulee se tyrmistyttävä osuus: elämys ei ollut niin W A U mitä olin odottanut! Muistan vuosia sitten olleeni aivan lumoutunut Empire State Buildingin 86. kerroksessa, mutta täällä tuntui vähän kuin olisi lentokoneessa istunut. Ehkä kokemukseen vaikuttaa se, että Burj Khalifassa ei ainakaan tuolla lipulla pääse ulkotiloihin, ja kokemus on paljon kliinisempi?

Hienoa kuitenkin oli katsella tummuvaa ja samalla kirkastuvaa kaupunkia. Dubai oli alunperin vain vaivainen hiekkaläjä, joten muutos on ihan uskomaton. Jostain syystä mulle tuli mieleen Vesa Keskinen ja hullut innovaatiot mihin kukaan muu ei usko, mutta Dubaissa mittakaava on toki pikkuisen eri. Luovaa hulluutta on kuitenkin varmasti tarvittu. Sitäkin ajatukseni sivusivat, että mitä kuuluu niille selkänahkaparoille, jotka ovat kaiken tuon rakentumisen takana. Mietin, onko epäeettistä ostaa lippu rakennukseen jonka takana on ihan varmasti monenlaisia ongelmia. Tukevatko turistit rahojaan kantamalla toiminnan jatkumista? Ehkä, mutta ehkä huomio myös sitä myötä kiinnittyy taustoihin. Vaikeita kysymyksiä. En kaikesta huolimatta menettänyt yöuniani Burj Khalifan kohdalla asian vuoksi ja uskon vilpittömästi että se on tuonut monelle rakennusprosessiin osallistuneelle myös hyvää verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Jos ei muuten, niin ehkä turismin ja sen tuomien tulojen osalta jollain muulla alalla aikanaan.
Torniin oli ollut helpompi päästä sisään kuin sieltä pois. Osa aiemmin jo valoisalla tulleista poistui ilmeisesti vasta nyt, ja jonotimme ulos noin 40 minuuttia. Vartijat napsivat jonosta pois seinänvierustojen hiissautujia, jotka teeskentelivät menevänsä ikkunaan ja hivuttautuivat sitten jonoon. Sky-tiketillä pääsee Top-kerroksessa jonon ohi.

Olen onnellinen että pääsin paikalle, olin haaveillut tuosta kohteesta vuosia. Silti, jännä kyllä, täältä jää paremmin mieleen esimerkiksi ajelu abra-veneellä. Hinta-laatusuhde (30 senttiä -30 euroa) oli parempi, mutta ehkä kaikki yllättävä myös sykähdyttää enemmän. Visiitin jälkeen oli taas nälkä, ja popsimme yhdessä lukuisista kahviloista riisi-kanasalaatin ja mainion mantelikroisantin. Suihkulähteet näimme jo ylhäältä ja Deiraan oli matkaa, joten äkkiä ulos Dubai Mallista!


Kotona. Paras matka vuosiin!

Vikana päivänä kävimme vielä rannalla (me hikoilemassa ja hieman tukalampaan ilmanalaan tottunut Qatarissa työskentelevä, Dubaissa vieraileva Laura-kaverini palelemassa  ) ja pienellä pyörähdyksellä Al Qasban alueella. Oli hirmu kiva vaihtaa kuulumisia! Mulla oli todella suuria vaikeuksia jättää rannalle ja auringolle hyvästit, kun tiesin mikä suuri loskaläjä ainakin eteläinen Suomi tällä hetkellä on. Mutta toki miellyttävämpää palata miinus yhteen asteeseen kuin miinus kahteenkymmeneenyhteen, josta lähdimme.
 
Herätyskello soi kolmen tunnin unien jälkeen kello 00:15 ja yritin saada aivan pihalla olevan minimatkaajan hereille ja taksiin. Yöliikenne oli maltillista, ja olimme kentällä 2,5 tuntia ennen lähtöä. Kenttä on aika iso, eikä aikaa ollut hirveästi liikaa. Kiitin onneani, että vaikka etukäteen blokkaaminen ei onnistunut, niin rivillämme oli yksi tyhjä paikka. Todella paljon miellyttävämpää matkustamista. Lento tarjosi yllätysmomentteja: olin jo puoliunessa, kun lentoemäntä kuulutti että vastatuulen ja sen aiheuttaman suuren polttoaineenkulutuksen vuoksi kone joutuu tekemään välilaskun Bulgarian Sofiaan. Kohautin harteitani ja jatkoin unia, tämä on yksi niistä asioista joihin ei voi vaikuttaa mitenkään, pitää vain mennä virran mukana. Seuraavaksi havahduin kun lennolla kuulutettiin lääkäriä. En tiedä löytyikö ketään avuksi, mutta kolmas kuulutus ilmoitti, että välilasku tehdäänkin Kyproksen Larnacaan. Lentokoneessa sairaskohtauksen saanut matkustaja tarvitsi kipeästi hoitoa, ja Kypros oli ensimmäinen paikka, johon pystyisi järkevästi laskeutumaan. Samalla hoitui onneksi myös tankkaus. Matkaa oli takana nelisen tuntia, pysähdyksessä meni toista tuntia ja Kyprokselta kotiin vei vielä viisi. Laskeuduimme Suomeen yli neljä tuntia myöhässä, ja aikaa mieheni eli minin isän paluuseen omalta reissultaan Israelista oli enää reilu tunti. Mietin että tässä konkurssissa ihan sama, joten menimme alakerran bistroon nokkimaan lounasta (hyvä salaatti ja aivan ihanaa mustikkamehua!) ja ostin kotiutujalle Ärrältä kitkerän mustan kahvin, jotta kotiinpaluu olisi täydellinen.  Jälleennäkeminen viikon jälkeen oli iloinen ja kaikki pulisivat yhteen ääneen. Uni tuli illalla heti. Seuraavaa matkaa odottaessa jään fiilistelemään kuvia Emiraateista <3


 

2
Pallontallaajaklubi / Piknik-miitti la 9.6., Helsinki
« : 09.05.2012, 21:30:59 »
Tämmöistä suunniteltiin. Tarkempi paikka puuttuu vielä  ???

Tapaamisaika lienee perinteinen klo 17 ja sateen sattuessa ottavat varmaan taas Bakersissa avosylin vastaan...

3
Lokakuun eka lauantai lähestyy, siispä miitin aika. Bakersiin tulijoita klo 17?

Voitais myös pitää jonkinlainen suunnitteluntapainen lähestyvää pallisreissua ajatellen, että kuka varailee mitäkin jne. Eli kokoontuminen p-matkalle lähtijöiden kesken vaikka jo neljältä vois olla hyvä idea (?).

4
Pallontallaajaklubi / Pallontallaajareissu 2011
« : 12.08.2011, 15:23:56 »
No niin, uuden pallisreissun suunnittelu käynnistyköön :D.
Lanseerasimme uuden, innovatiivisen matkakohdemaan, joka on tietysti - jänisräikän pärinää - Viro!

Idea sai alkunsa anniskeluravintola Bakersissa tapahtuneessa illanvietossa (miksi edes mainitsen tätä?)
Tarkempi kohde on ilmeisesti hurmaava Narva, joka sijaitsee Itä-Virossa, ~200 kilometrin päässä Tallinnasta.
Tämä valikoitui kohteeksi, koska Tartto osoittautui liian viehättäväksi pallismatkojen kunniakkaaseen rappiokohdejatkumoon, ja paljon muita kaupunkeja ei sitten olekaan. Matkalla voimme ehkä pysähtyä myös Rakveressa tai Sillamäessä.

Ajankohta: Joulukuun 10.-11.12.(la-su), tai ehkä 17.-18.12.(la-su), tämä voitaisiin varmistaa mahdpian.
Tarvitaanko pollia?

Mietittävää:
-Majoitus
-Miten sinne päästään
-Kuka tämän kaiken maksaa

Olisiko lähtijöitä? ;D

5
Pallontallaajaklubi / Elokuun miitti lauantaina 6.8.
« : 12.07.2011, 12:07:13 »
Uusi miitti, uusi ketju. Paikkana ravintola Baker´s ja aika kello 17->. Jos on kuuma, varmaan voidaan siirtyä piknikille.

Toivotaan runsasta osanottoa uusien ja vanhojen naamojen keskuudesta! :)

6
Matkapäiväkirjat / Montenegro 30.5.-7.6.2011 (SK)
« : 07.06.2011, 00:29:18 »
Alkuperäisenä ajatuksena oli kierrellä sekä Montenegron rannikkoa että Sarajevo-Mostar-seutuja, mutta päädyin pysyttelemään vain Montenegrossa. Siellä oli tarpeeksi nähtävää, budjetti oli aika pieni, ja kotoa saadut huonot lemmikki-uutiset saivat kaipaamaan rauhaa. No, hypätkäämme koneeseen kohti Montenegroa, tervetuloa siivelle! :) Sain paljon innoitusta Taikaranta-nimisen kirjoittajan blogista, jossa kuvailtiin samoilla seuduilla tehtyä reissua hyvin eläväntuntuisesti. Kiitokset siis, jos satut tätä lukemaan!

30.5.

Tämä päivä meni samaan voi herran jee-osastoon kuten edellisetkin (takana jo Münchenin reissu ja mökkiloma putkeen, silloin on otettava ilo irti kun vapaata on), mutta astetta rankempana. Herätys oli 04:45 ja jo kolmas monsterivähillä unilla menty yö oli takana. Vaihto Budapestissa noin 4,5 tunnin odotuksella, ja Podgoricassa -loppuosa muuten lausutaan ridza, ei rika, kuten luulin- bussin sijaan epämiellyttävänä yllätyksenä taksi keskustaan. Busseja ei ollut olemassa; no eipä ollut kyllä jonkinlaisessa turisti-infon virkaa toimittavassa kopissa kaupungin karttojakaan, että julkinen liikenne olis varmaan ollutkin liikaa vaadittu ;). Hyppäsin taksiin kahden hollantilaistytön kanssa ja esittelin kolmisanaista hollanninkielentaitoani, ja pian olimmekin jo Podgon linja-autoasemalla. Hintatietoina tähän väliin: taksi keskustaan 15e, kolmen tunnin bussimatka Perastiin 7e, hyväksi todettu omenacroisantti pikkukaupassa 0,70e, iso vesipullo 0,60e.

31.5.

Päivä 2, ja ehdin vähän kiertelemään Perastia. Sopii laiskajaakoillekin, rantabulevardi nimittäin on tasan kilsan pituinen, ja sitten kylä jo loppuukin. Tää rauha on jotain niin hienoa, vaikka päivällä jättisuuri risteilyalus pullauttikin paikalle kasan leveäaksenttisia jenkkituristeja, mutta ne menevät yöksi menojaan. Perastissa on kaksi postikorttikauppaa, raunioita, kirkko, pikku museo, muutama simppelinoloinen ravintola (pastaa 8e, salaatteja 3e, kalaa..) ja tosiaan, makeat maisemat. Arkkitehtuurin erilaisuudesta huolimatta tää kylä muistuttaa paljon Norjan Geirangeria, ja ainakin itse tykkään paljon tästä idyllisestä meiningistä. Asukkaita Perastissa on jokunen sata. Paikalliset todella lämpimästi suosittelevat tulemaan juuri tähän aikaan vuodesta, koska myöhemmin kesällä on takuulla ahdasta.

Kotoa saaduista huonoista marsu-uutisista johtuen olen ollut tänään aika maassa, enkä ehkä saa nyt tästä irti ihan kaikkea, mitä voisi. Päätin muuttaa suunnitelmaa, enkä menekään Bosniaan, Sarajevo saa luvan saada kokonaan oman reissunsa. Ei vaan jaksa nyt, ehdin sinne kyllä joskus myöhemmin. Sen sijaan tarkoitus on viipyä viisi yötä täällä Perastissa (kyllä vaan, tämä on ihana kylä), yksi yö Kotorissa siinä välillä, ja ennen paluuta yksi-kaksi yötä Podgoricassa montenegrolaista metropolimeininkiä katsastellen. Päiväreissukohteita Perastista voisivat olla esimerkiksi ympärillä leviävät kukkulat, naapurikylä Risan (n. 2000 as) joka on kävelyetäisyydellä, Herceg Novi (33 000 as), tai miksei myös Dubrovnik. Albaniassa olen joskus käynyt, Sarandassa ja etelässä Butrintissa, ja tykkäsin myös. Vuohia ja lehmiä tiellä, ja näki kyllä että maa oli ollut pitkään ihan omissa oloissaan.

Varsinaisia rantoja ainakaan Perastissa ei ole, mutta aurinkoa pystyy kyllä ottamaan levyasennossakin, tosin hieman kivisellä alustalla. Seurasin erään naisen touhuja, kun hän ryhtyi tarmokkaasti keräämään roskia ja levää rantavedestä, ja ajattelin että syön hattuni, jos hän ei ole saksalainen. Oli pakko kysyä :lol:. Kehnolla saksallani sain selville, että hän oli kuin olikin Berliinistä -hohoo!-, ja kertoi siskonsa asuvan Vaasassa. En uskaltanut kysyä tarkemmin, kun se olis kuitenkin ollut joku tuttu...

Tämä matkapäiväkirja jää siis aiottua suppeammaksi, koska matkasuunnitelma kutistui, mutta yritän vielä kirjoittaa lisäinformaatiota tältä alueelta, minne nyt keskityn. Sää oli myös tänään hieno +25, samanlaista pitäisi kai olla tulossa myös ainakin Etelä-Suomeen huomenna.

Tässä vielä päivän kuva, vauhdikkaita kiviä Lovcénin kansallispuistossa Kotorin itäpuolella. Eilinen kolmen tunnin bussimatka oli käytännössä koko ajan samaa sarjaa, vehreitä kukkulamaisemia tai sitten vuoristoisia pikkukyliä ja merenlahtia, joten tähän mennessä nähdyn perusteella maata uskaltaa kyllä suositella kovastikin! Montenegroon sieltä, mars!



Mitään en ehtinyt kaupungista nähdä eikä kiinnostanutkaan, kun bussi Perastiin jo liikkui. Kantsii sitten muuten käydä vessassa ennen lähtöä, koska eka pitempi, ehkä vartin stoppi oli vasta kahden ja puolen tunnin jälkeen Kotorissa... Matkan varrelle jäivät myös Cetinje, joka meni aika vilauksessa, ja turistinen mutta rantaisa Budva. Helvetti että olin poikki, kun pääsin majapaikkaan! Mulla on aivan liikaa kamaa mukana...No ihmekös, kun säätiedotuksessa luvattiin tänne sateita, ukkosta ja jotain pariakymmentä astetta. Tänään oli +29c ja hiki lensi. Arvaatte varmaan, oliko bussissa ilmastointia? ;)

No niin, nyt siis koivet oikosenaan herra Krsto Zmukicin omistamassa perhemajoituksessa. Ilahduin lapsellisen paljon, kun huoneeseen ohjannut söpönpullea tyttärensä ilmoitti, että majoitus onkin kolmelta yöltä 55e eikä seittemänkymppiä, kuten varauksessa (2hh yhdelle)...mutta mulla onkin ihan persebudjetti, milloinpa ei  :lol:. Olin niin onnellinen, kun pääsin perille!! Siisti, tilava huone, kunnollinen suihku, langaton netti huoneessa, jalat seinällä ja kylmä kalja (tosin juotu jo, mutta ilahdutti kyllä sillä hetkellä), ystävällinen palvelu, mitävielä. Jee Balkan, oikeasti niin jee! Ei tämmöistä riekkumista joka päivä jaksais, mutta kyllä kicksitkin on suuremmat kuin peruskaupunkilomassa. Ja tosiaan, pitsiverhoin koristellusta säleikkunasta avautui allaoleva maisema, ja mitään meluakaan ei juuri satunnaisia tööttäyksiä lukuunottamatta kylänraitilta kuulu.



Aamu-uinnille -> ->.

1.6.

Tänään oli suunnitelman mukaisesti laiska päivä. Sellaisessa olenkin hyvä! Ohjelmassa oli kävelyretki Risaniin ja muuta tähdellistä, kuten pikkukivien siirtelyä varpailla ja sinisiä ajatuksia. Risan on kolmisen kilometriä Perastista eteenpäin, ihan lahden pohjukassa. Komeat maisemat, mutta vähän risa oli Risan; raunioita siis, ja matkalla kyllä yksi oikein komeakin, jos rauniosta niin voi sanoa. Rakennuskanta muutoin oli aikalailla uudempaa kuin Perastissa, enkä nyt oikein tiedä, kannattaako kyseiseen kylään erikseen lähteä - ei siellä ole mitään sen ihmeellisempää mitä täällä ei jo olisi, ja Perast on ainakin omaan silmään paljon idyllisempi. Oli kuitenkin pankkiautomaatti, minkä jälleennäkemisestä kyllä jo ilahduinkin.

Menomatkan taitoin kävellen, napsin kuvia ja saksalaisrouvan inspiroimana roskia tienpenkalta. Ensin ehdin ajatella että niitä on ihmeen vähän, mutta jo kilometrin sisällä oli kuitenkin pussillinen muovipulloja kerätty. Tynnyriii, jos kuulet, niin voisitko luoda kaikkiin maailman maihin toimivan panttipullojärjestelmän. Ja asap eikä 2040 sitten, hei! Tienlaitaa oli liikenteestä riippuen ihan kiva tai vähän kurja kävellä. Takas tulin bussilla, 3km meni vilauksessa ja oli saippuan hintaista, eli euron.

Suosittelen Perastista esimerkiksi Armonia Cafeta pikkunälkään. Vähän kulahtaneen näköinen kyltteineen, mutta palvelu oli ystävällistä ja hintaan 4,50e nautin herkullisia crepsejä, teetä ja vettä. Onko kukaan muuten vielä kokeillut sitä Helsinkiin rantautunutta kahvila-autoa, Camionettea? Vihdoin ja viimein joku älysi alkaa myydä crepsejä Suomessakin! Tänään muuten oli, ilmeisesti kesäkuun ekasta päivästä johtuen, jo paljon enemmän turisteja liikkeellä päiväsaikaan, ja kylänraitilla kaupustelumeininkiä. Melkein olis kannattanut tulla vielä aiemmin toukokuussa, mutta ei tästä nyt riesaksi asti vielä ole. Bongasin myös peräti kaksi ensimmäistä työpäiväänsä tekevää tarjoilijaa, joten sesonki tosiaan on alkamassa. Kaikki tarjoilijat ovat miehiä, ja osa hieman ujoja puhumaan englantia. Symppiksiä kuitenkin.

Huomenna menen Kotoriin yöksi. Kotorin vanhakaupunki on maailmanperintökohde, joten yritän suoltaa jotain informaatiota siitä myöhemmin. En ole ennen kantanut läppäriä mukana reissussa, mutta tämä on niin pikkuruinen, että se painaa vähemmän kuin paksu kirja. Ajattelin myös, että saan helpommin varattua puuttuvat majoitukset, netin jonottaminen hostelleissa on rasittavaa. Niin, ja onhan ne hallitusneuvottelutkin seurattavana ;). Siinä mielessä ehkä vähän huono juttu, että paremmin taitaa päästä irti Suomen kuvioista, jos ei käy loman aikana netissä kuin ne ihan pakolliset. Mutta menköön tän kerran.

Päivän kuva. Sen valitseminen oli niin vaikeaa, että laitan kaksi. Ei tässä kylässä mitään sen kummempaa tekemistä ole, mutta valokuvaamiseen ei ihan heti kyllästy :).

Kuva 1: Villiintyneet rauniot. Kuva 2: Veneitä yöpuulla.





jatkuu...

7
Pallontallaajaklubi / Pikkujoulumiitti 2010!
« : 18.11.2010, 19:05:06 »
Missä & milloin?
Oma ajankohtaehdotukseni olisi Moskovan reissua seuraava viikonloppu, eli lauantai 11.12.
Saa vapaasti tyrmätä tai kannattaa :).

Ravintolaehdotuksia jos jonkinlaisia:

http://www.wellamo.fi/
http://www.ravintolakarljohan.fi/
http://www.rafla.fi/morrisons/fi/etusivu
http://www.mangesud.fi/fi/



8
Viime vuoden urheilullisen retken jatkoksi voitaisiin käydä tallustamassa pari kilometriä lisää, ehkä vuosi on riittänyt edelliskerrasta toipumiseen :).

Ehdotan ajankohdaksi esimerkiksi lauantaita 18.9. tai vastaavasti lauantaita 25.9., ja jos nuo ovat huonoja niin toki joku reipas vois avata pollinkin.

Mikä olisi kiva kohde? Tämän olisi viimevuotisen tapaan tarkoitus olla sellainen retki, että ihan kaikenlaisella lähtökunnolla uskaltaa tulla mukaan. Kohteena esimerkiksi Sipoonkorpi kiinnostaisi; jos joku tietää paikasta jotain, niin kertokaa pois.

Siitäpä sitten suunnittelemaan!


edit:
Otsikko muutettu pyynnöstä.
-Ylläpito

9
Äänestys miitin ajankohtaa koskien on täällä. Mahdollisille purnaajille: Oon myös itse viikonlopputöissä, mutta kauempaa tulevia varten laitoin toistaiseksi vain pe/la-iltoja listalle. Vaihtoehtoisiakin päiviä voi ehdottaa!
Oletuksena on, että miitti alkaisi perinteisesti klo 17:00.

Miit(e)issä leivottaneen ainakin seuraaviin juttuihin päätöksiä:

-Missä kyydissä matkaa on tarkoitus taittaa, tämä lienee se kuumin peruna
-Paljonko porukkaa mahtuu mukaan, jos tällaiselle reissulle ylipäänsä joku haluaa :D
-... Ja mihin asti osallistumistaan voi kuitenkin vielä kerran harkita
-Viisumeiden hankkiminen, hakeeko jokainen itsekseen vaiko porukalla. Carrus oli eräästä matkatoimistosta kuullut, että 60e toimistokuluihin sisältyykin viiden passin toimitus.
-Kohteet sekä matkan varrelta että periltä, mitä ei vaan voi missata
-Otammeko yhteyttä AA:han varmuuden vuoksi jo ennen matkaa
-Mitä tämä kaikki ylipäänsä saa maksaa

Tuskinpa nuo vielä ihan hetkeen ratkeavat, mutta saadaanpa ainakin suunnittelu alulle. Tai no, mehän ollaan käytännössä jo reissussa  ;D.

Sana on vapaa!


edit: Otsikon muuttaminen kirjoittajan pyynnöstä.
-parttis

10
Olisiko kiinnostusta lähteä ruska-aikaan päiväretkelle? Eväitä ja kiireetöntä mieltä mukaan ja syksyistä metsää nuuhkimaan :). Ajankohtaehdotuksia, miltä kuulostaisi esim. syyskuun loppupuoli?

Ehdotan paikaksi Luukkaan ulkoilualuetta Espoossa. Netistä löytyy vähän huonosti tietoa tai kuviakaan alueesta, yleisen Nuuksio-tiedon lisäksi. Uskallan kuitenkin kokemuksesta sanoa, että maisemat ovat upeat, monta pientä lampea reitin varrella ja korkeuserojakin löytyy. Kuljettavat polut ovat hyväkuntoisia. Helsingin keskustasta on suora yhteys esim. bussilla nro 345, pysäkin nimi on Luukki. www.reittiopas.fi

MYÖS muita retkeilykohteita voi ehdottaa! :)


edit: Otsikon muuttaminen kirjoittajan pyynnöstä.
-parttis

11
Jämäkekkerit miitin merkeissä. Jee :)! Ja mukaan voi tottakai tulla, vaikka ei pallismatkalla olisi ollutkaan!

Ajankohta? En laittanut ihan nurkan taakse, jotta mahdollisimman moni ehtisi mukaan, lisäksi on tulossa juhannus ja muita aikasyöppöjä. Äänestys löytyy täältä. Ajankohdaksi voidaan valita myös jotain äänestyksen ulkopuolelta, nyt ehdotuksina on vain keskiviikkoja sekä viikonloppuja.

Olisiko paikka vanha & hyväksi havaittu Moskova?

Cafe Mockba, Eerikinkatu 11
"Aivan Coronan kyljessä sijaitsee tämä pikkuruinen baari, Kaurismäkien perustama. Tunnelma sen mukaisesti autenttisen venäläinen kauhtuneine verhoineen, vanhoine vinyyleineen ja Lenin-tauluineen. Tänne tullaan juomaan joko olutta tai vodkaa, silloin kun kaikki on mennyttä ja vain elämä itse jäljellä."




Muokkasin pyynnöstä ketjun otsikon. parttis/ylläpito

12
Etsin tätä jo viime jouluna, eikä sitä prkle löytynyt  ::)

Eli olisi saatava joulukuuseen sellainen vanhaa tyyliä edustava nauha eri maiden (ei siis pelkistä Suomen) lipuista. Myythän siis minulle, jos sinulla lojuu kaappi täynnä lippunauhoja tarpeettomana..:)

Otan vastaan myös hyviä vinkkejä mistä (liikkeestä) kapistuksen voisi ostaa, vaikka etusijalla ostaisinkin alkuperäisen vanhan.

13
New York, huh, wau!! 11.-20.1. 2008

Tunnelmia ennen matkaa:

No niin, katsotaas mitä matka tuo tullessaan. Mulle tulee USA:sta jotenkin lähtemättömästi mieleen Beverly Hills-Brandonin otsatöyhtö, kaiken taivastelu, kirkuminen, ostos-tv, paksut sedät uimarannalla ja Mikki Hiiri. Katsotaan, avartaako matkailu taas kerran, sopii ihan maan itsensä vuoksi toivoa että tässä tapauksessa niin kävisi;)

Lähtö on perjantaina, ja olo -kuten aina paria päivää aikaisemmin- epätodellinen. Tämä on se pirullinen vaihe, milloin olen varma että tulen takaisin sääret suorana tai vähintäänkin kaikki varastetaan ja herään katuojasta kalkkuna housuissa (ei ole toivottavaa koska ei ole vappu, ja tuollaiseen pikku jännitykseen alan olla muutenkin liian vanha. Ja kalkkunakin on parempaa pastan kanssa).

Kyllä se hyvänolontunnekin sieltä jossain vaiheessa tulee, viimeistään sitten kun lento nousee ja tajuaa taas pääsevänsä liikkeelle. Oijoijoijoi!

Tunnelmia matkan jälkeen:

Suomessa oli lähtiessäni pimeää kuin piipussa, ja reissu tuli todella tarpeeseen!

Hostellini sijaitsi Central Parkin vieressä, ja matkan ensimmäisenä aamuna koin huikaisevan vapaudentunteen saapuessani puistoon: pilvetön sinitaivas ja lämmintä kymmenisen astetta, edessä yli viikko tässä upeassa kaupungissa sekä puiston takana siinsivät pilvenpiirtäjät. Tämä oli niitä hetkiä, mitä matkailu voi parhaimmillaan olla!

Hostelli oli Student International Center, jossa ei moittimista. Henkilökunta nuorta ja humoristista, huoneet simppelit mutta kohtuullisen siistit. Omassa dormissani oli kaksitoista petiä, mutta suurin osa tyhjillään. Suihku löytyi huoneesta myös. Hinta oli 20 dollaria yö, mikä oli paljon vähemmän, mitä olin pelännyt joutuvani maksamaan. Yli viikon reissulla majoitus ehtii jo vaikuttaa koko reissun hintaan melko paljon. Sijainti Central Parkin laidalla muutama kilometri ydinkeskustasta ei olisi voinut olla parempi.

Liityin Jacqueline Kennedy Onassis Reservoiria, eli puiston suurempaa järveä, kiertävien lenkkeilijöiden joukkoon ja nautin kiireettömyydestä. Paikallisissa on huomattavan ylipainoisia ihmisiä, mutta myös lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia näkyi paljon. Mielikuvani tyypillisestä newyorkerista on reilu kolmekymppinen mies tyylikkäässä kaulahuivissa ja villakangastakissa, kädessään kahvimuki ja hihnassa pikkukoira.

Aamu oli miellyttävintä aloittaa nappaamalla katukojusta juustorinkeli eli pretzel (paljon juustoa!), ja teemuki ("iso muki" on oikeasti ämpäri) ja nauttimalla ne puistossa. Toinen, terveellisempi vaihtoehto on bagel, johon voi valita mieluisat täytteet, suosittelen avokadoa ja kanaa. Näitä siis kahviloista. Krapulapäivän vaihtoehdoksi saattaisi olla sopiva perinteinen paikallinen aamupala eli pekonia, kananmunia, makkaraa, paahtoleipää ja pannareita vaihtelevasti miksattuna.

Manhattanin talot ovat ihan oikeasti aika helkkarin korkeita. Jos niskat ovat hyvät, on mahdollista nähdä juuri ja juuri talojen lakipisteet korkeuksissa (näyttää ehkä hölmöltä, mutta turisteja ymmärretään..). Kävin Empire State Buildingissa 86. kerroksessa, pääsymaksu oli 19 dollaria mutta mielestäni hintansa arvoinen. Turvatoimet ovat arvattavan tiukat. Times Squaren värivalot ja vilinä ovat varsin uuvuttava, mutta mieleenpainuva kokemus. Turisteja on PALJON! Tapasin täällä kaksi nuorta miestä (siis eri päivinä ja eri mies), jotka molemmat osoittautuivat texasilaisiksi ja olivat kumpikin vähintään yhtä häkeltyneitä vilinästä kuin minäkin. Se oli hauskaa.

Empire Staten hississä oli myös 80-90-vuotiaiden mummojen joukkio, jotka kertoivat tarinaansa parille teinille "olemme täällä ystävämme luona vieraisilla, yksi meistä asuu NYCissä (se kaikkein tyylikkäimmin harmaantunut mummu), me muut olemme eri puolilta Valtoja. Tapaamme aina jonkun kotona kerran vuodessa. Partyyyyy!" Ja mummot nauraa käkättivät. Minäkin haluan vanhentua noin....

Liikkuminen New Yorkissa on helppoa. Suurimmassa osassa Manhattania kaduilla ei ole nimiä, vaan numerot, mikä todella helpottaa suunnistamista. Metro on selkeä ja nopeakin, ja se liikennöi myös öisin. Metrocard maksaa viikoksi 25 dollaria, ja se kannattaa ilman muuta hankkia. Mulle tosin kävi pikku kömmähdys, mikä ei sinänsä ollut metron vika vaan ihan ikiomani...En ollut tajunnut, että on olemassa express-linjoja jotka eivät pysähdy joka asemalla. Eräänä iltana kiirehdin hostelliin, koska vastaanotto sulkeutui aina klo 23, ja kyseisenä päivänä huoneissa oli tehty tuholaistorjunta, jonka vuoksi kaikki tavarat, myös vuodevaatteet, oli tuotu alas respaan. Valitsemani metro olikin kuitenkin express, ja pöräytin kauas Harlemiin, enkä ehtinyt yhdeksitoista hostellille. Viime metrejä kävellessäni ajattelin, että ei hätää, kerrankos sitä nukkuu takki peittonaan, ja suihkuun ehdin aamullakin. Käteni kuitenkin hapuili tyhjää taskussa. Klup, olin vaihtanut aamulla takkia (tietysti juuri tänään) ja jättänyt hostellin ulko-oven avaimen sen taskuun. Ohraleipä. Siinä sitten hetken manasin ja möykkäsin, mutta eihän sitä kukaan kuullut koska respa oli tyhjä, ja hostellin huoneet sijaitsivat toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Ei ollut myöskään järkeä jäädä odottamaan että joku tulisi, koska vieraita oli vain muutama, ja mahdollisuus hyvin pieni. Voe meriketun**ttu. Painelin takaisin kaupungille ja valmistauduin jo viettämään yön kahviloissa, mutta löysin kuitenkin sivukujalta erään edullisen hostellin (ensimmäinen kysymäni paikka olisi kustantanut loppuyöltä 470 dollaria, että kiitos vaan). Maksoin 25 dollaria ja menin nukkumaan, mielestäni oli parempi ottaa edullinen lisämajoitus kuin tuhlata seuraava päivä nukkumiseen. Ensin harmitti, sitten nauratti...

Puksuttelin myös lautalla Staten Islandille, joka on saari Manhattanin eteläpuolella. Hieno paikka levätä vilinästä, saari on kokonaisuudessaan amerikkalaista vehreää pientaloidylliä, ihmisiä ei näy juuri missään. Tähtilippuja ja isoja autoja sen sijaan enemmänkin. Lautta on ilmainen, ja sieltä on hienot näkymät Vapaudenpatsaalle, joka oli... no, patsas! Saarella pääsee kulkemaan paikallisjunalla, johon käy metrocard. Eli jos reissussa aikaa on yhtään enempää kuin viikonloppu, kannattaa tutustua myös muihin kaupunginosiin kuin Manhattan.

Staten Island oli kiinnostava harppaus Manhattanin ulkopuoliseen elämään, mutta myös muita alueita voi suositella. Queens oli erityisen hurmaava. Pääkatujen Roosevelt Avenue/74th Street alue metroaseman ympärillä on täynnä kuhinaa, ja kulttuurit todella sekoittuvat. On arabia, kolumbialaista, intialaista, meksikolaista ja ties mitä muuta. Tänne kannattaa tulla syömään, hyviä ruokapaikkoja on vieri vieressä ja hintataso ruokailuun kannustava. Kävin pariin otteeseen lihottamassa itseäni runsaassa intialaisbuffassa, 7,5 dollaria laaki. Tein tosin ilmeisesti jotain väärin siellä, kun kysyin että saisinko ruokajuomaksi olutta ja tarjoilija alkoi nauraa! Olutta ei irronnut;).

Täältä löytyi myös lukuisia kenkäkauppoja, mistä myös minunlaiseni hirvenkoipi löysi muutaman parin sopivia jalkineita. New Yorkiin kannattaa mennä shoppailemaan! Suosin miltei aina second handia, mutta täältä repsahdin ostamaan uutena mm. kaksi tunikaa, ulkoiluvaatteita, neljä paria kenkiä ja vissiin jokunen laukkukin taisi tarttua mukaan. Surprise surprise.
Edullisimmillaan ballerinat taisivat maksaa 5 dollaria. Toki oli menossa alennusmyynnit, mutta väitän, että himoshoppaaja maksaa kyllä lentonsa takaisin aika nopeasti ihan normaalihinnoillakin. Kirppiksiä en nähnyt yhtään ainutta, mikä oli jotenkin aivan hulvatonta! Olisi kai pitänyt ottaa etukäteen selvää. Yhden second hand-liikkeen bongasin, missä oli vastaavia 80-luvun mekkoja kuin UFFissa, ja kaikilla oli hintaa pitkälti yli sata dollaria. Hymyilin vienosti.

Brooklynissä kävimme pyörimässä menolennolla tapaamani Anun kanssa. Coney Islandin huvipuisto oli nyt talviseen aikaan varsin melankolinen näky, kuin hylätty kaupunki! Olen muutenkin hulluna huvipuistoihin ja tivoleihin, ja oli hienoa kuvitella miltä alue näyttää kevään koittaessa kun iloiset ihmiset täyttävät puiston ja laitteet. Brooklynistä löytyi myös kivoja pikku kuppiloita, joista eräs kätki sisäänsä maailman suurimman pannukakkuannoksen (joka päätyi sittemmin vatsaani.) Valehtelematta ainakin kolme kiloa pannareita ja lisukkeet päälle! Ajattelin muuttaa kuppilan takapihalle asumaan. Kävelin eräänä iltana myös Brooklyn Bridgen yli takaisin keskustaan, joka oli elämys. Taivaalta satoi pieniä lumihiutaleita (oikeasti se oli räntää, mutta se ei kuulosta yhtään niin romanttiselta)ja Manhattanin valot loistivat edessä. Upeaa!! Toinen hyvä paikka valomeren bongaamiseen on tuo aiemmin mainittu Statenin lautta.

Harlem, mustien sydänalue, oli aikamoisen rapistunutta enkä oikein tiedä mitä siitä sanoisin. Ei viihtyisää eikä kaunista, mutta elämänmakuista...

Mieleenpainuva paikka on myös Ground Zero, tuhottujen kaksoistornien paikalla oleva tyhjä kortteli. Paikan yllä leijuvaa tunnelmaa on vaikea selittää; ulkoisesti on kyllä tekemisen meininki, kuorma-autoja ja haalaripukuisia työntekijöitä, mutta ilmapiiri oli silti jotenkin hirveän alakuloinen. Tai ehkä nämä ajatukset oli vain mun pääni sisällä, en vain jotenkin pystynyt käsittämään tornien siinä korttelin kokoisella montulla joskus sijainneen. Aivan kuin siellä aikoinaan työskennelleet eivät varmasti pystyneet kuvittelemaan niiden joskus sortuvan. Pelottavaa ja liian suurta pienten aivojen käsiteltäväksi...

Toinenkin pysäyttävä juttu sattui tällä reissulla. Ihmettelin, kun isästäni ei kuulunut pariin päivään mitään (normaalisti meillä on tapana laittaa päivittäin viesti tai pari, jos olen reissussa). Soitin sitten kotiin, ja kuulin että isä oli joutunut sairaalaan edellispäivänä. Eivät olleet kertoneet mulle, etten turhaan huolestuisi, mikä varmaan oli sinänsä ihan fiksua. Olin aiemmin ostanut ison läjän New York-postikortteja, varmaan viitisenkymmentä, ja ne olivat kaikki hetkeä aiemmin kastuneet repussa auenneen vesipullon vuoksi. Istuin siinä sitten kahvilassa puhelin kourassa tuhansien kilometrien päässä kotoa, pöytä äärimmillään täynnä märkiä postikortteja, ja mulla kyyneleet valui jo ihan yleisestä turhautumisestakin...Siihen sitten pölähti joku turisti, joka kysyi ovatko kortit myytävänä. Mä kerroin, että ovat ihan vain omiani. Hän jatkoi sinnikkäästi "saisinko ostaa muutaman" ja minä sitten "no toki, mutta ne ovat märkiä" (kuten kuka tahansa saattoi nahistuneista, laikukkaista korteista nähdä) johon turisti "ai jaa, no en minä sitten ostakaan". Jaahas, että tämmöinen päivä... Tuossa vaiheessa kyllä jo naurattikin vähän. Isä joutui lopulta olemaan vatsansa ja keuhkokuumeen vuoksi sairaalassa kaikkiaan kymmenen päivää, mutta voi tällä hetkellä hyvin.

Kävin myös parissa museossa. Metropolitan Museum of Art on aika peruskauraa New Yorkissa vierailevalle, yksi maailman suurimpia ja tärkeimpiä taidemuseoita kun on. Aikaa kannattaa varata vähintään puoli päivää ja myös museon kauppoihin kannattaa tutustua huolellisesti! Museon pääsylippumaksuna lukee aikuisille 20 dollaria, mutta se on "suggested donation", eli voit lahjoittaa sopivaksi katsomasi summan ja saat lipun.

Little Italy oli aika pieni ja ei-italiamainen, lähinnä turistipyydys muutamine ravintoloineen. Chinatown puolestaan oli veikeä, kuhiseva ja kaoottinen. Kävin kahdessa eri paikassa syömässä kiinalaista, mutta melkeinpä voisin väittää saaneeni parempaa ihan Suomessa! Alueen kaupankäyntiä ja ihmisiä oli tosin hauska seurata, vilske oli valtaisa. Tykkäsin.

Asiakaspalvelu kaupungissa oli ajoittain hitaahkoa, mutta aina hyvin ystävällistä. Myös jutustelu kassalla kuului asiaan. Kaupoista ja ravintoloista poistui aina hyväntuulinen asiakas.

Haukkasin siis palan Isoa Omppua, niin ison kuin yhdeksässä päivässä ikinä kerkesin, ja maistui varsin makoisalle  :D  :D  :D

14
Haluaisin ostaa edullisesti kahdelle marsulle sopivan häkin, eli väh. 120x 60cm. Myös kaksi tukevaa ruokakuppia, sekä kaksi juomapulloa tarvittaisiin. Mahdollisesti myös kantokopat.

Miel. Helsingistä tai lähialueelta, ettei tule lähetyskuluja.

Emme siis ole hankkineet marsuja vielä, joten etsimme myös kahta naarasmarsua, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään. Ottaisimme ne mieluiten luovutusikäisenä, ei siis täyskasvuisena. Marsuilla ei ole tulipalokiire, koetamme saada tarvikkeet ensin kasaan, mutta ilmoittele toki jos sinulla on koko "paketti" myytävänä  :)

Tarjoa sähköpostiin!

[email protected]

15
Tässäpä vanha matkapäivis.

Per Hei 27, 2007 1:02 pm Tapahtui ennen matkaa  

Saavun Romaniaan sinivalkoisin siivin 14/8, ja suunnitelma sen jälkeen tuulihattumaiseen tapaani varsin avoin. Vähän olen kuitenkin haaveillut: Bukarestissa saanee riittää yksi päivä, eli keskiviikko. Olen lueskellut kaupungista jonkin verran, enkä ole täysin vakuuttunut, että rakastun Bukarestiin ensikohtaamisella (ja jos niin ei käy, niin ei se siitä yleensä kummene). Joten seuraava yö mennee junassa, muutenkin katson viisaaksi siirtyä suurkaupungin helteestä mukavaan romanialaisjunaan viilentymään, hih!

Matkustan yksin, ja toiveena tällä reissulla onkin päästä nimenomaan liikkeelle, kokea matkan tuoksina. Junia, junia!! Kiskojen kolkkeeseen nukahtaminen on mulle yksi maailman hienoimpia tunteita. Jos siihen kyllästyn, niin kuopatkaa minut pois!

Moldovassa pääkohteena on Chisinau. Tietämykseni kaupungista ja koko maasta on edelleen aika heikko, vaikka olen yrittänyt haalia tietoa. Tämän vuoden alusta tullut viisumivapaus helpottaa käytännön asioita, ja ehkäpä saan kysymysmerkkinä päässäni pyörivän maan avautumaan menemällä paikan päälle.

Aikaa Chisinaussa on pari päivää, jonka jälkeen taas yöjunalla puksutellen Romanian rannikolle, näillä näkymin Constantaan. Ajattelin viettää sääret suorana rannalla ainakin yhden päivän. Päiväjunalla paluu Bukarestiin ja illansuussa sunnuntaina 19/8 kotiin.

Jännitän!

Tor Elo 16, 2007 10:40 pm Reissun tiimellyksessä

Muutama ajatus ja tapahtuma viime paivista, rouskutan samalla herkullisia ja mita edullisimpia popcorneja; 1e =vajaat 16 paikallista valuuttaa leita, nama maksoivat 2 leita /pussi. Suolaa kuuman paivan jalkeen kaipaakin.

Lento Helsingista Bukarestiin sujui kivasti, lukuunottamatta taakseni pesiytynytta porsasta, joka ilmeisen tyytyvaisena lennon tarjontaan paasteli vuorotellen melusaasteeseen verrattavia royhtayksia, ja silmiakirvelevia hajupommeja. Wanted: Kaytoksen kultainen kirja...Kapteeni varoitteli turbulenssista, mutta matka meni kuitenkin suht tasaisesti, ja Finnair oli ottanut valikoimiin namin tonnikalatahnataytteisen sampylan.

Bukarest tyrmasi betonikolosseillaan ja hurjalla liikenteella, joten ennakkoaavistukseni osuivat aikalailla oikeaan. Saavuin pimean jo tultua, mutta yksin ei pelottanut liikkua; myoskaan monessa paikassa varoitellut kulkukoirat eivat hairinneet, olen nahnyt niita tahan saakka koko reissun aikana vain muutaman. Muutenkin taidan reissussa rahjaantyneena ja varattoman nakoisena olla aika epakiinnostava kohde minkaan sortin ahdistelulle tai rikollisuudelle.
Hassua muuten, etta joskus nuorempana yksinmatkustamisen riskeja ei niinkaan ottanut edes huomioon (eika mitaan pahempaa kylla koskaan onneksi ole sattunutkaan), mutta nykyisin jos olen lahdossa yksin, aina paria paivaa ennen alkaa tutista, vaikka matkaa kovasti odottaakin. Perilla kuitenkin pelko on poissa, ja painelen menemaan tyytyvaisena.

Majoituspaikka ensimmaisen yona oli Cristman's Hostel keskustassa, 15e yo. Piti olla dormihuone, mutta sainkin kayttooni kokonaan oman samaan hintaan. Omistajat olivat muutenkin mukavia, ja se korvasi ilman muuta huoneen lievan nuhjuisuuden. Siistia ja puhdasta oli kuitenkin.

Seuraavana paivana loysin loysin viihtyisan puiston viilentymiseen, ja paiva kului nopeasti. Kavin ihmettelemassa parlamenttitaloa, maailman toisiksi suurinta rakennusta. Aivan paattoman kokoinen pytinki.

Illansuussa hyppasin Moldovan-junaan, sanelan antamat tiedot pitivat hyvin paikkansa, ja makuuvaunupaikka talle 13 tunnin matkalle maksoi n.25 euroa. Alkumatkasta ennen kahdeksaa oli viela valoisaa, ja taipaleen taittumista oli mukava seurata. Samassa hytissa matkusti moldovalainen tytto. Passintarkastukset tehtiin matkan alkaessa, uudelleen yolla noin kolmelta, ja viela kerran ennen sarastusta.

Asiasta toiseen, mika noissa itaeurooppalaisissa naisissa on, etta ne ovat aina niin virheettoman nakoisia? Matkaseurani meni nukkumaan meikit naamassa (mika ei kylla sinansa oo mitenkaan suositeltavaa), mutta kolmelta heratyksen tullessa han naytti aivan valmiilta vaikka Linnan juhliin, suoraan paansa tyynysta nostaneena. Edes luomivari ei ollut varissut hippustakaan! Siskot, jos teilla onnistuu sama, niin ilmoittautukaa kertomaan salaisuutenne! En tosin ole kateellinen, rehellisen aimistynyt vain, ja yolla hieman hymyilytti.

Juna saapui vartin etuajassa Chisinaun pienehkolle ja ihan viihtyisalle asemalle. Loppumatkasta seurailin maisemia junan ikkunasta, mika tuo itselleni matkalla ollessa ehka ne kaikista parhaat fiilikset. Hevosvankkureita, pienia taloja, paallystamattomia teita, polya, vanhoja puuaitoja, auringossa paahtuneita ihmisia. Sympaattinen maa.

Majoitus Chisinaussa oli ehtaa 70-lukua hotelli Cosmoksessa. Yhh 30e, kalliihko, mutta junayon jalkeen arvoisensa. Huone nauratti: Veivattava keltainen puhelin, ruusutapetit ja sohvanpaallys myrkynvihreaa samettia. Seka suihkun lattialla, altaassa, etta vessanponton kannella oli venajankielinen paperilappunen missa luki vain yksi sana. Jai arvoitukseksi, mita vieraalle haluttiin kertoa. Valitettavasti en enää muista mita siina luki, mutta olisiko Jounilla tai muilla ajatusta, mista voisi olla kyse?

Kiertelin paivalla sivukujilla, uteliaana nakemaan ihmisten arkielamaa. Turisteja taalla ei ole oikeastaan ollenkaan, mutta huomatessaan etten ole paikallinen, ovat ihmiset olleet poikkeuksetta hyvin ystavallisia. Viela huominen aikaa taalla Chisinaussa, ihmeempia nahtavyyksia koko kaupungissa ei juurikaan ole, joten taytynee keskittya kahviloihin ja arkielaman haisteluun. Kiireetonta.

Muutin mieleni matkan loppusuunnitelmasta: Rannikon ja Constantan sijaan valitsen kuitenkin Brasovin, olen lukenut siita niin paljon positiivista, etta voisi myohemmin harmittaa, jos en menisikaan.  

Lau Elo 18, 2007 8:04 pm Muuta tapahtunutta ja huomioitua  

BetoniCosmoksen aamupalalla Chisinaussa oli laitettu margariini (tai veikkaisin etta voi-)kuutiot kekseliaasti lasimaljaan, jossa ymparilla lukuisia jaakuutioita pitamassa ne kohmeisina. Ensimmainen kerta kun tahan tormaan, lieneeko sitten laajemmassa mittakaavassa kaytossa muissa maissa. Toki kuutioissa oli jokusia pisaroita paalla, mutta parempi nain, kuin harskiintynyt ja lammin voi. Ilmiselvaa niksipirkka-ainesta!

Kavin Chisinaussa parturissa. Paikalliset olivat hieman ujoja ottamaan minut vastaan kun en osannut kielta, (vai johtuikohan kesan kuivattamasta kuontalosta!), mutta sain lopulta aivan kelpo tasoituksen latvoihin. Hinta oli todella kilpailukykyinen, 15 Moldovan leita eli noin yhden euron! Taalla voisi kannattaa kayda myos manikyyrissa, hierojalla yms., mutta en sitten ehtinyt junan lahtiessa takaisin Bukarestiin.

Konduktoori jakoi taas herttaiset kukkalakanat, ja sain talla kertaa hytin yksin kayttooni. Juna pysahteli yolla pitkia toveja lastaamaan tavaraa tms., ja ajattelin ettei se ikina ehdi perille ajoissa, mutta kuljettaja pisti ykkosen silmaan, vanha veturi puuskutti kuin henkensa hadassa mustaa hoyrya tyontaen, ja Bukarestin asemalle juna saapui tasmalleen aikataulun mukaan! Mainiota kyytia. Junan vessoista en sano mitaan..!

Moldova kaikkinensa oli hyvin positiivinen kokemus! Kuten sanottu, sympaattinen maa. LP:sta lukaisin turisteja olevan vain 20 000 vuodessa, tama tarkoittaa siis noin reilua viittakymmenta visiteeraajaa paivassa koko maata kohti. Vahaisen maaran huomaa seka katukuvassa, etta ihmisten kayttaytymisessa. Paikalliset ovat yleensa ottaen hiukan ujoja ja hyvin ystavallisia.

Jatkoin siis matkaa Bukarestiin saavuttua samantien Brasoviin klo 7:30, matkassa meni aikaa vajaat kolme tuntia. Pilkin suurimman osan ajasta ja taisin missata komeitakin maisemia, yojunassa ei kovin montaa unituntia kuitenkaan tullut. No, paluumatkalla sitten silma tarkkana...

Brasov on kaunis!
Olin paattanyt kysya majoitusta budget-hotelli Aro Sportista. En tieda mita paassani liikkui, ei ilmeisesti mitaan, mutta suunnistin nurinpain olevalla kartalla kaupungin halki, ja ihmettelin ja manailin kun hotellia ei ensialkuun loytynyt. Voisivat paivittaa noita karttoja... Niinpa niin!

Syy miksi valitsin Aro Sportin, oli paatelma, etta isohkossa hotellissa on todennakoisimmin tilaa. Olin aika romuna vasymyksesta, kuumuudesta, kavelysta -kirottujen naishormonien viela kymmenkertaistaessa nama tuntemukset!! Huone onneksi loytyi, samaan hintaan kuin Bukarestissa eli n. 15e yo. Cristmanissa hinta tosin vastasi paremmin laatua kuin taalla, joten suosittelisin Aro Sportin sijasta jotain idyllisempaa kotimajoitusta.

Kolme tuntia unta lisaa ja olo oli aivan toinen! Brasov tosiaan on viehattava, mutta ehka hieman yllatykseton? Hieman kuin jokin saksalainen hyvin sailynyt pikkukaupunki. Kivoja kuppiloita nayttaa olevan joka kadunkulmassa. Piipahdin ylailmoissa kukkulalla, koysirata kustansi alle 3e ja oli hintansa arvoinen. Maisemat ylhaalta ovat hulppeat! Reissusta enaa huominen jaljella.  


Maa Elo 20, 2007 3:00 pm Kotona taas

Kivahan se oli omassa sängyssä taas sikeitä vetää, varsinkin kun sai vielä nukkua pitkään, tärkeää ensimmäisenä lomanjälkeisenä aamuna.

Hmm, Lonely Planethan tosiaan kertoili monenlaista vierailemistani maista, siihen asti kunnes hukkasin sen. Se oli kirjaston upouusi opus, veloittavat varmaan (ymmärrettävästi) kelpo summan... Juuri, kun olin ehtinyt iloita, että on meillä hyvä tuo kirjastolaitos, kun ei tätäkään tarvitse kalliilla omaksi ostaa jos ei halua! Pentele! Kävin siis nauttimassa yhden Ursuksen la-iltana aikomukseni mukaan, ja kirja unohtui kuppilan pöytään. Paikan piti aueta sunnuntaina kahdeltatoista, mutta kymmenen yli ei vielä näkynyt edes valoja, joten luovutin koska junani oli lähdössä. Toivottavasti kirjasta on iloa jollekin...

Tuolloin lauantaisena iltana, transylvanialaisilla vuorilla kun olin, olisi voinut odottaa Draculan putkahtavan jostain verenhimoisena; niin vaikuttava oli luontoäidin järjestämä näytelmä. En pelkää ukkosta, joten kolmituntinen (!) salamointi ja kaatosade hotellihuoneen ikkunalaudalta seurattuna, hyvä kirja kainalossa, oli pelkästään kiinnostavaa.

Paluumatka Bukarestiin maksoi vain alle puolet siitä, (=15RON / n. 5€), mitä meno (=36 RON / n. 12€) Brasoviin! En tiedä mistä ero johtui, paluujuna oli reilun tunnin hitaampi kuin meno, mutta lieneekö koko selitys? Tasossa en huomannut kummempaa eroa. Matkan varrella näkyi pari niin rähjäistä tehdasta, että en yllättyisi pikku pamauksesta, valitettavasti. Myös jokiin oli parissa paikkaa kipattu satoja kiloja roskia. Tiedän, etten itsekään luontoa suojele matkailuharrastuksellani, mutta silti mieltä kirpaisee tuollaisen näkeminen...

Bukarestissa pyörin siis viime tunnit ilman karttaa, en sitä tuossa vaiheessa alkanut enää ostamaankaan, mutta jotenkin onnistuin keplottelemaan itseni Piata Victorialle ja lentokenttäbussiin.

Marmatusosio: Lipunmyyntitiskiltä on turha kysyä juuri mitään, edes junan lähtöraidetta, he ohjaavat samantien infotiskille. Saatan ehkä olla yliherkkä huonolle asiakaspalvelulle, mutta kyllä infojenkin anti aikaa nihkeää oli. Esim. Nord-asemalla täti katsoi nenänvartta pitkin, kun huomasi etten puhu romaniaa, ja vastaili yhdellä sanalla, vaikka varmasti osasi enemmänkin. Kysyin paria asiaa, ja sen jälkeen hän jo hätisti kädellään, että menehän siitä! En vain ymmärrä, miksi asiakaspalveluun otetaan töihin ihmisiä, keitä homma ei kiinnosta. Ja jos ei halua käyttää kielitaitoaan, ehkä kannattaisi tehdä jotain muuta kuin istua pääkaupungin vilkkaimman juna-aseman turisti-infossa?!!

Rajan takana Chisinaussa ihmiset olivat kuitenkin ihan ystävällisiä, ja meininki muutenkin leppoisampi. Bukarestista mun on vaikea keksiä juuri mitään positiivista, mutta ehkäpä joku muu saa paikasta enemmän irti. Romaniassakin maaseudulla näkyy rakennuksissa ja muualla ns. rappioromantiikkaa, Bukarestissä lähinnä pelkkää rappiota. Maaseutua ja maan pohjoispuolta olisi kyllä kiva kiertää toistekin, luonto maassa sinänsä on kaunis ja monimuotoinen. Brasov oli tunnelmaltaan myös ihan leppoisa, ja ydinkeskusta oli autoilta rauhoitettu, mikä on aina positiivista.

Matka oli kokonaisuutena onnistunut ja helpotti taas lähtemisen poltetta - hetkeksi!

16
Tylsä putkiremontti tulossa, ja päätimme sinnitellä poikakaverini kanssa asunnossa kaksi viikkoa rempan alku-ja loppupäästä. Lopun parin kuukauden ajaksi pitäisi kuitenkin löytää majoitus.

Toivomukset:
-Sijainti Helsingissä, alueella ei merkitystä!! Kunhan keskustaan (=töihin) on kohtuulliset kulkuyhteydet.
-Kalustettu: keitto-ja pesumahdollisuus, sekä sänky ja pöytä riittävät. Askeettisuus kunniaan:) Jos asunnossa on enemmän tavaraa, sekin käy.
-Mahdollisimman halpa, maksamme remontin ajalta osittaista vuokraa myös vakikämpästämme. Asunto voi olla myös hyvin pieni!  Viikonloput vietämme luultavasti poissa. Myös solu saattaisi tulla kyseeseen, tarjoa?

Joten jos satut olemaan esim. reissussa tuolloin,  tulemme mielellään mörönsyötiksi  :)

Vastaukset yv:llä tai maililla, [email protected]

17
Kaverini ilmoittelee:

Yrjö Kukkapuron designtuolit 4kpl
VAIN TÄNÄÄN/KIIRE MUUTON VUOKSI!!! Näitä kyseisiä tuoleja on valmistettu noin 200kpl (tässä ulkoasussa ja näillä materiaaleilla) noin 60-luvun puolessa välissä!
Istuinosa lasikuitua ja runko tukevaa metallia.
Näissä neljässä kappaleessa vielä originaalit päällysteet. Istuinosat amatöörin uudelleen maalaamat.
Tuolit ok kunnossa. Myydään settinä, 4 tuolia kerralla.
Noudon tulee tapahtua TÄNÄÄN klo15.30 jälkeen Helsingin Veräjämäestä!!!
SOITA JA TARJOA! HP.100€.
Aija p.050-5398969


muoks: eli en saa nyt kiireessä liitettyä tähän kuvaa, tuolit ovat sinisiä, päälliset oranssit ja erinomaisen hienoja tietenkin:) Aijalta lisätietoa!

18
Laskiaispäivä lähenee:) Eli halutaan ostaa käytetty mutta hyväkuntoinen pulkka, jolla mahtuu kaksi aikuista laskemaan. Max 15e. Mielellään lähiseudulta, ettei tarvitse postittaa. PIAN ü!

19
Muuttohässäkän keskellä pitäisi päästä liikkumaankin, eli etsimme
-naistenpyörää, mummomallista. Saa olla vanha ja persoonallinen!
-miesten-tai naistenpyörää, ei kummempia vaatimuksia

Kumpikin kevytpolkuisia, ja renkaista sekä muutenkin suht hyväkuntoisina. Hintakatto pari-kolmekymppiä kappale. Etsimme pyöriä Helsingistä.

Tässä osoite, ja jos on kuvia niin mukaan vaan...
[email protected]
Lupaamme hyvän kodin :)

20
Heips,
olen muuttamassa tuonne Hollannin suuntaan syyskuun alussa, tarkoitus olisi viipyä ainakin ensi vuoden alkuun. Mulla on työpaikka tiedossa, mutta asuntoa ei, ja nyt etsin kämppistä ja / tai huonetta... Eli sinä joka asut jo Damissa, olet vasta muuttamassa tai ainakin tunnet jonkun jolla on sama tilanne niin ilmoitathan! En ole erityisen rikas joten majoitus ei saisi olla hurjan kallis (ei tosin myöskään tartte olla luksus), mutta sijainti saisi olla suht lähellä keskustaa (max 4km). Ja kämppis rento ja kiva mutta luotettava, kiitos :). Itse olen 24v., matkustella tykkään ja seikkailla...
-Tanja

Sivuja: [1] 2