Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - dua

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 16
21
Ranska / Vs: Lettre de cautionnement?!
« : 10.11.2010, 11:50:16 »
"lettre de cautionnement avec la photocopie de la pièce d'identité du garant" tarkoittaa sananmukaisesti asunnon takaajan takuukirjettä, jonka liitteeksi vaaditaan kopio takaajan henkkareista.
 
Ranskan asuntoasioissa cautionnement ja garant tarkoittaa sitä, että vuokra-asuntoonkin tarvitaan takaaja. Yleensä garantin täytyy olla Ranskassa vakituisessa työsuhteessa oleva (ja edes tuore vakituinen työsuhde ei riitä, monesti täytyy olla vielä edellisvuoden verotodistuskin). Laita sähköpostia asuntotoimistoon ja kerro olevasi erasmus-opiskelija, jolla ei ole suhteita Ranskaan, ja kysy sopiiko sen sijaan, että lähetät esim. todistuksen/päätöksen opintotuesta ensi vuodeksi, tai vaihtoehtoisesti suomalaiset vanhempasi takaajina. Yleensä vaihtareilta ei opiskelija-asunnoissa vaadita takaajaa (garant), kuukauden takuuvuokra (caution) kylläkin.

Googlaamalla löytyi aika kattava englanninkielinen ohje erasmusvuoteen Ranskassa, myös lettre de caution selitetään malleineen (kohta 9.iv) - muista, että Ranskassa viralliset kirjeet täytyy kirjoittaa pilkuntarkkaan oikeassa muodossa. Pidä hauskaa, äläkä missään nimessä anna paperisodan lannistaa!



22
Lentomatkustus / Vs: Psyykkauslista lentopelon hallintaan
« : 02.07.2010, 14:50:43 »
^^ Sovitaanko, ettei tässä ketjussa aleta spekuloimaan mikä konetyyppi tai minkä yhtiön koneet pysyy ilmassa ja mikä tulee tonttiin? Täntyyppiset tilastot pikemminkin psyykkaa lentopelkoista väärään suuntaan, vaikka luvut olisivat kuinka pienet. Joskus se on nimittäin otettava huonomaineisempikin purtilo alleen, jos haluaa matkustaa tiettyyn maailmankolkkaan.

( Mutta täytyy myöntää, että tämän lentopelkoisen suomalaisen sydäntä lämmittää aina nousta finnairin koneeseen, jossa matkustamohenkilökunta mustine nahkakäsineineen ja vanhempine esimiehineen luo aina ihmeellisen turvallisen tunteen..) :)

23
Lentomatkustus / Vs: Psyykkauslista lentopelon hallintaan
« : 01.07.2010, 12:01:10 »
Minä jänskään lentokoneissa vaihtelevasti, enkä usko sen johtuvan minkäänlaisesta kuolemanpelosta, vaan hallinnan menettämisen pelosta. Kun kone nousee, tunnen jännittäväni jokaista lihastani niin kuin se jotenkin saisi koneen pysymään ilmassa. :P Ja tulee sellainen olo, että on melkein pakko tuijottaa ikkunasta ulos ja tarkkailla tilannetta aina kymmenisen minuuttia nousun jälkeen ja laskeutumisen alettua, koska jos minä en tarkkaile, kone saattaa hyvinkin pudota. :P On hirveän huolestuttavaa, etten minä voi vaikuttaa asioihin mitenkään, vaan pitää vain luottaa siihen että jotkut tuntemattomat pitää sen valtavan metalliputken kymmenen kilometrin korkeudella ilmassa.
Hei, meillä on ihan samanlainen lentopelko! Ja samoin - juuri mun täytyy saada istua ikkunan vieressä että voin varmistaa horisontin olevan niin kaukana kuin pitääkin (joten pimeällä lentäminen on epämiellyttävää!). Yleensä lentohenkilökunnan tarkkailu helpottaa, kuinka tyyniä ne ovatkaan. Ja ihania ovat lentoemännät, jotka näkevät pelon kasvoillani kun moottorista kuuluu ensin KLONK ja sitten ei kertakaikkiaan mitään - ja ymmärtävät kommentoida kuinka "that's normal, it's supposed to do that".

Paras apu pelkoon on kuitenkin ollut ehdottomasti tutustua pariin liikennelentäjään. Fiksuja ja päteviä ihmisiä, eivät ne tekisi sitä työkseen jos riskit olisivat niin suuret kuin ne mielessäni paisuttelen. Ai niin, ja kertaalleen ukkosmyrskyssä rytisyttäminen: salamat vain sinkoilivat ikkunan takana, ja vaikka mitään ei ollut itse tehtävissä, silti tultiin alas ihan oppikirjan mukaan. 

Ja periaatteessa ihan hyvä ajatus, alan_mies, mutta toisilla meistä lentopelko kehittyy vasta aikuisena, eikä siihen vaikuttaneet positiiviset kokemukset siihen mennessä lennetyistä lennoista.
 

24
18. Onko järkevää ottaa matkavakuutus? Eurooppalaista sairausvakuutuskorttia ainakin ajattelin...
19. Millainen puhelinliittymä kannattaa ottaa? Käykö joku ihan perus?
Ranskassa asuneena voisin kommentoida näitä:

18. Matkavakuutusta en lopulta tarvinnut koskaan Ranskassa, mutta suomalainen kotivakuutukseni kyllä tuli tarpeeseen mm. varkaustapauksien korvaamisessa. Oletettavasti saman ajan asiaa vanhempien kotivakuutus, jos olet vielä kirjoilla kotona. Kannattaa tarkistaa kuitenkin, että vakuutuksessa on mukana vastuuvakuutus, joka on tosi kiva juttu jos tulee töppäiltyä suurempia materiaalisia vahinkoja muille osapuolille. Eurooppalainen sairasvakuutuskortti on jees, sillä alle vuoden työsuhteissa toisessa EU-maassa kuulut edelleen Kelan piiriin.

19. Prepaid-kortti on kätevin ja vastaa parhaiten suomalaista maksa-vain-siitä-mitä-käytät -mallia. Näitä saa joka lafkalta, kattavin lienee SFR tai Orange, mutta kaikkein halvin taitaa olla Virgin Mobile, jonka voi avata Virgin Megastoreista ja ladata myöhemmin netitse/puhelimitse/kaupan kassalla.

Pitäkää oikein hauskaa, Ranska on hauska maa ja byrokratia yllättävän sujuvaa, kunhan tottuu ajatukseen, että tarjoamasi paperikasa on aina ekalla kerralla puutteellinen. Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä.

Niin, ja viinipullonavaaja kannattaa muistaa ottaa mukaan.

25
Provencesta ei ole kokemusta, mutta korkean paikan kammosta on, samaten vuoristoteillä ajamisesta. Sanoisin, että pelkopotilaalle vieressä istuminen on pahempaa: ei voi vaikuttaa auton kulkuun mitenkään ja on aikaa katsella syvyyksiin. Kun itse ajaa, niin on pakko pitää silmät tiessä, jolloin menee moni muu juttu ojan puolella ohi.
Jos ei voi ajaa, niin sitten sanoisin, että takapenkille istumaan ja vaihtaa laidasta toiseen aina sen mukaan että on itse ylärinteen puolella. Tärkeintä on, ettei näe alas.
Aivan samaa mieltä edellisen kanssa, paitsi että mua ei saisi auton rattiin korkeuksissa! Kapeilla serpentiiniteillä olen havainnut parhaaksi takapenkin keskipaikan, josta tuijottaa tiukasti tiehen (paitsi alastulevissa mutkissa, jolloin katse laitetaan tiukasti vaihdekeppiin). Pahinta itsellä on juuri tuo kontrollin puuttuminen; kävellen jyrkätkään vuoristopolut ei pelota, mutta autossa matkustajana on välillä täytynyt pyytää pysäytystä - ja yhden kerran olen tullut vuoristotien kävellen alas puoleenväliin.

Suurin osa ranskalaisista pikkukylistä ei ole mitenkään uuvuttavan pitkien serpentiiniteiden päässä, moneen on leveä tie juurelle saakka ja siitä lyhyt kävelymatka ylös vanhaankaupunkiin, jos jarrujalkaa tärisyttää. Rohkeesti vaan matkaa suunnittelemaan, mutta suunnitelkaa joukkoon myös idyllisiä mäennyppyläkyliä, jos jyrkät korkeuserot käy liian raskaaksi ;)


26
Ranska / Vs: Etelä-Ranska
« : 01.04.2010, 11:28:15 »
Täällä lueskellessa suunnitelmat alkavat muuttua! Olin alunperin ajatellut, että reilaan pari viikkoa Ranskassa aloittaen etelästä ja päätyen Pariisiin. Mutta täällä lukiessa saa käsityksen, että kannattaa keskittyä etelään reissaten bussilla ja kenties sitten matkan lopuksi voisin viettää pari päivää pariisissa. mitä sanotte, onko järkevämpää kuin reilikortilla kulkeminen?

noista busseista... Paikallisbussiliikenne ja seutuliikenne on ihan ok niillä seuduilla, joilla sellainen on, mutta pitkän matkan busseja ei ole junien kanssa markkinoista kilpailemassa. Ulkomaille toki pääsee eurolinesilla.

Siis, öö... jos aiot matkustaa vaan Cannesin ja Monacon väliä sen kaksi viikkoa, busseja löytyy, mutta kauemmas et pääse. Kaksikin viikkoa on kuitenkin aika pitkä aika viettää neljässä samanlaisessa kaupungissa, kun vähän kauempana ois vaikka mitä nähtävää: Marseille, Camarques, Aix, Avignon ja Provence, Carcassonne, Toulouse, Pyreneet, Bayonne... puhumattakaan niistä lukemattomista pienistä idyllisistä kylistä!

Eri asia on, kannattaako interrail-kortti, jos et tuon pitempiä matkoja aio suhata: oman käsitykseni mukaan halvimmalla pääset, jos ostat erilliset junaliput etukäteen (2-3kk) netistä. Hinnoittelu toimii kuin lentolipuissa, matkan lähestyessä hinnatkin nousevat.

27
Ranska / Vs: Pariisi-Toulouse
« : 22.03.2010, 12:33:08 »
millä kulkuneuvolla tuo Pariisi-Toulouse siirtymä kannattaisi tehdä? Auto, juna, bussi, lentokone? Auto houkuttelisi siinä mielessä, että pysähdyksiä voitaisiin sitten tehdä lapsen tahtiin tarvittaessa. Sen verran pitkä matka kuitenkin on, että ei sitä ihan suorilta aja, missä siis kannattaisi pysähtyä ja yöpyä?
Suosittelen junaa. Netistä käsin varatessa hyvissä ajoin (3kk, sitä aiemmin ei lippuja taida edes saada) liput voi saada jopa 20 e / meno / hlö, ja sitä halvemmaksi on vaikea pistää. TGV puksuttaa viisi tuntia Bordeaux'n kautta tylsähköjä maisemia, keski-Ranskan läpi matka kestää kuutisen tuntia mutta bonuksena on mukavammat maisemat välillä Brive-Cahors. Lentäminen siirtymisineen on käytännössä junaa nopeampi vain silloin, jos matkustaa Pariisiin vain ottaakseen jatkolennon.

Autosta ei ole omakohtaista kokemusta, eikä tuon välimatkan varrella tule muuta erityisen näkemisen arvoista kuin Rocamadour, jonne tosin on jo yli 500 km Pariisistakin.

28
Ranska / Vs: Etelä-Ranska
« : 15.03.2010, 12:17:28 »
Sitten vielä pari kysymystä... Jossain on ehkä jo mainittu mutta ei ole pistänyt silmään ja ehkä joku osaisi lonkalta vastata.. Saako Ranskassa sekä junista että busseista opiskelija-alennuksen kansainvälisellä opiskelijakortilla? Junien aikatauluja katselin tuolta TGV:n sivuilta mutta mistäs löytyisi kattavimmat bussiaikataulut jotka olis hyödyllisimmät/helpoimmat käyttää?

Ranskan junissa ei käy kansainvälinen opiskelijakortti, vaan täytyy olla sellainen Ranskan rautateiden oma kortti, jos opiskelija-alennuksen haluaa. Samaa pätee nuorisohintoihin (<26v). Nuorisokortti maksaa muistaakseni n. 40e.
Ruuhka-ajan ulkopuolisista junista saa 25 % alennuksen ilman nuorisokorttiakin, kunhan ymmärtää esittää todistuksen iästään ennen junalipun ostoa.

Ja noista busseista... Paikallisbussiliikenne ja seutuliikenne on ihan ok niillä seuduilla, joilla sellainen on, mutta pitkän matkan busseja ei ole junien kanssa markkinoista kilpailemassa. Ulkomaille toki pääsee eurolinesilla.

29
Ranska / Vs: Pariisi
« : 04.02.2010, 13:37:17 »
Saavumme Pariisiin lauantaina ja syömään pitäisi illalla tietenkin päästä. Pariisi-kirja ja moni muukin neuvoo, että varaus olisi tehtävä etukäteen ravintolaan - voisimme varmastikin pyytää hotellin respasta apua, mutta pitääkö sellaisesta palveluksesta tipata ja jos, niin paljonko? Miten ylipäätään Pariisissa kuuluu tipata vai sisältyykö tippi jo hintoihin?
Varaus olisi hyvä tehdä etukäteen ravintolaan, jos kyseessä on suosittu ravintola ja varsinkin, kun seurueessa enemmän kuin kolme henkeä. Kylläpä sieltä silti syötävää löytyy.

Ranskassa on kohteliasta muttei pakollista antaa tippiä, itse olen yleensä jättänyt kolikon pari / vaihtorahat pöytään, siis puolesta eurosta kahteen, mutten ole jaksanut välittää jos joskus oon maksanut kortilla. 
Respaa tai ylipäätään muita vastaavia palveluja ei tarvitse tipata, mutta neuvojen kehuminen sekä leveä hymy kiitoksen yhteydessä takaavat palvelun seuraavallekin kerralle. 

30
Menee kyllä vähän aiheen vierestä, mutta menköön nyt...

Toinen hyvä ratkaisu on yliopistokoulutus ja tutkijan ammatti tutkimuslaitoksessa. Voi lähteä vuodeksi tai pariksi asumaan ulkomaille aina kun huvittaa, matkustaa kaikki lomat ja viikonloput uusissa kiinnostavissa "lähikohteissa", nostaa palkkaa ja päivärahaa samalla kun nauttii uudesta kulttuurista, johon pääsee työtä tekemällä hauskasti sisällekin. Lähtijöistä on meillä pulaa, joten kohdemaan ja vastaanottavan tahon voi jopa itse valita. Suomessa ollessa voi poimia konferensseja ja koulutuksia pitkin maailmaa, tehdä kiinnostavaa työtä vakituisella työsopimuksella ja hyvällä palkalla, valtiolla lomat on pikkusen pidempiäkin. Ja jos pysyvästi haluaa lähteä, niin yliopistoja ja tutkimuslaitoksia on maailma täynnä. Ratkaisuja on niin monia!
Kuulostaapa kivalta, mäkin haluan tutkijaksi. Eiku, mähän oonkin, todellisuus vaan on ihan toisenlainen. Ei ole tullut vielä tuttavapiirissäni vastaan sellaista tutkimusalaa, jossa rahaa riittää poimia konferensseja ympäri maailmaa niinkuin mieli tekee ja vielä nostaa päivärahaa päälle!

Totta se, että vuodeksi tai pariksi pääsee tosiaan helposti ulkomaille jatko-opinto- ja postdoc-vaiheessa. Toinen hyvä vaihe tehdä yli 2kk:n ulkomaan keikkoja useammin kuin kerran parissa vuodessa on tarkkaan laskelmoitu sapattivuosi; muina aikoina olet sitoutunut omaan tutkimusryhmääsi, jatko-opiskelijoittesi ohjaamiseen (neljäksi vuodeksi kerrallaan!), rahoituksen keräämiseen, opetukseen. Tämä siis tapauksessa, jossa olet saanut rahoituksen myös itsellesi. Vakivirat puolestaan ovat hyvin niukassa jaossa - suhteellisen laajasta kollegapiiristä Suomessa tunnen toistaiseksi ainoastaan yhden, joka on saanut 2000-luvulla vakiviran alle 45-vuotiaana.

On tutkijan ammatissa oikeasti omat etunsa, ja homma on oikeasti kansainvälistä. Varoituksen sanana kuitenkin, että ilmaisut "aina kun huvittaa", "nostaa palkkaa ja päivärahaa", "vakituinen työsopimus" ja "hyvä palkka" on näissä puuhissa todella harvojen hupia, ja nekin harvat yleensä maksavat sen lystin menetetyllä vapaa-ajallaan.

Tapasin muuten viikonloppuna tohtoris-ystävääni, joka vuoden työttömyyden jälkeen on aloittanut työt hotellin parkki- ja juoksupoikana, ja viihtyy uudessa työssään enemmän kuin ikinä. Oli rohkaisevaa saada esimerkki siitä, että oravanpyörästä kannattaa irrottautua, jos se tuntuu väärältä, oli ympäristön suhtautuminen mitä olikaan.

31
...miksei tässä threadissa, jossa käsitellään koti-ikävää ja ulkomailla asumisen vaikeutta, saisi vähän yrittää nostaa omaa mielialaansa muistelemalla kotimaansa epäkohtia? Mä en harrasta lämpimikseni kotimaan solvausta, vaan koitan saada mieltä positiivisemmaks tässä sopeutumisvaiheiden keskellä. Ehkä metodit ei ole maailman kypsimmät, viisaimmat ja esimerkillisimmät, mutta voiko sen antaa anteeksi, jos se helpottaa pahaa oloa?
Tietenkin koti-ikävää saa ja kannattaakin helpottaa muistelemalla kotimaansa epäkohtia, jos se sillä lientyy. Välillä vaan kuultaa fiiliis (enkä puhu Laurausta, vaan ihan yleisestä rivienvälisestä asenteesta siellä täällä), että sitä omaa ulkomailla asumista kiillotetaan Suomea mollaamalla ja suljetaan silmät (tietämättään tai tietoisesti) toisen maan arjelta.

Itse halusin nostaa esille tunnelmat, kun ulkomaalla asuminen on menettänyt uutuudenviehätyksensä, kun sijaintimaan kulttuurin nurjat puolet tuntuu yhtä nurjilta kuin Suomen heikkoudet, ja kotikulttuurin puuttuminen tuntuu melkein fyysisenä puutoksena. Kun paikalliset kaverit on ihania ja rakkaita, mutta joiden kanssa kohtaamisessa ei aina osata tulkita toista oikeassa kontekstissa (jos olen hiljainen, se johtuu siitä että olen tottunut siihen Suomessa, ei siitä että olen tyhmä tai tyly, ja sama tietenkin toisinpäin). Millä sitä koti-ikävää silloin liennytetään?
:?


32
En voisi (taaskaan) olla enempää samaa mieltä Bellan kanssa! Tosin musta tuntuu muutenkin että me podetaan koti-ikävää suurinpiirtein samoihin aikoihin vuodesta.

Eikä musta koti-ikävässä ole sinällään mitään pahaa, musta on kiva tuntea että mulla edelleen on juuret jossakin ja paikka, jonka normien mukaan osaan automaattisesti toimia,  Ettei millä hetkellä tahansa arjessa tarvitse odottaa joutuvansa tilanteeseen, joka on porukasta ainoana minulle uusi ("siis eikö sun äiti oo opettanu sua tekemään salaatinkastiketta???" Ei, koska äitini on opettanut mulle suomalaisen keittiökulttuurin).

Huvittavaa välillä lukea kuinka suomalaiset on sitä, tätä ja noin.
...
Yhtälailla olen kokenut kaikkea edellä mainittua monessa muussakin maassa.

Kun uuteen oleskelumaahansa on tottunut ja sujahtanut omaan rooliinsa ja rutiiniin siellä, huomaa miten ympärillä on aivan yhtä paljon epäkäytännöllisyyttä, rumuutta, typeryyttä, itsekkyyttä, ennakkoluuloja ja pieniä piirejä kuin Suomessakin, ne vain korostuvat eri asioissa.

Niin kauan kun asioita katsoo vähän yhteiskunnan ulkopuolelta, niille voi vaan kohauttaa olkiaan, mutta kyllä mua nykyään niin tympii ettei mun ranskalaisilla verorahoilla saa kirjastopalveluita, yleistä opintotukea, tai että tässä maassa demokratia on nykyään vaan vitsi. Tai että vaikka kuinka on kivaa, että bussikuskit toivottaa henkilökohtaisesti hyvää loppuiltapäivää, niin olisi kiva että bussit kulkisivat aikataulujen mukaan.

Ihan niinkuin se olisi muotia olla tykkäämättä Suomesta. Mulle ainakin on luksusta vaihtoehdot ja mahdollisuudet mistä Suomessa voi vielä valita. Ei ole aina joku karjumassa korvaan jotain, ihmiset kunnioittaa toisen yksityisyyttä ja omaisuutta, palvelut toimii ja normaalilla palkkatyöllä voi Suomessa ostaa asunnon tai rakentaa talon. Suomessa pääsee työllä, luottamukseen perustuvalla luottamuksella ja sopimuksella eteenpäin. Tiettyjä kollektiivisia arvoja vielä kunnioitetaan, että yhteiskunnassa säilyy edes jonkinlainen järjestys, joka puolestaan on kaikkien etu.

Mä kaipaan edelleen ihan äärettömästi omalla äidinkielelläni kommunikoimista, ja niiden pienten sanomattomien asioiden tunnistamista puheen takana, jotka kulttuurintuntemuksen mukana automaattisesti tulevat. Ja sitä että yhteiskunta oikeesti koetaan vielä yhteiskunnaksi, yhteisistä asioista huolehtimiseksi. Joskus täällä kaukana tuntuu unohtuneen kuinka kaikkien etu on edelleen myös yksilön etu.

Silloin kun kaipaa ympärilleen vaihtelua, voi olla tosi virkistävää vaihtaa maata, mutta ajan kanssa jokaisessa maassa loppusaldo tuntuu olevan yhtä paljon vitutusta ympäristöön kuin siitä nauttimistakin. Sitten täytyy vaan arvottaa subjektiivisesti, minkä asioiden sujuminen oikeesti on itselleen tärkeää. Tai vaihtaa maata niinkun sukkia, jos se tuttuus tuntuu niin karmivalta.

33
Vieläkö mietitte lounais-Euroopan kohteita vai joko hylkäsitte jutun? Lounais-Ranska on täysin erilaista kuin Nizza ja Antibes joukkoineen, ihmiset aidosti maalaisia ja turistien määrä varsin kohtuullinen; rengasmatkalla voisi saada enemmän irti Ranskastakin.

Lyonista posottaa Toulouseen helposti viidessä tunnissa ruuhka-aikojen ulkopuolella, mutta jos haluaa pysähdellä matkalla, kannattaa ajaa pikkuteitä Lotin läpi; kivoja idyllisiä kalliolle rakennettuja keskiaikaisia kivikyliä ~ tuolle välille osuu ainakin Rocamadour, Saint-Cirq-Lapopie, Cordes-sur-Ciel, Lautrec... majoitusta ja runsaita maalaislounaita tarjoilevia ravintoloista näistä paikoista pitäisi löytyä kohtuuhelposti.

Toulouse-Barcelona vie puolestaan neljä tuntia motaria myöten, mutta hidastellen mennessä tuolla välillä kannattaa katsoa ainakin Carcassonnen keskiaikanen linnakaupunki, koukata sen jälkeen etelään ja ajella Kataarimaiden rauniolinnojen välistä puikkelehtien, erityisesti suosittelen Gorges de Galamus'in kanjonin läpi ajoa. Välimeren rannikko on taas kivaa hiekkapoutama-kallio-viiniviljelys-hiekkapoutama-rantaa Perpignanin korkeudella pikkukylissä.

Toulouse taas puolestaan on ranskalaisten suurkaupunkien joukossa aika omaa luokkaansa, ja siitä löytyy juttua tältä foorumilta hakutoiminnolla jonkin verran.


34
Kertoisitko vielä, et mistä nettisivuilta noita junien aikatauluja ja hintoja voisi parhaiten vertailla?

Kiitos!
En ole dua, mutta suosittelen aloittaimaan ihan sikäläisen valtion rautateiden nettisivuilta: www.sncf.fr
Haku on helpointa osoitteessa www.voyages-sncf.com , johon on tuolta pääsivultakin linkki (acheter un billet). Vinkkinä vielä, että liput saa halvimmillaan nimenomaan netistä ostettaessa. Bon voyage sitten vaan :)

35
Osaisiko joku nimetä Ranskassa operoivia linja-autoyhtiöitä? Yritän päästä Pariisista Nizzaan ja juna maksaa melkoisesti.
En ole vielä näiden kolmen Ranskassa vietetyn vuoden aikana törmännyt maansisäisiin pitkän matkan linja-autoihin, eurolinesilla pääsee rajojen ulkopuolelle ja paikallisilla firmoilla parhaimmillaan sadan kilsan päähän. Junaverkko on kattava ja erihintaisia junia menee paljon, hinnoittelu on maailman sekavinta, mutta jos olet valmis joustamaan ajankohdasta, voit löytää jopa 20 euron lippuja tuolle välille. Pikainen haku tulevalle lauantaille löysi halvimmillaan 38euron lipun.

Lisäksi 12-25 -vuotiaat saavat lippunsa 75% hinnalla, kunhan muistaa todistaa ikänsä lipunostovaiheessa (ja matkustavat ruuhka-aikojen ulkopuolella).

36
Ranska / Vs: Koiran kanssa Ranskan junissa?
« : 23.02.2009, 17:44:52 »
SNCF:n sivut on tosiaan sekavat, mutta google auttoi kun keksii oikeat hakusanat (animaux de compagnie / train / sncf):
http://www.infolignes.com/article.php3?id_article=13462&var_mode=calcul
sekä sieltä linkki "voyages en france". Jos kieli tuottaa ongelmia, yahoon babelfish tarjoaa  hämmästyttävän hyvän ranska-englanti-käännöksen.

Tuon mukaan yli 6kg:n koirakumppaneille täytyy ostaa 2lk:n lippu, johon saa 50% alennuksen, ja joka on ostettava asemalta. Koira matkustaa käytävällä ja hihnassa. Sitä pienemmät koirat pitäisi kuljettaa junaan laukussa tai häkissä (45x30x25cm), mutta saavat oleskella kuitenkin hihnassa. Yllättäen sivuilla ei sanota maksaako noiden pikkueläinten kuljetus, joten olettaisin että se on ilmaista. Aika paljon täällä näkee ihmisten kulkevan koirineen, luulen ettei sen pitäisi olla ongelma.

(Samalla sivulla mainitaan muuten että Suomessa eläinten kuljettaminen junassa on kiellettyä, jotta ehkä on kuitenkin parasta varmistaa asemalta ennen junanlähtöä...)

37
1) Osaatko asuinmaasi kielen?
2) Tunsitko maan tavat ja kulttuurin jo ennen muuttoa?
Mikàli vastaus on jommassakummassa tapauksessa 'ei', niin en yhtààn ihmettele kulttuurishokkia. :)  Toki sellainen tulee aina - ennemmin tai myòhemmin, lievempànà tai voimakkaampana.
Muuttaessani toista kertaa ulkomaille kaksi ensimmäistä kuukautta oli ihan hirveitä. Erityisen pahalta tuntui juuri siksi, koska olin asunut samassa kaupungissa aiemminkin, eikä kulttuurishokin olisi pitänyt olla niin voimakas (signatureni taitaa muuten olla näiltä ajoilta). Koti-ikävä hellitti kuitenkin välittömästi saatuani tuttuja, joiden kanssa voi käydä vaikka päivisin lounaalla.

Komppaan siis Bellaa: tärkeintä on hankkia itselleen jonkinlainen sosiaalinen piiri, ihmisiä joiden seurassa hengailla - silloin omia asioita ei ehdi vatvoa ja maistella että olisko kotona sittenkin kivempaa. Samoin jonkunlaisen päivärutiinin hankkiminen helpottaa oloa, kun arki ei ole jatkuvaa taistelua ja pohtimista, että mitäs sitten. Aluksi myös vieraskielinen ympäristö voi väsyttää, mutta rutiinien myötä perusfraasit käy tutuksi ja joka hetkessä ei tarvitse olla satakeskittynyt.

Kulttuurishokki voi tulla takaisin pitkänkin ajan jälkeen, mutta itsellä toistaiseksi se on mennyt joka kerta ohi muutamassa viikossa.

Ja nyt käy hakemassa ne kämppikset kaljalle, siitä se sit lähtee ;)

38
Kyllä Pariisista ja Lontoosta ehtii Parissa päivässä saada fiiliksen, tekeekö tänne mieli toistekin. Mutta miksi ihmeessä tuhlata sekä omaa aikaa että luontoa suhaamalla edestakaisin yhdeksi yöksi Saksaan, kun junalla ajaa Pariisi-Lontoo -välin parissa tunnissa? Lisäksi pääset suoraan keskustasta keskustaan eikä kentällä/asemallariekkumiseen tarvi varata niin paljon aikaa kuin lentäessä.

Suosittelen viiden päivän reissua lentämällä jompaankumpaan kaupunkiin ja visitoimalla toinen eurostarilla, menopaluun näyttäis saavan alkaen 77 eur.

39
Suomessa käydessäni huomasin hamstraavani kilokaupalla karjalanpiirakoita, suolakurkkua, meetvurstia, aurajuustoa ja salmiakkia. Verenpaine nousuun..

kaipaan juuri noita Suomen suven mansikoita. Ne on niin makeita.
Vedin alkukesästä litratolkulla espanjalaisia ja ranskalaisia mansikoita, mutta kun sain sen kesän ensimmäisen suomalaisen mansikan, meinasi oikein itku päästä siinä valintatalon eteisessä, maku oikein räjähti suussa. Jos ei suomessa juuri hedelmiä kasvakaan, niin ne harvat marjat ovatkin sitten sen edestä mehukkaita.

40
Ranskassa grillaukseen kuuluu vakiona chipolata ja merguez, mausteisia täyslihamakkaroita, voi mitenkä ovat hyviä, siinä rinnalla wilhelmit kalpenee. Löytyiskö mistään Suomesta?

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 16