Kiinaa (sis. Hong Kong ja Macao) ja Filippiinejä 3.4.-6.5. (SK)

 (Luettu 8169 kertaa)

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
Perjantai-aamuna lähtö seuraavalle matkalle ja ajattelin tänne aina joutessani päivittää kuulumisia. Kirjoittaja on 27-vuotias mies, joka arvostaa hyvää ruokaa ja hyvää juomaa (ei kuitenkaan tarkoita kaupungin kalleimpiin ravintoloihin tutustumista) sekä toimivaa joukkoliikennettä. Tärkeintä on, että matka taittuu. Kulkuvälineellä ei ole niin väliä vaan kaikki johdinautosta jumbojettiin kelpaavat. Matkan varrelle osuu sekä vilkkaita suurkaupunkeja että luontoa. Bilettäminen ei niinkään kiinnosta, enemmänkin rauhallisempi meininki. Kilometrejä matkalla tulee kertymään, varsinkin Kiinassa. Olen liian levoton luonne puhtaasen chillailuun eikä mihinkään paikkaan raaski jäädä liian moneksi yöksi. Pahimpana pelkona tämän matkan suhteen on, että Kiinan osuus menee piloille kielivaikeuksien vuoksi. Saapa nähdä, miten paikan päällä käy.

Matkaa varten jo hankittu:
* Lentoliput HKI-AMS-HKG, Cathay Pacificilla, 392,16 euroa, www.ebookers.fi
* China Southernin lento PEK-CAN n. 200 euroa
* Cebu Pacificin lennot HKG-CEB-HKG n. 105 euroa
* Cebu Pacificn lento CEB-BCD (eli Bacolod) n. 15 euroa
* Rough Guide to China ja Rough Guide to Philippines, yht n.36 euroa, www.play.com
* Salomonin vaelluskengät ja vaellussukat, tarjouksesta Intersporista yht. n.90 euroa
* Hostelworldista majoitusvaraukset Pekingiin ja Hong Kongiin, sekä yhden yön stopoverille Cebuun
« Viimeksi muokattu: 02.04.2009, 00:57:10 kirjoittanut aaro »
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
3.4. Helsinki-Amstedam-Hong Kong

Herätys aamuneljältä pakkaamaan ja kuudelta nousu lentokenttäbussiin. Helsinki-Vantaalla taas uskomattomat lähtöselvitysjonot, onneksi itse pääsi kävelemään suoraan toiselle tiskille luovuttamaan matkatavroita. Finnarin Airbus 319 vei mukavasti Schipholille, passintarkastuksesta läpi ja sitten lentokentän casinobaariin tuhlaamaan viimeiset eurokolikot erinomaiseen hollantilaiseen vehnäolueen. Cathay Pacificin lennon lastaus vaikutti aika härdelliltä ja jono oli melkoinen. Odottelin rauhassa tuolillani kirjaa lukien ja kävelin koneeseen viimeisten joukossa suoraan omalle paikalleni. Koneena Boeing 747-400, hyvät kiinalaisvaikutteiset tarjoilut ja ilmaiset virvokkeet,  omalle paikalle ohjelmoitu n. 100 elokuvaa ja tv-sarjan jaksoa eli viihdykettäkin tarjolla. Koneessa sain nukuttua n. 6 tuntia ja heräsin juuri sopivasti ennen aamiaistarjoilun alkamista.

4.4. Hong Kong

Hong Kongiin saapuminen passintarkastuksineen ja rahanvaihtoineen sujui kommelluksitta. Etukäteen olin selvittänyt järkevimmän reitin keskustaan. Ostin bussiterminaalin tiskiltä lipun ja hyppäsin bussiin A11. Hostellina oli Sun Kong Hostel Causeway Bayn aseman nurkilla. Löytyi pienen säätämisen jälkeen. Sijainniltaan aivan loistava paikka, mutta muuten ei voi suositella. Harvinaisen likainen paikka ja henkilökunta tympääntynyttä ja kielitaidotonta. Yhden hengen huone jaetulla vessalla 200 Hong Kongin dollaria (alle 20 euroa) per yö Otin tuolla sitten päiväunet ja tämän vuoksi nähtävyydet jäi tältä päivältä vähiin. Ehdin toki ajaa kaksikerrosratikalla, testata paikallisen ravintolan kalanuudelikeiton (ei suoranaisesti pahaakaan) sekä tarkastaa nettikahvilassa KalPa:n pelin lopputuloksen. Jo ekana iltana kuitenkin paljastui, että Causeway Bay on paikallisten suosiossa iltaelämän viettopaikkana ja businessalue on iltaisin melko kuollut. Meikäläisen hostellin nurkilla oli supermarketti, jossa piti 23:n jälkeen jonottaa iltapalaostoksia 20 minuuttia. Onhan tuokin tietysti aika hoitaa ruokaostokset...

5.4. Hong Kong

Aamulla nousin aikaisin ja läksin tutustumaan eläintarhaan, joka Hong Kongissa on ilmainen ja aukeaa joka aamu klo 6! Nisäkäspuolella esillä lähinnä apinoita. Kovinta ääntä pitivät sammakot, kurnutus peitti alleen muut suurkaupungin äänet. Sitten Star Ferryllä Kowloonin puolelle, pieni kävely ympäriinsä ja nuudelilounas. Tarjoilijasetä ymmärsi englantia, vaikkei ruokalista ollut kuin kiinalaismerkeillä. Chungking Mansionissa rahaa vaihtaessa jouduin matkan ensimmäisen kusetusyrityksen kohteeksi, kun vaihtaja yritti antaa 100 Hong Kongin dollaria liian vähän. Onneksi olin hereillä ja puutuin asiaan. Nathan Roadia kävellessä räätälit tulivat jatkuvasti häiritsemään ja muutenkin viihdyin paremmin Hong Kongin saaren puolella, joten siirryin sinne takaisin. Yllätys oli jonkinasteinen, kun keskusta nyt olikin täynnä porukkaa. Edellsiltana sama paikka oli ollut niin tyhjä ja nyt sitten täynnä vilskettä. Myös Victoria Park oli täynnä ihmisiä, koko miljoonakaupunki vaikutti tulleen ulos viettäämään sunnuntaita.

Iltapäivän ohjelmassa oli kipuaminen Victory Peakille. Mukava, tosin melko raskas reissu ja vettä kannattaa varata mukaan. Pilvenpiirtäjät vaihtuivat metsäksi. Perillä odotti sitten monikerroksinen ostoskeskus. Sinällään ihmeellistä, pienen matkamuistomyymälän ymmärtäisin. Näköala oli ihan OK, mutta varsinainen elämys oli matka eikä kohde. Hienoa, että näin läheltä finanssikeskusta löytyy metsää. Hong Kongin saaren etelärannikko vaikutti huipulta katsottuna mukavanoloiselta ja seuraavalla visiitillä saatan yöpyä siellä sivussa kaupungin melusta. Hong Kongin tunnusmerkkinä on korkea rakennuskanta. Sekä keskustassa että lähiöissä näkee runsaasti yli 20-kerroksisia asuinrakennuksia, jotka esim. Stadissa erottuisivat maastosta kauas, mutta tuolla kuuluivat asiaan.

6.4 Hong Kong-Shenzhen

Jälleen aikainen herätys. 6:35 olin jo hongkongilaisessa kansanravintolassa More & More nauttimassa Dim Sum-henkistä aamiaista. Ihan hyvää, 24 dollaria meni eli ei mitenkään kallista. Hostellille palauttamaan avainta ja sitten kävely lautalle, sieltä East Tsim Sha Tshui-asemalle junaan ja Kiinan rajalle. Rajanylitys sujui kommeluksitta. Mitään ei takavarikoitu, viisumi oli kunnossa ja rahanvaihto sujui kommeluksitta.

Tähän väliin tauko. seuraavalla nettikahvilavisiitillä kirjoitan sitten Shenzhenistä ja Guangzhousta.

P.S. Näen oikeasti vaivaa, kun laitan tässäkin tekstissä ä:t ja ö:t paikalleen, suomi on ilmaisuvoimainen kieli ja haluan kunnioittaa sitä täysillä
« Viimeksi muokattu: 07.04.2009, 15:46:11 kirjoittanut aaro »
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
Matka jatkuu

6.4 Shenzhen-Kanton (Guangzhou)

Shenzhen on periaatteessa ihan mielenkiintoinen paikka, 30 vuotta sitten paikalla oli pieni kalastajakylä. Sen jälkeen alue julistettiin erityistalousalueeksi ja nyt keskusta on täynnä hienoja ostoskeskuksia ja pilvenpiirtäjiä, keskustan ulkopuolella sitten on muutama satama kiinalaisen tavaran kuljettamiseksi ulkomaille. Opaskirjan mukaan esim. kaikki maailman ipodit valmistetaan alueella. Itseäni kuitenkin jostain syystä kiinnosti eniten Minsk World-teemapuisto eli ei muuta kuin paikallisbussiin 205. Sattumalta jäin 30 minuutin matkan jälkeen oikeassa paikassa pois ja siitä sitten lippua ostamaan ja lentotukialukselle. Kyseessä siis on viihdekäytössä oleva vanha neuvostoliittolainen lentotukialus, jonka kannella kiinalaiset järjestävät sulkeisia ja paraateja. Esillä oli myös helikoptereita ja hävittajiä. Sisäänpääsy oli varsin hintava 130 renminbiä, mutta paikka oli sen verran absurdi että tuon maksoi mielellään. Hintaan sisältyi myös videoesitys, joka oli ainoastaan paikallisella kielellä eli en ymmärtänyt sisällöstä paljoa. Aluksen historiaa ja erilaisia ohjuksia ilmeisesti esitettiin. Lentotukialuksen kansibaarissa olisi ollut tarjolla myös Finlandia-vodkaa, tarkoituksena ei kuitenkaan vielä Shenzhenissä ollut kännätä joten tyydyin jääteehen. Teemapuistosta sitten takaisin keskustaan. Lyhyt kävelylenkki ja havainto siitä, että rakentaminen jatkuu. Nostokurkia ja keskeneräisiä pilvenpiirtäjiä näkyi kaikkialla. Hain rinkan säilytyksestä ja ostin 70 renminbin junalipun Guangzhouhun. Tuon lipun osto oli helppoa, sillä reitin junille on erillinen myyntitiski ja nopeita junia menee koko ajan. Guangzhoussa metrolla kaupungille ja hotellihuonetta etsimään, ensimmäisessä opaskirjan suosittelemassa paikassa oli hinta noussut liian korkeaksi. Toisessa oli hinta kohdallaan, mutta huoneita ei ollut jäljellä. Kolmantena yritin sitten näiden välissä sijainnutta Jiang Ting Ge-hotellia, josta 1hh omalla vessalla ja suihkulla irtosi 130 renminbillä. Respan tyttö ei ymmärtänyt pyyntöäni kahdesta yöstä, joten maksoin vain ekan yön ja päätin selvittää asian aamulla.

7.4 Kanton (Guangzhou)

Aamulla oli henkilökunta vaihtunut ja uusi tyttö ymmarsi lauseen "one more night". Sitten vain aamunuudelisopalle kulmakuppilaan, nuudeleita tuntuu Kiinassa saavan helposti joka kadulta eikä paikkojen tarjonnassa ole suurtakaan eroa. Aika vähän eurooppalaisen näköisiä ihmisiä tuli katuvilinässä vastaan, täällä tunsi olonsa oikeasti hieman vieraaksi. Jännä, että Finnairkin on näin eksoottiseen paikkaan operoinut. Koska en jaksanut lähteä yrittämään kantoninkielistä dialogia asemalle ostin junalipun Guiliniin Shamianin saarella olleen Hostellin matkatoimistosta. 245 renminbiä pyysivät ja lippuun painettu hinta oli 201 eli jonkin verran ottivat välityspalkkiota. Omasta mielestäni kuitenkin hyvin sijoitettu raha. Lounaaksi nimettömäksi jäänessä paikassa jotain randomilla ruokalistasta tilattua, mausta päätellen ankkaa. Juomaksi otin Filippiineillä pantua San Miguelia, jotta pääsisin matkan loppuosan tunnelmiin  :). Hinta yhteensä 32 renmbinbiä. Iltapäivällä oli vuorossa tutustuminen Baiyun Shan-vuoreen. Taksilla meno varsin kohtuulliseen hintaan, puistoon oli pienoinen sisäänpääsymaksu; olisiko ollut 5 renmbinbiä. Joka tapauksessa jälleen taytyy ihailla kiinalaisten intoa pitää näin lähellä miljoonakaupunkia puistoaluetta metsitettynä. Reitti huipulle oli viela suunniteltu siten, etta yleensä näköala oli metsäiseen laaksoon eika kapungin pilvenpiirtäjiin. Suosittelen kaikille kaupungissa vieraileville tuota puistoa, vaikka kävelylenkki vaatiikin hyvää kuntoa. Takaisin kaupungille dösällä, siellä sitten päädyin jonnekin ostoskadulle ja havaitsin Carrefourin ja Tescon pyörittävän supermarketteja tässäkin maailmankolkassa.

8.4 Kanton (Guangzhou)-Guilin

Aamulla torkuin pitkään ja kirjauduin hotellilta ulos vasta yhdentoista aikoihin, sillä arvelin etten välttamättä vähään aikaan saa nauttia yhden hengen huoneen luksuksesta. Rinkan jätin respan tiskin taakse ja kerroin noutavani sen illemmalla, en tiedä ymmarsikö tyttö. Sitten vain metrolla eläintarhan lähelle. Guangzhou Zoo paljastui yllättävän puistomaiseksi paikaksi, jossa eläinten olot vaikuttivat suurimmaksi osaksi olevan eurooppalaisella eläintarhatasolla. Tosin osa tiikereistä oli pienissä häkeissä, kun taas osa sai tepastella laajalla alueella. Ilmeisesti tarkoituksena on estää väärien tiikereiden pariutumista keskenään. Suurimman vaikutuksen teki virtahepo, joka suurilla hampaillaan kalisteli jotain häkkinsä viereisia kaltereita. Päädyin myos johonkin kiinalaisperheen valokuva-albumiin, kun kaikessa rauhassa syödessäni globaalin riistofirma Unileverin Viennetta-jätskipuikkoa joku kiinalaisisä tuli laittamaan parivuotiaan tyttärensä viereeni ja asetti käteni hänen kaulalleen. Siinä sitten hymylin kameralle. Voin vain kuvitella valokuvasessiot perheen kotona "tässä pandakarhu, tässä kenguru ja tässä tyttäremme länsimaalaisen miehen kanssa". Eläintarhan vieressä söin matkan tähän mennessä parhaan aterian jossain ravitsemusliikkeessä. Tunnistin nautaa tarkoittavan merkin ruokalistasta, osoitin yhtä sen alla ollutta ruokaa ja sain padallisen riisiä, perunaa, chilliä ja naudanlihaa. Hyvää ja varsin edullista, 16 renminbiä. Rinkan haettuani olin asemalla hyvissä ajoin, valitettavasti Guangzhoussa ei ole oikein kunnollista kahvila/baarikulttuuria eli aikaa piti mennä tappamaan johonkin nuudelipaikkaan. Noh, nuudeleiden ja oluen parissa aika kului vaikka nälkä ei ollutkaan. Sitten vain junaan, sain nukuttua Hard sleeper-osastolla yllättävän hyvin ja herättyäni kaikki matkatavarat olivat vielä tallella. Junan lähtiessä pauhannut telkkarikin sammutettiin muiden matkustajien toimesta aika pian eli rauhallista oli ja vaunuemäntä herätti minut sopivasti 40 minuuttia ennen Guiliniin saapumista ja antoi matkalippuni takaisin.

9.4 Guilin

Guilin on oikeastaan meikäläiselle se "must-see"kohde Kiinassa. Isäni oli taalla 90-luvulla työmatkalla kahteenkin otteeseen ja paikasta oli näiden juttujen perusteella jäänyt aika mielenkiintoinen kuva. Ensimmäinen päivä on kuitenkin mennyt osittain piloille sateen vuoksi. Majoittuneena olen Backstreet Youth Hosteliin; 40 renminbia/yö dormissa.  Huonekavereina aasialaisen naköisiä jenkkejä seka yksi israelilainen. Aamulla päällä olleet vaatteet ikävän märkiä. Sateen vuoksi kiertelin aamupäivällä tavarataloja ja kauppoja, supermarketista tarttui myös kuriositeettina pullo kiinalaista punaviiniä. Pitänee juoda pois jossain vaiheessa tai jakaa hostellilla muiden kanssa. Leipomoita Kiinassa on hyvin eli jos on pieni nälkä, niin sekä suolaista että makeaa on tarjolla. Taso on mielestäni hyvä, hinnat kohtuullisia ja hygienia kohdallaan. Ainakaan meikäläisen vatsa ei ole valittanut. Guilin on meikäläisen kaltaiselle kahvinystävälle selvästi Guangzhouta parempi paikka. Ihan tavallista kuumaa kahvia saa useammasta paikasta. Hinnat tosin ovat korkeat muuhun hintatasoon verrattuna, sillä kahvi on täällä jonkinlainen ylellisyystuote ja kahvilakulttuuri saapunut maahan vasta viime vuosina. Täälläkin nämä kuppilat on selvästi suunnattu ulkomaalaisille turisteille. Guilinin kuuluisimman nähtävyyden eli norsuvuoren ehdin käydä iltapäivällä bongaamassa sateen hieman hiljennyttyä. 33 renmibiä maksoi sisään, mutta kyllä kannatti. Rauhallinen Guilin on myös mukavaa vaihtelua hektisen Guangzhoun jalkeen. Kaupunki on sopivan pieni, että täällä voi liikkua kävellen. Toisaalta kuitenkin sen verran suuri, että voi harhailla päämäärättömasti eikä tarvitse koko ajan kulkea samoja katuja. Yhden kadun varrella oli ravintoloita ja niiden edessä kaloja, ankkoja, kilpikonnia, pupuja, käärmeitä sekä jotain jyrsijöitä häkeissä. Ilmeisesti ravintolaruoka on siis ainakin tuoretta. Täytynee joku ilta kokeilla parempia paikkoja. Tänään tyydyin ihan johonkin kansankuppilan nuudeliannokseen, jossa tiskin takaa annettiin nuudeleita ja porsaanlihaa. Sitten itse sai kauhoa lämmintä vettä ja mieleisensä mausteet. 2,5 renmibiä (30 senttiä) eli hyvin edullista. Suosittelen.
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
9.4 Guilin

Hostellille palatessa oli sitten edessä absurdi matkakokeumus, osa 237, kun alakerran telkkarista bongasin Suomen curlingmaajoukkueen suorassa lähetyksessä Kiinan valtiollisella tv-kanavalla. Itsekin curlingia harrastaneena olen toki surullinen Suomen joukkueen nykyisestä alennustilasta. Ikävää, että M-15:lla on nykyään muita kiireitä. Näinpä Kiiskisen johtamat curlaajat hävisivätkin seuraamani matsin Kiinalle ja Vancouverin olympialaiset jäänevät Suomelta haaveeksi. Uusiksen lisäksi toinen suosikkicurlaajani on muuten Kitzbühel Curling Clubin Werner Wanker... Aulan hengailutiloissa sain kanssamatkailijoilta myös maistiaiset osmanthus-viinistä. Guilinilainen erikoisuus.

10.4 Guilin

Kuivempi päivä eli aamulla ei ollut sateista, lähdin siis reippaasti katsomaan nähtävyyksiä. Ensimmäisenä Seven Stars-parkiin. Sisäänpääsy 35 renminbiä ja heti ovella seuraan tuppautui joku kohtalaista englantia puhuva opas, mies sitten kertoili minulle näkemyksiään elämästä Kiinassa ja kävelytti ympäri puistoa vieden välillä matkamuistomyymälöihin. Palvelu siis sisältyi puiston hintaan, enkä missään vaiheessa maksanut mitään. Myös oppaani vaikutti innostuneelta saadessaan puhua vaihteeksi englantia, sillä 90 prosenttia puiston vierailijoista on hänen arvionsa mukaan kiinalaisia. Win-win-situation kyseessa eli molemmat olivat tyytyväisiä, matkamuistomyymälöissaskin tosiaan vain poikettiin eikä pakotettu ostamaan mitään. Jos minua huijattiin jotenkin, niin harvinaisen ovelasti sillä en ole kusetuksen tarkkaa muotoa vieläkään tajunnut.  :D Puisto oli muutenkin näkemisen arvoinen. Buddhalaistemppelit, karstimuodostelmat ja pienen eläintarhan pandat vakuuttivat. Tarhan muiden eläinten häkit tosin vaikuttivat turhan ahtailta. Kuulemma muuan Bill Clinton piti Kiinassa olleessaan puheen puistossa presidenttikaudellaan eli oletettavsti tunnettu paikka, kun maailman mahtavin mieskin kävi siellä aikoinaan puhumassa.

Taksilla seuraavaan nähtävyyteen eli opaskirjassa nimellä reed-flute-cave ollesseen luolaan n. 5 km Guilinin ulkopuolella. Vaikuttava tippukiviluola ja ehdottomasti 60 renminbin pääsymaksun arvoinen. Seurasin jotain kiinalaista turistiryhmää luolassa. Tämän jälkeen kiipesin jollekin läheiselle kukkulalle. Jännä, että luolaan meni koko ajan kiinalaisia turistiryhmiä oppaan perässä, mutta kukkulalla vastaan tuli lähinnä länkkäreitä. Fyysinen ponnistelu ei ilmeisesti kuulu kiinalaisten lomaan (tästä lisää myöhemmin).

Illallisen nautin ravintolakadulla, sivettikissa oli siivottu pois ruokalistalta ja käärme sekä bamburotta hinnoiteltu liian kalliiksi budjetilleni. Tyydyin vähemman eksoottisen vaihtoehtoon, talon erikoisannos kalaa, kupillinen riisiä ja 600 ml:n pullo olutta 48 renminbiä. Hyvää, mutta turhan ruotoisaa.

11.4. Guilin

Jäin tosiaan Guiliniin kolmeksi yöksi, mikä on varsin poikkeuksellista. Useimmille hostellilla tapaamilleni ihmisille riitti yksi yö ja sen jälkeen siirtyminen eteenpäin, yleensä Yangshuohon. Huonekaverit siis vaihtuivat joka päivä. Joka tapauksessa omasta mielestäni Guilin on ihan leppoisa kaupunki ja hyvä vaihtoehto katsoa kiinalaista kaupunkielämää ilman smogia ja liian kaoottista liikennettä. Viimeisenä päivänä jätin nähtävyydet vähemmälle ja keskityin käytännön asioiden hoitoon, kuten loppumatkan järjestelyyn ja vaatteiden pesuun. Ostin myös vietnamilaiskauppiaalta uudet sandaalit 30 renminbillä (alle 4 euroa), en tiedä olisiko tuossa vielä ollut tinkimisen varaa.

Illalla löysin kaupungin turistikeskustasta asemalle päin toisen kävelykadun (keskustassa on yksi, jonka varrella ravintolat on hinnoiteltu kiinalaisten pakettimatkailijoiden kukkarolle sopiviksi eli siis ylihintaisiksi), harmi etten muista nimeä. Joka tapauksessa poikkesin kahdessa ravintolassa, molemmissa sai itse valita vartaat tiskistä, nämä sitten grillatttin ja tuotiin pöytään. Ihan hyvää safkaa oli, tosin guilinilainen maustekastike peittää lihan maun turhankin hyvin. Joka tapauksessa  kohtuuhintaista sekä tarjoaa mahdollisuuden usean eri ruokalajin kokeiluun samalla aterialla. Eksoottisimmasta tarjoiluista voin varmuudella sanoa mustekalan sekä jotkut linnunmunat (ei kananmunat). Jotain muutakin eksoottista saatoin syodä, mutta koska meillä ravintolahenkilökunnan kanssa ei ollut yhteistä kieltä olen tästä onnellisen tietämätön.  :)

Hostellin nurkilla muuten joka ilta pyöri tyttöjä tarjoamassa "hierontaa" (masaahi, osa käytti myös tarkennuksena palvelusta ilmaisua sex). Vaikka onkin huorien kokoontumispaikan lähellä, niin voin silti suositella Backstreet Hostelia. Mukava, ystävällinen ja kielitaitoinen henkilökunta sekä kansainvälinen ilmapiiri.

12.4 Guilin-Yangshuo-Ainshen

Aamulla uloskirjautuminen hostellilta ja pääsiäispäivää viettämään. Kävelin asemalle tihkusateessa ja hyppäsin Yangshuon bussiin. 15 renminbiä, laivamatka olisi ollut vähintään 220. Yleensä turistit menevät välin ainakin toiseen suuntaan laivalla, koska "bussista ei näe mitään". En tiedä, mitä menetin mutta pidän laivamatkan hintaa ylisuurena operointikustannuksiin verrattuna ja näin ollen turistien kusettamisena.

Yangshuon keskustan havaitsin odottamaani suuremmaksi ja odottamaani kiinalaisemmaksi kaupungiksi. Itse asiassa turisteista valtaosa taitaa olla kiinalaisia kotimaan turisteja ja ulkomaalaiset backpackerit keskittyvät kaupungilla lähinnä muutamalla kadulle. Näiden ulkopuolella sitten kiinalaisempi meininki. Hieman kiertelin lähistöä rinkka selässä, virhe, ei olisi kannattanut. Iltapäivällä alkoi järkyttäva sadekuuro ja allekirjoittaneen kaikki vaatteet tulivat märiksi. Majapaikkani oli kaupungin ulkopuolella ja ensimmäinen taksikuski oli haluton viemään minua sinne. Toinen taksikuski tarjosi hinnaksi viiden kilometrin matkasta 50 renminbiä. Taksien vähyyden, kaatosateen ja joukkoliikenteen tavoittamattomissa olevan kohteen vuoksi tajusin neuvotteluasetelmani huonoiksi enkä ruvennut tinkimään. Näin sitten ukkosessa karautettiin hollantilaisomisteiseen Giggling Tree-guesthouseen 5 km:n päähän Yangshuosta. Litimärkänä kirjauduin sisään ja sain vaatteeni onneksi heti kuivumaan. Majapaikan kotisivu www.gigglingtree.com ja tuonne on sitten oikeasti aika vaikea löytää turvautumatta taksikyytiin. Jos haluaa yrittää, niin kannattaa printata kotisivulta kartta eikä seurata Rough Guiden ohjeita

13.4. Yanghuon ympäristöä

Aamulla kysyin vinkkejä respasta ja päätin lähteä bambulautalla matkalle pitkin Yulong-jokea. Lysti maksoi 150 renminbiä, mopokuski haki guesthousen pihasta ja sain sitten oman bambulautan. Maisemat olivat upeita, mutta kaikki kiinalaiset pakettimatkailijat taitavat tehdä saman matkan sillä näköpiirissä oli jatkuvasti 10 muuta lauttaa. Noh, maisemat olivat upeita ja ihan kiva tapa taittaa matkaa toki. Kovin extermeä ajanvietettä on kuitenkaan turha odotaa. Mitenkään turistivirtojen ulkopuolella ei todellakaan nyt oltu, olisi ehkä kannattanut mennä iltapäivällä jolloin joella näytti olevan vähemmän liikennettä. Joka tapauksessa lauttamatkan jälkeen kiertelin ympäristöä kävellen, kiipesin Moon Hill-kukkulalle, pikkutiellä käännyin pois lohikäärmekylän portilla ja palasin isolle tielle, kun "Ancient Village Maintenance group" vaati sellaista pientä muotollista tietullia, eh, nimittäin kylän läpi menevän kävelytien käyttämisestä. Moon Hillin ohi menvä päästrada on muuten jatkuvasti täynnä kiinalaisturistiryhmiä kuskaavia busseja, kuitenkaan kukkulan huipulla ei mannerkiinalaisia tavannut vaan jälleen lähinnä länkkäreitä. Ainoa kiinalaisen näköinen pariskunta paljastuikin Hong Kongista kotoisin olevaksi, kun heitä huipulla jututin. Tulin siihen tulokseen, että mannerkiinalaiset eivät A) harrasta omatoimimatkailua ja B) halua fyysisesti ponnistella matkoilla. Maisemat olivat upeat ja tosiaan pakettimatkaajista pääsi eroon eli kannatti kiivetä. Matkan varrelta ostamani vesipullo maistui pahasti jollekin muulle kuin lähdevedelle eli katukauppias ilmeisesti möi vesijohtovettä.  >:( Toivottavasti ei tule SARSia, koleraa tai ripulia. Trekkasin takaisin guesthouseen, matkan varrella tuin kiinalaista pienyrittäjyyttä ja ostin tuoreita appelsiineja vanhalta mummolta. Rouva paloitteli ne valmiiksi ja antoi minulle jakkaran, jolla istuen sain syödä hedelmät. Hyvää palvelua.  :)

Guesthouseni paljastui todella upealla paikalla vuorten keskellä ja riisipeltojen vieressä idyllisessä kylässä sijaitsevaksi. Kävelylenkillä majapaikan ympäristossä näin, mitä kiinalainen kyläelämä 2000-luvulla on. Majapaikan terasilla sitten seurasin auringonlaskua terassilla ja nautin samalla olutta sekä possua cashew-pähkinoillä ja leputin n.20 kilometrin kävelystä väsyneitä jalkojani. Auringonlaskun jälkeen ei guesthousen julkisissa tiloissa ollut mitään kummempaa menoa, joten harkitsin jopa että vetäytyisin heti iltakahdeksalta peiton alle ja menisin aikaisin nukkumaan. Noh, suunnitelmat muuttuivat kun huonekaverinani ollut amerikkalaisneiti kertoi ostaneensa pullon kiinalaista punkkua ja kertoi olevansa kiinnostunut jakamaan sen jonkun kanssa. Hain sitten kaksi lasia ravintolapuolelta lainaksi ja huoneessa joimme halpaa punkkua keskustellen maailman menosta seka matkailusta. Omaa punkkupulloa en vielä avannut, sillä ruokajuomina nauttimieni olueiden ja puolikkaan viinipullon jälkeen olin jo riittävän väsynyt ja päihtynyt eikä tarkoituksena ollut hankkia krapulaa seuraavaksi päiväksi. Joka tapauksessa kiinalaispunkku on jo kerran testattu juomakelpoiseksi, kiitokset vielä virvokkeista Allylle!

14.4. Ainshen-Yangshuo-Guilin-Chongqing

Seuraavan välin päätin lentää, kun tämä mahdollisuus tarjoutui kohtuuhintaan eli 630 renminbiä Guilinin hostelliltani varattuna. Hintaero junamatkaan oli minimaallinen ja ajansäästö melkoinen  ja toisaalta tämän ei ollut tarkoitus olla mikään suuri junamatka, osa 163. Lennon lähtö oli illalla ja Yangshuon alueelta ei varsinaisesti ollut kiirettä pois. Vaihteeksi kunnolla aurinkoinen päivä eli Hong Kongista ostamalleni aurinkovoiteelle (suojakerroin 50) tuli käyttöä. Majapaikka vaikutti olevan myös Kiinassa työskentelevien eurooppalaisten suosiossa ja siinä sitten juttelin Shanghaissa asuvan hollantilaisnaisen kanssa ja katsoin hänen parivuotiaan poikansa leikkiä. Tuo Giggling Tree on muuten näistä meikäläisen majapaikoista poikkeuksellinen myös lapsiystävällisyytensä vuoksi. Nytkin tapasin tuolla nuorten travellereiden lisäksi myös kokonaisia perheitä. Kiva, että sama paikka sopii molemmille. 2 yötä tuolla dormissa+ pari ruoka-annosta + aamukahvit+ parit oluet kustansi yhteensä 204 renminbiä ei liian paha hinta ja palvelu oli ensiluokkaista ja kokemus varsin rentouttava.

Jaoin jenkkien kanssa taksin Yangshuon keskustaan, toiseen suuntaan hinta oli kolmelta ihmiseltä yhteensä 30 renminbiä. Hyvästelin heidät ja menin vielä katsastamaan kaupungin turistikatuja. Paikallinen erikoisuus olutkala jäi tällä kertaa väliin ja tyydyin ankkaan inkiväärillä ja kävin vielä kahvilla Minority Cafe-nimisessä paikassa ennen kuin jatkoin bussin Guiliniin. Siellä iski pienoinen paniikki, kun lentokenttäbussin pysäkkiä ei löytynyt Shanghai Lu:n ollessa remontissa. Siinä sitten lähdin kävelemään kohti keskustaa rinkan kanssa ja yhtäkkiä kuulin jostain huudon "hello, airport?, twenty". Kerrankin siis tyrkytettiin juuri sitä palvelua, mitä tarvitsin kipeästi! Noh, ei muuta kuin autoon istumaan. Samassa autossa oli kuskin lisäksi 2 kiinalaista matkaamassa kentälle. Takapenkillä ollut kiinalaisrouva vielä näytti minulle 20:n seteliä varmistaakseen, että maksan kuskille palvelusta sopuhinnan.

Guilinin lentokentällä lähtöselvitys ja turvatarkastus, ei ongelmia. Kyseessä muuten varmaan kuumin lentokenttä, missä olen vieraillut. Sisälämpömittari näytti 29 astetta ja meikäläinen hikoili kuin sika, ilmeisesti ilmastoinnista ei Guilinin lentokentällä ole siis vielä kuultu... Ylihinnoitellut pandapehmolelut eivät innostaneet, joten shoppailu jäi vähemmälle. Shenzhen Airlinesin Airbus 320:ssa olin ainoa länsimaalainen matkustaja. Palvelu pelasi, tarjoiluna kahvi ja keksipaketti. Laskeutuminen Chongqingiin 10 minuuttia myöhässä eli 22:30 illalla. Chongqingissä oli suuntana Tina's Youth Hostel. Ensimmäinen taksikuski ei halunnut käyttää mittaria vaan ehdotti 115 renminbiä. Toiselle sopi mittarinkäyttö ja sitten sitä karautettiin moottoritietä pitkin 20 km:n matka keskustaan oikean kadun löytyessä hyvin vaivattomasti yhteisen kielen puutteesta huolimatta. Mittarissa oli 53,20. Annoin kuskille 60 renminbiä ja puolen minuutin arpomisen ja mittarinosoittelun jälkeen tajusin, etten tule ikinä näkemään vaihtorahoja.  Ensimmäisestä tarjouksesta hinta kuitenkin melkein puolittui eli en valita. Tina's Youth Hostel oli siis tosiaan majapaikkani ja dormipaikan hinta ikkunattomassa tunkkaisessa kopissa 20 renminbiä. Sain sattumalta tällä hinnalla koko huoneen käyttööni, kun samaan huoneeseen ei oltu viime yönä majoitettu ketään muuta. No, toisaalta en olisi valittanut vaikka siellä olisikin ollut odottamassa blondityttö punkkupullon kanssa odottamassa (kuten edellisiltana)   ;D.
« Viimeksi muokattu: 16.04.2009, 06:27:52 kirjoittanut aaro »
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
15.4 Chongqing

Kävelykierros kaupungilla heti päivän aluksi. Chongqingistä löytyi nopeasti yllättävän viehättävä kävelykeskusta kahviloineen ja kauppoineen. Silmiinpistävä piirre on myös, ettei kukaan liiku pyörällä. Tämä johtuu kaupungin mäkisyydestä, sillä koko ajan huomaa olevansa menossa ylä- tai alamäkeen.  Kaupungin monorailikin tuli testattua, kyseessä ei siis mikään Linnanmäki-tyyppinen monorail vaan ihan oikeasti kaupungin tärkein liikenneväline suhaamassa ihmisiä kaupungin eri osien välillä. Matkustaminen sillä ei sitten lopulta hirveästi eroa muista Kiinan metrosysteemeistä. Yksi linja vasta valmiina, mutta verkostoa ollaan laajentamassa. Kävin 3 Gorges Museumissa, mitä täytyy suositella. Sisäänpääsy on ilmainen ja nähtävää on runsaasti. Mielenkiintoisimmat näyttelyt ovat alimmissa kerroksissa, yläkerrosten kaligrafia tai anti-japanilaisen sodan valokuvien näyttelyt eivät jaksaneet samalla tavalla innostaa. Museota vastapäätä huikean iso konserttihalli ja näiden välissä puistoalue, jossa voi nauttia olutta tai teetä (omien makumieltymysten mukaan, molempia saa kioskista). Takaisin hostellille, päiväunet, nettikahvilaan ja sitten kadulle pystytettyyn ravitsemusliikkeeseen nauttimaan 17 renminbin savustetut ankat, riisit ja paikalliset oluet.

16.4. Chongqing

Pääasiassa kaupunkiin tutustumista kävellen, monorailiä käytin vieraillessani toisessa maailmansodassa Kiinaa auttaneiden amerikkalaislentäjien kunniaksi pystytetyssä Flying Tigers-museossa. En suosittele, ellei aihe kiinnosta erityisesti tai ellei satu olemaan liikaa aikaa Chongqingissä. Myös molempien jokien yli menevät köysiradat tuli testattua. Yangtzen yli menevä köysirata osa paikallisliikenteen verkostoa ja vastarannalla odotti lisää kiinalaista kaupunkielämää. Sen sijaan toisen köysiradan päättärilla ei ollut mitään muuta kuin rakennustyömaa, joten palasin takasin keskustaan niin nopeasti kuin suinkin. Keskustassa poikkesin vielä rauhallisessa Luohan Si buddhalaistemppelissä ja päädyin lopulta vahingossa lemmikkitorille, missä oli myynnissä erilaisia lintuja sekä koiranpentuja. Eläintarha jäi väliin, mutta tuo tori oli ihan hyvä korvike. En edes yrittänyt selvittää samojedinpennun hintaa, voisi olla hieman logistisia ongelmia tuoda koiraa tuliaisina reppureissulta Suomeen.  ;) Illallinen taas varraspaikassa; alle kolmellakympillä vatsa täyteen ja pullollinen 600 ml:n olutta naamariin. Sitten vielä istumaan iltaa terassille. Chongqingissä on mukavia kahviloita (ei kannata mennä Starbucksiin, ainakin 3rd Corner-nimisessä paikassa monorailin päättärillä erikoiskahvit on samanhintaisia mutta kaupan päälle saa kakkupalan) ja olutterasseja. Edelleen muuten ihmettelen, miksei Guangzhoun päärautatieaseman lähellä ole kumpiakaan vaan tarjonta rajoittuu Kentucky Fried Chickeniin ja nuudelipaikkoihin. Muutenkin Chongqing oli odotettua parempi kokemus. Ei tuolla turistille mitään niin ihmeellistä ole, mutta pari päivää menee sujuvasti. Juurikin tuo kävelykeskusta tuo kaupunkiin vähän oikeaa kaupunkikulttuuria ja suuren maailman fiilistä. Illallakin mukavasti porukkaa liikkeellä ja katumuusikoita esiintymässä. Edes saastuneisuus ei häirinnyt kummemmin. Tästä ollaan kuulemma rakentamassa maailman suurinta kaupunkia ja nostokurkia näkyi kaikkialla, hyvään alkuun ollaan tuolla jo päästy ja seuraan jännityksellä rakennusprojektin ja monorailin laajennuksen etenemistä. Omalla toivelistalla lentokenttäjuna, ettei tälläisen omatoimimatkailijan tarvitse jatkossa tapella taksikuskien kanssa.

17.4 Chongqing-Peking

Aamulla pakkaaminen tuotti vaikeuksia, kun homma piti hoitaa pimeässä. Sähkökatkos oli iskenyt Tina's Hostelliin. Respassa ei ymmärretty, kun pyysin taskulamppua lainaksi. Onneksi brittiläinen kanssamatkustaja auttoi ja sain hieman valoa pakkaamisurakkaan. Edullinenhan tuo paikka oli, maksoin kolmelta yöltä yhteensä 60 renminbiä dormipaikasta ja sattumalta sainkin käyttööni koko ajaksi oman huoneen. Henkilökunta oli oikein asiallista sekä yritti parhaansa. Nettiäkin sai käyttää ilmaiseksi. Miinusta tulee kuitenkin huoneen tunkkaisuudesta ja pölyisyydestä. Jos yhtään enemmän olisi maksanut, niin olisin vaatinut siivoamaan tai siirtynyt toiseen hostelliin.

Kovasti kadulla sähkömiehet yrittivät korjata ongelmaa. Itse nousin taksiin ja siirryin asemalle aloittaakseni 25 tunnin junamatkan. Lipusta olin maksanut 401 renminbiä ja tällä välillä säästö lentomatkaan verrattuna oli merkittävä. Luokkana oli hard sleeper. Saman hytin matkustajien kanssa ei tullut paljoa juteltua, vaikka alapunkan kaverit osasivatkin englannin alkeet. Itse vetäydyin yläpedille lukemaan. Yläpeti on suositeltava valinta, kiipeäminen helppoa, matkatavarat voi pitää koko ajan näkyvissä ja omaa rauhaa on eniten. Ravintolavaunussa kävin illallisella ja safka yllätti positiivisesti, kun sen naudanlihakirjoitusmerkin avulla hoidin tilauksen. Nautaa, paprikaa, riisiä ja pullo Snow-olutta yhteensä 35 renminbiä. Sain vielä jonkun erikoisannoksen riisiä ollessani illan viimeinen asiakas, joten varmaan tyhjensivät hassulle ulkomaalaiselle koko lopun kattilan.  :) Maailman suosituin olutkin tuli sitten testattua, perustuukohan suosio muuten siihen ettei Kiinan rautateillä ole paljoa valinnanvaraa. ;D

18.4 Peking

Saapuminen 25 tunnin junamatkan jälkeen puoli tuntia aikataulusta myöhässä pääkaupunkiin ja viime vuoden olympiaisäntäpaikkaan. Majoitusliikkeenä tällä kertaa Lotus Hostel (www.lotushostel.cn), missä maksoin kolmesta yöstä 150 renminbia. Varausta tehdessäni ilmoittivat vielä hinnaksi 180, mutta ilmeisesti nyt on joku off-season ja samasta syystä sain jälleen dormipaikan hinnalla koko huoneen itselleni.

Jalkojen oikominen kävelyn muodossa oli ykkösprioriteetti päivän ohjelmaksi. Ei muuta kuin suunnaksi taivaallisen rauhan aukio, siellä ihmettelyä ja kävelyä turistipaikkojen ympäristössä. Sitten metroon ja tapaamaan Artjomia. Kaveri hoiti ravintolassa tilaukset kiinaksi, oluet, kung pao kanat, saslikit, kurkkusalaatit ja tofut maistuivat nälkäiselle matkaajalle. Illemmalla käytiin vielä oluella ylihintaisissa baareissa Houhain järvenrantakuppiloissa, kolmekymppiäkin tuli pahimmillaan maksettua pienesä pullosta eli aikamoiset katteet siellä. Sama hinta toki Helsingin keskustassa olisi ihan kohtuullinen. Illalla vielä mukava kävely takaisin hostellille, junamatkalla olin nukkunut liiankin hyvin ja luin kolmeen asti yöllä Filippinien matkaopasta.

19.4. Peking

Hostellilla annettiin aamusella asiakastyytyväisyyskysely täytettäväksi. Mukava, että mielipiteeni kiinnostaa tälläistä pienyritystä. Sen jälkeen katsomaan nähtävyyksiä. Ekana Military Museumiin. Opaskirjan väitteesta poiketen tännekin oli ilmainen sisäänpääsy. Tässä neuvostoarkkitehtuuria edustavassa rakennuksessa muisti olevansa yksipuoluejärjestelmän pyörittämässä totalitaristisessa valtiossa. Aseiden, sotakuvien ja muun teemaan liittyvän lisäksi esillä oli sosialisteksi realismiksi luokiteltavaa taidetta mm. Kommunistipuolueen perustamiskokouksesta sekä kaikenlaisia kuvia Kiinan valtion saavutuksista ja hehkutuksen kohteena oli esim. Kiinan ensimäinen ydinkoe. Nationalisisuudessaan joko täysin vastenmielinen tai sitten jotenkin huvittava paikka, täytyy miettiä pari yötä ennen lopullisen mielipiteen muodostamista. Valitettavasti matkamuistomyymälästä ei lötynyt mitään riittävän kitschiä, joten rahat säästyivät.

Kielletty kaupunki täynnä oppaan perässä kulkevia kiinalaisturisteja. Paikkana ihan OK ja yllättävänkin suuri. Hyvä nähdä. Kiipesin myös Tian'anemnin portille katsomaan maisemia ja havaitsin, että taivaallisen rauhan aukiolla oli vedetty Suomenkin lippu salkoon. Liittyy ilmeisesti tähän: http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Vanhanen+mainostaa+Suomea+Kiinassa/1135245284980 .   Tuli puun takaa, en ollut varautunut törmäämään matkalla herra pääministeriin.  ;)

Kaupunkisuunnittelunäyttelyyn aukion toiselle laidalle seuraavaksi. Hienoja pienoismalleja ja infoa Pekingin rakentamisprojekteista. Ei mikään ykkösturistikohde, mutta ohikulkumatkalla katsottava paikka. Nälkäisenä sitten reitin varrella johonkin peruskiinalaisravintolaan, porssua bambunversoilla, maustettua tofua, riisiä ja olut yhteishintaan 48 renminbiä. Ihan OK, muttei mikään ikimuistettava makuelämys. Viimeisenä nähtävyytenä Temple of Heaven. Hienot puutarhat, mutta täälläkin törmäsi jatkuvasti noihin kiinalaisiin turistilaumoihin. Pystyvätköhän nämä ihmiset toimimaan mitenkään normaalielämässä itsenäisesti, kun edes kotimaanmatkailu ei tunnu sujuvaan muuta kuin oppaan perässä kävellen. Koko ryhmällä samanlaiset lippikset, että eksynyt voidaan pistää oikeaan bussiin. Sain vielä riesakseni harvinaisen sitkeän kauppiaan. Yritti myydä aluksi kahdeksallakympillä Beijing-kuvakirjaa, vähitellen hinta laski kymppiin mutta en vieläkään ollut kiinnostunut. Hienoja kuvia, mutta en vain tarvinnut tuollaista eikä myyjäkään tuotetta kovin arvokkaaksi noteerannut kun hinta laski kahdeksasosaan ilman että olisin edes yrittänyt tinkiä. Olisi ehkä säälistä pitänyt ostaa. Sitten bussilla 120 katsastamaan Sanlitunin baarikatua, sinne ehkä huomenna lasilliselle. Pois bussilla 110, joka tuli lähelle Dong'anmenin yömarkkinoita. Nämä osoittautuivat pettymykseksi. Kyseessä oli turisteille suunnattu versio siitä Guilinin ravintolakadusta. Vartaat olivat huonompia, kaikki kioskit taisivat olla saman yrittäjän omistuksessa, hinnat kalliimpia, mihinkään ei voinut istua alas lasilliselle ja meininki kaiken kaikkiaan huonompaa. Kokeilumielessä ostin mustekalaa ja maussa ei ollut valittamista, mutta kokemus jäi reippaasti jälkeen Chongqingin ja Guilin katusyöttölöistä. Sitten bussilla takasin hostellille, bussiin nouseminen osoittautui yllättävän vaikeaksi kielivaikeuksien vuoksi. En sitä paitsi edes tiennyt tarvitsenko yhden vai kahden renminbin lipun. Näytin jotain randompysäkkiä reittikartasta ja möivat lopulta halvemman. Poistuminen sujui sitten paremmin kuin hyvin ja päädyin korttelin päähän hostellista. Ei taaskaan oikein nukuta ja istun yksin hostellin aulassa näppäilemässä tätä. Huomenna eläintarhaan.  ;D
« Viimeksi muokattu: 23.04.2009, 14:29:49 kirjoittanut aaro »
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

Taivaankulkija

  • Reissaaja
  • Viestejä: 46
    • Profiili
    • Sähköposti
* Rough Guide to China ja Rough Guide to Philippines, yht n.36 euroa, www.play.com

Milläs tavalla tuo rough guide on pitänyt paikkaansa? Itsellä on kanssa Kiinan matka suunnitteilla ja kirjastosta löytyi tuo 2002 vuoden versio ja se vaikuttaa aika hyvältä kirjalta ja siinä selostetaan paikkoja todella paljon, mutta tiedot on vaan vanhentunutta. Hyvin muuten kirjoitat.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
* Rough Guide to China ja Rough Guide to Philippines, yht n.36 euroa, www.play.com

Milläs tavalla tuo rough guide on pitänyt paikkaansa? Itsellä on kanssa Kiinan matka suunnitteilla ja kirjastosta löytyi tuo 2002 vuoden versio ja se vaikuttaa aika hyvältä kirjalta ja siinä selostetaan paikkoja todella paljon, mutta tiedot on vaan vanhentunutta. Hyvin muuten kirjoitat.
On pitänyt hyvin paikkansa, karttojen ja kiinalaisten merkkien vuoksi joku opaskirja on mielestäni Kiinassa lähes välttämätön. Rough Guidea voin omien kokemusteni perusteella suositella, tosin nykyisin internet-aikakaudella kannattaa majoitusta suunniteltaessa hyödyntää muitakin lähteitä.

Nyt ei ehdi kirjoittaa enempää, olen Hong Kongin lentokentällä odottamassa Cebun koneen lastausta. Palaan vielä asioihin tässä topicissa.
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
20.4. Peking

Tästä päivästä kirjoittaessa pitää olla varovainen, sillä hengasin koko päivän muiden pallistien kanssa eli ei sovi kavereista kirjoittaa mitään loukkaavaa.  ;D

Aamulla kävin mielenkiintoisen keskustelun hostellin respan työntekijän kanssa. Tulkiksi opiskeleva tyttö puhui yllättävän avoimesti yhteiskunnallisista asioista sekä siitä kuinka vaikea kiinalaisten on matkustaa ulkomaille. Keskustelussa paljastui myös, että tuollainen normikiinalainenkin on perillä Hong Kongin ja Kiinan poliittisten järjestelmien eroista.

Kymmenen aikoihin Loordi tuli hostellin eteen, oli saapunut bröm-bröm-kisoista Shanghaista ja oli valmis marssille eläintarhaan. Googlemapsin mukaan marssin ekan osan keston olisi pitänyt olla 53 minuuttia, en tarkastanut omasta kellosta. Portilla ostimme kalleimmat mahdolliset liput, 120 renminbiä. Hintaan sisältyi akvaario ja pandatalo. Hieno akvaario, varsinkin ulkoapäin. Pandatalo vaisu ja liian kauppalinen, mitään selitystä Olympic Games Panda Housen tyhjälle häkille ei tarjottu. Eläinten olot ei ehkä ideaalit, mutta toisaalta esim. tapiirien olot ihan OK ja tapiireja olikin riittävän montaa alalajia pitämään vaativat eläintarhabongarit tyytyväisinä!

Palentologinen museo oli kiinni eli se jäi väliin, vaikka olimme ovella. CCTV Tower tuli koettua ja kaupunki nähtyä korkealta. Erityismaininta kohtuullisen hintaisesta kuppilasta ylätasanteella, olut 10 renminbiä.  Taksilla Olympiastadionin nurkille, stadikka tuli nähtyä ulkoapäin. Kierrokselle emme ehtineet ja urheilumuseota ei näkynyt. Metroaseman sijainnista alueella oli hieman epäselvyyttä, joten lähdimme vaeltamaan kaupunkia kohti kävellen. Matkalla toki pysähdyttiin ostamaan pussikaljaa sekä kustomoimaan Artjomille menevää tuliaispandaa. Koiraa ulkoluttava kiinalaisvanhus hieman ihmetteli, kun pyöritimme mullassa pehmopandaa saadaksemme siitä puhtaanvalkoisen sijaan autenttisemman värisen.  :D

Löytyi se metroasema lopulta ja pääsimme tapaamaan Artjomia, joka vei meidät johonkin vähän parempaan paikkaan syömään Pekingin ankkaa. Hyvää oli ja Artjom selvästi hämillään meidän tuliaisista. Lasku 80 renminbiä per lärvi ja jokainen nautti Pekingin ankkaa, kanaa kung Pao sekä 3 olutta. Loordin kanssa läksimme vielä Sanlitunin ylihintaiselle baarikadulle kuuntelemaan livebändiä, joka koostui vanhemmasta paikallisesta rokkiäijästä, kahdesta parikymppisestä tytöstä ja DJ:stä. Valitettavasti toivekappaleitamme Sabrinan Boys, Boys Boys tai  Guns'n' Rosesin Chinese Democracy ei kuultu. Ihan hyvä show ja vaikka paikka oli kiinalaisittain kallis, niin sisäänpääsyä tai narikkaa ei tarvinnut maksaa. Suomessa vastaavassa paikassa menisi 15 euroa ennenkuin edes näkisi baaritiskiä. Puolenyön aikoihin taksilla hostellille.

21.4. Peking-Guangzhou Airport-Zhuhai-Macao

Viimeiseksi yöksi ei sitten enää saanutkaan koko huonetta itselle. Aamukuudelta käydessäni saniteettitiloissa huonekaveri oli kuitenkin jo lähdössä muurille eli sen jälkeen pari tuntia tuli vielä torkuttua omissa oloissa. Ihan asiallinen paikka tuo Lotus Hostel. Voin suositella. Krapulassa pakkasin kamat ja vääntäydyin lentokenttäbussin pysäkille. 16 renminbiä maksoi kyyti Xidanin pysäkiltä ja tuurilla jäin vielä oikeassa terminaalissa pois. China Southernin lento Boeing 757:lla ei ihmeellisempi kokemus, nukuin suurimman osan ajasta ja heräsin vain syömään kanaa. Kummempia jonotuksia ei ollut ja matkatavarat tulivat nopeasti hihnalle. Guangzhoun lentokentältä on mahdotonta poistua näkemättä bussien infopistettä ja sieltä sen lipun Macaon rajalle sai vaivattomasti. Busseja Zhuhaihin menee 35 minuutin välein ja hinta 80 renminbiä. Matka kestää yli 2 tuntia ja kannattaa vain kärsivällisesti istua sinne päättärille asti, vaikka pysäkkejä Zhuhain erityisalueella on muutama ennen raja-asemaakin. Viimeiset Kiinan rahat sijoitin nenäliinoihin, hedelmiin ja jäätelöön. Viimein kello 20 sain jättää hyvästyit Manner-Kiinalle ja siirtyä vanhaan portugalilaiskaupunkiin,  jonka asukkaista valtaosa toki kiinalaisia.

Rajanylitys ja rahanvaihto sujuivat vaivattomasti. Kävely asemalta hotelli San Vaan kesti 40 minuuttia, en jaksanut arpoa taksien kanssa vaan tosiaan urheilin tuon matkaan. Jopa 13-kiloisen rinkan kanssa kävelin hitaiden kiinalaisten ohi, paikallisilla kummallinen tapa maleksia kaduilla. Kiinalaisten uskomattoman hidas kävelyvauhti kapeilla kaduilla alkoi tuon muutaman viikon aikana välillä oikeasti rasittaa...  Hotelli San Va suttuinen ja huonosti äänieristetty, mutta keskeisellä paikalla ja halpa. Yhden hengen huone 100 Patacaa. Illalliseksi jotain nuudelijuttua lähikuppilasta, nettikahvilaa ei Macaosta tuntunut illalla löytyvän. Casinoita olisi ollut tarjolla useampikin. Ihme paikka, välillä voisi kuvitelle olevansa portugalilaisessa pikkukaupungissa (suurin osa kylteistä toki kiinaksi) ja nurkan takaa sitten avautuu Las Vegas-tyylinen maisema. Kannattaa ehdottomasti katsastaa, jos liikkuu tuolla suunnalla.

22.4 Macao-Hong Kong-Cebu Airport

Aamulla kaupungille kävelemään, kannattaa muuten ehdottomasti olla Macaossa yötä. Aamulla ja illalla kaupunki paljon rauhallisempi, kun maisemissa ei ole Hong Kongista tulevia päiväretkeläisiä. Aika kiireiseksi meni ohjelma, kun paljastui että Cebu Pacificin matkustajana ei saa matkustaa katamaraanilla suoraan lentoasemalle vaan pitää kiertää Hong Kongin keskustan kautta. Ehdin kuitenkin katsastaa Guian majakan ja ajaa köysiradalla sekä syödä matkan tähän mennessä kalleimman aterian O Porto Interior-ravintolassa. Vihreä keitto, grillatut sardiinit, iso lasia valkkaria, vesi ja juomarahta 183 patacaa eli lähes kaksinkertaisesti hotellihuoneeni hinta. Kertoo arvostuksen kohteistani matkoilla.  :) Herkullista toki oli, mutta vastaavan annoksen varmaan saisi Portossa tai Lissabonissa havemmalla

Paniikiksi meni ja nopeasti hain kamat hotellilta sekä kävin ostamassa postimerkkejä. Sitten paikallisbussilla laivaterminaaliin, ei ihan ovelle päässyt. Onneksi terminaalissa odotti heti ovella postilaatikko ja sai kiireessä kirjoitetut kortit postiin Macaosta. Lippu 15 minuutin kuluttua lähtevään katamaraaniin tuli vaivatta, 142 patacaa maksoi matka Macaosta Hong Kongiin. Passintarkastuksen jälkeen tajusin, että kädessä on vielä Macaon rahaa ja siitä piti päästä eroon. Ostin sitten pikkupullon portviiniä, kun hinta vastasi sopivasti jäljellä olevan rahan määrää. Katamaraanimatkassa Etelä-Kiinan merellä ei häslinkiä ja satamassa en sortunut kalliiseen lentokenttäjunaan vaan säästin 60 Hong Kongin dollaria etsimällä terminaalin nurkalta bussin A11, jota ei tarvinnut odottaa montaakaan minuuttia. Cebu Pacificin lähtöselvityksessä olin jopa yllättävän hyvissä ajoin. Saatuani selvityksen hoidettua menin vielä lentokentän pihalle onnittelemaan itseäni onnistuneesta siirtymätaipaleesta ja nautin siinä 5cl:n pullon portviiniä.  Ei se kuitenkaan olisi mennyt turvatarkastuksta läpi ja ajattelin, että pihalla voi brenqtella herättämättä pahennusta.

Hong Kongin Chek Lap Kok on upeimpia lentokenttiä, missä olen vieraillut. Shoppailumahdollisuuksiakin näytti olevan. Itseäni kiinnosti eniten internetin käyttö ja tähän oli panostettu. Ympäri terminaalia on sponsoroituja ilmaisia koneita, missä surffaaminen onnistuu vaivatta. Kannattaa mennä Hong Kongissa turvatarkastuksesta heti läpi, sillä aika kuuluu nopeasti tuolla transit-alueella. Cebu Pacificin Airbus 319 oli alle puolillaan ja rauhassa sai matkustaa. Olin jopa maksanut etukäteen varauloskäyntipaikasta ja ainoana tämän tehneenä matkustajana sain käyttööni oman rivin. Lennolla ei ilmaisia tarjoiluita, mutta San Miguel-tölkki ja tonnikalapasteija irtosivat kohtuuhintaan eli 40 Hong Kongin dollarilla.

Cebussa kävelin passintarkastuksen läpi, kyselemättä pistivät leimaisemet lätisemään ja sain 21 päivän oleskeluluvan Filippiineille. Paikallisten tuliaiset tutkittiin tullissa tarkkaan, minulta tiedusteltiin suullisesti rinkan sisältöä ja minuutissa olin sitten jo rahanvaihtotiskillä. 100 eurolla antoivat 6000 pesoa. Aikataulumuutoksen vuoksi olin peruuttanut hotelliyöni Cebulla ja päätin jäädä yöksi lentokentälle. Terminaalissa oli tuohon aikaan ovella vartija, jolle selitin tilanteen ja ovet aukesivat. Olihan siellä toki parikymmentä paikallista samassa tilanteessa torkkumassa.

23.4. Cebu Airport-Bacolod

Aamulla aikainen herätys, tosin eihän tuolla lentokentällä voi varsinaisesta nukkumisesta edes puhua. Kuudelta lähtöselvitykseen, jostain syystä tämä lento ei ollut vielä infotaulussa hoitaessani check-inin. Korjasivat sitten asian, kun olin jo saanut omat asiani hoidettua. Lentokenttäkahvilassa oli tarjolla tuore englanninkielinen sanomalehti ja kaikki kirjoitus ympärillä latinaisilla aakkosilla, mukavaa vaihtelua Kiinan jälkeen. Kahvi ja suolainen pasteija maistuivat. 200 pesoa piti maksaa käteisella jotain lentokenttäveroa. Cebu Pacificin ATR-72 lähti etuajassa. Tarjoilua koneessa ei ollut, mutta näköalat Cebun ja Negrosin saarten yllä upeat. Luonto, vuoret ja meri näyttivät upeilta ilmasta käsin. Laskeutuminen 20 minuuttia etuajassa ja kävelymatkalle koneesta terminaaliin antoivat aurinkovarjon lainaksi. Taksi Bacolodin uudelta lentokentältä (itse asiassa Silayn kaupungissa) Bacolodiin maksoi 500 pesoa eli paikallisten mittakaavassa kallis matka. Kuitenkin hinta on fiksattu eli ei paljon neuvottelunvaraa. Hotelliksi valikoitui Bacolod Plaza Pension, iso huone omalla suihkulla ja kaapeli-tv:llä 800 pesoa. Sijaitsee myös keskeisellä paikalla eli ei mitään valittamista. Aamuyhdeksältä sai jo kirjautua hotelliin ja ottivat hinnan vain seuraavasta yöstä. Tavoilleni epäuskollisesti annoin tippiä kantajalle.  :)

Muutaman tunnin päiväunet ja sitten tutustumaan kaupunkiin. Pikaruokapaikkoja ja donitsikahviloita on paljon, liikenne kaoottista ja ilma lämmin. Huolimatta Dunkin Donutsin useista myyntipisteistä ei täällä paljoa lihavia ihmisiä näy, ovatkohan filippiiniläiset sitten vastaavasti kovia kuntoilemaan  ;). Negros-museo tuli nähtyä, mukava puolen tunnin visiitti historiasta kiinnostuneelle. Nuori privaattikierroksen vetänyt opastyttö oli varsin innokas, mutten oikein osannut kysyä mitään fiksua.  :-\

Illalla shoppailua, Billabongin shortsit ulkomailla myymättä jääneitä ylijäämävaatteita myyvästä kaupasta 399 pesolla, varakännykkä ja paikallinen sim-kortti 1000 pesolla. Iltapalaksi kalapihvejä, riisiä ja San Miguelia. 60 pesoa juomarahoineen ja nyt nettikahvilassa. Sekavasta liikenteestä huolimatta ensivaikutelma Filippineistä ihan positiivinen. Kaikki osaavat edes jonkin verran enkkua, eurooppalaiset kirjaimet tosiaan ihan kiva juttu Kiinan jälkeen eikä täällä ole mitään ikävämpää tapahtunut. Huomenna sitten siirtyminen jonnekin luonnon pariin ja pois kaupungin sykkeestä!
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

hemulitar

  • Aloittelija
  • Viestejä: 5
    • Profiili
Suosittelen saaria Bohol ja Malapascau...

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
Suosittelen saaria Bohol ja Malapascau...
Joo, Boholille on tarkoitus siirtyä tiistaina. Huomenna ei pääse, kun saan vaatteet pesulasta vasta iltapäivällä.   :(

Onko tuo Malapascua sen arvoinen, että muutaman yön vuoksi kannattaisi istua neljä tuntia suuntaansa bussissa matkalla Cebun saaren poikki? Kannattaako siis sinne suunnata vapunpäiväksi, vaikkei olekaan sukelluksenharrastaja?
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
23.4. Bacolod

Huoneessa tosiaan oli kaapeli-tv eli loppuilta kului rattoisasti BBC World Newsin, Asian Champions Leaguen maalikosteen sekä vampyyrintappaja-Buffyn parissa. Hyvän viihdetarjonnan vuoksikin voin suositella Plaza Pensionia. Voisin myös mainita, että huonessa piisasi neliöita enemmän kuin mihin olen tottunut.

24.4. Bacolod-Canlaon

Seuraavat kaksi päivää ovat loistava osoitus siitä, että hommat matkoilla menevät usein putkeen juuri sattuman vuoksi. Hyväkään suunnittelu ei takaa mitään ja tärkeämpää on rohkeus ja joustavuus.

Bacolodissa haahuilin aamun kaupungilla, yhdentoista aikoihin menin bussiasemalle tavoittenani löytää johonkin mt. Kanlaonin vuoren juurelle menevä bussi. Tavoitteena siis oli koko ajan seuraavana päivänä vaellella Mt. Kanlaonin kansallispuistossa. Yhden bussin ikkunassa luki Canlaon. Huolimatta pienestä kirjoitusmuodon erosta ja siitä, ettei opaskirja tuonnimistä kylää tunne ajattelin, että nyt mennään oikeaan suuntaan. Bussissa sitten ostin lipun päättärille. Kohtalaisen epämukava matka halki Negrosin syrjäkylien kesti 2,5 tuntia ja maksoi 80 pesoa. Istuessani kolmenistuttavalla penkillä kahden aikuisen välissä päätin jatkossa yrittää aktiivisesti välttää keskipaikkoja, sillä tuossa ei oikein mahdu edes kaivaamaan kolikoita tai nenäliinaa taskustaan. Käytäväpaikka on parempi, kun voi oikoa jalkojaan käytävän puolella.

Joka tapauksessa Canlaonissa ei tarvinnut kauaa odotella, kun vieraalta tultiin kysymään suunnitelmista. Tiedustelin mahdollisista majoitusliikkeistä ja minut ohjattiin F & C Guest Houseen, yhden hengen huone omalla suihkulla 300 pesoa  per yö. Paikkaan ohjannut kaveri esittäytyi Mot-Motiksi (kirjoittaa nimensä muodossa Mot2) ja kertoi olevansa turistiopas. Sitten vain turistitoimistoon rekisteröitymään. Täysin turistivirtojen ulkopuolella ei oltu ja vieraskirjan mukaan edellinen suomalainen oli kylässä käynyt kolme viikkoa aikaisemmin. Turistitoimiston jälkeen sitten kierrettiin vielä ostamassa ruokaa (ja oppaalle röökiä) seuraavan päivän vaellusta varten. Tokihan kävimme myös ihastelemassa jotain puuta kylän ulkopuolella sekä kahvilla paikallisessa kuppilassa.

25.4. Mt. Kanlaon National Park

Aikainen herätys. Olimme sopineet tapaamisen hotellin aulassa aamuneljäksi välttääksemme aloituksen pahimmassa helteessä. Pimeässä karautimme moottoripyörällä niin ylös tietä pitkin pääsi. Vaellusreitti kulki aluksi paikallisen maaseutuasutuksen, riisi- ja vihannespeltojen poikki, sitten kansallispuistossa sademetsän, korkean heinän, palaneen heinän ja niityn poikki. Kuuden tunnin (runsaasti taukoja ruokailua ja juomista varten, meikäläinen tarvitsi taukoja jalkoja lepuuttaakseen ja opas tekstiviestien näppäilyä ja tupakoinitia varten) jälkeen olimme viimein varsin lähellä huippua. Viimeisen osuuden kiipeäminen oli tulinvuorenrinteen kiviä pitkin jyrkkään ylämäkeen. Huipulla törmäsimme toista reittiä tulleeseen kuuden hengeen+oppaan ryhmään Cebulta. Pilvien vuoksi vuorenhuipulta ei varsinaisesti nähnyt alas, normaalisti kuulemma näkee naapurisaarille varsin hyvin. Sen sijaan näkymä tulivuoren kraateriin oli varsin vaikuttava.

Matka alas sujui nopeammin, vaikka jalat alkoivat olla jo aika kipeänä. Vähän klo 14 jälkeen olimme taas tien päässä. Ostimme sitten Spritet paikallisesta kyläkaupasta ja soitimme kuskin hakemaan. Moottoripyörällä karautimme takaisin hotellille. 11 tunnin vaelluksen ja aikaisen aamuherätyksen vuoksi olin aika väsynyt, opas olisi vielä kutsunut oluelle. Valitsin kuitenkin päiväunet. Opas kieltäytyi ilmoittamasta tarkkaa hintaa palveluistaan, joten maksoin hänelle turistitoimiston ilmoittaman kahden päivän virallisen taksan (vaikka ensimmäinen päivä olikin vain puolikas) eli 1000 pesoa, lisäksi ruokiin ja tupakkaan upposi 400 pesoa sekä moottoripyöräkuskillemme 300 pesoa. Kohtuuhintaista mielestäni kuitenkin privaattipalveluista. Jos olette tuonne menossa ja tarvitsette opasta, niin mulla on Mot2:n puhelinnumero tallessa.

Päiväunilta heräsin vasta pimeän tultua ja kylän ainoan nettikahvilan sulkeudettua. Iltaohjelma rajoittui siten kävelylenkkiin päätien vieressä sekä pariin San Migueliin paikallisessa. Joskus näillä matkailupalstoilla todetaan suurkaupunkien olevan kaikkialla maailmassa samanlaisia, minä puolestani voisin todeta menon Canlaonissa olevan jollain kummallisella tavalla oriveteläis-rautalampilaista.  :D

Rankka päivä kaiken kaikkiaan ja paikat kovalla koetuksella. Useimmat kuluttavat matkaan kaksi päivää ja yöpyvät lähellä vuorenhuippua. Ei tuo normaalikuntoiselle mikään ylitsepääsemätön juttu ollut yhdessäkään päivässä, toki olisi voinut olla rennompi kokemus kahden päivän vaelluksena.

26.4. Canlaon-Dumaguete

Hotellin alakerrassa oli kappeli, joten sunnuntain aamuherätys tuli kahdeksan aikoihin messun alkaessa. No ei siinä mitään, matkan hengellinen anti sitten kunnossa ja bussiasemalla olin hyvissä ajoin. Hyppäsin Dumagueteen menevään bussiin. Matka oli jälleen epämukava ja hidas. Tiet huonokuntoisia, bussi täyteenpakattu ja pysähteli jatkuvasti. 170 kilometrin matkaan upposi viisi tuntia, nokkelimmat voivat laskea keskinopeuden varsin alhaiseksi. Bussiyhtiö Ceres Liner veloitti 150 pesoa. Päätin jatkossa minimoida turhan bussimatkustuksen Filippineillä.

Dumaguetessa majoituksena Rough Guiden suosittelema OK pension, yhden hengen huone omilla saniteettitiloilla 385 pesoa per yö. En suosittele, huoneessa ei sähköpistokkeita eli kännykkää ei saa ladattua. Lisäksi siivoaminen oli hoidettu huolimattomasti ja jälkimmäisenä yönä huomasin sängyn alla olevan runsaasti pölyä. Tehkää itsellenne palvelus ja yöpykää jossain paremmassa paikassa. Päivällinen Boston Cafe-paikassa, joka nimestään huolimatta keskittyi pikemminkin italialaiseen ruokaan. Katkarapupasta lisäjuustolla, San Miguel ja juomarahat yhteensä 230 pesoa.

27.4. Dumaguete

Olin jumissa Dumaguetessa, sillä pesula sai vaatteeni valmiiksi vasta kello neljäksitoista eli kumpaankaan päivän Boholin lautoista ei ehtinyt. Smart Choice-pesulan asiakaspalvelua täytyy kyllä kehua, vaikka laskuttivatkin minulta kiirelisän. Kuitenkin 93 pesoa vaatelastin pesusta ihan kohtuuhinta. Erityisesti ilahdutti asiakaspalvelijan tapa lisätä etunimeni jokaisen lauseen perään tyyliin "Your laundry is ready, Aaro" "Wait a minute, we'll bag your clothes, Aaro"  :) Jos Suomessa olisi samanhintaisia ja samalla asiakaspalvelulla varustettuja pesuloita, niin en pitäisi kotonani pyykkikonetta.

Jätin mahdolliset nähtävyydet väliin ja keskityin kaupungilla kiertelyyn ja ravintola- ja kahvilatarjontaan tutustumiseen. Mukava ja rento yliopistokaupunki tuo on. Hieman suttuinen toki, mutta kuuluu asiaan kehitysmaassa. Erityismaininta rantabulevardista, jonka varrella ravintoloita ja baareja. Lounas Persian Palatessa, Sultan Kebab ja jäätee 210 pesoa. Ruoka oli loistavaa, mutta vaihtorahoja sain takaisin 80 pesoa liian vähän. Menin valittamaan ja sain toiselta tarjoilijalta 80 pesoani takaisin. En tiedä oliko tahallista vai oliko töissä todella matemaatisesti täysin lahjaton tarjoilija. Joka tapaukessa ei tuollaisen jälkeen tee juomarahoja mieli jättää. Päivällinen filippiniläistyyppisessä itsepalvelupaikassa Boston Cafeta vastapäätä, kahta erilaista porsasta, keittoa, kaksi kevätkäärylettä ja jäätee 124 pesoa.


28.4. Dumaguete-Tagbilaran-Loboc

Aamulla aikainen herätys, tosin filippiiniläisillä on tapana yleensä herätä aikaisin ja mennä aikaisin nukkumaan. Tämä merkittävä ero Espanjaan ja muihin Espanjan entisiin siirtomaihin verrattuna. Espanjalaisilta on siis omaksuttu katolilainen uskonto sekä sanastoa (esim. kellonajat sekä tagalogin sanoja tyyliin basura, karne, pelikula, barato) mutta iltaelämää eivät siirtomaaisännät onnistuneet Filippiineille tuomaan.

5:30 olin jo hotellia vastapäätä olevassa Kiosco-nimisessä kuppilassa cappuccinolla. Tämä paikka muuten auki ympäri vuorokauden, kuten toki myös Dumagueten Dunkin Donuts olisi ollut. Aikaa satamaan siirtymiseen oli runsaasti, joten kävelin sinne. Edellispäivänä ostamani laivalippu maksoi 650 pesoa turistiluokassa, jotkut pitävät hintaa paikallisittain kalliina. Joka tapauksessa matkustusmukavuus katamaraanissa oli yllättävän hyvä, matka meni aikataulun mukaan, viihdetarjontana suhteellisen tuore Hollywood-elokuva ja perillä Boholilla Tagbilaranin satamassa oltiin jo 9:10. Ensimmäinen satamassa juttelemaan tullut taksikuski tiesi paikan minne olin menossa ja hinnaksi sovittiin lyhyen neuvottelun jälkeen 300 pesoa. Kuulemma sain normaalia halvemmalla, sillä taksikuski väitti asuvansa paikan lähellä.

Minut jätettiin sitten tien varrelle kolmen kilometrin päähän Lobocista ja taksikuski neuvoi jatkamaan kävelyä autoiluun kelvotonta tietä pitkin. Kymmenen minuutin kuluttua olin portaiden yläpäässä ja keskellä portaita odotti Nuts Hutsin tiski. Kahdenhintaisia mökkejä olisi ollut tarjolla, respassa ei oikein vakuuttavasti selitetty varustetasojen eroa eli tyydyin halvempaan. 500 pesoa yöltä ja mökissä omat saniteettitilat. Onneksi mökkejä oli jäljellä ei olisi huvittanut palata päätielle. En suosittele toimimaan minun tavoillani vaan kehotan soittamaan tuonne ja tekemään varauksen etukäteen juuri tuon hankalan matkan takia. Paikka on varsin idyllinen ja luonnonläheinen Loboc-joen rannalla, paikan ravintola on loistava, ilmapiiri rauhallinen ja joka ilta rento meininki kanssamatkailijoiden kanssa jutellessa. Mokkien edustalla myös paikallisten oma vuohitarha, joten kotieläimiäkin näkee. Belgialainen omistajapariskunta on ystävällinen ja neuvoo mielellään vapaa-ajan aktivitettien suunnittelussa ja mies saattaa myös lähteä asiakkaiden kanssa mukaan maastopyörailemään.

Ensimmäisen illan keskustelu erään Boholiin lomalle tulleen filippiiniläislääkärin kanssa meni mielenkiintoiseksi, kun keskustelimme esimerkiksi Sulun saariston turismipotentiaalista jota ei voida hyödyntää paikallisten harrastaessa ulkomaalaisten ottamista panttivangiksi. Kuulemma alueella on kaunista luontoa, mukavia hiekkarantoja ja upeat sukellusmahdollisuudet. Kuitenkin Jolo ja naapurisaaret säilyvät varmaan jonkin aikaa poissa normaalituristien kohdelistalta.

29.4. Loboc-Carmen-Loboc

Aamulla vaellukselle Loboc-joen toiselle puolelle. 18-vuotiaan oppaan johdolla mentiin ja mukana retkellä kanssani brittiläinen ilmavoimien työntekijä. Parin tunnin vaellus sisälsi kiipeämisetä vuoren huipulle, pariin lepakkojen kansoittamaan luolaan tutustumista (taskulamppu välttämätön) sekä kävelyä sademetsässä. Jaloissa tuntui vielä edellislauantain kiipeäminen, mutta hyvin toki pysyin oppaan ja vaelluskaverin vauhdissa. Näköalat ja luonto tuollakin todella vaikuttavia. Ehdottomasti kannatti lähteä.

Lounaalla lähdin Lobocin kylään, missä kävin myös katsomassa paikallisia kummituseläimiä. Söpöjä. Lounas kansankuppilassa, 2 kalaa, riisiä ja San Miguelia 82 pesolla. Tuliaisostoksina kummituseläin-jääkaappimagneetti ja kummitytölle Bohol-paita kokoa 3v. Sitten reittibussilla Chocolate Hillsiä kohti, bussi jälleen epäinhimillisen täynnä ja normaalit keskustelut kanssamatkustajien kanssa. Tosin tällä kertaa vierustoverilla oli poikkeuksellisen paljon pohjatietoa Suomesta. Choclate Hillseillä kiipesin ylös katsomaan kukkuloita, jotka eivät ole edes kuivalla kaudella olleet ruskeita moneen vuoteen vaan enemmänkin vihreän ruohon peitossa. Kuulemma jotkut kyynisemmät turistit suosittelevat nimenvaihdosta. Takaisin tienvarteen ja nauttimaan 90 pesolla nuudeleita ja iso pullo olutta. Turistina herätin ansaittua huomita kantiksissa, en kuitenkaan jäänyt nauttimaan rommikolaa paikallisten kanssa kutsusta huolimatta vaan menin moottoripyörätaksilla Carmeniin tarkistamaan sähköpostia. Carmen paljastui uneliaaksi pikkukyläksi, jonka apteekista ei saanut aurinkovoidetta. Leipomosta ostin jälkiruuaksi pari kanelipullaa ja sitten nettikahvilaan hoitamaan asioita. Huomasin kellon olevan jo yli 19 ja arvelin bussin löytämisen olevan vaikeaa paikallisten aikaisen nukkumaanmenon vuoksi, onneksi ensimmäinen jututtamani moottoripyöräkuski tiesi Nuts Hutsin ja suostui viemään 30 kilometrin matkan sinne nurkille 400 pesolla. Nuts Hutsissa vielä annos spagettia ja ravintolan sulkeuduttua hollantilaisten kansoittamaan mökin verannalle aloittelemaan Wapun ja Hollanin entisen kuningattaren syntymäpäivän viettoa syvällisesti keskustellen ja kansainvälisessä porukassa olutta kitaten.

30.4. Loboc-Tagbilaran

Herätessä harkitsin vielä Malapascualle siirtymistä. Valinta oli vaikea, joten turvauduin höpsismiin. Kruuna tuli ja päätin jäädä Nuts Hutsiin vielä kahdeksi yöksi, klaavalla olisin viettänyt koko päivän Malapascualle matkustaen. Sattumalla siis jonkinlainen osuus näitä mun matkoja toteutetaessa.  :D Nyt skippaan sen saaren kokonaan. Joka tapauksessa päätin lähteä Tagbilaraniin lounaalle. Matka kesti noin tunnin jeepneyllä Lobocista ja maksoi 35 pesoa. Ensivaikutelma tästä Boholin pääkaupungista negatiivinen kerjäläisten vuoksi, koko ajan kimpussa kuin makedonialaiset romanikersat. Lounaalla kansankuppilassa. San Miguel, spagettia ja kahta erilaista porsasta yhteensä 116 pesoa. Rahanvaihtopiste, aurinkovoide ja internet-kahvilakin löytyivät vaivattomasti eli juoksevat asiat kunnossa ja illaksi voi rauhassa siirtyä Wapun viettoon Nuts Hutsiin.
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
30.4. Tabilaran-Loboc

Takaisin Tagbilaranin keskustasta jeepneyllä ja moottoripyörätaksilla. Nuts Hutsiin spagetille ja oluelle. Mukavaa illanviettoa taas kerran.

1.5. Loboc-Carmen-Loboc

Aamulla päätin lähteä joen toiselle puolelle vaeltelemaan. Oli mukava katsella Filippiiniläistä kyläelämää ja maanviljelystä. Metsääkin tuli nähtyä, mutta luonnollisesti ilman opasta tai karttaa ei viitsinyt kovin pusikkoon mennä. Joki pysyi koko ajan lähietäisyydellä, että tiesi ainakin löytävänsä takaisin majapaikalle. Iltapäivän puolella menin sitten joenvartta takaisin Lobociin, missä hyppäsin Carmeniin menevään bussiin. Choclate Hillsit oli jo nähty ja tarkoituksena oli syödä ja tarkastaa sähköpostit Carmenin keskustassa. Carmenissa asiat hoituvat, kalaa, kanaa, riisiä ja iso pullo olutta jossain linja-autoaseman nurkan kuppilassa 140 pesolla. Nettikahvilassa ja leipomossakin tuli asioitua. Bussimatka takaisin sujui mukavammin kuin yksikään aikaisemmista bussimatkoistani Filippiineillä, tämä johtui pelkästään alemmasta täyttöasteesta eli tällä kertaa sain rauhassa levittäytyä koko kolmen istuttavalle penkille itsekseni.

Poishypätessäni huomasin, että Nuts Hutsiin lähtevän polun risteyksessä olevaan kioskin eteen oli yllättäen tuotu televisio ja karaoket näyttivät olevan menossa. Uteliaisuuttani menin tsekkaamaan kappalelistan, kohtuullinen englanninkielinen valikoima vanhoja ja uusia kappaleita olikin listattuna. Kahden kappaleen esittämisen hinnaksi ilmoitettiin viisi pesoa, ilomielin maksoinkin tämän ja ilmoittauduin laulamaan John Lennonin Imaginen ja Nik Kershaw'n Wouldn't It Be Goodin. Toki omaa vuoroa piti odottaa ja siinä join yhdessä paikallisten kanssa filippiiniläistä brandya ja keskustelin boholilaisten kanssa. Laulaminen meni omalla painollaan ja yleisö oli hyvin mukana, vedin sitten vielä duettona 18-vuotiaan Rosemaryn kanssa ESC-voittaja Celine Dionin My Heart Will Go Onin (ei todellakaan oma kappalevalintani), kättelin uudet ystäväni, ostin heille kioskista brandypullon juotavaksi 60 pesolla ja käppäilin takaisin Nuts Hutsiin istumaan iltaa ja syömään keittoa. Huonompiakin vappuja olen viettänyt.  :)

2.5. Loboc-Tagbilaran-Cebu

Aamukahvit vielä Nuts Hutsissa. Tavoitteena oli siirtyä päivän aikana Cebun saarelle. Aamiaisella ollut britti arveli tämän vaikeaksi, sillä edellisyönä Tagbilaranissa oli ollut kyläjuhlat ja kaikki laivat todennäköisesti täynnä. Päätin lähteä mahdollisimman pian Tagbilaranin satamaan selvittämään asiaa. Nuts Hutsin lasku muodostui lopulta 3,700 peson suuruiseksi. Tästä majoituksen osuus oli 2,000 pesoa neljältä yöltä ja loppu meni opastettuun retkeen, neljään päivälliseen, aamukahveihin, veteen, olueen, drinkkeihin ja uuteen taskulamppuun. Oikein suositeltava majapaikka luonnonläheisen sijaintinsa ja mukavan ilmapiirin vuoksi. Tosin ei sovellu liikuntaesteisille tai huonokuntoisille juuri sijainnin takia. Päästäkseen mökkialueelta ravintolaan pitää kiivetä 217 porrasta, hissiä ei ole tarjolla.

Bussilla Tagbilaraniin, päiväkahvi ja tonnikalaleipä ostoskeskuksen Bo's Coffee Clubissa 180 pesolla. Tuk-tukilla satmaaan, ensimmäisellä luukulla ilmoitettiin todella kaikki sen yhtiön laivat siltä päivältä loppuunmyydyiksi business-luokkaa myöten. Toisella tiskillä sain lipun Weesam Expressin 16:40 laivaan 500 pesolla ilman ongelmia. Odotusaikaa oli neljä tuntia, minkä kulutin sataman lähellä nettikahvilassa, kuppilassa pork menudoa syöden ja lopulta sataman odotusalueella. Mitään näyttötauluja ei satamassa ole tarjolla ja myöhästymisestä annettiin huonosti tietoa. Kun 16:35 ei vielä ollut mitään tietoa, niin alkoi hieman tulla paniikki. Joka tapauksessa 17:15 sitten portit avattiin ja matkustajia alettiin ottaa laivaan. Laivamatka täydessä paatissa sujui kommeluksitta ja 19:30 olin Cebun satamassa. Kävelin 50 metriä, alue vaikutti aika hämärältä ja hyppäsin taksiin. Ensimmäistä kertaa olin Cebussa, mutta Ayala Centerin lähelle pyysin viemään. Liikennevaloissa kerjäläiset tulivat koputtlemaan ikkunoita ja kuski laittoa ovet lukkoon, ettei kukaan avaisi ovia. Ajattelemani hotelli oli nostanut hintoja opaskirjan painamisen jälkeen, joten kävelin n. puolen kilometrin päähän Kukuk's Nest Pension Houseen. Oma isohko huone ilmastoinnilla ja suihkulla irtosi 730 pesolla, televisiota ei ollut. Iltapalaksi Pizza Cebuano ja San Miguel 319 pesolla saman kadun varessa olevasta suht kalliista pizzeria Handuraw'sta.

3.5. Cebu

Cebun kiertelyä, nähtävyytenä espanjalaisten linnoitus Fort San Pedro. Keskusta vaikutti aikamoiselta hökkelikylältä ja ylipäätään Cebu ei miltään kaupunkisuunnittelun huippusaavutukselta. Hökkelien seassa sitten jonkin verran hotelleja ja hulppeita ostoskeskuksia. Parissa ostoskeskuksessa tuli poikettua shoppailemassa, mukaan tarttui esim. aurinkolasit ja tagalogin oppikirja. Sunnuntain kunniaksia Ayala Centerissä oli iltapäivällä myös messu menossa ja ehtoollista jaettiin ostoskeskuksen lavalla. Ilmeisesti kauppojen sunnuntai-aukioloa ei koeta Filippineillä ongelmaksi vaan katolinen kirkko menee ihmisten sekaan. Nähtävyyksiä Cebusta oli itse asiassa hankala löytää, joten kaupungilla kiertely ei tuntunut niin mielekkältä. Kävin vielä katsastamassa Fuente Osmeña-aukion ja poikkesin tyypilliseen filippiniläiskuppilaan eli Dunkin Donutsiin iltakahville. Oikeasti ihmettelen filippiinojen intoa tähän ketjuun, kuppiloita on kaikkialla ja monet vielä auki 24 tuntia vuorokaudessa.

Kukuk's Nestissa tapasin vielä pari paikallista heppua ja viimeisen illan Filippineillä vietin juomalla San Miguelia heidän seurassaan. Kutsuivat takaisin ja lupasin ottaa yhteyttä ennen seuraavaa vierailua.

4.5. Cebu-Hong Kong

Kukuk's Nest suositeltava majapaikka kohtuulisen hinnan, Cebun mittakaavassa hyvän sijainnin, isojen huoneiden ja boheemin ilmapiirin vuoksi. Steriilin hotellitunnelman sijaan tosiaan enemmän taiteilijoiden ja backpackereiden suosima paikka. Taksikuskeista pari tiesi ja pari ei, kadun toisella puolella oleva Golden Peak Hotel apremmin tiedossa eli taksikuskille voi mainita senkin paikan. Kaupungin liikenne siis jeepneyien ja taksiautojen varassa. Kaupunkibusseja en nähnyt yhtään ja moottoripyöriä tai tuk-tukeja ei myöskään vaikuta Cebu Cityssä olevan taksikäytössä.

Rinkan jätin säilytykseen Kukuk's Nestiin ja menin SM-centre ostoskeskukseen vielä ostamaan pari paitaa sekä tuliaisia. Lounas ostoskeskuksen alakerran kalaravintolassa, mustekalaa, tonnikalaa, riisiä ja jääteetä 170 pesolla. Sitten Cebun pääpostiin ostamaan postimerkkejä ja laittamaan kortit eteenpäin. Taksilla hakemaan rinkkaa ja sitten lentokentällä. Ilman mittaria mentiin ja kuljetus lentokentälle maksoi 200 pesoa, mikä käsittääkseni kohtuuhinta. Olin paikalla hyvissä ajoin ja ennen lähtöselvityksen alkua ehdin nauttia kanaleivän ja oluen lentokentän kahvilassa. Lähtöselvitykset ja maasta poistumiset sujuivat kommeluksitta. Pesoja kannattaa säästää ainakin se 550 pesoa, minkä ottavat kansainvälisillä lennoilla terminaalimaksua. En tiennyt tämän maksun suurutta, joten minulle jäi hieman sikäläistä rahaa matkamuistoksi. Kannattaa huomioida, että tullivapaa kauppa on ennen turvatarkastusta. Turvatarkastuksen jälkeen ei mitään vastaavaa ole tarjolaa vaan lentoaodotellessa rahaa voi sijoittaa ainoastaan matkamuistoihin, hierontaan, ylihintaiseen lentokenttäbaarin tarjontaan tai erään ylikansallisen donitsiketjun tuotteisiin. Tuliaispullot, tupakat, makeiset ja partavedet siis pitää ostaa ennen turvatarkastusta. En edes lentokonessa saanut tuhlattua kaikkea, vaikka ostinkin lennolla kahvin ja tonnikalapasteijan 180 pesolla.

Hong Kongiin laskeuduttiin aikataulussa ja passintarkastuksesta selvisin nopeasti. Hong Kongin organisoitu meininki ja siisteys tuntui piristävältä vaihtelulta Filippiinien jälkeen. Kasvomaskit hämmensivät, sillä käsittäkseni niiden hyöty on todettu kyseenalaiseksi ja liikenneonnettomuus Hong Kongissa lienee moninkertaisesti suurempi uhka kuin sikainfluenssa. Lentokenttäbussilla A21 Kowlooniin Mong Kokin pysäkille 33 dollarilla ja sieltä sitten majapaikalle Ka Wut Villaan. Omistaja Emily oli hyvin ystävällinen. Huone siisti ja sisälsi oman television (2 englanninkielistä kanavaa, ei BBC Worldia, erityismaininta kiinalaisesta aikuisviihdekanavasta) sekä omat suihkutilat. Hinta 270 dollaria, mikä tällä sijainnilla ja varustelulla tuntui edulliselta. Hong Kong ei ole halpa kohde matkailijalle. Iltapalaksi jauhelihaa taiwanilaiseen tapaan ja riisiä sekä sitruunajäätee 33 dollarilla Aberdeen-ravintolassa. Ilmeisesti joku ketju, sillä näin samanlaisia paikkoja muuallakin.

5.5. Hong Kong-Lamma-Hong Kong

Pakkaamiseen kului runsaasti aikaa, sillä halusin vielä tehdä inventaarion kaikesta matkalta mukaan tarttuneesta. Jätin rinkan päiväksi Ka Wut Villaan ja lähdin retkelle Lamman Saarelle. Lauttoja Hong Kongin satamasta Lammalle menee koko päivän ajan, alle tunnin odotuksella selviää aina. Lauttalippu Yung Shue Wanille maksaa arkisin 14,5 dollaria ja sunnuntaisin 20 dollaria. Yung Shue Wan on leppoisan oloinen kylä, missä majailee myös runsaasti ei-kiinalaista porukkaa ja leppoisia kahviloita sekä pari hotellia olisi tarjolla. Saarella ei ole ollenkaan autoliikennettä eli tunnelma hieman erilainen kuin Hong Kongin keskustassa. Tuonne pitää joskus palata ja mahdollisesti jäädä yöksikin. Tällä kertaa vaelsin n. viiden kilometrin mittaisen hyvinopastetun polun Sok Kwu Waniin. Kylä näytti olevan täynnä kalaravintoloita, ei ollut nälkä ja menin takaisin Yung Shue Wanille. Jossain kasvisravintolassa kahvi ja tomaattipasteija 40 dollarilla. Alkoi olla jo hieman kiire, joten sitten vain lautalla Hong Kongin keskustaan ja MTR:llä Kowlooniin. Hain rinkan ja lupasin Emilylle yöpyä Ka Wut Villassa seuraavallakin Hong Kongin visiitillä, oikein suositeltava paikka minusta. Ennen lentokentälle menoa vielä ateria samassa paikassa kuin edellisiltana, kalapallokeittoa ja jäätee 26 dollarilla.

Lentokenttäbussilla A21 Chek Lap Kokille. Matkatavarat jätin tiskille ja siellä lupasivat järjestää ne perille Helsinkiin. Viimeisistä dollareista pääsin kätevästi eroon ostamalla eväitä lentokentän leipomosta. Yrittivät myös myydä kasvomaskia, mutta en kokenut tarpeelliseksi. Taaskaan ei mitään kommeluksia, shoppailu lentokentällä jäi väliin suurimman osan tuotteista ollessa suht kallista luksustavaraa. Kahvikupillisen sai ilman dollareitakin maksamalla suomalaisella luottokortilla.

6.5 Hong Kong-Amsterdam-Helsinki

Cathay Pacificn Boeing 747:n lastaus noudatti tuttua kaavaa ja menin taas sisälle viimeisten joukossa. Viihdetarjonta jälleen erinomainen ja ruoka hyvää lentokoneruuaksi. Olin myös varmistanut poikkeuksellisen paljon lebensraumia itselleni lähtöselvittämällä itseni Filippineillältä käsin ikkunapaikalle 55K, missä ei tarvinnut katsoa edellisen istuimen selkänojaa vaan väliseinää.

Amsterdamissa aikaa oli viisi tuntia, poikkeuksellisesti passit tarkastettiin sekä koneesta poistuessa portilla että uudestaan normaalissa passintarkastuksessa. Poistuin siis tuolta transit-alueelta ja nautin aamukahvini Schiphol Plazan puolella, mikä rahallisesti on hyvä sijoitus. Leivät ja kahvit saa Albert Heijnin Convenience Storesta alle puoleen hintaan siitä, mitä ne lentokentän kuppiloissa maksavat. Finnarin Airbus 319 oli melko tyhjänä ja tilaa oli enemmän kuin riittävästi matkustajaa kohden. Finnairille plussaa ilmaisesta viinitarjoilusta Euroopan lentojen turistiluokassa. Lento sujui ilman mieleenpainuvia tapahtumia. Pehmopanda Finnairin takkiin puettuna olisi ollut tarjolla, en ostanut kustomoitavaksi. Matkatavaroita joutui odottamaan n.25 minuuttia eli Helsinki-Vantaalla ei tätä puolta saada ikinä kuntoon. Bussilla 615 kurviin ja 8 ratikalla kotiin.

Tämmöinen matka siis tällä kertaa. Pistän vielä viikonloppuna jotain loppuyhteenvetoa.
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

aaro

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 389
    • Profiili
11.5. Helsinki

Taannoiselta matkalta yhteenvetona fiiliksiä

Kohteet tähtiarvosanoilla (*-*****):

Hong Kong *****
+Täältä löytyy ihan kaikkea ja porukkaa liikkeellä myöhään yöhön, infrastruktuuuri toimiva
-Majoitus kallista, kohtuuhintaiset huoneet suttuisia koppeja

Shenzhen **½
+Kiinan tulevaisuus näytillä
-Ei historiallista arvoa

Kanton (Guangzhou)  **
+Baiyun Shan-puisto
-Saasteet, ruuhkat, paikallisten kielitaidottomuus

Guilin ****
+ Rauhallisempi kiinalainen kaupunki, paljon nähtävää, hyvä ruoka
-Kiinalaiset pakettimatkalaiset tuoneet mukanaan massaturismin huonot puolet

Yangshuo (ja ympäristö) ****
+Upeat maisemat, kylässä hyvät palvelut ja safkat, ihmiset kielitaitoisempia kuin muualla Kiinassa
-Kiinalaisia pakettimatkalaisia ruuhkaksi asti

Chongqing **½
+Miellyttävä kävelykeskusta, hyvää ruokaa, hyviä kahviloita
-Ei vaikuttavia nähtävyyksiä

Peking ***
+Paljon nähtävyyksiä, eri kaupunginosien tunnelmat vaihtelevat sopivasti
-Pitkät etäisyydet, saasteet, paikallisten kielitaidottomuus ja haluttomuus puhua omista mielipiteistään

Macao ****
+Mielenkiintoinen sekoitus eri kulttuureja, hyvät ruuat, kaikki kävelyetäisyydellä ja bussitkin kulkevat
-Nettikahvilan löytäminen vaikeaa, vähän varsinaisia nähtävyyksiä, lounasaikaan päiväretkeläisiä Hong Kongista ruuhkaksi asti

Bacolod **
+Tasokkaan ja kohtuuhintaisen majoituksen löytäminen helppoa
-Ei mitään erikoista nähtävää

Canlaon & Mount Kanlaon National Park ****
+Katsaus filippiiniläiseen kyläelämään, mahtavaa luontoa, hyvät retkeilymahdollisuudet, asioiden järjestely helppoa
-Sopii vain hyväkuntoisille luonnonystäville

Dumaguete ***
+Rento yliopistokaupunki, miellyttävä rantabulevardi, erityylisiä ravintoloita helposti löydettävissä
-Matkan surkein majoitus, ei varsinaisia nähtävyyksiä

Bohol ****
+Upeaa luontoa, toimiva liikenne, ystävälliset ihmiset
-Kerjäläisiä Tagbilaranissa häriöksi asti, massaturismi vaikuttanut negatiivisesti tärkeisiin luontokohteisiin

Cebu **
+Hyvät shoppailumahdollisuudet, ystävälliset ihmiset
-Ei mikään kaupunkisuunnittelun huippusaavutus, ostoskeskusten ympärillä paljon hökkelikyliä

Majapaikat tähtiarvosanoilla:

Sun Kong Hostel, Hong Kong ** (plussaa ainoastaan sijainnista)
Jiang Ting Ge, Guangzhou *** (tyypillinen hotelli)
Backstreet Hostel, Guilin *** (palvelut toimivat)
Giggling Tree, Yangshuo **** (loistava sijainti, rauhallinen ilmapiiri)
Tina's Hostel, Chongqing ** (mukava ilmapiiri, mutta sotkuinen ja tunkkainen huone)
Beijing Lotus Hostel *** (rauhallinen paikka)
San Va Hotel, Macao ** (ensi kerralla satsaan parempaan majoitukseen)
Plaza Pension, Bacolod **** (iso huone, kaapeli-tv, toimiva suihku)
F & C Guest House, Canlaon ** (täyttää tehtävänsä yöpymispaikkana)
OK Pensionne, Dumaguete * (voisi sen huoneen nyt edes siivota...)
Nuts Huts, Bohol ***** (täydellisen rento paikka, mukavat omistajat, luonnonläheinen sijainti, poikkeuksellisesti täydet pisteet vaikka BBC Worldia ei ollutkaan tarjolla  ;))
Kukuk's Nest, Cebu ***½ (iso huone ja mukava ilmapiiri)
Ka Wut Villa, Hong Kong *** (ystävällinen omistaja)

Minne haluan mennä uudestaan: Bohol, ei tarvitse edes tehdä mitään erityistä

Missä voisi viettää erityyppisenkin loman: Macao, sopisi myös kaupunkilomakohteeksi, nyt en ehtinyt edes casinolla tai koirakisoissa käymään  :D

Minne en aio mennä uudestaan: Guangzhou, ei sovi kielitaidottomalle länsimaalaiselle. Baiyun Shan-puisto ja eläintarha jo nähty, seuraavalle matkalle en oikein keksisi mitään uutta

Mikä ärsytti: Kiinalaisten kielitaidottomuus ja arkuus puhua omista mielipiteistään, Filippiinien huonot tiet ja bussien epämukavuus

Mistä innostuin: Filippiineillä riittää nähtävää, nyt vasta pari saarta edes vähän alusta, tuolla riittää nähtävää mutta maan sisällä matkustaminen ei aina niin helppoa

Mitä tekisin toisin: Yangshuossa veisin rinkan ensin majapaikkaan ennen mitään vaelluksia, lentäisin Macaosta suoraan Filippineille (Manilaan ja jatkolenolla Visayasille) tuhraamatta aikaa katamaraaneihin ja Hong Kongissa arpomiseen, Dumaguetessä menisin parempaan hotelliin rantabulevardin varrelle

Mitä jäi näkemättä: Pekingin lähellä olisi kuulemma ollut joku muuri, Filippineillä jäi rantaelämä kokonaan väliin

Mitä kohteita suosittelisin: Yangshuota kaikille, Hong Kongia kaupunkilomista pitäville, joille raha ei ole ongelma, Macaota uhkapelien, historian tai hyvän ruuan ystäville, Boholia luonnonystäville ja seikkailuhenkisille nuorille, Negrosia hyväkuntoisille luonnonystäville, joita ei haittaa epämukavat bussit

Oliko hyvä matka: Ehdottomasti
« Viimeksi muokattu: 11.05.2009, 14:19:49 kirjoittanut aaro »
Stansted - the worlds largest homeless shelter - full of people too tight to buy a hotel room for the night.

yeren

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 212
    • Profiili
Hattua nostan ja kumarran. Mahtava tarina.
Guangzhou......Tianhe puisto on upea paikka, Ikean tavaratalo hirvein myymälä missä olen käynyt.
Guilinista yhtä mieltä, jokiristeily oli varsin hyvä, mutta pari tuntia liian pitkä.
Honkkarista samaa mieltä. Ei mikään ostosparatiisi kyläkään. KOwloon pölyinen ja paskainen betonilähiö, liikenne kaaottinen ja ajavat väärällä puolella......

attila

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 180
    • Profiili
Hyppäsin Dumagueteen menevään bussiin. Matka oli jälleen epämukava ja hidas. Tiet huonokuntoisia, bussi täyteenpakattu ja pysähteli jatkuvasti. Päätin jatkossa minimoida turhan bussimatkustuksen Filippineillä.

- Filippiinien huonot tiet ja bussien epämukavuus

Huomautus bussien ja teiden huonosta kunnosta on paikallaan ja tietyt riskit kannattaa huomioida jos suuntaa tuonne kiehtovaan saarivaltioon. Kertomuksiisi liittyen pari omaa lisaysta, jos sallit:

Harkitsepa seuraavan kerran matkustamista bussin katolla. Touhu kuulostaa toki hurjalta ja siihen liittyy oikeitakin riskeja (tarkeimpana on valtella liian lahelta/matalalta suhahtelevia sahkolinjoja ja puidenoksia), mutta matalasti maaten kyyti on todella miellyttava, hyvin ilmastoitu ja ennen kaikkea nayttava. Kaikki matkatavarathan kulkevat myos katolla ainakin omien kokemuksieni mukaan.

Akillisen sateen saapuessa olen kastunut lapimaraksi tuolla tavalla matkustaen, mutta koska olemme tropiikissa, ei tarvitse palella! Ja toisinaan on pakko kiiveta bussin katolle, jos haluaa mahtua kyytiin: nain oli asian laita minullakin Filippiineilla, Palawanin saarella, kun ekan kerran kattokyytia testasin. Ensin bussi on monta tuntia myohassa, kukaan ei osaa sanoa edes summittaista saapumisaikaa, sitten se saapuu tupaten taynna ihmisia, paikallisia. Ei voi valittaa autenttisuuden puutteesta!

Samalla Palawanin saarella (jossa olin sadekaudella eli marraskuussa) kesken pitkan (9-10h) bussimatkan jouduimme jattamaan bussin pimeyden tultua keskelle korpea (tai viidakkoa) ja jatkamaan matkaa syvassa MUDASSA tarpoen noin kaksi kilometria paikallisten pikkukylalaisten ja kuskin johdolla. Ei muuta kuin kengat kouraan tai rinkkaan ja tasapainoilemaan toisinaan hyvinkin ilkeasti alaspain viettavalla mutatiella. Sateesta johtuen tiet voivat siis muuttua ajokelvottomiksi, naista tosin saa tietoa etukateen, jos haluaa harkita transportaatiokeinoksi lentsikkaa tai venetta, heh. Oli melkoinen fiilis kahlata sakkipimeassa, polviin asti ulottuvassa mudassa samalla kun ymparilla vallitsi aivan mielettomat aanimaisemat, sirinat, suhinat, kolinat ja kilinat, ymparoivasta trooppisesta metsasta.

Paluumatkalla Palawanin karjesta oli sama kavely edessa, mutta talla kertaa kirkkaan paahtavassa paivanvalossa, mika helpotti mutakavelya huomattavasti. Samalla oli "hauska" nahda kaikki ne ojat, pikkujyrkanteet, kuopat ja kannot joiden ohi ja lapi oli tullut kuljettua sokkona. Mutakavelyn jalkeen toisessa paassa parin tunnin ajon jalkeen bussi hajosi keskelle tieta suon vierelle (jalleen hamaran tultua), missa sitten ihmeteltiin parisen tuntia ennen kuin "noutobussi" (umpitayteen ahdettu tilataksi/minibussi) saapui ja ajoi ihmiset Puerto Princesaan, josta saarten valiset lennot operoivat. Bussimatkojen kestot ovat siis alisteisia muutamallekin vaihtelevalle tekijalle. Upea, kiehtova, jannittava ja seikkailuhenkinen maa, josta todellakin loytaa rauhallisen unohtumattomia elementteja kaiken epavarmuuden ja joustavuutta edellyttavien touhujen vastapainoksi.