Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - anssku

Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 24
81
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 27.05.2013, 21:22:47 »
Oli kyllä tervetullut välillä tällasinen laiskottelu ja hengailu päivä. Koko päivän pyörräillessä, ei usein jaksa edes itse kohteessa enää tehdä mitään. Parhaiten näkeekin pyörämatkan välisiä paikkoja ja lounastauolla erityisesti usein katselemme kaupunkeja.

Menimme metrolla kaupunkiin ja kuljeskelimme vanhan kaupungin turistialueilla. Eilen tuntui, että kaupunki on käsittämättömän laaja, kun kiersimme sen laitamilla, mutta itse asiassa keskusta on kohtalaisen suppea. Tämä on Espanjan paella kaupunki! Se tarkoittaa, että vanhan kaupungin kaikki ravintolakyltin huutavat "pella paella". Mekin sitten päätimme viimein syödä jotain pereinteistä espanjalaista. Olihan se jo aikakin, kun olemme olleet maassa jo lähes viikon ja vain kokkailleet omia pastaruokiamme ja ravintolassa syöneet vain patonkeja. Ostimme pikaruoka paellat pienestä ravintolasta mukaamme ja söimme ne kadulla. Ne maksoivat vain 4 euroa ja onneksemme onnistuimme löytämään kasvisvaihtoehdon, vaikka yleisesti kaikkiin paelloihin täällä sekoitetaan mereneläviä. Herkullistahan se oli!

Kävimme katsastamassa Serranon tornit, kuten tähän blogini teemaan sopii. Muiden nähtävyyksien nimeä en pannut merkille, mutta katselin lopuksi rautatieaseman myymälän Valencia kuvastosta, että lähes kaikki opuksen kuvien kohteet tuli nähtyä. Näimme esim kuuluisan suihkulähteen ja useita kirkkoja. Eilen jo näimme ihmeellisen futuristsen rakennuksen, joka on kaikissa kuvastoissa ja postikorteissa. Se oli hyvin modernistinen erilaisine huikeine muotoineen, siinä oli ikään kuin jättisuuri harppusoitin, valtava pallomainen viritelmä ym. Rakennuksessa toimi ainakin merikeskus. Tänään ehkä vaikuttavinta olivat sivukatujen vanhat talot, joissa oli uskomattomia ikkuna ja parveke-koristeluita. Ranskalaistyylisesti valuuraudasta oli muotoiltu monenmoista koukeroa. Ihastun aina näihin mustasta raudasta muotoiltuihin koristeisiin ja nyt koristelu oli viety äärimmäisen mielikuvituksekkaaksi ja yksityiskohtaiseksi. Tässä kaupungissa vanhoissa klassismi- tyylisissä rakennuksissa oli muutenkin enemmän koristelua kuin uusklassismiin yleensä kuuluu. Niissä oli jopa jotain barokkimaista. Minulla on teoria, että rautatieasema aina kuvastaa tietyillä tavoin koko kaupunkia, se antaa viitteitä muustakin kaupunkiarkkitehtuurista ja jopa kaupungin hengestä. Nyt Valencian rautatieasema oli ulkoa hyvin koisteellinen ja näyttävä ja sisätlä viimeisen päälle kliininen. Pidin Valencian kaupungissa juuri rakennusten moninaisuudesta ja mielikuvituksekkuudesta, mutta minua ei oikein viehättänyt tietty äärimmilleen viety siisteys.

Kun olimme kävelleet kaupunkia ristiin rastiin, menimme rautatieasemalle pitämään sadetta. Tarkoitus oli myös löytää turisti-info karttojen vuoksi, mutta sitä ei enää ollut asemalla. Yritin vähän katsella olisiko aseman johonkin nurkkaan unohtunut jokin pahvi tai olisiko missään edes ilmaisjakelulehtiä, joilla voisi vähän suojautua sateelta ja siten päästä etsimään toista turisti-infoa, mutta asemalla mikään ei ollut kerta kaikkiaan yhtään väärässä paikassa ja siellä ei ollut mitään ylimääräistä. Emme jaksaneet lähteä kastumaan, joten info jäi nyt löytämättä, toivottavasti osaamme huomenna pois kaupungista ilman karttaa.

Eilisestä jäi kertomatta, että jouduin tekemisiin poliisin kanssa. Poliisiauto ajoi rinnalleni ja hidasti. Poliisi heristi minulle soermeaan ja ihmettelin, mistä nyt on kyse. Sitten hän osoitti korviani ja näytti äkäiseltä. Ymmärsin, etten saisi kuunnella polkiessani musiikkia. Aika ihmeellisiä sääntöjä täällä ja kaikkeen poliisit jaksavatkin puuttua! Otin kuullokkeet vähäksi aikaa pois, mutta poliisiauton kadotessa horisonttiin, laitoin ne takaisin. Ymmärrän kyllä, että kaupunkiajossa tarvitsen kaiken tarkkaivaisuuteni (varsinkin ison tien ryhmittymiset ovat haastavia), mutta kai sitä nyt suoraa ja tasaista tietä voi ajaa korvalaput korvillaankin. Täällä on vielä niin mahtava, kun tienreunaan on jätetty yleensä kunnolla tilaa, välillä melkein kolmisen metriä. Tosin joskus tien heijastin möykyt vähän häiritsevät ajoa.

Pelasimme äsken isäntämme kanssa yhtä lautapeliä. Nyt vuorossa on kokkailua ja pyörien huoltoa...

82
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 26.05.2013, 21:56:58 »
Nyt vasta ymmärrän,kuinka väsynyt olen, kun meinasin nukahtaa puurolautasen ääreen. Kalle jaksaa ihmeesti turinoida Pepen kanssa, hän kertoo lapin pimeydestä ja kylmyydestä. Suomen kylmyysennätys, joka oli muistaaksemme selvästi yli 50 miinusta, tuntui tekevän isäntäämme vaikutuksen. Samoin se, että aivan tavallisina talvina kotikaupungissamme on yleensä vähintään yksi kylmä viikko, jolloin on yli 30 pakkasta. Täällä tuollaisia lukemia on vissiin vaikea kuvitella, kun harvoin lämpö laskee talvellakaan alle nollan.

Toivottavasti tuo lentokoneen jytinä ei häiritse yöuntani! Viime yönä sitä häiritsi aivan eri jytinät. Olin jo 10 aikaan laittamassa nukkumaan, mutta sitten aloin kuuntelemaan ihmisten äänekästä naurua ja kymmenien lasten jalkojen töminää ja päätin, että sama se on vielä yrittää valvoa vähän aikaa. Nukkumisesta ei tulisi kuitenkaan mitään. Kalle oli paikan ”olohuoneessa” netissä ja minä liityin hänen seuraansa. Sittemmin pelasimme vielä pingistä erän. Tuo oli kyllä loistava leirintäalue, kun siellä oli kaikkea tuollaista viihdykettä! Meriaiheinen museokin olisi ollut, mutta se oli juuri tuolloin suljettu. Yritimme 11 aikaan nukahtaa, korvatulppamme vaimensivat hyvin ihmisten kovaäänisen höpinän, mutta sitten yhtäkkiä alkoi mieletön jyrinä. Se oli ilotulitus, mutta ei mikään tavallinen sellainen. Se kesti putkeen 10 minuuttia ja niin kovat pamaukset olisivat varmasti Suomessa kiellettyjä. Telttamme vain hypähteli ilmaan, kun ulkona räjähteli. Lopulta he saivat sen päätökseen. Nukuin muuten mukavasti, mutta keskellä yötä tipahdin patjaltamme ja sitten näin painostavaa painajaista, että patja oli puhjennut. Olisihan se rasittavaa jos noin loistavaan patjaan tulisi reikä, se on niin hyödyllinen meille, mutta ei se nyt mikään maailmanloppu olisi. Unessani se oli kuitenkin jotain aivan hirveää. En edes ymmärrä, miten onnistuin putoamaan patjalta, sillä telttamme on niin pikkuinen, ettei siihen edes muuta mahdu kuin patja ja laukkumme. Laukkujen ja patjan välissä oli ehkä 10 sentin väli ja siihen olin itseni kylki edellä mahduttanut. 

Pitäisi varmaan huoltaa pieni pyörämme täällä Valenciassa. Hyvin se on toiminut, mutta nyt se alkoi viimeisillä kilometreillä pitää outoa ääntä. Se ei sinänsä haitannut ajoa, mutta kuulosti mielestäni niin pahaenteiseltä, että haluaisin kiikuttaa pyörän korjaamolle. Kalle vain on aina sitä mieltä, että sitten vasta tehdään asioille jotain, kun on aivan pakko. Pelkään, että se pian hajoaa keskelle ei-mitään ja täällä ei muutenkaan näy niin joka kylällä korjaamoa kuin Italiassa. Jännä sinänsä, että täällä kilpapyöräily on vähintään yhtä kova juttu ja silti pyöräpajoja on vain vähän. Ehkä pyöräilijät huoltavat itse ajokkinsa. Niinhän mekin yritämme tehdä, mutta emme valitettavasti kovin paljon tiedä pyörän korjauksesta. Siitä olen ylpeä, että poljin, jonka väänsimme paikoilleen, on pysynyt. Tuntuu jopa, että se on itsestään asettunut oikeaan asentoon, ei ole enää yhtään kierossa. Joku lukija saattaa naureskella, että miksi emme osta kunnon pyöriä. Olen lukenut niin paljon pyöräblogeja, että tiedän hyvienkin pyörien hajoavan. Tietenkin pyöriin voisi hieman enemmän panostaa ja olisinkin ollut nyt valmis maksamaan enemmän, mutta oikeanlaisia yksilöitä ei tuntunut löytyvän rahallakaan. Niin kuin jo kerroin kaikki olivat maastopyörää tms. En ylipäätään ymmärrä tietyillä tavaroilla/tavaramerkeillä hifistelyä. Monet pyöräilijät ovat juuri sellaisia, että varusteiden pitää olla viimeisen päälle. Ei sitä niillä varusteilla tehdä onnistunutta reissua, paljon tärkeämpää on tietty asenne. Vaikka kaikki olisi viimeisen päälle, silti jokin menee todennäköisesti jossain vaiheessa pieleen, silloin täytyy olla tiettyä joustavuutta ja sitä ei luultavasti ole, jos on luottanut liiaksi täydellisiin varusteihinsa. 

83
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 26.05.2013, 18:52:55 »
Valencia, eli äännettynä suhahtava ja pehmeä Valenttssia on nyt saavutettu. Kalle juttelee isäntämme kanssa Kiinasta, koska Pepe isäntämme suunnittelee reissua Kiinaan ja Kalle jakaa kokemuksiaan meidän muutaman vuoden takaisesta matkastamme. Isäntämme tuntuu olevan tyytyväinen, että jäi vasta työttömäksi, varmaan harvinainen asenne täällä, nyt hänellä on kuulema aikaa toteuttaa unelmiaan.

Poljimme tänään 75-80 kilometriä, riippuen vähän laskutavasta. Kiertelimme Valencian kaupunkia niin pitkin poikin, että veikkaisin kilometrejä kertyneen kaiken kaikkiaan ainakin tuo 80. Tänään oli kyllä kaikin puolin ihanteellista polkea, keli oli ihanan viileä ja tiet rauhallisia. Culleraa kohti polkiessamme saimme pyöräillä yli 20 km maalaismaista kapeaa tietä, jossa ei tullut koko aikana kuin muutama auto vastaan, talojakaan ei näkynyt yhtään, vain pelkkää appelsiinipuumetsikköä korkeaa kaislamaista heinikkoa, joka ylitti usealla metrillä oman pituutemme, tuli tunne kuin olisi ollut muurahainen ja pientä männikköä. Tuolla maaseututaipaleella tuli jopa hevonen vastaan, jossa kärryissä istui koko perhe kyydissä ja yksi heppa kulki vielä narussa kulkueen perässä.

Uskomattomia asioita, joita tänään kohtasimme: vino liikenneympyrä, jossa toinen puoli oli jyrkästi korkeammalla kuin toinen, se oli siis tavallaan mäessä, Valencian ihmeellisen leveät kadut, joissa oli jopa neljä kaistaa rinnakkain ja ei juurikaan autoja (sunnuntai ja siesta aika) keskellä Valencian kerrostalolähiötä oli yhtäkkiä valtava aukio, joka oli suurempi kuin kaksi Oulun toria rinnakkain ja sen keskellä oli ainoastaan yksi korkea patsas, tuli valtava tyhjyys vaikutelma, meille selitettiin pitkät litanniat espanjan kielellä, vaikka sanoimme heti ettemme osaa espanjaa, pyörämme kestivät ilman mitään ongelmaa näin pitkän matkan. Siinä oli sinäänsä ihmeellisyyksiä riittämiin. Kaiken huipuksi Kalle osasi tänne lähiösokkeloihin, aivan lentokentän tuntumaan, ilman yhtään eksymistä. Pyöräilimme varmaan 2 tuntia Valencian miljoona kaupungin alueella! Yhdessä vaiheessa huomautin Kallella ”nythän tämä kaupunki loppuu”. Olimme taas nousseet yhdelle rampille yläilmoihin ja lähettyvillä ei ollut enää yhtään rakennusta, vain lampaat paimensivat kuivuneessa joenuomassa. Kalle siihen totesi ”noo, nyt ehkä uskallan kertoa, että oikeastaan kyse on eri kaupungista, se ei ole varsinaisesti Valenciaa vaan kaupunki nimeltä Quart de Poblet.” Nyt isäntämme juuri selvittää, että kaupungit ovat kuitenkin käytännössä yhteen kasvaneet. Tämä osa vain on halvempaa ja rauhallisempaa seutua. Ymmärrän kyllä halpuuden, sillä lentokoneet pitävät mielettömää jytinää lentäessään tästä yli. Muuten isäntämme asunto vaikuttaa miellyttävältä, se on tilava ja valoisa.

Illalla ehkä vähän vielä lisää. Olemme nyt täällä Espanja kolmanneksi suurimmassa kaupungissa kaksi yötä ja pidämme vapaata pyöräilystä.

84
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 25.05.2013, 21:07:52 »
Ollaan kotiuduttu tänne telttaan, Kalle makoilee vieressäni ja rouskuttelee vuorotellen salaattia ja suklaata, hyvää terveysruokaa. Ruokavaliomme on kyllä yleensäkin tällainen, että syömme hyvin terveellisesti (kasvispainotteisesti) ja toisaalta syömme myös paljon herkkuja. Täällä reissussakin pyrimme syömään kikherneitä, papuja ym, mistä saa proteiineja ja toisaalta tummia siemenleipiä, joissa on kuituja tms. Sitten popsimme kuitenkin vähän väliä myös jäätelöä, leivonnaisia ja suklaamousseja.

Ajattelin vielä vähän verrata Espanjaa ja Italiaa, koska viimeksi teimme tällaisen pyörämatkan Italiassa ja näissä maissa vaikuttaa olevan paljon samaa. Samuutta on: lähes samankaltainen ilmasto, paljon hyvin hoidettuja puistoalueita, rakkaus hedelmäpuihin ja oliivilehtoihin, ihmisten tempperamenttisuus, valkoisten kivitalojen runsaus ym. Toisaalta eroavaisuuttakin löytyy. Siinä missä Italiassa kaikki huokuu vanhaa arvokkuutta, tällä on panostettu enemmän uutuuteen. Kummassakin maassa on kiinnitetty huomiota esteettisyyteen, mutta Italiassa se on enemmän pientä ja nättiä, jotain herttaista ja yksinkertaista, täällä taas pyritään enemmän näyttävyyteen. Italian vanhoissa kaupungeissa kadut ovat kapeita, täällä on paljon leveää bulevardia palmureunuksineen. Italiassa on ihania vanhoja luonnonkivitaloja, täällä talot taas ovat useimmiten moderneja ja silloin, kun ne ovat perinteisiä, ne ovat kalkittu valkoisiksi. Myös vaaleanruskea savimainen talonpinta on suosittua. Mutta niin kuin jo sanottu, niitä näkee aika vähän. Hyvin paljon on modernia kerrostaloa ja historialliset keskustat, joita Italiassa on lähes joka kaupungissa ovat täällä harvinaisempia ja alueeltaan suppeita. Suurin ero tuntuu olevan juuri se, että Italian kulttuuri henkiii enemmän iäkkyyttä ja historiaa ja espanjalainen tätä päivää. Jotenkin en ole saanut tästä kulttuurista myöskään niin voimakasta tai omaleimaista kuvaa, mutta voi johtua siitä, että olemme olleet niin turisoituneilla alueille. Tosin niinhän Italian Toscanakin on vahvasti turisoitunut ja silti siellä ollaan hyvin ylpeitä esim omasta ruokaperinteestä ja tämä näkyy ruokakaupoissa, paljon on lähellä tuotettua. Täällä taas on paljon kansainvälisiä ketjuja, kuten Iceland kauppa, jossa on paljon Briteissä tuotettua ruokaa ja kauppa on selvästi heille suunnattu. Niin kuin viimeksi kirjoitin, näillä alueilla on paljon brittiläisiä tänne pysyvästi muuttaneita, tai täällä paljon lomailevia.

Tänään on ollut hyytävä merituuli. Eilenkin tuuli mereltä, mutta ei aivan näin kylmästi. Eilen se oli vain ylellisen vilvoittavaa, tänään se on välistä tuntunut niin hytisyttävältä, että on pitänyt etsiä pitkähihaista päälle. Silti kävin äsken pulahtamassa uima-altaalla. Se oli niin houkuttelevan iso allas ja vesi tuntui käteen hyvin lämpimältä, joten uimaan oli päästävä. Tämä Miramarin Coelius leirintäalue on luokitukseltaan ykkösluokkaa ja sen kyllä huomaa jos vertaa edellisen yön paikkaamme. Uima-allas on paljon isompi, siellä on allasbaari, alueella on iso ravintola, netin sai ilmaiseksi, jokaisessa majoitusruudussa on oma keittiötaso ja vesiallas, suihkut ovat hyvin siistit ja kopit tilavat ym. Denian Los Llanos leirintäpaikassa ei ollut muuta ylellistä kuin pieni allas, muuten se oli hyvin vaatimaton. Ei ihme, että siellä oli niin hiljaista. Täällä taas on hirveä meno päällä! Päivällä kun menin ravintolatilaan, jossa on samalla iso olohuone peleineen ja kirjoineen, katsoon Kallen nettisurffailua, huomasin hänen olevan hätää kärsimässä. Neljä ipanaa pyöri jalkapallopelin ympärillä, joka oli aivan kiinni Kallen pöydässä ja 5 poikaa juoksi hippasta baaripöytien lomassa kiljuen. Täällä on varmasti pari koululuokkaakin, kun lapsukaista riittää niin massoittain. On täällä kyllä perheellisiäkin joukoittain. Eräiltä pikku tytöiltä karkaa koko ajan koiran pentu ja se aina juoksee tänne meidän teltan eteen. Äsken, kun olin juuri löytänyt kankaan, jonka laitoin maahan hiekalle lukupaikakseni, koira tuli ja pissasi ison lätäkön keskelle ”aurinkotuoliani”.  Onneksi se ei ollut mikään oma pyyhkeeni, vaan olin tosiaan löytänyt sen tuosta meidän keittiönurkasta.

Ihme kelit tosiaan olleet, kun tavallaan on lämmin ja aurinko paistelee, mutta tuuli on kylmä. Lämpötilakin on vaihdellut 18-25 välillä. Yöllä ja aikaisin aamulla on arviolta vain 12 astetta. Ihanaa, kun olimme tänään niin aikaisin perillä! Pysähdyksistä huolimatta olimme täällä jo 12, tosin kilometrejä olikin varmaan vain vaivaiset 25. Huomenna on taas rankempi päivä, 74 kilsaa luvassa, mutta se on Valencian laaksoa eli pahoja nousuja ei pitäisi olla. Kalle katsoi just kartasta, että eilen pahimmilleen nousimme 250 metriin. Ei kuullosta pahalle, mutta kun sinne noihin lukemiin lähettiin nousemaan aina merenpinnan tasosta ja useaan kertaan. Aina välillä mentiin aivan alas ja sitten lähdettiin jälleen pohjalukemista kiipeämään. Toivottavasti pyörämme kestävät huomisen pitkän päivän!   

85
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 25.05.2013, 16:32:27 »
Eilen oli rankka päivä, mutta tänään sitäkin helpompi. Aloitetaanpa tarina vaikka eilisestä aamusta.

Saimme nukuttua tosi makoisat yöunet rauhallisessa hostellissamme. Aamun ensimmäiset kilometrit luistivat sujuvasti, mutta sitten alkoi pitkä nousu. Välillä ylitimme kanjonin, jonka yli oli korkea silta ja pari tunnelia. Tämän valtavan rotkon yli meni myös vanha hovimainen silta, joka oli poistettu käytöstä eli pääsy sinne oli muurattu umpeen. Silta ja sen ylä puolella nousevat jyrkät kalliojärkäleet olivat vaikuttava ilmestys. Olin kotona katsonut, että tämän rannikon pitäisi olla tasaista! Oli täydellinen yllätys, että Alicantesta pohjoiseen 60-70 km oli enemmän tai vähemmän mäkistä koko ajan. Olin kartasta katsonut tietenkin vain rantaviivan ja en ollut huomioinut, että päätiethän lähtevät kiipeilemään kukkuloille. Useimmiten rannassa ei mene mitään tietä tai jos menee niin se jatkuu vain tasan niin kauan kuin hiekkaranta. Se on turisteille suunnattua rantakatua, joka saattaa äkkiseltään loppua umpikujaan. Sitten pitäisi taas yrittää löytää takaisin isommalle tielle, tästä johtuen luovuimme pian haaveestamme pyöräillä koko ajan merimaisemissa.

Yhdessä vaiheessa nousua oli 20 km putkeen. Se oli kylläkin hyvin loivaa, mutta otti silti kunnon päälle, kun se vain jatkui ja jatkui. Poljin yleensä ylämäet pienemmällä pyörällämme, sillä siinä riittää paremmin vaihteet, vaikka muuten onkin raskaampi. Isompi pyörä on muuten kyllä matka-ajoon huomattavasti sopivampi kuin tuo pienirenkainen jäykkis. Olemme siis pitäneet pyörämme yhteisinä ja vuorottelemme niiden käytössä, että kummatkin saavat välillä ajaa paremmalla pyörällä.

12 km ennen Denyaa olimme jo hyvin väsyksissä. Tuumailimme, että eihän tuo matka olisi mikään Oulun lakeuksilla ja kotipyörillämme ilman kantamuksiasia. Oulussa siihen menisi 45 minuuttia, tuolla arvioimme huokaisten siihen menevän ainakin 2 tuntia. Tie näytti kartassamme niin mutkaiselta, että päättelimme sen olevan vaikeaa maastoa. Nousimme kuitenkin viimeiset voimamme keräten bussipysäkiltä, missä olimme löhöilleet ja lähdimme jatkamaan. Oli mahtava huomata, että onhan tuo mäkistä maastoa, mutta vaihteeksi alamäkeä! Yhtäkkiä tie alkoi kääntyä alas ja taas vain alas. Tuli jo tunne, että laskemmeko maan alle jonnekin rotkoon, kun tie vain syöksyi loputtomasti korkeiden kallionlohkareiden väliin.

Meillä meni Denyan kaupunkiin vain reilu tunteroinen. Leirintä-alueoppaamme kertoi erään edullisen leiripaikan sijaitsevan Denyassa. Emme kuitenkaan yhtään tienneet, missä siellä. Menimme ensin rantaan, koska ajattelimme sieltä löytyvän opastauluja. Mitkään kyltit eivät kuitenkaan ohjanneet minnekään suuntaan ja paikalliset ihmiset eivät tienneet leirintäaluetta. Jouduimme sitten etsimään turistitoimiston, missä siinäkin oli hommansa. Siellä he sanoivat, että paikkaan olisi yli 10 km matka. Siinä oli sitten arpominen lähdemmekö vielä jatkamaan matkaa vai menemmekö läheisempään leirintäalueelle, joka kyllä sijaitsi väärässä suunnassa eli etelässä, josta olimme juuri tulleet. Katselimme karttoja ja päättelimme tien olevan tällä kertaa aivan pannukakkumaista, joten päätimme jatkaa pohjoiseen, kun sinne kuitenkin olimme menossa. Loppumatka sujui kuin itsestään, pyörät vain lensivät tasaisella tiellä. Pian olimme perillä. Respassa oli vähän eri hinnat kuin opuksessamme, mutta emme jaksaneet alkaa tappelemaan, kun olimme niin väsyneitä. Ei hinta kuitenkaan ollut vielkään kuin yhdeltä 10 e, joten se oli budjettimme rajoissa. Säästämme aina siinä, kun kokkailemme ruokamme trangialla itse, joten siksi majoituksessa on vähän pelivaraa. Tietenkin myös se, kun välillä yöpyy ilmaiseksi ihmisten sohvilla vapauttaa varoja muiden päivien yöpymisiin.

Denian syrjäkylillä sijaitseva leiripaikka oli aivan leppoisa. Saimme pystytettyä telttamme rauhaisaan nurkkaukseen ,ja muutenkaan alueella ei vielä kovin kovat hulinat olleet. Asuntovaunuviritelmiä oli kyllä paljonkin, mutta suurimmassa osassa ei ollut asukkeja. Oli hauska tarkkailla ihmisten vaunuja ja asuntoautoja, parhaimmissa oli kolmenlaista erilaista muovikuistia ja kaikenlaista lisäkatosta. Ihmiset olivat rakentaneet noita loman viettopaikkojaan kuin kesämökkimäisiksi ja varmaan monet niistä olivat aivan pysyvästi tuolla paikalla. Kello oli jo niin myöhä saapuessamme leiriytymään, ettemme paljon muuta ehtineet kuin pulahtaa uima-altaassa, naukkailla vähän valkoviiniä iltapalan yhteydessä ja pyörähtää rannalla. Rantatiellä kasvoi lukuisia appelsiinipuita villeinä, harmi vain että niihin hylätyt hedelmät olivat jo kaikki pilaantuneet. Poimin kokeeksi pari, jotka näyttivät kyllä hyviltä ulkoisesti, mutta olivat sisältä käyneen makuisia.

Nukuimme teltaassa paremmin kuin koskaan! Itse varsinkin olen ollut aina huono teltassa nukkuja, ylkeensä aina herään jonkun paikan puutumiseen tai erinäisiin ääniin. Nyt meillä oli kuitenkin paksu Haltin ilmapatja ja tehokkaat silikonikorvatulpat. Kummatkin osottautuivat toimiviksi ja hintansa arvoisiksi! Tästä lähin minulle on kyllä teltassa ehdoton tuollainen kunnon patja, siitä
 en luovu koskaan.

Tänään oli hyvin helppo reitti ja lyhyt pyöräily. Silti monenmoista ehti tapahtua. Löysin lopulta yhden syötävän appelsiinin puusta! Eilen olin löytänyt ihania raikkaita ja auringon makuisia aprikooseja hylätyn talon pihassa kasvavasta puusta, jonka edessä lounastimme, mutta appelsiinejä en ollut aikaisemmin onnistunut löytämään. Tai ne kaikki olivat pilaantuneita. En ymmärrä, miksi hedelmiä jätetään puihin liian pitkäksi aikaa! Kuka omistaa nuo lukuisat puut, jotka usein pursuilevat hedelmiä ja suurin osa on jo tipahtanut maahan? Näkee täällä kyllä aidattujakin appelsiinipuupeltoja, joista on selvästi hedelmät puista poimittu. Mutta sitten näkee näitä yksinäisiä ja hylättyjä puita, joita ei selvästi kukaan hoida, minun käy sääliksi näitä puita.

Olinkin juuri miettinyt, että ihmeesti pyörämme ovat kestäneet, kun polkimeni irtosi tielle. Italiassa Kallen pyörällä kävi sama homma, joten olimme jo kaupassa vaatineet polkimien kiristystä, mutta siellä he vain vakuuttelivat niiden olevan ok ja kunnolla kiinni. Yritimme kauan saada poljinta takaisin oikeaan kierteeseen, mutta ei se vain asettunut. Päätimme, että menköön sitten kieroon. Ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, sillä olimme vain peltojen keskellä, kaukana mahdollisesta kaupungissa sijaitsevasta pyöräkorjaamosta. Niimpä väänsimme väkisin jakoavaimella polkimen takaisin. Se meni tosiaan aavistuksen kieroon, mutta tuntui pysyvän. Kaupungissa arvoimme, pitäisiköhän yrittää korjauttaa poljin. Korjaamokin löytyi, mutta olisi pitänyt vaihtaa koko poljin osa, joten päätimme luottaa siihen , että ehkäpä tuo oma korjauksemme kestää. Pyöräkorjaaja antoi kumpienkin pyöriemme polkimille elinikää noin 2 kuukautta. Hän sanoi sen niin, että eihän se paljon ole, mutta me otimme sen myönteisesti, sehän oli hyvin luvattu. Siinä ajassahan teemme matkamme. 

Yhdessä vaiheessa huomasin, että Kalle oli jäänyt kauaksi taakse. Pysähdyin ja kohta hän lähestyi ”Katso, minulla on uusi älypuhelin”. Hän oli löytänyt maasta puhelimen. Mietimme, pitäisikö puhelin jättää paikoilleen. Odotimme vähän aikaa tulisiko joku sitä etsimään, sitten päätimme ottaa sen mukaamme. Ei sitä kukaan enää maasta löytäisi, joku vain ajaisi päälle. Päätimme viedä sen turistitoimistoon. Seuraavan  kaupungin toimisto ei kuitenkaan ollut auki. Olimme jo lähdössä, sillä kello oli 10.15 ja toimiston olisi pitänyt aueta 10. Sitten paikalle kuitenkin ilmestyi kiireisen näköisenä joku nainen. Kalle kävi kysymässä karttoja, mutta olimme jo kuitenkin päättäneet, että laitamme puhelimen omistajalle mielummin sähköpostia kuin jätämme sitä toimistoon. Toimiston täti olisi kuitenkin pitänyt puhelimen itse, ei anna oikein luotettavaa kuvaa, kun töihinkin tullaan miten sattuu. Löysimme puhelimesta sen omistajan todennäköisen sähköpostin ja Kalle pisti jo hänelle viestiä, ei ole kuitenkaan vielä kuulunut mitään. Kalle on kehitellyt päässään huiman salapoliisikertomuksen, kuinka puhelimen omistajalle on käynyt. Puhelimesta oli nimittäin soitettu eilen useita kymmeniä kertoja tiettyyn numeroon ja sen jälkeen ei mihinkään. Puhelimesta löytyy myös jotain ihme tilastoja, nimiluetteloita ja kuvia tietokoneruudusta. Puhelimen omistaja on varmasti saanut selville jotain salaista ja sitten hänet on hoideltu päiviltä. Olemmekohan lukeneet liikaa dekkareita?

Nyt olemme jälleen leirintäalueella. Ensin meille sanottiin tämän maksavan 15 e. Äsken kun Kalle kävi respassa hakemassa nettikoodin, siellä oli kuitenkin eri henkilö, joka totesi ”Tulitteko te pyörillä, ei tämä sitten teille mitään maksa, minäkin aina pyöräilen joka paikkaan.” Saimme siis ilmaisen yöpymisen! Tässäkin leirintäalueella on uima-allas, mutta se oli äsken suljettu. Kohta menen pulahtamaan!

Eipä tässä. Niin kieliasioista piti vielä mainita, kun monet ovat sitä mieltä, ettei tässä maassa voi matkustaa, ellei osaa espanjaa. Tällä alueella ei ainakaan tarvitse osata! Eilenkin, kun pari kertaa eksyttiin, valittiin vain punahipiäisen näköinen ihminen, jolta kysyttiin tietä, niin saatiin ohjeet selkeällä brittienglannilla. Tällä rannikolla on hyvin paljon tänne muuttaneita ulkomaalaisia, näyttää että tietyillä seuduilla on melkein enemmän brittejä kuin enspanjalaisia! Just taas tällä kylällä, Mirepassa, on vähän enemmän paikallisuutta. Mutta välillä on kyllä niin paljon loma-asuntotykitystä ja turistiravintolaa, että tuntuu, ettei niihin kaikkiin voi riittä asiakkaat. Denyan jälkeen olikin vähän aavemainen tunnelma, kun paljon huvilaa näytti olevan tyhjilleen ja ravintoloita suljettuina. Useinkin näillä teillä on hyvin hiljaista, varmaan johtuu siitäkin, että kaikki ajavat autoilla joka paikkaan. Lama ei mielestäni ole vielä näkynyt mitenkään. Ehkä ainoastaan niin, että loma-asuntoa kaupataan vähän joka paikassa, kaikkialla näkee kuvia myytävänä olevista taloista tai huoneistoista.

   

86
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 23.05.2013, 22:24:17 »
Olo alkaa tuntua taas pikku hiljaa ihmismäiseltä, kun olen vähän lepäillyt ja syönyt paljon kaikenlaista. Sanoin ehkä vähän harhaanjohtavasti, kun kirjoitin näkyviin ilmaantuneen "hyvän näköisen hostellin". Itse asiassa meille hyvän näköinen on huonon näköinen. Lupaava hostelli näyttää nuhjuiselta, vanhalta ja sijaitsee keskellä ei-mitään, silloin sen voi odottaa olevan edullinen. Tämä on sopivasti vähän nuhjuinen ja vaatimaton. Ei tämä nyt korvessa sijaitse, mutta suhteutettuna siihen, kuinka koko tämä alue on vahvasti turisoitunut, voisi sanoa tämän Albirin kylän olevan hieman hiljaisempi ja hostellin sijainti on kaukana rannasta. Pyörräillessämme äsken rantaan (ei Altean rantaan vaan vain tuohon läheiseen) olin kyllä tyytyväinen tähän tienvarsi sijaintiin. Tuolla muualla tuntui olevan niin paljon ravintolaa, että luultavasti siellä on vilkas yöelämä. Äsken kuulimme kyllä täälläkin parin minuutin ajan jonkun discobiisin jytinää ja Kalle lausahti "ens yö kyllä telttaillaan pusikoissa niin on hiljaista." Nyt täällä kuitenkin hiljeni. Luultavasti se oli vain parkissa oleva auto. Tuo meidän alakerran bubi vaikuttaa vanhojen setien kokoontumispaikalta, ei miltään yökerholta. Äijät siellä harvakseltaan ja rauhallisesti vaihtavat kuulumisia ja välillä joku lyö pelikoneeseen muutaman kolikon.

Espanjalaiset eivät kyllä ole vaikuttaneet niin kovaäänisiltä kuin tv-sarjoissa, ei mitään Serranon perheen pajatusta. Eilinen isäntämme Santi, joka sopii tähän Serrano teemaan, oli kyllä iso ääninen, mutta kohtuu rauhallinen. Hänen äänensä kajahteli korvatulppieni läpi, kun Kalle ja hän vielä illalla juttelivat minun jo käperryttyä peiton alle. Nukuin muutenkin aika huonosti, koska aamuyöstä korvani juuressa alkoi kuulua Suomen kesästäkin niin tuttu sävel. Hyttyset inisivät niin, että jouduin piiloutumaan makuupussini suojiin, missä tuli sittemmin liian kuuma. Tuota yötä lukuun ottamatta nautin kyllä asunovene episodista. illalla söin leipää istuen kannella ja seuraten kirkkovenesoutajia, sekä katsellen satamaan lipuvia ja sieltä lähteviä aluksia. Ajattelin "kaikenlaisiin paikkoihin se tämä elämä kuljetteleekin". Paikassa oli vaikuttavaa lähinnä veneiden määrä ja sokkeloiet laiturit. Vain osassa veneistä asuttiin pysyvästi, osa oli ikään kuin kesämökki käytössä. Silti siellä vallitsi mukava naapurihenki, kaikkia tervehdittiin, meidätkin esiteltiin Santin naapureille ja naapurit tuntuivat vähän katsovan toistensa veneiden perään. Santin venekään ei ollut edes mitenkään lukossa, joten vartijakopista huolimatta kuka tahaansa olisi voinut periaatteessa päästä sinne. Naapurit olisivat kuitenkin varmasti heti huomanneet tällaisen potentiaalisen varkaan, koska kaikki tunsivat kaikki.

Kalle huomasi juuri, että olemme päivän edellä aikataulusta. Olemme sopineet, että sohvasurffaamme Valenciassa ja olisimme siellä kolmen yön päästä. Ajattelimme kuitenkin olevamme vain yhden yön tässä välissä, kunnes äsken äkkiseltään huomasimme, että voimmekin olla kaksi. Tällainen aikataulun hidastus tulee kyllä tarpeeseen jos tiet ovat yhtä haastavia kuin tänään. Huomennakin on kyllä muutamia kartassa pahan näköisiä koukerokohtia, mutta matkaa pitäisi olla vähemmän jos yövymme jo Deniassa, eikä mennäkkään suoraan Miramariin. Kummassakin näissä kohteissa pitäisi olla edukasta eli noin 10 euron leirintäaluetta. Varmaan nyt ainakin aluksi suosimme näitä ihan virallisia leiripaikkoja, sillä tänäänkin näimme vain ihan pari "wild camping" paikkaa, mihin olisi ehkä voinut teltan pistää. Ne ovat näillä alueilla kiven alla, kun kaikki on niin tiheesti rakennettua. Jokin 10 km ennen Benidormia oli kyllä hetken maaseutumaista kukkulaa, josta olisi jonkin puskan takaa telttakoti irronnut.

Nyt maksamme huoneestamme yhteensä 35 e, mikä on edullista sikäli, että kaikki hostell bookingista löytämämme tämän alueen hostellit ovat olleet yhdeltä henkilöltä vähintään 30 e. Näitä halvimpia hostelleja ei nähtävästi netissä ilmoitella. Nyt kohta nukkuun ja toivottavasti huominen reitti ei eksytä meitä savisiin kukkulaviidakoihin!

87
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 23.05.2013, 19:32:15 »
Kiitti palautteesta Milja!

Nyt ei voi kyllä muuta sanoa kuin, että kai tässä juuri ja juuri vielä elävien kirjoissa häilytään. Jalat eivät tunnu omilta, ihoa kirvelee paikka paikoin ja kaiken lisäksi purjeveneyön ansiosta maailmani keinuu edelleen aina sisätiloihin astuessani. Onneksi tasapainoaistini ei ulkona tunnu häiriintyneen, muuten en olisi pysynyt vilkkaasti liikennöidyn tien reunassa, jota tänään poljimme reilu 50 km.

Alkumatka sujui leppoisasti edetessä laatoitettua ja leveää kävelybulevardia aivan meren tuntumassa. Vielä Alicanten loppuessakin, oli pitkälle helppoa maastoa, vaikkakin tosi ahdasta tietä. Tie mutkitteli loputtomattomien korkeiden lomaosake asuntojen välissä. Mietimme, missä kaikki ne ihmiset ovat, jotka asuvat taloissa. Mutta ehkä lähes kaikki huoneistot olivat tosiaan vapaa-ajan asuntoja ja ihmiset tulevat niihin vain pariksi viikoksi kesässä. Talotolivat korkeita, 15-kerroksisia ja aloimme miettiä, eikö tämä turismi tykitys lopu koskaan. Sitten maisema muuttui kuitenkin äkkiseltään omakotitalo alueeksi, talot olivat hyvin kauniita. Osa taloista oli maisemoitu upeasti savisten kukkuloiden kupeeseen. Talot itsekin olivat vaaleaa savea ja hieman arabivaikutteisia, matalina ne ikään kuin hukkuivat kukkuloiden kupeisiin. Tuo oli hienoa aluetta, mutta todella vaativaa pyöräilyyn. Olimme tehneet sen virheen, että poikkesimme päätieltä. Epämääräisessä turisti-infon kartassa reitti näytti vain seurailevan merta, mutta oikeasti reitiltä haarautui aina lukuisia väyliä eri suuntiin. Jossain vaiheessa eksyimmre liian lähelle rantaa, vaikka olisi pitänyt kiivetä päätietä kukkuloille. Vaikea sanoa kadunko tuota erehdystä! Sen ansiosta olen nyt aivan poikki, reitti imi jo aamupäivästä kaikki mehut. Toisaalta maisemat olivat siellä uskomattomat, kun meri näkyi koko ajan ja talot olivat mielikuvituksekkaan arkkitehtuurin ihmenäytteitä. Itse päätiellä, kun sinne lopulta taluttamalla saimme pyörämme raahattua, ei ollut maiseman puitteissa paljonkaan nähtävää. Vähän ennen Benidormia liikenne alkoi vilkastua, autoja ja rekkoja vain suhahteli ohi ja välillä tuntui aika hurjalta pyöräillä tienreunaa, vaikka siihen vaihteeksi olikin jätetty leveä kaistale, varmaan 3-metrin verran.

Olimme matkalla Alteaan, mutta vähän sitä ennen putkahti näkymään lupaavan oloinen tienvarsi hostelli. Aamupäivän rantakukkuloiden jälkeen oli niin kuollut olo, että päädyimme tämän hostellin hoiviin. Kaaduin lähes saman tien tähän sänkyyn. Äsken kävin kuumassa kylvyssä, mikä tuntui taivaalliselta. Se vetristi ihanasti kipeytyneitä jalkoja. Nyt Kalle houkuttelee, että kävisimme vielä kurkkaamassa Altean läheisen rannan. Ehkä juuri ja juuri saattaisin jaksaa...   

88
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 22.05.2013, 21:15:26 »
Klo 13.30

Keinuu keinuu. Istun purjeveneen takaterassilla ja otan aurinkoa. Juuri ja juuri erotan tämän näyttöruudun kirkkaan kelin vuoksi. Eilen oli aika synkkä sää, mutta nyt kesä pistää parastaan. Alan pikku hiljaa tottua tähän keinuntaankin. Aluksi tuntui hieman epämiellyttävälle, kun maa ei pysy yhtään paikoillaan. Nyt tämä alkaa tuntua kuin äiti luonto tuudittaisi minua uneen ja muutenkin hemmottelisi minua lähettämällä
 viileän merituulen poistamaan liian kuumuuden iholtani.

Kalle yritti pistää töpselin seinään, mutta se iski kipinää, joten taidan luottaa nyt vain akun voimaan ja kirjoittaa lyhyesti. Onhan näissä purjeveneissä tiettyä romantiikkaa! Tämä on vieläpä hyvin vanha ja puurakenteinen. Tällä laiturialueella, jota kuvaavasti Marinaksi nimitetään (laiturit pitävät narina ääntä aaltojen keinuttaessa niitä) on  varmaan satakunta venettä. Osa on mielettömän ylellisiä jahteja ja osa pieniä pikaveneitä. Näitä asuntoveneitäkin, jossa pysyvästi asutaan on lukuisia. Isäntämme vene on siitä vaatimattomimmasta päästä. Arvioisin, että sisätilat ovat noin 15 neliön luokkaa. Kaikki on kuitenkin niin fiksusti järjestetty, että hyvin siellä mahtuu puuhastelemaan. Keittiö on herttaisen minikokoinen ja samoin vessa. Meidän nukkumasohva nurkkaus on kokonaan tummaa puuta ja kangasosat vanhaa ja kulunutta, mutta pehmeää, vihreää samettityynyä.

Kokkailimme äsken tässä veneessä. Sitä ennen kävimme kaupunkikierroksella isäntämme johdolla. Ostimme muutamia työkaluja pyörien huoltoa varten, vaikkakin ne ovat vielä toimineet ihanteellisesti. Aamulla meillä oli pieniä vaikeuksia taas löytää uusi isäntämme. Löysimme kyllä tänne Marinan alueelle ja laitureille, ja yritimme muistella, miltä vene näytti kuvissa. Kaikki näyttivät kuitenkin kohtuu samanlaisilta, joten emme onnistuneet tunnistamaan sitä. Kallen  puhelin ei toiminut, joten emme voineet soittaa. Se ei pitänyt espanjalaisesta numerosta. Lopulta vartijakopista Kalle ohjattiin infoon, josta he soittivat isännällemme. Nämä alueet ovat tietty tiukasti vartioituja, joten täällä piti ilmottautuakin tuossa laiturin päässä yhteen koppiin, kertoa ketä menemme tapaamaan. He eivät kuitenkaan siinä kopissa osanneet sanaakaan englantia, joten heistä ei ollut apua oikean paatin etsimisessä. Kuljeskelimme aluksi edes takaisin veneviidakossa pitkin huojuvia laitureita. Sitten vartijakopista onneksi ohjattiin kysymään toisaalta ja saimme veneilijämme tarkan osoitteen.

Espanjassa on paha talouslama, mutta sitä ei kyllä huomaa tällä alueella. Tuossa rannassa on iso kasino ja siinä vieressä miljoonaluokan veneitä. Tämä isäntämme vene on tosiaan vaatimattomampi, mutta varmaan tämäkin pienen asunnon hinnan maksaa. Raha haisee, mutta onhan tämä silti kaunis alue. Ei tätä onneksi ole pröystäilyllä pilattu ja meren kauneutta, kun siinä kelluu hohtavan valkoisia purjeveneitä, olisikaan vaikea millään pilata.

Korkeaa taloa on ehkä vähän liian rannassa, mutta onneksi aivan rantaan on kuitenkin jätetty leveä rantabulevardi kävelyyn. Kohta lähdemme uimaan... 

Kello 20.00

Onhan se vähän koomista, että tämä venesatama on rakennettu rikkaiden leikkikentäksi kaikkine mahdollisine palveluineen ja sitten me köyhät pummit lomailemma täällä aivan ilmaiseksi. Nytkin tulimme receptioneen, joka vaikuttaa kuin viiden tähden hotellin respalta. Täällä on tummaa kiiltävää kivilattiaa ja ihanat pehmeät sohvat, joihin lösähdimme. Saimme täältä ilmaiseksi koodin, jolla pääsimme nettiin.

Kävimme päivällä uimassa, vaikka vesi olikin vielä aika vilpoisaa. Meri oli ihmeen kirkasvetinen siihen nähden kuinka iso kaupunki tämä on. (noin 300 000 asukasta) Sen jälkeen vietimme siestaa lueskellen veneessä. Illalla metsästimme pyöränpumppua, mikä osottautui pieni muotoiseksi seikkauiluksi. Ensiksi ostimme pumpun, joka vain päästi ilmat kumista pihalle. Meit tuli pumppailu hommassa auttamaan vanha espanialainen pappa, joka kovasti selitti ja yritti parhaansa mukaan neuvoa, mutta silti hommasta ei tullut mitään. Oli vähän hämmentävää, kun emme ymmärtäneet mitään ja pappa ei käsittänyt, ettemme ymmärrä. Palautimme sitten pumpun kauppaan ja saimme onneksi rahat takaisin. Kalle lähti toisella pyörällä käymään toisessa kaupassa ja minä jäin kahville läheiseen kuppilaan. Sain paistatella ilta auringossa pitkän tovin ennen kuin Kalle palasi. Melkein jo ehdin huolestua. Ei ollut sopivaa pumppua toisessakaan marketissa. Lopulta päädyimme ostamaan kalliin, mutta onneksi toimivan pumpun, ensimmäisestä kaupasta.

Kalle lukee tuossa venekirjaa ja suunnittelee minkälaisen luksusjahdin ostaisimme. Voishan siinä olla tietty viehätys sellaisessakin elämässä. Isäntämme mukaan monet veneen ostajat täällä ovat aluksi haaveilleet lähtevänsä purjehtiin maailman ympäri, mutta juuri kukaan ei oikeasti lähde, kellään ei ole aikaa tai he ovat liian laiskoja. Niin kävi isännällemme itselleenkin. Hän kunnosti yli 60-vuotta vanhan veneensä, maksoi korjauksesta yhtä paljon kuin itse veneestä ja suunnitteli matkaansa pitkään. Lopulta hän kuitenkin pätyi vain asumaan siihen ja käymään kerran kesässä purjehtimassa läheisillä saarilla muutaman päivän.

Huomenna liikenteeseen, ensimmäinen pyöräily etappi edessä, suuntana luultavasti Altea.

89
Matkapäiväkirjat / Vs: Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 21.05.2013, 21:19:30 »
Tervehdys Alicantesta! Monenmoista on jo tapahtnut ja kai tämä päivä onnistumisissa plussan puolelle jää, vaikka pientä haastettakin on ollut. Lento meni ihanan sujuvasti. Runsaan jalkatilan vuoksi ja siksi, että sain nostettua jalkani ylös, selkäni ei ehtinyt kipeytyä tuon 4,5 tunnin lennon aikana. Välillä onnistuin hieman torkahtamaankin, silti olin niin väsynyt saapuessamme Alicanten kentälle, että päätin vielä rinkkaamme odotellessamme torkahtaa. Silikonisten korvatulppien ja mukavan penkin ansiosta ehdin vaipua miellyttävään pehmeään horrokseen puolen tunnin ajaksi. Sitten Kalle herätteli minut ja lähdimme jatkamaan matkaa. Etsimme infon ja poimimme sieltä kartan mukaan. Bussipysäkin olivat hieman hämysti rakennuksen yläkerrassa, mutta löysimme helposti hyvien opasteiden avulla. Melkein heti oikea bussi saapui ja tuntui Intian jälkeen ylelliseltä, että bussissa kulki näytöllä pysäkkien nimet. Meillä ei siis ollut pienintäkään ongelmaa löytää oikealle alueelle rannan tuntumaan Olimme sopineet näkevämme isäntämme 13 ja kello ei ollut vielä edes 12, joten meillä oli hyvin aikaa suunnistaa lounaalle. Repivä nälkä kurni jo mahassani, joten halusin ensimmäiseen vastaan tulevaan ravintolaan. Kallekaan ei purnannut vastaan, sillä ravintolan hinnat näyttivät kohtalaisilta. Viidellä eurolla sai burgerin, ranskalaiset ja juoman.

Sitten lähdimme etsimään isäntämme asuntoa. Pysähdyimme ensiksi istuskelemaan hienon näköisen rakennuksen eteen. Ajattelin sen olevan jokin hieno virasto. Kalle tuumaili, että oikea asunto on varmaan tien toisella puolen. Hän muisteli kyseessä olevan asunto numero 2. Vähän aikaa odottelimme asunnon edessä ja katselimme, kun talovahti röökaili putkeen. Espanjalaiset tuntuvat olevan kovia sauhutteleen. Sittemmin saimme tilaisuuden livahtaa taloon sisälle, kun joku muu avasi oven ja portsari häipyi jonnekin. Talo oli hyvin ylellinen ja aavemaisen hiljainen. Nousimme 7 kerrokseen, mutta ihmettelimme, kun ovissa ei lukenut isäntämme nimeä. Kalle viestitteli hänelle ja selvisi, että hän on piakkoin tulossa ja sovimme näkevämme kadulla. Menimme siis takaisin alas. Onneksi menimme kadulle, sillä selvisi, että olimme kokonaan väärässä talossa. Isäntämme heilutteli meille iloisesti kadun toiselta puolen. Itse asiassa kyse oli samasta talosta, jonka portailla olimme aivan aluksi istuneet ja, joka minusta oli vaikuttanut virastolta.

Nousimme isäntämme kanssa hissillä yläilmoihin ja hänen kämpästään oli hienot näkymät  merelle ja koko tähän kiinalaiseen kaupungin osaan. Isännällä oli kiire takaisin töihin, mutta sitä ennen hän vei meidät erääseen pyöräliikkeeseen. Hän osoitteli pyöriä nurkassa ja puhui myyjän kanssa, joka oli selvästi hänen tuttavansa. Oltaisiin saatu aivan hyvä diili, mutta pyörät näyttivät sen verran karmaisevilta, että päätimme vielä katsella muualtakin. Pyörissä juuri mikään ei sopinut etsimäämme, niissä oli lähes kaikki pielessä: liian paksut ja pienet renkaat, huono kumara ajoasento ja ei tavaratarakkaa. Kiitimme siis kohteliaasti ja lupasimme miettiä asiaa.

Suuntasimme ensin bussilla Carrefourin tavarataloon. Siellä oli yksi täydellisen oloinen pyörä. Tosin siinä oli hieman heikon oloinen tavarateline, mutta kaikkea ei voi saada.Valitettavasti tuo 28 tuuman renkainen pyörä oli lajinsa viimeinen, joten jouduimme testaileen muitakin ja pähkäileen niiden etuja tai huonoutta. Kun olimme kyselleet myyjiltä kaikki mahdolliset infot ja totta kai tinkineet iso renkaisesta pyörästä, päätimme kuitenkin vielä jatkaa matkaa. Suuntasimme kävellen parin kilsan päähän saman tapaiseen markettiin. Välillä vähän tihkutti vettä, mutta onneksi sade ei jaksanut kuitenkaan kunnolla innostua. Täällä saisi kyllä sadella, kun on niin kuivan näköistä ja suihkustakaan ei juuri vettä pisaroi, mutta ei juuri silloin, kun me olemme taivas alla. Tuossa marketissa ei pettymykseksemme ollut yhtään 28 renkaista kaupunkipyörää! Miksi täällä tykätään onnettoman pienistä renkaista? Yhdessä maastopyörässä tosin oli sopivat renkaat, mutta se oli liian kallis ja emme muutenkaan halunneet tämän tyylistä pyörää. Laahustimme siis takaisin edelliseen tavarataloon, jalat alkoivat jo kipeytyä ja toinen kenkäni hankasi niin, että sain laittaa siihen paperia pehmusteeksi. Kysyimme infosta Ferrandoa, sillä olimme sopineet diilin, että jos tulemme takaisin, tarjous on voimassa kysyessämme tätä henkilöä. Nöyrryimme ottamaan 26 tuuman renkaisen pyörän toiseksi pyöräksemme. Siinä oli myönteistä jämäkkyys ja 6-vaihdetta, pyörä vaikutti kestävältä, vaikkakin jäykähköltä. Emme uskoneet, että enää löytäisimme tältä kylältä kukkarollemme sopivaa matkapyörää, jossa olisi tahtomamme isot renkaat. Kaikki tuntuvat täällä suosivan pikku pyöriä, niitä näkee kaupungillakin eniten, myös maastopyörät ilman tarakkaa ovat suosiossa. Toiseksi pyöräksi otimme sen, joka oli jo aluksi vaikuttanut lupaavalta. Saimme siitä hieman alennusta, sillä se oli kaupassa saanut muutaman kolhun ja takaheijastin oli vähän särkynyt ja takalokasuojassa oli lommo. Tämä parempi pyörä maksoi lopulta 140 e ja huonompi 150 e. Toivottavasti saamme niistä reissumme lopuksi jotain takaisin!

Pyörräillessämme takaisin kämpille, huomasimme heti, kuinka pikku pyörä vaikutti aika raskaalta. Kyllä se tasaisella meni, mutta pienikin nousu tuntui heti. Iso pyörä rullas taas kuin unelma, mitä nyt vaihteet pari kertaa raksahti. Näillä nyt mennään! Jaksamisen ja kunnon mukaan ilman mitään paineita edetään. Tämä ei ole mikään kuntoilu reissu vaan pyöräily edustaa meille loistavaa tapaa nähdä uutta maata paremmin kuin millään muulla kulkuneuvolla. Varmaankin pysähtelemme paljon ja etenemme lyhyitä päivämatkoja. Pyöräilyssä mahtavinta on juuri tietty vapaus ja siinä kokee konkreettisesti olevansa tien päällä! 

Alan varmaan aikaisin nukkumaan. Toivottavasti Kalle jaksaa hieman porista isäntämme kanssa, ettemme vaikuttaisi epäkohteliailta. Ei ihme, että väsyttää, kun olen ollut valveilla jo 15 tuntia ja viime yönä nukuin vain nelisen tuntia. Huomenna testailemme ja huollamme pyöriämme, sekä siirrymme uudelle sohvalle asuntoveneeseen. Nyt tämä ei kyllä edes ole sohvasurffausta kirjaimellisesti, koska meillä on ihanat muhkea omat sängyt ja vieläpä oma huonekin. Kalle tulee varmaan kohta kaupasta ja sitten kokkailemme jotain.

90
Matkapäiväkirjat / Serranon perheen jäljissä (sk)
« : 18.05.2013, 16:39:35 »
Tarkoitus olisi lähteä tiistaina Oulusta kohti Alicantea. Kerrankin on suora lento! Oikeastaan keksin reissun aivan siltä pohjalta, että satuin näkemään Norwegianin mainoksen, josta kävi ilmi, että nyt pääsee edullisesti Oulusta suoraan Alicanteen. Tämä on meille pohjoisen ihmisille suurta ylellisyyttä. Yleensä on pitänyt Ryan airin perässä aina raahautua Tampereelle. Ei ne niinkään ne junassa istutus kilometrit vaan rahan menetys, pihejä kun ollaan, reissua määrittää aina eniten edullisuus. Toisaalta ajattelin myös mainoksen nähdessäni, että Espanjassahan ei ole tullutkaan käytyä. Aikalailla muut itseä kiinnostavat Euroopan maat on tullut kierrettyä. Itä-Euroopasta tosin nyt löytyisi vielä jotain, esim Slovenia, Kroatia ja ehkä Albania. 

Reissusta tulee pyöräilyn täyteinen sohfasurffailu- ja telttailumatka. Ensimmäisiksi öiksi meillä on sohvat katsottuna hyvin humoristisen oloiselta nuorelta mieheltä ja vanhemman miehen luota, joka omistaa asuntoveneen. Tuolla asuntoveneessä olisi voinut olla mukava yöpyä parikin yötä, näytti kuvissa niin viihtyisälle tummine puupintoineen, mutta emme kehdanneet kysyä häneltä, voisiko hän säilöä rinkkamme. Samoihin aikoihin vastaili majoituspyyntöömme myös nuori poika, joka jo viestissä ilmaisu myöntyväisyytensä ottaa rinkkani hoitoonsa. Ajattelimme, että asuntoveneessä on aina vain vähän säilytystilaa ja kun toinenkin isäntä oli joka tapauksessa suostunut, sama mennä kahteen eri paikkaan. Nuori sohvan omistaja selitti myös, että tietää pyöräliikkeen, jossa voisi tehdä diilin liittyen pyörien ostoon. Pyörät pystyisi ehkä palauttamaan liikkeeseen vielä Espanjan kierroksemme jälkeen ja saisimme niistä osan rahoista takaisin. Tämä kuulostaisi ihanteelliselle sopimukselle, sillä kielitaidottomana meillä voisi olla vaikeuksia kadulla kaupata pyörämme. 

Tämän hetkinen suunnitelma on lähteä Alicantesta itärannikkoa pohjoiseen Barcelonaa kohden. Siitä sitten suuntaamme sisämaahan ja pohjoiseen. Aiomme "huijata" välillä ja mennä pitkiäkin matkoja junalla. Aikaa on vain reilu 5 viikkoa ja haluan pyörähtää Portugalinkin puolella, joten välillä on varmasti pakko turvautua juniin. En ole kuitenkaan niin kunnianhimoinen pyöräilijä, että tämä kävisi itsetunnon päälle. Olemme aikaisemmin pyöräilleet vain Italiassa parisen kuukautta ja Oulussa hyötyliikunta mielessä. Emme omista autoa, joten joka paikkaan tulee pyöräiltyä lähes päivittäin, sikäli tuntuma polkemiseen pysyy hyvin yllä. Tietenkin on hieman eri asia polkea muutamaa kilsaa Oulun kaupungin alueella kuin matka-ajoa yli 50 km päivässä. Saa nähdä, miten pyöräily lähtee sujumaan, mutta uskon, ettei siinä isompia ongelmia pitäisi kunnon puolesta ilmaantua. Eri asia on sitten millaiset romu pyörät hankimme ja kuinka äkkiä ne leviävät tielle.

Alicantesta tiistaina lisää. 

91
Itsellä yliopistokoulutus eli periaatteessa minun pitäisi kuulua yläluokkaan tai edes keskiluokkaan. Ainoa työ mitä olen koskaan tehnyt on kuitenkin siivoojan työ ja tällä hetkellä olen työttömänä eli kai kuulun "alaluokkaan". Silti matkustelen hyvin paljon. Onhan se oma taitonsa säästää työttömyyskorvausrahoista, mitään ylellisyyttä ei voi sallia itselleen, mutta kyllä tällainen pihistely kannattaa jos se on vapauden hinta. Reissussakin menemme niin pienellä kengännauhabudjetilla kuin suinkin pystyy, mutta en ole silti koskaan kokenut jääneeni mistään reissussa paitsi. Mielestäni koen paljon enemmän, kun sohvasurffaan tai yövyn halvoissa hostelleissa, hienoissa hotelleissa tuntisin olevani eristyksissä "tosi elämästä".

Tuossa kysymyksessä ei ollut edes vaihtoehtona "varatonta taustaa", mutta taidan luokittua siihen. :) Sinäänsä hyvin ennakkoasenteita ilmentävä kysymys, ikään kuin köyhäkin ei voisi matkustaa. Totta kai voi, kunhan sen tekee omalla tyylillään. Matkustustapa tietenkin poikkeaa pakosti paljonkin rikkaan tavasta...

92
Ostetaan pieni ja kevyt espanjan matkasanakirja. Ei haittaa vaikka olisi kuinka vanha ja huonossa kunnossa, kunhan useimmat sivut ovat tallessa ja hinta edullinen.

[email protected]

93
Varusteet ja pakkaaminen / Vs: Korkeuskäyrä kartat
« : 21.04.2013, 11:25:50 »
Kiitti paljon!! :)

94
Varusteet ja pakkaaminen / Korkeuskäyrä kartat
« : 20.04.2013, 18:33:39 »
Osaisiko joku neuvoa, mistä voisin löytää netistä korkeuskäyräkarttoja? En nyt tiedä kuuluuko tämä tänne "varusteet ja pakkaaminen" osioon, mutta reissuun valmistautumistahan tämäkin on. Suunnittelemme pyöräretkeä Espanjaan ja olisi kiva tietää, minkälaisia pinnanmuotoja missäkin päin maata on. Googlemapin sateelliitistä näkee tietty jotain värityksen perusteella ja jos tiet ovat kovin siksakkia, mutta haluaisin jotain tarkempaa osviittaa...Jos joku haluaa lahjottaa tai myydä edullisesti, otetaan vastaan myös Espanjan paperiversio kartta, missä on selkeät korkeuslukemat. 

95
Intia / Vs: Missä viipyillä pidempään
« : 11.04.2013, 19:15:00 »
Elämänkumppanini kävi juuri parisen viikoa sitten Mandussa ja Omrakeshwarissa ja piti kummastakin, etenkin tuo Om-saari oli hänestä vaikuttava.

96
Jos haluat nauttia Oulun kesästä, nyt on elämäsi tilaisuus vuokrata edullinen kaksio loistavalta paikalta Oulun Heinäpäästä. Vuokraamme kaksion ajalle 25.5-31.7.13. Lähdemme tuolloin Espanjaan pyöräilemään. Kaksio on tosiaan valmiiksi kalustettu ja kaikki perus kodinkoneetkin löytyvät. Sijainti: puistoinen ympäristö, keskustaan alle kilometri, hyvät pyörätiet, kaikki palvelut lähellä. Vuokrahinta on huippuedullinen eli koko ajasta 700 e, sisältäen veden. 

kysele lisää: [email protected]

97
Intia / Vs: Etsitään perustietoa intiasta!
« : 05.04.2013, 21:52:51 »
Hmm..Annan nyt muutaman neuvon, mitä ensinnä tulee mieleen:

-Vähintään joka toinen juttusille tuleva yrittää huijata sinua. Pidä tämä fakta mielessä, mutta älä anna sen katkeroittaa. Voit silti jutella iloisesti ihmisille ja heittää läppää, huijareidenkin kanssa voi olla hauska jutella, kunhan ei lähde heidän matkaansa.

-Älä ota ihmisiä ja tilanteita liian vakavasti. Kun joku tulee nykimään sinua hihasta ja vaatimaan jotain, voit vain nyökätä kohteliaasti, huiskauttaa kädellä vähemmän kohteliaasti, ja jatkaa matkaasi. Jos taas et löydä jonnekin tiettyyn paikkaan, vaikka olet kuinka kysellyt kulkuohjeita ja tulkinnut karttoja (joihin ei ole merkitty kuin pieni osa kaduista) muuta suunnitelmia. Intiassa kannattaa muutenkin olla aina valmis muuttamaan suunnitelmiaan ja joustamaan aikatauluistaan yms.

-Intiassa kauneimmat paikat ovat usein vaikeimpien kulkuyhteyksien päässä. Suurin osahan Intian tavallisista kaupungeista ja kylistä on varsinaisia pyllyreikiä (ruuhkaista liikennettä, uskomaton määrä katupölyä, tungettelevia ihmisiä, ei mitään viheralueita, roskaa ja petipunkkisia hotelleja), mutta sitten aina yhtäkkiä vastaan tulee uskomattoman mahtavia paikkoja. Helmipaikat ovat Intiassa harvassa, mutta kun niihin törmää, se palkitsee heti sen vaivan, mistä on joutunut kärsimään väestöräjähdyskaupungeissa. Onhan jotkin turistipaikatkin varsin leppoisia, esim muutamat Goan rannat, Hampi, Mcleod Ganji jne. Suosittelen kuitenkin poikkeamaan niiltä yleisiltä reissausreiteiltä. Parhaita ovat pikku kylät, joissa turismi on alkutekijöissään, silloin on jo palvelua, mutta ei liiallista kaupustelua tai muita turismin lieveilmiöitä. Näistä paikoista esimerkkinä Gopalpuri, Mandi, Jari, Omkareshwar, Sanchi...

Hmm..Just nyt ei tule muuta mieleen. Jos haluat tietää jotain tiettyä, kysy yksityisviestillä. Intia on vakioreissukohteeni, joten pakosti siihen on tullut tutustuttua aika läheisesti. :)

98
Espanja / Vs: Pyörällä Espanjaan
« : 03.04.2013, 15:49:11 »
Kiitti vastauksista! Ei varmaan kovin pohjoiseen mennä, koska meillä on liian rapakunto vuoristoisille teille. Meille pyöräily on ennen kaikkea edullinen ja rento tapa liikkua paikasta toiseen, ei urheilua verenmaku suussa :) Siksi välttelemme rankkoja reittejä, tosin saattaahn niitä vahingossa tulla vastaan. Itsellä vaan menee nopeasti pyöräilystä maku jos pyörää saa kiskoa ja puoliksi taluttaa pari tuntia jyrkälle kukkulalle, josta sitten ajaa 15 minuutissa alas kylläkin huikean hienoja maisemateitä, mutta vauhdinhurman vuoksi niin lyhyeen loppuvia, että kohta on taas jyrkkä ylämäki. Näin kävi muun muassa Elban saarella Italiassa reilu vuosi sitten...

99
Espanja / Pyörällä Espanjaan
« : 25.02.2013, 21:44:11 »
Olemme lähdössä toukuun lopussa kuudeksi viikoksi Espanjaa (ja varmaan myös Portugalia) kiertelemään pyörien päällä. Onko kukaan foorumilaisista pyöräillyt Espanjassa? Kaikkia käytännönvinkkejä otetaan vastaan! Aiomme ostaa pyörät paikan päältä, joten jos tiedät hyvän pyöräkaupan Alicanten läheisyydessä, sitä saa mainostaa, tai jos tiedät vaikkapa käytettyjen pyörien espanjalaisen myyntipalstan netissä. Onkohan Espanjassa helppo löytää leiripaikkoja teltalle? Onko leiriytyminen virallisesti sallittua? Toisaalta tällä ei isoa merkitystä, sillä Italiassa meillä ei ainakaan ollut mitään ongelmia viime keväänä, vaikka maassa ei jokamiehenoikeuksia tunnetakaan. Osaatteko suositella loistavia pyöräreittejä?

100
Yleinen / Vs: Monessako maassa olet maleksinut?
« : 19.02.2013, 11:40:10 »
En ole koskaan jaksanut laskea monessako maassa olen käynyt, mielestäni lukumäärä ei ole kovin tärkeä. Mielestäni on hienompaa perehtyä tarkemmin tiettyjen maiden kulttuuriin, kuin kokea pintapuolinen raapaisu milloin mistäkin maasta. Nyt olen kuitenkin työkkärissä ja minulla on aikaa tehdä tällainen lista, odottelussa menee ainakin vielä tunti. Viime vuosina olen perehtynyt lähinnä Intiaan ja sinne tehnyt eniten matkoja, mutta onhan sitä tuota ennen tullut muuallakin kuljettua.

Eurooppa:

Ruotsi
Viro
Ranska
Saksa
Belgia
Hollanti
Tanska
Tsekki
Slovakia
Kreikka
Italia
Bulkaria
Romania
Unkari
Irlanti
Englanti

Kaakkois-Aasia

Thaimaa
Malesia
Kambodza
Laos
Indonesia
Vietnam
Brunei
Singapore
Filippiinit
Burma

Etelä-Aasia
Intia
Sri Lanka
Nepal

Muuta Aasiaa
Venäjä
Kiina
Mongolia

Tulokseksi taisi siis tulla 34

Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 24