Parin kuukauden häämatka Meksikossa ja Väli-Amerikassa

 (Luettu 5384 kertaa)

Heluna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 88
    • Profiili
Aloittelen kirjoittamaan matkakertomusta, vielä on aika vaiheessa ja sadat kuvatkin järjestämättä. Matka oli tosiaan häämatka, sijoittui ajalle 6.8.-9.10.2007 ja kävimme Meksikossa, Guatemalassa, Hondurasissa, Nicaraguassa, Costa Ricassa ja Panamassa. Saa nähdä muistaako sitä enää edes mitä kaikkea on tullut tehtyä, mutta yritetään nyt jotain edes kertoa jos jotakuta kiinnostaa... :wink:

Noin yleisesti ottaen voisi todeta että reissu oli kaikenkaikkiaan mahtava ja kaikki onnistui paremmin kuin olisi uskaltanut odottaakaan. Vaikka oli sade- ja hurrikaanikausi, ei juuri haitannut (väistettiin Dean, Felix meinasi tulla päälle mutta kuivui jo kokoon), ja ehkäpä juuri edellämainitusta ajankohdasta johtuen ei myöskään ollut mitään ongelmia siitä ettemme juurikaan olleet suunnitelleet mitään etukäteen tai varanneet majoituksia tai muita. Kaikki tuntui järjestyvän sitä mukaa kun meni eteenpäin, monesti ihmiset olivat niin avuliaita ettei ehtinyt edes kysyä kun neuvoja jo annettiin. Espanjan alkeista oli huomattavaa hyötyä, sujuvasta englannista useimmissa paikoissa ei juuri iloa. Koko kahden kuukauden aikana emme törmänneet yhteenkään suomalaiseen emmekä kuulleet kenenkään muun puhuvan suomea kuin erään Hondurasilaisen oppaan Copán ruinasissa, hän oli ollut oppaana 30 vuotta, puhui kuutta kieltä sujuvasti ja yli kymmenestä joitain sanoja. :D

Turvallisuudesta voisi todeta että tunsimme olomme 99% ajasta täysin turvalliseksi ja tuli hieman sellainen käsitys että ko. alueella on ehkä jossain määrin huonompi maine kuin mitä todellisuus on. Toki rahoistaan pääsee miljoonalla tavalla äkkiä eroon mutta ylihinnoittelun lisäksi emme kokeneet ihmisten olevan juurikaan epärehellisiä tai vaarallisia. Poliisin kanssa olimme lähinnä Meksikossa muutamaan kertaan kosketuksissa, ja joka kerralla poliisit olivat kohteliaita, asiallisia ja avuliaita. Kerran saimme varoituksen ylinopeudesta, toisen kerran olimme parkkeeranneet kieltoalueelle, ja kun saavuimme autollemme, poliisi oli ruuvaamassa vuokra-autostamme kilpiä pois ja aikoi selvästi hinauttaa sen ties minne... Siinä oltiin hetken kakat housussa mutta poliisi vain tarkasti paperimme, ruuvasi kilvet takaisin ja opasti mihin saa parkkeerata seuraavalla kerralla. :D Toisaalta jos Meksikossa menisi sikailemaan esim. kännissä ajaen ei välttämättä enää saisikaan yhtä lämmintä kohtelua... Pueblassa todistimme taksin takapenkillä kun rattijuoppo kolhi jonkun autoa liikenteessä, ja kun toinen kuski huomasi syyllisen olevan ympäripäissään, hakkasi tämän tohjoksi. Jouduimme vaan istumaan taksissa kun taksikuskimme yritti rauhoitella kolhitun auton omistajaa, joka potki maassa makaavaa rattijuoppoa, ja samalla paikalle alkoi myös tulla porukkaa aseet kädessä... :? Siellä päin ei taideta paljolti liikennevakuutuksia hankkia joten juopon henki voi hyvinkin olla halvempi kuin toisen auto.

Koko matkan kohokohtia olivat mm. maya- ja asteekkirauniot Meksikossa ja Hondurasissa, yleensäkin ajelu vuokra-autolla pitkin Meksikoa, sukeltaminen Bay Islandsien Utilalla maailman toiseksi suurimman koralliriutan ympärillä, vierailu Kuna Yalan todella syrjäiseen maakuntaan, Karibian upeat rannat ja paratiisisaaret... ja tietysti koko alueen luonto oli sanoinkuvaamattoman kaunista.  8)

Pian alkaa tarkempi selostus kuvineen... :)

Heluna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 88
    • Profiili
Meksiko 1
« Vastaus #1 : 18.10.2007, 16:44:01 »
Elikkä matka alkoi tosiaan maanantaina 6.8. lennolla Helsingistä Amsterdamin kautta Mexico Cityyn... Taisivat olla Finnairin ja KLM:n koneet ja ihan kohtuumukavasti matka sujui. Lähtö oli kotoa joskus neljän aikoihin  aamulla, kuuden paikkeilla lähti kone Helsingistä ja perillä määränpäässä olimme joskus alkuillasta paikallista aikaa... ja aikaerohan oli 8 tuntia eli alle vuorokausi meni lentelyyn.

Tällä lennettiin Atlantin yli
Näkymä Méxicon yli pilvenpiirtäjä Torre Latinosta

Pöllähdimme siis Juarezin kentälle melko väsyneinä. Suunnitelmat olivat niinkin selkeät kuin että haemme vuokra-auton, menemme hotelliin ja sitten keksimme mitä teemme seuraavat kaksi kuukautta, noin niinkuin karkeasti ottaen. Eli olimme varanneet etukäteen vuokra-auton kahdeksi viikoksi ja hotellin Méxicon keskustasta kahdeksi päiväksi. Mukana meillä oli Lonely Planet Central America (2004 painos) sekä suomenkielinen Näe ja koe Meksiko, molempia oli lueskeltu jonkin verran ennen matkaa. Lisäksi matkassa kulki molemmilla oma N95 (+5x2Gt muistikortit), jotka olimme hankkineet nimenomaan viiden megapikselin kameran sekä gps-ominaisuuden vuoksi. Toiseen oli siis valmiiksi ladattuna koko Väli-Amerikan kartat. (Tässä vaiheessa todettakoon että myöhemmin yksi muistikorteista hajosi ja osa Meksikon kuvista hävisi, ja koska käytimme vahingossa samaa rikkinäistä korttia myös uudelleen, samoin kävi Guatemalassa, eli kaikista Meksikon ja Guatemalan jutuista ei ikävä kyllä ole kuvia.)

Haimme siis auton, Ford Ecosportin ja lähdimme lentokentältä. Heti kentältä pois päästyämme pysäytimme tien sivuun ja otimme navigaattorin käyttöön suunnistaaksemme sen avulla hotelliimme Majesticiin. Aluksi se toimikin ihan hyvin, laite löysi meidän satelliitilla ja antoi ohjeita... mutta sen kanssa oli todella vaikeaa mm. arvioida, missä pitää kääntyä kun ohjeet tulivat vähän viiveellä ja tökkien. Samoin se käski koko ajan kääntyä ihan ihme paikkoihin kuten kävelykaduille ja kapeille kujille joihin ei mahdu auton kanssa ollenkaan... Oltiin siis melko lailla hukassa.

Mexico Cityn liikenteestä voi muuten kertoa että se on vähintäänkin hulluin paikka missä olen joutunut autoilemaan. Siellä ei siis ole todellakaan mitään järkeä liikkua vuokra-autolla, sen saimme todeta hyvin pian. Ensinnäkin kaupunki on sairaalloisen iso ja liikennettä on aina jumalattoman paljon. Toiseksi meksikolaiset ajavat kuin mielipuolet, ja liikennesääntöinä toimivat lähinnä viidakon lait. Ajovaloja tai vilkkua ei käytetä, tööttiä sitäkin enemmän. Kuusikaistaisella tiellä äärioikealle ryhmittäytynyt taksi saattaa sujuvasti kääntyä risteyksessä vasemmalle, ja mikäli olet pysähtynyt punaiseen valoon eikä toisesta suunnasta tule ketään niin takana olevat tööttäävät vihaisena kun et mene punaisia päin. Kukaan ei anna kenellekään tilaa. Liikenne on yleensä niin ruuhkaista että usein autossa saa istuskella pitkiä toveja, joskaan tylsistymään siellä ei pääse. Nimittäin liikennevaloissa ja yleensäkin paikoissa joissa autot joutuvat pysähtymään, on aina porukkaa myymässä kaikkea autonosista purkkaan (tai miksei vaikka eläviä pikku vesikilpikonnia muovipussissa, tai koiranpentuja, lottokuponkeja, kaukosäätimiä, veitsiä...) tai kerjäämässä, tai pesemässä tuulilasia... joskus katulapset heittävät voltteja, nielevät tulta tai jonglööraavat keskellä tietä ja keräävät sitten tippejä autoilijoilta. Kekseliäitä ihmiset kyllä ovat sielläpäin.

Noh, saimme todeta että navigaattori ei meitä osannut neuvoa hotellille, eikä kaupungin kylteilstä ollut yhtään sen enempää apua. Kaikki kadut, kaupunginosat ym. on siellä todella huonosti merkitty, ja suunnistaminen niiden perusteella on vaikeaa ellei mahdotonta. Lopulta pysähdyimme, vinkkasimme taksin ja pyysimme kuskia ajamaan hotellillemme johon seurasimme häntä. Päästiin sitten vihdoin edes sinne. Hotellilla sitten totesimme, ettei siellä ole parkkihallia ja seuraava tehtävä oli löytää parkkipaikka ydinkeskustasta... hotellista neuvottiin joku paikka ja muutaman kahdeksikon ajamisen jälkeen se löytyi ja pääsimme autosta eroon. Harmi vaan että ne parkkihallit mitä siellä keskustassa oli, on tarkoitettu lähinnä muutaman tunnin pysäköintiin (selvästikään kukaan täysjärkinen ei tule ydinkeskustaan autolla muuten kuin pakosta käymään) ja saimme maksaa parin päivän pysäköinnistä kai jotain 60 euroa...

Hotellimme oli siis Hotel Majestic Zócalon eli keskusaukion laidalla. Ihan ok paikka vanhassa ihan kauniissa rakennuksessa ja hyvällä paikalla parin päivän nähtävyyksien katsastamista varten. Zócalo oli todella iso aukio jonka laidalla oli mm. sairaan iso katedraali ja jossa järjestettiin joka aamu lipunnosto ja iltaisin sen lasku. Päivisin siellä oli usein kaikenlaista ohjelmaa, kuten jotain inkkareita tanssimassa, suorittamassa puhdistusrituaaleja ja muuten turisteja viihdyttämässä. Sen ympärillä oli myös tiuha keskittymä kaikensorttisia kerjääjiä ja kaupustelijoita, joita kyllä oli muuallakin ihan kiitettäviä määriä.

Katedraali hotellihuoneen ikkunasta illalla
Yksi katedraalin monista alttareista
Vähän näkymää kadulla.Näitä kivoja katukuvia meillä oli enemmänkin mutta parhaat menivät muistikortin hajotessa. :(
Tanssijoita Zócalolla
Lipunnosto oli melkoinen rituaali; se kesti yli puoli tuntia, siihen osallistui varmaan pari sataa sotilasta ja lippukin oli niin iso että sitä oli kantamassa tusina äijiä... eikä se koskaan liehunut. :D Lipunnosto 1, lipunnosto 2, lipunnosto 3, lipunnosto 4
Koneen hissi Méxicon pääpostissa
Ratsupoliisit
Torre Latino ja kadunkulma

Kiertelimme siis tuon ensimmäisen pari päivää Mexico Cityä, kävimme mm. Torre Latinossa (pilvenpiirtäjä, ei mikään älyttömän korkea mutta silloin kun se rakennettiin se taisi hetken olla maailman korkein), armeijamuseossa, jonkun taiteilijan museossa jossa oli tämän eroottisia töitä, muutamilla toreilla ja ostosalueilla, ja yleensäkin vaan käveltiin ristiin rastiin ja poikettiin sinne sun tänne. Kaduilla on hirveästi elämää aamusta iltaan, siellä myydään kaikkea, kerjätään ja asutaan. Toreja on siellä täällä ja niiden ympärilläkin on monen korttelin säteellä vieri vieressä kojuja, myyjiä ja kerjäläisiä. Jollakulla saattaa olla myyntipöytä täynnä pelkkiä kaukosäätimiä tai kynsisaksia, toisella on laajempi valikoima purkasta ja paperitarvikkeista vessanpöntönkansiin ja kalosseihin. Pikkunälkään voi ostaa vaikkapa tacoja, quesadilloja, hodareita, pannukakkuja, grillatun maissin, kotitekoista jäätelöä tai hyytelöä... jos uskaltaa. :)

Kuten sanottu, matkamme aikana tunsimme olomme hyvinkin turvalliseksi eikä siihen vähiten Méxicossa vaikuttanut poliisien määrä. Lähiöt varmaankin ovat ihan asia erikseen mutta keskustassa ei kyllä tuntunut olevan puutetta virkavallasta... kuta kuinkin joka kadunkulmassa patsasteli poliisi tai kaksi. Myös vartijoita oli jokaikisen pankin ovella samoin kuin vähänkin kalliimpien tai isompien kauppojen edessä, kaikilla aina järeä aseistus olalla tai kädessä... yleensä automaattiaseita, välillä näkyi myös haulikkoja. :?

Pankin vartija
Meksikossa ja muissakin maissa oli kivoja leipomoita... kaikki oli hullun halpaa ja kauniisti esillä, leivonnaiskasoista sai itse valita pihdeillä tarjottimelle haluamansa ja lopuksi mentiin kassalle.
Leipomo 1, Leipomo 2, Leipomo 3


Pian jatkuu juttua muualta Meksikosta... (Lisätty pari kuvaa 14.11.)

Heluna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 88
    • Profiili
Meksiko 2
« Vastaus #2 : 18.10.2007, 21:12:48 »
Noniin... Tässä vaiheessa todettakoon että itse matkan aikana emme tehneet minkäänlaisia muistiinpanoja, joten kertomus saattaa olla paikka paikoin hieman katkonaista, varsinkin Meksikon ja Guatemalan kohdalla, joista kadotimme muistikortin mukana paljon kuvia. Meksikossa ajelu oli sitä paitsi ainakin alkuun vähän päätöntä palloilua kun emme meinanneet millään löytää tiekarttaa. Kiersimme pääkaupungissa kirjakauppoja vaikka kuinka ja jatkoimme yrittämistä matkan varrelta, kunnes vihdoin karttakirja löytyi jostakin supermarketista. Se helpottikin sitten matkantekoa huomattavasti.

Näkymiä tien varrella

Kun lähdimme Méxicosta, kävimme ensimmäisenä Teotihuacánin raunioilla (tunnetaan myös nimellä Piramides) lähellä pääkaupunkia. Onneksi olimme paikalla aikaisin aamulla, ei ollut vielä sairaan kuuma eikä paikka heti täynnä turisteja. Yleisesti kaikkia raunioita koskien suosittelen lämpimästi menemään aamulla heti kun paikka avataan ja, mikäli on todella kiinnostunut alueen historiasta, kannattaa lukea taustatietoa etukäteen ja palkata paikan päällä opas kertomaan lisää. Oppaistakin kyllä kannattaa vähän seuloa että löytää sellaisen jonka puhetta ymmärtää ja joka mielellään ymmärtää myös sinua. Teotihuacánissa otimme heti ensimmäisen oppaan joka sanoi puhuvansa englantia, ja kyllähän hän sitä puhuikin... toisti kuin nauhalta puheen toisensa jälkeen hassulla aksentilla, ja jokaiseen esittämäämme kysymykseen hän vastasi "Yeees, excellente." :D Noh, ihan ok se oli. Kuulimme häneltä kaikki perusjutut, kiersimme koko alueen, kiipesimme Aurinkopyramidille ja kävimme museossa.

Alueen "keskikäytävä", Avenida de los Muertos, reunoilla pienempiä temppeleitä ja pappien asumuksia
Kuun temppeli
Aurinkopyramidi takaa
Näkymiä pyramidin huipulta
Kaktus

Teotihuacánin jälkeen palloilimme vähän aikaa ympyrää etsiessämme oikeaa tietä, ja yövyimme ainakin Texcoco -nimisessä melko pienessä kaupungissa. Siellä taisimme ensimmäistä kertaa tutustua "Auto Hotel" -tyyppisiin majoituslaitoksiin, joissa yövyimme itse asiassa melko useinkin Meksikossa. Olimmehan vuokra-autolla liikkeellä, joten totta kai etsimme hotellia jossa on parkkipaikka... ja autohotelleissahan on joka huoneella oma autotalli, kätevää! :wink:  Ensimmäisellä kerralla meillä oli vähän kieliongelmia kun kysyimme huonetta enkä ymmärtänyt mitä emäntä oikein vastasi... Luulin ensin että hän sanoi että heillä on vain "dormi" kunnes minulle valkeni että hän tiedustelikin, olemmeko tulossa hotelliin nukkumaan (esp. dormir)! Kyllä kyllä ja huone saatiin. Hinta oli 12 tunnille, sepä kätevää kun tulemme illalla ja jatkamme matkaa aamulla. :) Nämä tämäntyyppiset hotellit olivat itse asiassa oikein mukavia ja edulliseen hintaansa nähden tasokkaita ja aina siistejä. Yhdessä oli poreamme (johon ei kyllä viitsinyt mennä kun siellä oli mustia karvoja), toisessa peili katossa, kolmannessa lasisuihku johon näki makuuhuoneesta sekä nenäliina-automaatti sängyn vieressä, jos vaikka aivastuttaa kesken unien. :D Melkein kaikissa niissä sai huonepalvelusta (jopa ihan kohtuuhintaisia) juomia ja yhdessä oli jopa liukaste- ja dildomenu. Ihanaa romantiikkaa häämatkalla!

Seuraavaksi taisimme ajella Veracruzin, joka on sievä satamakaupunki Campechenlahdella. Siellä sainkin jo tuta ns. Montezuman koston eli kunnon vatsataudin. Matkan aikana toki oltiin moneen otteeseen hiukan vatsa kuralla, mutta tämä oli ainoa pahempi sairastuminen, onneksi ei sentään kovin pitkäaikainen sellainen. Makasin hotellissa pari päivää kuta kuinkin liikkumatta, juomatta ja syömättä, sain ensimmäisen vuorokauden ajan jatkuvasti todella kivuliaita vatsakramppeja ja ripuloin ja oksensin yhtä aikaa. Ulkona oli mukavan trooppiset 35 astetta ja ilmankosteus miljoona, joten ilmastoidusta huoneesta poistuminen ei houkutellut senkään puolesta... Mies sai siis viihdyttää itseään Veracruzissa pari päivää. Tervehdyttyäni kiertelimme sitten kaupunkia yhdessä ja siipan pitkään jatkuneiden aneluiden jälkeen kävimme myös paikallisessa tissibaarissa. Se ei sinänsä kaksinen elämys ollut, naiset olivat melko kyllästyneen oloisia... :? No, voipahan äijä kertoa työkavereilleen olleensa meksikolaisessa tissibaarissa.

Veracruzin zocalo eli keskusaukio
Katunäkymä Veracruzissa

Tässä vähän yleisesti kuvia teiden varsilta, en välttämättä muista mistä mikäkin tarkalleen on...
Autonosia kaupan
Sielläpäin tykätään maalata talot kirkkailla väreillä, ja yleensä liikkeiden seinään maalataan suoraan kaupan nimi ja mitä siellä myydään
Samoin kirkot ovat usein värikkäitä
Vihreää maisemaa
Vähemmän vihreää maisemaa
Kaktusmaisemaa (nuo "tolpat" on siis kaktuksia)
Isompi ravintola ja pienempi ravintola (polkupyöräsnägäri)
Aasikärryt

Heluna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 88
    • Profiili
Parin kuukauden häämatka Meksikossa ja Väli-Amerikassa
« Vastaus #3 : 14.11.2007, 02:23:51 »
Veracruzilsta jatkoimme matkaa itään ja Jukatanille päin, ajoimme aika rannikon tuntumassa mm. Villahermosan, Ciudad del Carmenin, Campechen ja Meridan läpi. Ajelimme aika reipasta vauhtia pitkiä päivämatkoja ja pääsääntöisesti yövyimme sellaisen paikan lähellä jossa halusimme käydä heti aamusta, eli usein jonkun arkeologisen kohteen lähettyvillä. Niissä on järkevintä käydä aamuisin heti paikan auettua niin välttää sekä pahimman kuumuuden että pahimmat turistilaumat. Chitzen Itzassa emme kyllä välttäneet kumpiakaan, se oli ensimmäinen Jukatanin rauniokäynneistämme. Olimme suht ajoissa liikkeellä mutta koska ko. raunio on koko Meksikon suosituin mayanähtävyys niin tungosta siellä on aina, eikä rahastukselta voi välttyä. Paikka sinänsä oli kyllä näyttävä, laaja ja hyvin säilynyt mutta hirveässä kuumuudessa, suurten turistiryhmien ympäröimänä ja kauppiaiden piirittämänä siitä ei nauttinut hirveästi... Ehkä osaltaan vaikutti sekin ettemme siellä käyttäneet opasta joten paikan historiaan tutustuminen jäi opastekylttien ja etukäteistietojen varaan. Oppaat olisivatkin olleet siellä sikahintaisia.

Kukulkanin temppeli, Chitzen Itza (en meinaa itsekään uskoa että olen ottanut kuvan jossa näkyy noin vähän ihmisiä)
Jättimäinen hiidenkirnu johon heitettiin aikoinaan mm. kultaa, esineitä, naisia ja lapsia lahjaksi jumalille
Yksityiskohta pallokentän reunasta
Temppelin portaat, näitä ei saa enää nykyään kiivetä kun liian usein turisteja tuli alas ja tietysti myös säästetään rakennusta kulumiselta.


Jatkuu... (Yritän kyllä saada tämän valmiiksi piakkoin :oops: )

Heluna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 88
    • Profiili
Guatemala
« Vastaus #4 : 06.02.2008, 16:01:06 »
Lisään myöhemmin kuvia Guatemalasta, mm. Lago Atitlánilta ja Quetzaltenangosta.

Heluna

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 88
    • Profiili
Honduras
« Vastaus #5 : 06.02.2008, 16:49:22 »
Tähän väliin vähän sukelluskuvia Utilan paratiisisaarelta Bay Islandseilta. Siellä on aivan mahtavat koralliriutat, upeat sukellusolosuhteet ja lukemattomia eliölajeja. Vietimme saarella noin kaksi viikkoa josta sukelsin lähes joka päivä, parhaimmillaan 3 sukellusta vuorokaudessa. Näin mm. mustekalan, pari valashaita (maailman suurin kala), hummerin, meritähtiä, pallokalan, merihevosia, rauskuja (stingray, rausku suomeksi?), ankeriaita (eel), merikilpikonnia (hawksbill turtle), mureenoita, merimakkaroita (sea cucumber), merisiilejä, jättisimpukoita (conch)... ja tietysti kaikkia mahdollisia upean värikkäitä kaloja. Yksi sukelluksista oli yösukellus joka oli todella mielenkiintoinen kokemus ja yksi suuntautui vanhan laivan hylkyyn, sekin oli hauskaa.

Kahdella sukelluksella minulla oli vuokrattu kamera mukana, tässä jokunen itse ottamani kuva. Veden alla kuvaaminen ei ihan helppoa ole joten kuvien tarkkuus ja värit eivät aina ole ihan parhaita.

Sinistä maisemaa
Parvi kaloja
Valashai
Pallokala, vähän huono kuva
"Brittle stars" eli kai meritähdelle sukua olevia karvaisia otuksia putkikorallien sisällä
Katkarapu kurkkii antenneineen
Pylväskoralleja
Mustekala lymyilee merenpohjassa


Sukelluskohteena voin todellakin suositella Bay Islandseja ja etenkin Utilaa, siellä pääsee todella halvalla mahtaviin paikkoihin nautiskelemaan. Välttämättä en  kuitenkaan suosittelisi sitä aloittelijalle ensimmäisen sukelluskurssin suorituspaikaksi, koska tahti on todella kova. Saarella on tusinasta kahteenkymmeneen sukelluskoulua jotka kaikki tuottavat Padin sertifikaatteja hurjaa tahtia ja kilpailu pitää hinnat maailman halvimpina. Joka paikasta saa myös diilejä majoituksesta, lisäkursseista, fun diveista ym kun suorittaa kurssin. Heti laivan saapuessa saarelle uusien tulokkaiden kanssa sukelluspuotien lobbarit ovat laiturilla jakamassa mainoksia ja kertomassa omasta shopistaan. Eli halvalla ainakin pääsee sukeltamaan.

Mutta kuten sanottu, aloittelijalle en ehkä kuitenkaan tätä suosittelisi. Jos haluaa todella oppia sukeltamaan niin näillä pikakursseilla ei sitä kyllä ehdi oppia. Teoria käydään läpi todella nopeasti, joka päivä on kymmeniä sivuja luettavaa jonka osaaminen tarkistetaan todella ylimalkaisesti. Päivässä on yleensä pari sukellusta ja pari tuntia opetusta, joten ne jotka esim. lähtivät baariin eivät juuri ehtineet lukea yhtään. Veden alle mentiin ainakin meidän kurssillamme jo kurssin toisena päivänä, ja syvään veteen kolmantena. Kurssin alussa meitä oli 3 tyttöä ja 3 poikaa, mutta molemmat tytöt lopettivat ennen sukeltamista, toinen terveydellisistä syistä ja toinen koska pelkäsi. Pelokas tyttö ei todellakaan tuntunut saavan opettajalta juurikaan tukea vaan opettaja lohdutti hetken, sitten jatkoi opetusta ja lähinnä ilmoitti että itse päätät tuletko, ryhmä lähtee tuolloin joka tapauksessa sukeltamaan. Itsellenikään äkkiryntäys veden alle ei ollut mitenkään helppo ja minulla oli vaikeuksia joidenkin suoritettavien tehtävien kanssa, varsinkin maskin poisto veden alla oli hirveää. En osannut kuvitellakaan että voisin olla veden alla pitämättä nenästäni kiinni ilman että hukun.  :oops: Sitä sitten harjoiteltiin suihkussa ja rantavedessä, sain vähän apua myös dive mastereilta ja laivamme kapteenilta... ja sain lopulta tehtävät suoritettua. Toisin sanoen ensimmäisen syvän sukelluksen aluksi opettaja totesi että joko teet ne nyt tai sitten et pääse sukeltamaan meidän kanssa, ja pakkohan se sitten oli, enkä hukkunut.  :twisted: Mutta siis aika kylmää kyytiä niille joille nämä jutut ei tule ihan luonnostaan ilman pelkoa... Nyt on suunnitelmissa käydä varmaankin kertauskurssit täällä Suomessa vaikka ensi kesänä.

MrBenson

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 285
    • Profiili
    • Unelmista totta - Dream Hostel Tampere
Parin kuukauden häämatka Meksikossa ja Väli-Amerikassa
« Vastaus #6 : 12.02.2008, 13:34:47 »
mielenkiintoista :) suunnittelemme häämatkaa juuri väliamerikkaan, tosin tällä kertaa ns. fiinimpää meininkiä eli tarkoitus yöpyä hyvissä hotelleissa/hotellissa ja pelata aika lailla varman päälle. tuleva vaimo kun hieman säikähti edellistä reissua (tosin aika on jo kullannut muistot, mutta ongelmat terveyden kanssa eivät heti innosta lähtemään reppu selässä häämatkalle...)

hakusessa meillä siis häämatkakohteena paikka, jossa tasokkaat palvelut, paljon omatoimista nähtävää ja mielellään myös paikallista kulttuuria jäljellä, eli ei mihinkään 5 tähden hotellikeskittymään pattaylle huvittais lähteä.

aktiviteeteista kiinnostaa inka-maya-atsteekkirauniot, sukellus, viidakkovaellus, mopolla ajelu, hengailu ja miksei myös yöelämäkin. eli parin viikon häämatkaan pitäis suomeksi sanottuna saada mahtumaan kaikki :D

ideoita? Honduras kuulostaa kivalta, belizessä pärjää kuulemma englannilla..
Living my dream @ Dream Hostel