Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä

 (Luettu 65842 kertaa)

jyka

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 381
    • Profiili
    • Reissukuvatuksia
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #100 : 01.01.2014, 19:58:38 »
Olen myös 30+v enkä ole palkallisia lomapäiviä lukuunottamatta lähtenyt kauemmaksi aikaa pois Suomesta. Lauantaina on sen aika. 3kk aasiassa/ausseissa.
Olen tehnyt viimeiset 9v duunia mutta asuntolainaa ei ollut. Eikä lapsia eikä vaimoa. Joten lähtö on helppo. Ja olen matkustelua niin monta vuotta miettinyt että nyt on aika matkustella, ehkä sitten "asetun aloilleni" ja otan sen hiivatin asuntolainan.. :)
Töistä on tullut aina laitettua sen verran rahaa syrjään että voisi majoittua hotelleissa mutta olen sen verran pihi että tuntuisi hurjalle laittaa 5 tonnia majoituksiin jos tonnillakin voi selvitä..
Ja se että matkaan näillä näkymin suurilta osin yksin niin hostelleista voi saada seuraa ettei ihan koko ajan yksin tarttee murjottaa.
Tärkeintä on lähteminen muistaa jonkun sanoneen..
Reissukuvatuksia http://jyka.fi/gallery2/ & http://jyka.pallontallaajat.net

Reissukka

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 92
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #101 : 01.01.2014, 20:13:33 »
No tuo on kyllä aivan totta, hostellit ovat hyviä yksinäiselle reissaajalle sosiaalisuutensa vuoksi. Ja niissäkin on aste-eroja, eihän sitä tarvitse pahimpaan party hostelliin mennä jos ei siltä tunnu. Meitä on matkassa kaksi, joten se muuttaa tilannetta. Hyvää matkaa!

Torstailapsi

  • Aloittelija
  • Viestejä: 2
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #102 : 21.01.2014, 10:51:44 »
Olin reissussa hieman yli vuosi sitten 3kk. Tosin saman vuoden aikana matkustuspäiviä tuli yli 4kk edestä. Kirjoitinkin pätkän matkasta tuonne yksin matkustamisen topiciin. Reissuun lähtiessä olin 36-v. ja nainen. Ehkä en stereotyyppisin reppureissaaja. Muutenkaan reissun aikana ei kovin montaa yksin matkustavaa naista tullut vastaan ja ne molemmat olivat hieman yli parikymppsiä, keiden kanssa tuli juteltua.

Pari asiaa tuli huomattua. Ikääni ei meinattu uskoa (vaikka kyllä naamasta jo todistusaineistoa löytyy). En pahemmin jaksanut iltaisin bilettää vaan päivärytmi pysyi tasaisena. En ottanut suuria riskejä missään kohtaa, mutta kyllä seikkailun tuntua lisää jos vaan pystyy jättämään liiallisen suunnittelun. Mitään turhaa tavaraa en kuljettanut mukanani ja ostokset jäivät ruuan ja hygieniatarvikkeiden lisäksi muutamaan tarpeelliseen vaatekappaleeseen. Minkäänlaista ostoinnostusta ei päässyt syntymään, koska kaiken matkatavaran piti mahtua tarvittaessa yhteen reppuun (40l Jack Wolfskin).

Vaikka en ollut alkuukaan kokenut matkalainen, ikä varmaan toi tiettyä varmuutta, joten epätoivoon en pahemmin vaipunut. Sairastuminen kaameaan vatsatautiin hieman harmitti, mutta muutoin ihmettelin kesken reissuakin homman vaivattomuutta. Retkiseuraa ei ollut vaikea löytää, hostelleissa tosin monasti oli nuorempaa jengiä, mutta etenkin Cornwallissa ja Azoreilla oli paljon myös ikäistäni vanhempaa porukkaa matkalla.

Alkumatkasta käytin sohvasurffauspaikkoja, mutta matkan edetessä lähinnä vain hostelleja. Vaikka sohvasurffausmestat olivat matkan huippukohtia, niin huomasin että se oli myös aika raskasta. Hostellissa oli oma vapaus, tulemisen ja menemisen helppous. Tosin yksi sohvapaikoistakin oli sellainen että omistaja vaan kävi tiputtamassa kämpän avaimet ja sain olla siellä pari yötä vaan ihan yksikseni ja lopuksi vaihdettiin vaan taas avaimia.  Luulen että sohvasurffaus oli helppoa osin juuri ikäni takia. Minuun luotettiin ehkä nuorempia helpommin. Suomen kansalaisuudestakaan ei ollut kuin hyötyä. Monia kiinnosti juuri se fakta että oli suomesta. Yleensä sain selvittää etenkin sitä millainen koulujärjestelmä meillä on (pisa-tulokset olivat hyvin tiedossa), muutoinkin pohjoismainen systeemi sai osakseen huomiota ja tietysti taloustilanne Euroopassa puhutti.

Lähdin reissuun kuvitellen, että olen  ulospäinsuuntautunut ja spontaani - mutta mitä pitemmälle matka eteni huomasin olevani myös järjestystä kaipaava ja omissa oloissani viihtyvä. Jännää oli  myös se että satunnaisten tuttavuuksien kanssa käytiin kovin vakavahenkisiäkin keskusteluja ja melko nopeaan. Jotenkin kynnys puhua vaikeistakin asioista täysin ventovieraiden kanssa oli matalalla kaikkialla jossa matkustin. Monesti arjessa kavereiden kanssa tulee juteltua paljon kevyemmistä aiheista.

TravelerAnonymous

  • Reissaaja
  • Viestejä: 25
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #103 : 14.08.2014, 14:24:06 »
Ikää yli 30 mutta alle 35, ja juuri palattu vuoden maailmanympärimatkalta. Täytyy kyllä sanoa, että kertaakaan en tuntenut olevan jollain tavalla vanha reppureissamaan! Päinvastoin, reissulla sitä vasta tajusi, että ei ole mitään oikeaa ikää reppureissata, ja tulipahan tavattua huomattavasti itseäni vanhempiakin reppureissaajia. Nyt voisin hyvin kuvitella heittäväni vastaavia reissuja vaikka eläkeiässä! Tosin, kuten tuolla joku muukin mainitsi, nuorten backpacker-hostellit eivät jaksaneet kiinnostaa, toisin sanoen, kaipasin enemmän rauhallista nukkumapaikkaa ja hyviä yöunia. Yöelämässä käyminenkin tarkoittu kohdallani klubien sijaan hyviä ravintoloita ja drinkillä istumista. Mutta tuskin reissaamiseni muulla tavoin erosi mitenkään nuoremmista.

SunRiseGirl

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 474
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #104 : 14.08.2014, 15:35:43 »
Mä olen tähän ketjuun jo vastannut näköjään 3 vuotta sitten. Päivitetään vähän :)

Nyt ikää 40 vuotta. Myin kämpän ja niillä vähillä rahoilla olen tehnyt muutaman reissun. Nyt lähden lokakuussa 3 kuukaudeksi Afrikkaan (vuorotteluvapaan toinen pätkä) ja sitten taas ankea paluu arkeen. Muutamalta tyypiltä olen kuullut rutinaa siitä, että miten aion pärjätä eläkkeellä, kun myin omistusasunnon pois ja olen nyt vuokralla. Omaa kämppää en ole hetkeen ostamassa. Jotenkin itseäni ei tuo eläke jaksa huolettaa. Jos olen siinä iässä vielä terve, niin todennäköisesti muutan johonkin halpaan maahan viettämään eläkepäiviä. Mulla ei lapsia, joten mikään "pakko" ei ole tänne jäädä hyysäämään omia lapsia tai odottelemaan lapsenlapsia.

Edelleen aion tulevallakin reissulla nukkua hostelleissa, mutta pakko myöntää, että aina välillä on sitten myös pakko ottaa se oma huone - aina silloin kun se ei ole kovin kallista. Yksin reissatessa majoituksiin menee niin paljon rahaa, että pakko viettää osa öistä dormeissa, mutta välillä kaipaan omaa rauhaa.

snufkins

  • Aloittelija
  • Viestejä: 9
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #105 : 15.08.2014, 21:53:24 »
Meillä on työt sovitettu matkojen mukaan. Toisin sanoen, oon valinnu työn jota voin tehdä missä vain ja nuorimmat (kolme viidestä) muksut kulkee mukana reissussa. Puolison työ on vuorotyötä, jossa on pitkät työjaksot ja pitkät lomat. Puoliso on ottanut yhden pidemmän vuorotteluvapaan ja seuraava on suunnitteilla. Lyhyitä reissuja ei tehdäkään, viimeksi oon Suomessa ollu 2,5 vuotta sitten pidempään ku viikon ja tän 2,5 vuoden aikana ollaan reissattu useammassa maassa ja maanosassa. Sitä ennenkin reissattiin paljon pitkillä matkoilla, jotka minimissään kesti ehkä 3-4 vkoa, pisimmillään reilu puoli vuotta. Puoliso lensi aina välillä töihin ja töistä taas takaisin, milloin mihinkin.
Meillä lähipiiri on jo tottuneet meidän reissaamiseen, kun sitä on jatkunut niin pitkään. Nykyään vanhimmat lapset saattaa perheineen tulla lomalla moikkaamaan maailmalle. Enemmän ne ihmettelee, jos viihdytään jossain pidempään.
Työhön paluu vuoden vuorottelun jälkeen oli kuulemma ihan samanlaista kuin normaali lomankin jälkeen. Muutama vaihtunut työkaveri, mutta muuten samat hommat odotti.


Jookoskookos

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 94
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #106 : 30.08.2014, 10:02:23 »
Tämä on varmaan oikea ketju pienelle avautumiselle tai ylipäätään asiasta keskustelemiselle. Kuten varmasti moni muukin olen matkustellut paljon ja palo reissaamiseen on edelleenkin kova. Opiskelin matkailua ja sain opiskelujeni puolesta reissata todella paljon. No kaiken takana on nainen ja aloitin siis ensimmäisen vakavan parisuhteeni vajaa kaksi vuotta sitten. Alkuun oli etäsuhdetta ja nyt asumme yhdessä Koh Samuilla Thaimaassa. Koulut on molemmilla ohi ja tyttöystävällä todella hyvä työ, joten periaatteessa kaikki hyvin. Mutta mitenkäs matkailujen käy?

Tyttöystävälläni ei ole erityistä paloa reissata ja nähdä maailmaa ja hän onkin enemmän uraihminen. Itse taas olen enemmänkin pätkätyö/vakityö niin kauan kuin tarvii -tyyppinen henkilö ja haluan vielä matkustella ja tehdä pitkiä reppureissuja. No ongelmana ovat tietenkin raha ja parisuhde. Olen onnellinen hänen kanssaan mutta löydän itseni haaveilemasta ja tekemästä reissusuunnitelmia lähes päivittäin. Hitto tällä postauksella ei nyt ole hirveästi mitää "merkitystä" mutta kunhan avaudun. Näiden lisäksi muija on vielä aikaisin naimisiin - lapsi - asuntolaina -tyyppiä ja itseäni taas koko ajatus moisista kuvottaa.

Hyvä ketju ja hyvää keskustelua aiheesta! Way to go people!  :D

Orkesteri

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 274
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #107 : 30.08.2014, 14:04:33 »
Näiden lisäksi muija on vielä aikaisin naimisiin - lapsi - asuntolaina -tyyppiä ja itseäni taas koko ajatus moisista kuvottaa.
Mielenkiintoista, että pidät tätä reissaamista kynnyskysymyksenä, kun todellinen este suhteen onnistumiselle ovat eriävät käsityksenne lasten hankinnasta. Se on nimittäin asia, jossa minkäänlainen kompromissi ei ole mahdollinen. Matkatoiveet saa kyllä todennäköisesti sovitettua yhteen, mutta puolikasta lasta ei voi hankkia.

Toivottavasti tyttöystäväsi tietää, ettet halua lapsia. Kuulostaa siltä, että asia on hänelle tärkeä.

Jookoskookos

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 94
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #108 : 30.08.2014, 18:27:55 »
Olen aina ollut lapsirakas ja uskon, että tulemme hankkimaan lapsen jossain vaiheessa elämää. Kyllä, tämä hankaloittaa reissaamista ehkä eniten mutta jos pystyn ennen lapsen hankkimista reissaamaan "tarpeeksi" luulen, että lapsen synnyttyä ei hinku tien päälle ole ehkä niin kova. Olen vielä kuitenkin nuori ja haluan reissata ja lapset hankitaan vasta sitten kun on henkisesti ja fyysisesti hieman kypsempi  :P

Tähän mielentilaan voi myös vaikuttaa tämänhetkinen elämäntilanteeni missä tosiaan ei ole oikein mitään "lyöty lukkoon". Työpaikka meni juuri alta kun kaupunkimme toimipiste suljettiin ja tyttöystäväkin on vielä koeajalla eli teoriassa hänenkään työpaikkansa ei ole satavarma. Jos molemmilta menee työt, jäämmekö tänne, palaammeko Suomeen, muutammeko hänen kotimaahansa vai jonnekkin aivan muualle? Ei ole lainoja, opintoja, autoa, lasta, koiraa yms. eli noiden puolesta mikä tahansa ratkaisu on vielä mahdollinen. Olen kertonut asiasta hänelle ja vaikuttaisi kyllä jollain tasolla ymmärtävän ongelmani ja haluni matkustaa. Ratkaisu on kuitenkin vielä löytämättä ja varmasti löytyy kunhan elämään saadaan jotain varmuutta  :)

romario

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 119
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #109 : 31.08.2014, 01:11:15 »
 Voin kertoa oma tarinani ja se poikkeaa suuresti varmaan lähes kaikista tämän foorumin lukijoista. Se kuuluisi osastolle "pidemmät reissut liki viiskymppisenä" mutta sellaisen puuttuessa kirjoitin tänne. Elettiin vuotta 2006. Olin 40-vuotias, vieraillut Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Venäjällä, pelireissulla Unkarissa, kierrellyt rekalla Keski-Euroopassa ja Lontoossakin oli tullut vierailtua. Matkailu ei kuitenkaan siihen mennessä ollut kiinnostanut niin hirveästi. Kaukalopallo ja kiertäminen joukkueen kanssa ympäri Suomea täyttivät pitkälti minun talveni.
 Sitten neljä kaveriani lähti seuramatkalle Nataliin Brasiliaan ja innostuin lähtemään heidän mukaansa. Se päätös vei minut aivan uuteen maailmaan. Seuraavana talvena lähdin taas toisten kavereiden kanssa seuramatkalle Brasiliaan. Talvella 2008 halusin kokea jotain erilaista ja silloin lähdin ensimmäistä kertaa sinne omatoimimatkalle. Sen jälkeen tajusin, että tämä on minun tapani matkustaa. Nuorempana ei tullut opiskeltua mitään ja peruskoulussa luin englantia juuri sen verran, että sain kohtuullisen numeron todistukseen. Ajattelin silloin, että ikinä en tule kieltä tarvitsemaan. Nyt oli pakko alkaa parantamaan englannin kielen taitoa kansalaisopistossa ja paljolti itse opiskellen. Lähtötasoni oli aika huono mutta nyt se on sellainen, että pystyn hoitamaan asiani ja keskustelemaan jollain lailla englantia rauhallisesti puhuvien kanssa.
 Paljon ovat asiat muuttunet kahdeksan vuoden aikana. Nyt takana on peräti kymmenen reissua Brasiliaan ja muualle Etelä-Ameriikkaan. Esim. 2012 kiertelin yksistäni linjalla Brasilia-Argentiina-Chile-Bolivia-Peru seitsemän viikkoa. Viime talvena meni saman verran sambakarnevaaleilla, Patagoniassa, Chilessä ja Equadorissa. Portugalista ja Espanjasta osaan perussanoja niin paljon, että ne kyllä auttavat siellä olemista. Ei siellä kyllä kukaan muu reissaa näin huonolla kielitaidolla mutta aina olen jotenkin selvinnyt eteenpäin ja kotio.
 Aikanaan yksin reissuun lähteminen hirvitti juuri huonon kielitaidon takia. Tämä ikäisen äijän on kuitenkin vaikea löytää reissukaveria tällaisille matkoille, mitä minä harrastan. Oli kaksi vaihtoehtoa, jäädä kotinurkille tai lähteä vain yksin suureen maailmaan. Valitsin lähtemisen enkä ole katunut. Reissujeni aikana olen tutustunut lukuisiin itseäni nuorempiin kanssamatkaajiin ja aina ollaan hyvin tultu toimeen. Monet ovat arvioineet ikäni kymmenen vuotta liian pieneksi, ehkä kohteliaisuuttaan tai sitten ei. Olen kyllä tavannut itseäni vanhempiakin reppureissaajia. Yleensä ottaen olen tavannut vain mukavia ihmisiä reissuillani. Kukaan ei ole sanonut, että mene pois kun olet noin vanha ja puhut huonoa englantia.
 Yleensähän liki viiskymppisellä äijällä pitäisi olla vaimo (tai koettu avioero), kaksi lasta, omakotitalo, hieno auto ja vakituinen työpaikka. Nämä asiat eivät vain sovi meikäläisen elämäntyyliin. Vapaus on tosi tärkeä minulle. Ajelen työkseni kuorma-autoa, linja-autoa ja taksia sekä joskus teen portsarin hommia. Minulla on useampia työnantajia mutta kenenkään kanssa ei ole mitään työsopimusta joten voin aina lähteä reissuun kun itselle sopii.
 Tulevaan talveen on jo uudet reissut mielessä. Marraskuussa lähden Unkariin muutamaksi päiväksi ja ohjelmassa on tietysti Suomen futismaajoukkueen EM-karsintaottelu. Poistulo on Wienin kautta, jossa näen Itävalta-Venäjä ottelun. Vuoden vaihduttua tarkoituksena on lähteä kiertelemään Väli-Amerikassa ja Kolumbiassa.

Jookoskookos

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 94
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #110 : 31.08.2014, 08:17:13 »
Romario hieno stoori ja hieno homma et uskaltauduit lähtemään yksin reissuun! Kielitaito harvemmin on ongelma ja jos omaa vähänkään maalaisjärkeä, rennon asenteen ja muutamia perussanoja selviää maassa kuin maassa. Kuten sanottua reissaamisessa ikä ei ole niinkään ongelma vaan juuri lapset tai raha. Jos olet "sinkku" niin periaatteessa on sama oletko 20v vai 50v, sinulla on lähestulkoon samat mahdollisuudet ja lähtökohdat kuin kaikilla muillakin.

Olisi kiva kuulla lisää tarinoita etenkin ihmisiltä, joilla on lapsia. Oletteko onnistuneet a) yksin reissaamisessa b) 1-3kk kestoisissa reppureissuissa c) säilyttämään parisuhteen edellämainittujen lisäksi  :D 

mpala

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 486
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #111 : 31.08.2014, 08:32:32 »
Kiitos Romario, mahtava tarina ja tsemppia reissuihin. Lattareista voikin sitten siirtya mukavasti Afrikan mantereelle :)

TravelerAnonymous

  • Reissaaja
  • Viestejä: 25
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #112 : 03.09.2014, 21:34:13 »
Olen aina ihmetellyt, miksi moni tuntuu pitävän asuntolainan ottamista jonain paikalleen asettumisen sinettinä. En oikein näe eroa siinä onko se pakollinen kuukausittainen asumiseen käytettävä raha vuokraa vai lainanlyhennystä - siis siinä mielessä että pakollinen kulu se on in any case. Mulla ei kyllä omistusasunto ollut edes minkäänlaisena hidasteena pitkälle reissulle lähtemisessä, laitoin sen vuokralle, joten lainanlyhennyksetkin pyörivät reissunaikana normaalisti. Jos olisin ottanut lyhennysvapaata, niin vähän lisää reissurahaahan tuosta olis tullut. Jos taas asuntoa ei voi/kannata vuokrata, niin ei luulisi olevan ylivoimaista säästää se muutama tonni lisää reissurahaa, jotta saa lyhennykset ja vastikkeet pitkänkin reissun aikana hoidettua.

Enkä kyllä avioliittoakaan osaa nähdä millään tavalla reissailua rajoittavana, tai edes siihen kovasti liittyvänä asiana.  Ideaalitapauksessa molemmat ovat yhtä kiinnostuneita matkailusta, mutta jos eivät ole, niin ei kai luottamuksellisessa parisuhteessa ole ongelma matkustella yksinkin tai kavereiden kanssa. Lapset nyt ehkä ovat sitten asia erikseen, mutta sinänsä nekään eivät matkailua estä.

Nimimerkille JookosKookos kommentoisin, että mieti saisitko reissailuhalusi tyydytettyä tekemällä ilman tyttöystävääsi lyhyempiä, vaikka muutaman viikon reissuja. Riippuu tietty teidän suhteesta, mutta minulle ei toisen parin kuukaudenkaan yksin tehdyt reissut olisi ongelma.

Mylis-täti

  • Aloittelija
  • Viestejä: 4
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #113 : 04.09.2014, 16:50:31 »
Olen 45 ja yksinäinen nainen. Olen ollut kiinnostunut miljoonista asioista aina, mutta matkustanut aikuisena elämäntilanteesta johtuen vain pikamatkoja. Töitä on tullut tehtyä noin 18 vuotta putkeen! Mutta nyt tilanne on edennyt kuukauden aikana seuraavasti:
- molemmat tyttäret muutti omilleen
- isohko omistusasunto vuokrattu 6-henkiselle perheelle
- omaisuus varastoitu, annettu, myyty sinne tänne
- itse säästösyistä vuokralla pikkupikkukämpässä
- vuorotteluvapaasopimus tehty ja alkaa 31.12.
- asioita tutkittu ja menolippu hankitaan parin viikon sisällä
- tytär hoitaa hevosen ja ystävä koirat
Tutut, työkaverit, sukulaiset ovat ihastelleet, kadehtineet, sanoneet wau. Kukaan ei ole ainakaan uskaltanut sanoa mitään negatiivista. Joku on ihmetellyt "nopeaa" toimintaa, mutta Se on vain harha. Asia on hautunut vuosia ja nyt aika vain oli kypsä toiminnalle monesta eri syystä.
Katsotaan kuinka kaikki sujuu, mutta intoa ei puutu ja rankimmalta nyt tuntuu keskittyä töihin koko syksy :) mutta aika kulunee tietoa hankkiessa ja suunnitellessa. Ja ps. Itse en tullut ajatelleeksi että ikäni olisi ongelma, pitäskö olla?

pahakyy

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 531
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #114 : 04.09.2014, 17:57:21 »
^ Rohkea veto, pisteet siitä. Harvalla on rohkeutta tai mahdollisuutta tehdä tuollaista.

Ikä ei varmasti ole ongelma. Saatat yllättyä miten vaihtelavan ikäisiä reissaajia tulet matkoillasi tapaamaan. Lisäksi, kun matkailijoilla on suurinpiirtein samat intressit ja matkakertomuksia jaettavana, niin ihmisiin tutustuu helposti.

Vallisoletana

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 60
    • Profiili
Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #115 : 07.09.2014, 19:50:30 »
Onko kukaan käyttänyt opintovapaata hyväksi pidempiaikaisen matkustelun järjestämisessä? Siis tarkoitan lähinnä niin, että on anonut ja saanut työnantajalta opintovapaata x määräksi aikaa, mutta onkin käyttänyt vapaan pelkästään matkusteluun ja jättänyt opiskelut opiskelematta.

Tällainen mahdollisuus kävi itselläni mielessä kun mahdollista tulevaa pidempää reissua olen suunnitellut. Eihän se tietenkään millään tapaa laillista ole, mutta jos ei hae mitään opintotukia tms. niin tietääkö kukaan onko mahdolliset sanktiot tällaisesta toiminnasta kuinka suuria? En millään haluaisi sanoa itseäni irti hyvästä työpaikasta, mutta toisaalta maailmalle olisi taas päästävä. Vuorotteluvapaaseen ei ole mahdollisuutta ja virkavapaan saaminen on vähän niin ja näin, koska olin vasta reissaamisen vuoksi puoli vuotta virkavapaalla.

Kokemuksia ja mielipiteitä odotellen.
Explore. Dream. Discover. -Mark Twain-

kaj

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 182
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #116 : 08.09.2014, 14:12:02 »
Moro,

Muutaman postauksen tästä ketjusta luin ja hymyilitti yhden kirjoittajan 45 vuoden ikä, reissaaminenhan ei ikää katso lähinnä terveyttä ja rahaa . Itse törmäsin Vietnamissa viitisen vuotta sitten kahteen Kanadalaiseen herrasmieheen, jotka joka vuosi sanoivat että tekevät parin viikon reppureissun vaimojen suostumuksella (sanoivat että takaisin kotiin voi tulla vain nätin timattisormuksen kanssa). Herroilla oli ikää kunnioitettavat 77 ja 76 vuotta,) ja todellakin olivat reppureissaajia.

Mainittakoon vielä että kaverukset olivat syntyneet Australiassa ja olivat lapsuuden ystäviä ja olivat muuttaneet Kanadaan töiden takia joskus 20-30 ikävuoden välissä

t, Kaj

psyc0

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 268
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #117 : 08.09.2014, 21:05:28 »
Eipä se ikä ole ikinä ongelma kunhan muistaa vetää lukemattomatmäärät erilaisia lääkkeitä ja alkoholia että pääsee edes lentokentlle. No, sen jälkeen helpottaa..

SiriusBlack

  • Aloittelija
  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #118 : 08.10.2014, 07:42:31 »
Minä ja puoliso otettiin (molemmille) ensimmäinen pitkä reppureissu nyt menneenä kesänä. Sijoitumme ikähaarukkaan 30-35 v. Olimme reissussa 7 viikkoa, ja porukkaan kuului lisäksemme kaksi muuta reissaajaa.

Meidän osaltamme tarina on vähän toisenlainen. Parikymppisinä vain haaveilimme reissaamisesta, rahaa ei ollut koskaan riittävästi (tai ehkä kykyä sen säästämiseen oikealla tavalla). Kävimme ihan joskus vaan lyhyillä, maksimissaan viikon kestävillä turistilomilla. Menimme suomalaisen "toivekaavan" mukaan, molemmat oltiin vakiosti töissä ja osakkeen jälkeen ostimme omakotitalon. Maksoimme omakotitaloa pois seitsemän vuoden ajan, ja tajusimme jossain kohtaa, että me ei ollenkaan sovita tähän "naimisiin, omakotitalo, 1,8 lasta, kultainen noutaja ja farmari" -kaavaan. Myytiin omakotitalo pois. Ostettiin oikeasti tosi pieni kämppä kaupunkimme reunamilta ja alettiin säästää reissuun.

7 viikon reissu alkaen Trans Mongolian junasta Aasian hyppelykierrokselle oli aivan upea. Miljoona kertaa upeampi kuin koskaan osasimme toivoa ja uneksia. Nyt ollaan taas duunissa kiinni ja maksetaan pikkukämppäämme. Mutta, suunnittelemme jo uutta pidempää reissua ja säästämme siihen. Unelmissa on lähteä reissuun vielä pidemmäksikin aikaa, jopa vuodeksi.

Meillä ei ole (vielä) lapsia, mutta en vaan jaksa uskoa, että se olisi (oikeasti) mikään ongelma reissaamiseen. Tottakai on varmasti helpompaa järjestää monia asioita paikallaan pysyen. Niin vaan kuitenkin useampi saa reissuamisen lapsen/lapsien kanssa järkättyä todella hyvin.
Itsekin olen kuullut aivan kyllästymiseen asti sitä mantraa, että niin mekin reissattas, mutta kun nää lapset... Ja on se kuulemma niin helppoa, kun ei ole lapsia meillä. Niimpä. Elämä on valintoja. Mekin tehtiin sellaisia.

Matkaajanainen

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 966
    • Profiili
Vs: Pidemmät reissut yli kolmekymppisenä
« Vastaus #119 : 08.10.2014, 08:48:54 »
Miten te pitkälle reissulle lähteneet olette hoitaneet postiasiat? Eli minne menee teidän posti? Mulla on vielä aikaa miettiä yli vuosi, mutta kaikenlaista tulee jo mieleen... Lähetetäänkö teidän posti tietyin väliajoin johonkin osoitteeseen ulkomailla, jossa oleskelette pidemmän aikaa?
Soarele este galben