Kesälomakahdeksikko (SK)

 (Luettu 1859 kertaa)

Jouni

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 3 011
    • Profiili
Kesälomakahdeksikko (SK)
« : 10.07.2006, 21:30:13 »
Joopa joo, tänä kesänä on niinkin ruhtinaallisesti kuin kahdeksan lomapäivää käytettävissä ja niistä kuusi ehti jo kulua viime viikolla. Suunnitelmia tuon ainokaisen täyden lomaviikon käyttämiseksi ehti olla jo vaikka minkälaisia, mutta alusta asti selvää oli, että mihinkään kauaksi ei nyt ehdittäisi. Aluksi oli ajatuksena lähteä autolla Pietarin kautta Baltiaan, mutta useat reissusta kiinnostuneet vain kaikkosivat ympäriltä, kun matka alkoi konkretisoitua. Seuraavaksi aloin sitten kehitellä matkaa Moskovaan, kun olen sitäkin jo kohta vuoden suunnitellut ja lupaillut tulevani tapaamaan paikallisia ystäviä.

Mieleen juolahti, että josko kokeilisi itsekin Euro Domino -lippua, että onko sen kanssa reissaaminen oikeasti vaikeaa ellei lähes mahdotonta. Suunnitelma kaatui siihen, että yksi sen palasista eli matka Suomesta Tolstoilla suoraan Moskovaan ei onnistunut, kun paikkoja ei enää ollut perjantaille 30.6. Ehdin jo kysellä hintoja: kolmen päivän Euro Domino olisi ollut 70 € ja paikkalippu mistä tahansa Suomesta Moskovaan kiinteä 31 €. Lisäksi kyselin paikkoja Moskovasta Smolenskiin, jossa olen jo pitkään halunnut käydä. VR:n kautta paikka Moskova-Smolensk-junaan 603 olisi maksanut 14 €. VR ottaa välistä 4 € välityspalkkiota.

Yksi tuttu oli juuri juhannuksen alla reissaamassa Karjalassa Euro Domino -lipulla ja oli kuulemma vaikeaa. Kielitaidon puute varmasti vaikutti asiaan, mutta vastaanotto oli pahimmillaan tyyliä "menkää muualle papereinenne". :( Eli lippua ei edelleenkään tunneta vähänkään syrjemmässä. Kyselin VR:n kv-myynnistä, olisiko heillä antaa jotakin materiaalia selitysten tueksi, mutta sellaista ei kuulemma ole. Koska korkean tason ihmiset ovat Venäjällä sanoneet, että lippu käy, niin ei mitään papereita ole. Minusta olisi kuitenkin vähintäänkin aiheellista, että jos lipun kelpaavuudesta on pieniäkin epäilyksiä, VR edes yrittäisi auttaa matkustajaa. Nyt vain nostetaan kädet pystyyn. Ei nyt luulisi olevan ylivoimaista järjestää vaikka Moskovan päässä RZD:ltä jotain paperia, jossa selvällä venäjällä rautatieyhtiö itse selittäisi, mistä lipussa on kyse.

Noh, kun Tolstoihin ei mahtunut, varasin paikan Repiniin Vainikkalasta Pietariin perjantaille 30.6. ja jatkoin matkan suunnittelua perinteiseltä Sika säkissä -pohjalta. :) Tarkoitus oli mennä Pietarissa heti kysymään Moskovan suunnan asemalta paikkoja viimeisiin Moskovan yöjuniin. Viimeinen Moskovan juna lähtee Pietarista 0.22, eli siihen olisi ainakin teoriassa ehtinyt. Suunnitelmaksi B aloin kehitellä menemistä Pietarista Ostashkoviin, jonka olen kuullut olevan kaunista järviseutua. Siitä voisi sitten jatkaa eteenpäin.

Matkan alkuun nivoutui vielä kierros Oulun kautta työn merkeissä, mistä kahdeksikon yläosa. :wink: Olin melko väsynyt, kun viimein nousin Repiniin Vainikkalasta tuon pikku kierroksen jälkeen. Matkan aikana kävi selväksi, etten kyllä jaksa toista yötä peräkkäin viettää junassa etenkin kun perjantain vastaisen yön unisaalis jäi melko vaatimattomaksi. Päätin jäädä kavereille Pietariin yöksi. Eihän siinä taas kyllä nukkumaan ehtinyt kuin aamusta, kun ensin piti vaihtaa tuoreet kuulumiset baarissa oluttuopin ääressä.

Lauantaina kun sain viimein itseni liikkeelle, suunnistin Pietarin Vitebskin asemalle ostamaan lippua Velikie Lukiin, noin 100 000 asukkaan kaupunkiin, jonka olen myös jo pitkään halunnut katsastaa. Kartan mukaan Velikie Lukista pääsisi tietä pitkin Smolenskiin, joka oli varsinainen tavoite. Kuinka ollakaan, yllättäen asemalla oli muitakin ostamassa lippuja. Melko pian totesin, että mikäli aion syödä ennen lähtöä jotain, on lippu ostettava jostain muualta kuin asemalta. Velikie Lukin junassa ei ravintolaa ole. Suuntasin siis vuoden 2005 keväältä tutuksi tulleeseen matkatoimistoon noin puolen kilometrin päässä. Siinä lämpötilassa ja nälässä ei tuntunut ollenkaan hullummalta maksaa viisi euroa ylimääräistä siitä, että lipun sai käteen 10 minuutissa. :wink:

Aikaa oli kuitenkin niin vähän, että ehdin vain ostaa kassillisen evästä junaan ja käydä läheisessä McDonaldsissa. Hiippailin junalle noin 15 minuuttia ennen lähtöaikaa. Juna lähti ajallaan, mutta noin kolmen kilometrin jälkeen pysähdyttiin ja seistiin niillä sijoilla kaksi tuntia. En tiedä, mitä tapahtui - joko radalla oli jotain isompia korjaustöitä tai sitten mahdollisesti sähköistykseen tuli häiriö, jolloin sähkötoimiset lähijunat ehkä jysähtivät paikoilleen tukkimaan radan, vaikka kaukojunat ovatkin dieselvetoisia. Mitään tietoa asiasta ei tullut, enkä jaksanut alkaa kyselemäänkään. Olin lomalla, aivan sama vaikka seistään pitkäänkin. 8)

Kahden tunnin seisomisen jälkeen juna nytkähti liikkeelle, mutta edelleen matka eteni niin hitaasti, että lopulta oltiin 2,5 h myöhässä. Jonkun aikaa jaksoin seurata maisemia, mutta sitten uni voitti. Hyttikumppanini, nuori varusmies soitti kotiinsa olevansa Pskovissa kello 22.40. Teki mieli sanoa, että joo, aikataulun mukaan. Todellisuudessa siellä ollaan vasta puoliltaöin. :roll:
14 vuotta, 3 kuukautta ja 20 päivää matkaan Forssaan.

Jouni

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 3 011
    • Profiili
Velikie Luki
« Vastaus #1 : 18.07.2006, 10:17:57 »
Aamulla herätessäni havaitsin, että juna oli edelleen noin tunnin myöhässä. Ajatuksena oli yrittää mennä bussilla Velikie Lukista Smolenskiin. Kartan mukaan tie pysyisi koko matkan Venäjän puolella, eikä käy valkoisen naapurimaan puolella. No, hetki meni aseman aamutouhuja katsellessa ja miettiessä, että minne tästä pitäisi suunnistaa. Velikie Lukin kaupunki on jakautunut kahtia radan etelä- ja pohjoispuolelle. Kun uniset aivoni saivat muodostettua käsityksen kokonaistilanteesta, ostin kaupungin kartan läheiseltä kioskilta. Linja-autoasema oli melko lähellä, mutta päivän ainoa bussi oli lähtenyt jo kello 7.30. Perjantaisin ja lauantaisin olisi kulkenut bussi myös iltapäivällä, mutta nyt elettiin sunnuntaita.

Hetken mietin, jäisinkö yöksi ja menisin seuraavana päivänä bussilla Smolenskiin. Kaupunki ei kuitenkaan vaikuttanut niin kiinnostavalta, että olisin viitsinyt viettää koko päivän siellä, itse asiassa jo aika Moskovan yöjunan lähtöön tuntui todella pitkältä. Kävin kuitenkin ostamassa asemalta lipun Moskovaan. Jotenkin olin koko reissun mukavuudenhaluisella tuulella ja matkustin vain kupessa eli 2.lk:ssa. Platskartnyssä eli 3.lk:ssa ei ole ilmastointia ja se ei siinä kuumuudessa houkutellut yhtään. Koko päivän auringossa paahtunut kupevaunu oli jo aivan riittävän kuuma ennen ilmastoinnin vaikutuksen alkamista.

Jostain syystä ei leikannut niin paljon, että olisin jättänyt ison repun asemalle säilöön, vaan suunnistin kohti keskustaa se selässäni. Keskusta oli varsin vihreä ja viihtyisä, mutta mitään erityistä nähtävää ei ollut. Keskustaa halkovalla joella sai vuokrata polkuveneitä 100 ruplalla, mitä päätinkin kokeilla. Polkuvene oli nähnyt parhaat päivänsä, mutta se pysyi sentään pinnalla. :D

Nälkä alkoi vaivata ja suuntasin läheiseen sasliktelttaan. Lopulta saslikkia ei irronnut, koska henkilökunnan mukaan lihaa ei ollut, mutta tapahtumat alkoivat edetä melkoista kiitolaukkaa. Suurin piirtein oman ikäiseni mies totesi, ettei halua juoda yksin ja kysyi, voisiko istua samaan pöytään. Totesin, että mikäs siinä. Pian edessäni oli kertakäyttömukillinen vodkaa. Juotiin sitten vielä toiset ja itse tyhjensin oluttuoppini. Aloin olla melko hyvässä vauhdissa jo kahdelta iltapäivällä. :roll: Kaveri keksi, että haluaisinko lähteä saunaan. Idea tuntui hassulta kello 14 iltapäivällä, mutta olen avoin hassuille ideoille. Ensin täytyi kuitenkin käydä viimeinkin syömässä.

Ruokailun jälkeen kaveri keksi, että veljenkin voisi käydä hakemassa mukaan saunaan. Ajeltiin sitten taksilla ympäri kaupunkia ja aloin jo miettiä, että mitähän tästä vielä tulee. Pieni hälytyskellojen kilinä kuului myös jo takaraivossa. Veli ei ollut kotona, joten kävimme viemässä reppuni asemalle säilöön. Tässä vaiheessa oli valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta: joko jätän kamerani, lompakkoni ja kaulapussini aseman epävarmaan säilytyslokeroon tai sitten otan ne mukaan saunaan, jolloin joku voi viedä ne. En uskaltanut jättää passiani säilytyslokeroon, joten täytyi hyväksyä jälkimmäisen vaihtoehdon epävarmuudet.

Saunan pihalla mummot myivät vastoja. Kaverin mielestä sopivia nuoria koivunoksia ei ollut tarjolla, joten otimme tammenlehtivastan. :) Sisällä saunassa ostimme tavanomaisen oluen lisäksi suomipojalle tuntemattomampia varusteita eli kuivattua kalaa. Ainoa keino suojata kamera ja muut arvotavarat oli peitellä ne kaikkien vaatteiden alle. Onneksi monien matkaoppaiden mukaan pikkukaupunkien banjoissa tavarat kyllä pysyvät tallessa. Mieltä ei kyllä keventänyt se, että jos ne lähtevät, mitään ei olisi tehtävissä. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Venäläinen banja oli jälleen kerran hauska kokemus. Löylyä riittää ja paikalliset istuvat lauteilla hiippalakeissaan. Erehdyin nojaamaan erääseen kaiteeseen ja olin pudota kaksi metriä kivilattialle, mistä olisi varmaankin seurannut lisää hauskoja tapahtumia matkapäiväkirjaan. Onneksi olin hereillä ja sain kiinni pystypalkista.

Parin tunnin kuluttua putkahdimme ulos banjasta ja kävelimme kaupungin pääkatua. Eikö kaveri pysäytä kaksi satunnaista tyttöä kadulta ja puhu nämä mukaan kävelemään joenrantaan. :o Mukavaa kieliharjoitusta oli tuona päivänä tarjolla yllin kyllin, kaikki puhuivat vain venäjää.

Hauska päivä alkoi kallistua iltaan ja kaikki kolme tulivat vielä saattamaan minua asemalle. Täytyy joskus palata Velikie Lukiin vaikka isommalla porukalla. :D

Yöjunan hytistä löytyi seuraava yllättävä juttukaveri, turkkilainen poika, joka oli opiskelijavaihdossa Venäjällä ja käymässä tuttujen luona Velikie Lukissa. Arvelimme olevamme kaupungin ainoat ulkomaalaiset. Juttu luisti edelleen venäjäksi, kun oli kerran hyvään alkuun päässyt, vaikka turkkilaiselta olisi taipunut englantikin. Aamulla olisi vuorossa Moskova ja sen nähtävyydet.

(jatkuu)
14 vuotta, 3 kuukautta ja 20 päivää matkaan Forssaan.