Matkailu ja Suhde.

 (Luettu 80387 kertaa)

Anonymous

  • Vieras
Matkailu ja Suhde.
« : 18.04.2005, 10:30:53 »
Miten teillä onnistuu pidemmät matkailut jos on tyttö/poika ystävä joka ei itse matkusta?. Jotain ongelmia tuollaisesta tullut.

Suhde poikki ja matkaan? Vai matkat sikseen ja tytön/pojan sylkkään?.

Pi

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 550
    • MSN Messenger  - typo@arabuusimiehet.com
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #1 : 18.04.2005, 10:35:14 »
Sehän on ihan ihmisistä kiinni, mutta jos toisistaan tosissaan tykkää niin kyllä se suhde pienen erossaolon kestää.

Itse olin 4kk "reissuleski" tossa vuosi sitten, kun nätimpi puolisko lähti Saksaan au pairin hommiin, mutta yhdessä ollaan ja seuraavaa reissua suunnitellaan. Ei se niin kamalaa ole; pieni ikävä silloin tällöin on vain tervettä. ;)

.pi.

Edit: Toki jos toinen on jatkuvasti menossa ja toinen tykkää vain nyhjätä kotinurkissa niin suhde voi kyllä pidemmän päälle olla aika heikoissa kantimissa, mutta kuten jo tossa heti aluksi totesin, niin tämähän on vain ihmisistä kiinni. Ehkä joku tykkää olla kotona itsekseen sillä aikaa, kun toinen matkustaa ja vastaavasti taas sille matkustavalle koko matkassa parasta voi olla se, kun tulee kotiin oman kullan luo takaisin ja pääsee kertomaan kaikkia matkakokemuksia. Meitä on niin monenlaisia.
Minä poika se reilaan ja reivaan, turhat huolet mäelle heivaan.

jane

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 410
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #2 : 18.04.2005, 12:57:36 »
Nytpä päästiin asian ytimeen...

Itse olen elänyt viimeiset 8 vuotta parisuhteessa. Mun elämää ajaa eteenpäin reissuun pääseminen (niin pidemmäksi aikaa asumaan kuin tasaisin väliajoin parin vkon- parin kk reissuille). Tätä ei todellakaa voi sanoa herrasta, joka kuitenkin oli aina kannustava ja ok mun lähtemisten kanssa. Hän ei käytännöllisesti katsoen reissannut lainkaan tänä aikana. Pari kertaa ehdin olla puolisen vuotta ulkomailla ja useita kertoja lyhyemmillä reissuilla - aina ilman sitä. Me ei ikinä päästy edes ruotsinlaivalle yhdes, sillä herraa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.

No nyt viimeisimmän reissun (5kk) kohdalla kävi sitten niin, että pariviikkoa ennen kotiinpaluuta ilmoitusluontoisena asiana sain tietää, että parisuhdettamme on turha jatkaa, koska lähden aina.

Nyt alkushokin jälkeen ymmärrän kyllä pointin täysin. Muuten erinomaisesti synkkaavalla parilla on aika iso muuri välillään, jos toisen intohimo on reissaaminen ja toisen yksinkertaisesti ei.

Kierointa oli kuitenkin, että toinen osapuoli on aina todella kannustanut lähtemään ja sanonut, ettei halua että viiskymppisenä olen katkeroitunut akka sille kun se ei päästänyt lähtemään... Tosin siinä vaiheessa kun herra havaitsi, ettei matkustaminen matkustamalla vähene, hän mahdollisesti totesi, ettei tämä sovikaan hänelle.

Joten, meidän kohdalla mun matkustusvimma ja parisuhde ei toiminut. Todennäköisesti paljon muutakin oli eroon vaikuttamassa, mutta tämä nostettiin pääsyyksi.
"Kattele ny se maailma kunnolla ettei tartte toista kertaa lähteä!"

Anonymous

  • Vieras
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #3 : 18.04.2005, 13:55:39 »
Meillä toimii niin, että minä matkustan ja poika odottaa kotona. Ikävä tulee molemmille, mutta tämä matkustaa/ei matkusta -asetelma on ollut alusta asti selvä, joten kummallakaan ei ole ollut mitään urputtamista asiaan. Näillä "ehdoilla" 2 vuotta sitten suhde myös aloitettiin.

BlueZ

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 771
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #4 : 18.04.2005, 19:44:04 »
Jane: Olemme kohtalontovereita... :) Oma avomieheni ei ole kiinnostunut matkailusta ja vaikka olen ehdottanut edes parin päivän mittaisia reissuja Tallinnaan ei mies lämpene. Olen suhteemme aikana ollut yhdellä kuukauden ja yhdellä 2 viikon reissulla, parilla pienellä reissulla ja ensi kuussa lähden taas. Hän on ne tähän mennessä kestänyt, mutta entä kun syksyllä lähden vuodeksi pois? Vaikka hän kuinka tahtoisi uskoa yhteiseen tulevaisuuteemme, pelkään että hänen kanssaan käy samoin kuin sinulla: palattuani huomataan, etteivät erilaiset elämäntapamme sovi saman katon alle. Asiaa ei yhtään helpota se, että tahdon jossain vaiheessa vaihtoon ja jossain vaiheessa varmaankin muutan ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Mies taas ei tahdo jättää Suomea, eikä usko saavansa mitään muuttamalla ulkomaille.

Tällä hetkellä olemme onnellisia, mutta 4,5kk päästä lähden pitkäksi aikaa pois, eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Mutta intohimoa on ihan turha lähteä hillitsemään edes rakkaudesta toiseen ihmiseen. Kyseessä on elämäntapa ja harrastus, jonka antama henkinen kokemus ylittää parisuhteista saadun turvan ja läheisyyden tunteen. Jos hän vain pystyisi kanssani jakamaan edes matkustelun olisi tulevaisuus valoisampi.

Tärkein taito - ja vaiken oppia - on menettämisen taito. Joskus vaan tietää, että on parempi päästää irti kuin takertua valheeseen.
i]"I feel at home here / in the middle of nowhere." - Kings of Convenience: Summer on the Westhill [/i]

anicca

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 507
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #5 : 18.04.2005, 23:30:30 »
Mulla on hyvä tilanne: kumpikin tykätään matkustaa. Vain matkakohteista on erimielisyyksiä, kun poikaystävää ei oikeestaan Euroopan kaupungit kiinnosta: hän haluaa joko metsään vaeltamaan tai sitten Aasiaan  :lol: .
Yhdessä on kiva suunnitella kaikenlaisia reissuja, vaikka viimeisen vuoden aikana ollaan jotenkin kyllä onnistuttu tekemään reissumme erikseen...Mutta sekin on kiva, että yksin voi lähteä reissuun, eikä toista haittaa, kun sillä on omat reissunsa :roll: . Mutta siis noin ylipäänsä tavoitteena on tehdä yhdessä vielä lukuisia matkoja tulevaisuudessa - eli kyllä se tietty yhdessäoloa helpottaa, kun kumpaakin on se matkailukärpänen päässyt puraisemaan :D !
 következö buszon
Rajta leszek én is

Cachorro

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 567
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #6 : 19.04.2005, 07:57:17 »
Vaimoni ei tykkää reissata samalla tavalla ja yhtä paljon kuin mie. Hän tosin ymmärtää reissuhaluni ja häntä ei (ainakaan hirveästi) haittaa se, että mie reissaan. Hän tietää ja ymmärtää, että mie ahistuisin aivan liikaa, jos ei päästäis miuta reissaamaan.

Hyvin menee! Kannattaa tehdä suhteen alussa selväksi omat intohimot ja toisen on opittava elämään sen kanssa. Tietty täytyy itsekin joustaa, eikä olla - eikä antaa toisen olla - omien intohimojensa orja.
quot;Cachorro sem vergonha"

jane

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 410
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #7 : 19.04.2005, 10:50:37 »
Lainaus käyttäjältä: "Cachorro"
Kannattaa tehdä suhteen alussa selväksi omat intohimot ja toisen on opittava elämään sen kanssa.


Ainut vaan jos uudet intohimot heräävät suhteen aikana :) .

Itse ainakin olin sen verran lapsonen kun aloimme seukata, että eka reissu oli juuri ja juuri tehtynä. SIlloi sitä ei vielä tiennyt, millaisiin mittasuhteisiin reissaaminen päätyy. Nyt tuntuu, että sitä tekee liiiiiankin selväksi, het ensi lauseessa - että tykkäätsäreissata, ai et vai, no moikkamoi sitte.
"Kattele ny se maailma kunnolla ettei tartte toista kertaa lähteä!"

make

  • Vieras
reissut
« Vastaus #8 : 19.04.2005, 12:54:08 »
Meillä taitaa vaimon kanssa olla ideaalitilanne ainakin tuon reissaamisen suhteen: molemmat tykkää reissata yhtä paljon, saman tyylisesti ja kohteetkin on ollut helppo valita.

eeva

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 80
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #9 : 19.04.2005, 14:38:35 »
No tässäpä hyvä topicci. Itsekin olen paininut tämän ongelman kanssa. Viiden vuoden aikana oma reissukuume on kasvanut hillittömiin mittoihin, mutta miestä ei voi vähempää moinen rahantuhlaus kiinnostaa. Asiasta on riidelty ja itketty. Aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin lähtenyt ilman häntä, joten en lähtenyt ollenkaan. Nyt olen alkanut lähteä itsekseni, joko työkavereiden tai tyttökavereiden kanssa. Vähän on hapanta herraa, kun lähtö tulee, mutta antaa kuitenkin mennä, koska tietää, että tämä on minulle tärkeää. Juuri lähdön hetkellä tuntuu siltä, että miksi nyt lähden ilman miestä, mutta takaisin tuleminen on onneksi niin ihanaa, että ikävät tunteet unohtuvat.

En tiedä, meneekö tämä matkahulluus ohi vai pysyykö se minun ja mieheni välissä. Sitäkään en tiedä, tuleeko se jossain vaiheessa rikkomaan meidän liiton. Tiedän vaan sen, että maailmalle on päästävä, enkä suostu jäämään kotiin vain, koska toinen vaatii sohvaseuraa.

jassu

  • Vieras
Meillä myös samaa havaittavissa!
« Vastaus #10 : 19.04.2005, 21:31:29 »
Me ollaan oltu kimpassa 10 vuotta ja kohta 8 naimisissa. Silti ollaan käyty yhdessä laivoja lukuunottamatta vaan häämatkalla.
Mua polttelee kova matkakuume koko ajan ja mies ei lämpene  :cry:
Tosin nyt rajottaa myös hieman pikkuneiti 1 vee. Olen kans reissannu yksin ja kaveriporukalla mut yhdessä olis toki kivempaa...
Reissussa vaan miettii miten olis kiva kokee tääkin juttu yhdessä!
Ehkä joskus sit taas mennään...

Astrosus

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 141
    • ICQ Messenger - 30483897
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #11 : 19.04.2005, 21:56:06 »
Meillä on Miehen kanssa asiat ihan hyvin tässä suhteessa. Reissuja tehdään yhdessä ja oletettavasti Mieskin tykkää matkailla. Tosin matkojen suunnittelu ja suurin intoilu on meikäläisen heimiä, toinen on vaan niin tasanen, ettei turhia innostu. Mulle taas suunnittelu ja haaveilu on puolet matkustelun ilosta. Eikä vaihtoon meneminenkään ole mikään ongelma, minä menen (tosin vain yhdeksi lukukaudeksi) ja toinen jää ja tulee sitten jossain välissä kattomaan. On siitäkin joskus puhuttu, että voitaisiin mennä töihin ulkomaille.

Valitettavasti opinnot ja vakituinen työpaikka molemmilla aika tehokkaasti kahlitsee kotimaahan, mutta toisaalta, palkallinen kesäloma on poikaa :) Sitä ei sitten taas tiedä miten matkailun käy siinä vaiheessa, kun vaihdetaan ns. oikeisiin 9-17 töihin, mutta näillä työllisyysnäkymillä pätkätöiden välissä varmaan voi käydä reissussakin.
liquando insanire iucundum est!

Anonymous

  • Vieras
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #12 : 19.04.2005, 23:59:07 »
Voih....mullapa taitaa suhde nyt olla kaatumassa molempien reissukuumeen takia. Kesakuuksi menen reilaamaan, rakkaani pyorailee ympari Eurooppaa heina- ja elokuun ja sitten lahtee loppusyksylla puoleksi vuodeksi Australiaan, mulla taas alkaa opiskelu. Kaikki tama oli jo suunniteltu ja tiedossa myos kun puoli vuotta sitten seurustelemaan alettiin (ei mikaan kauhean pitka suhde viela, tiedan, mutta pisin ja vakavin mulle toistaiseksi). Kuitenkin oletus oli etta yhdessa pysytaan mutta pari viikkoa sitten herra totesi etta ehka olisi helpompaa erota kun karsia kamalaa ikavaa se melkein vuosi. Samat ajatukset mullakin mielessa kaynyt mutta naiivisti uskon etta rakastamalla ja tahtomalla siita selvittaisiin. Etta nain meilla...molemmilla kuitenkin kova kiinnostus reissaamiseen mutta ei vaan nyt mene suunnitelmat yksiin.

Susanne

  • Vieras
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #13 : 20.04.2005, 13:01:30 »
Olen elänyt yhteiselämää avomieheni kanssa 15 v ja alussa teimme muutaman yhteisen reissun. Aloite matkaanlähdöstä tuli aina minulta ja kuvittelin, että mieheni oli yhtä innokas reissaja kuin minäkin. Toisella reissulla totesin, että yhteiset matkat on parempi unohtaa. Olen tottunut reissailemaan omatoimisesti ja mieheni olisi halunnut pysyä turvallisesti oppaiden luotsaamilla retkillä. Mieheni hallitsee englannin välttävästi, mutta reissussa hän ei suostunut sitä puhumaan sanaakaan. Kaikki yllätykselliset tilanteet saivat hänet kaipaamaan takaisin Suomeen ja matkasta muodostui kärsimys meille molemmille erilaisten odotusten vuoksi.  Puhuimme asian selväksi ja sovimme, että hänen ei tarvi osallistua matkantekoon Suomen rajojen ulkopuolelle.
 Minuun iskee levottomuus, joka kevät ja tulemme hyvin toimeen keskenämme, kun saan lähteä matkakuumettani sammuttamaan.
Yhteinen lapsemme on nyt 13v ja hänen kanssaan olen matkustellut, joka vuosi.  Viime kesänä reissasimme 5vk Euroopassa rinkat selässä ja vielä taidamme ehtiä ainakin yhden reissun tehdä, ennenkuin äidin matkaseura alkaa tuntua tylsältä. Miehelle matkamme aiheuttavat ylimääräisiä tykytyksiä, mutta hyvin hän ne on kestänyt. Säästelemme häntä pahimmilta kommelluksiltamme ja jätämme ne kertomatta.  :shock:  :roll:

jassu

  • Vieras
allekirjoitan ton sun tekstin...
« Vastaus #14 : 20.04.2005, 13:14:52 »
Lainaus käyttäjältä: "Susanne"

Alussa teimme muutaman yhteisen reissun. Aloite matkaanlähdöstä tuli aina minulta ja kuvittelin, että mieheni oli yhtä innokas reissaja kuin minäkin. Toisella reissulla totesin, että yhteiset matkat on parempi unohtaa. Olen tottunut reissailemaan omatoimisesti ja mieheni olisi halunnut pysyä turvallisesti oppaiden luotsaamilla retkillä. Mieheni hallitsee englannin välttävästi, mutta reissussa hän ei suostunut sitä puhumaan sanaakaan. Kaikki yllätykselliset tilanteet saivat hänet kaipaamaan takaisin Suomeen ja matkasta muodostui kärsimys meille molemmille erilaisten odotusten vuoksi.  Puhuimme asian selväksi ja sovimme, että hänen ei tarvi osallistua matkantekoon Suomen rajojen ulkopuolelle.
 
NÄIN myös meillä!!! Tosin nyt on lupautunut lähtee parin viikon reissuun kesällä jopa Suomen ulkopuolelle.  :D

Anonymous

  • Vieras
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #15 : 22.04.2005, 15:02:55 »
Olen seurustellut nyt puoli vuotta nykyisen miesystävän kanssa. Lähden marraskuussa Etelämantereelle sekä kiertämään Etelä-Amerikkaa yht. n.3½kk. Vähän hirvittää erossa olo, mutta mun mielestä pieni ero tekee suhteelle todella hyvää!:) jos suhde kestää muutaman kk eron niin sitten se suhde kyllä kestää melkein mitä vain... :lol:

mieheni tykkää myös matkustaa, mutta rahatilanne sekä opiskelut estää matkalle lähdön...

minä aion ainakin matkustaa koko loppuelämäni, sinkkuna tai ei-sinkkuna! suhde ei minua estä =)

hile

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 379
    • MSN Messenger  - reija20_00@hotmail.com
    • Profiili
    • http://spaces.msn.com/members/brxtnrabbit/
    • Sähköposti
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #16 : 22.04.2005, 15:31:33 »
Lainaus käyttäjältä: "Anonymous"
minä aion ainakin matkustaa koko loppuelämäni, sinkkuna tai ei-sinkkuna! suhde ei minua estä =)


Nain on nakkarit.
 love to see my people living in love ,
I 'ate to see dem fighting an' swimming in blood.

I-Wayne -Living In Love

Cherbourg

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 192
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #17 : 22.04.2005, 16:36:54 »
Seurustelin vuoden ajan pojan kanssa, joka ei ollut ikinä käynyt yksin edes naapurikaupungissa. Tuon vuoden aikana olin 4 kuukautta reissussa, yhden kuukauden syksyllä Ranskassa ja kolme kuukautta Karibialla talvella. Pari kuukautta Suomeen paluuni jälkeen suhde päättyi eroon. Suurin syy ei ollut matkustaminen, mutta kyllä tuo 3kk ero vaikutti aika paljon asiaan. Ikävä oli hirveä reissun aikana ja odotukset todella korkealla, kun palasin.

Paras olisi, jos löytäisin kumppanin, joka myös pitää matkustamisesta. Nyt voin oikeastaan mennä ja tulla miten haluan, mutta vähän pelottaa, että päättyykö tulevaisuudessa kaikki suhteet eroon ainaisen matkustushimon takia.

merjatarja

  • Aloittelija
  • Viestejä: 3
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #18 : 22.04.2005, 22:59:38 »
Onneksi meilläkin molemmat tykkää reissata, vähän eri tavalla mutta kuitenkin. Yhdessä ollaan oltu 2,5 puoli vuotta ja vasta yhdellä viikon reissulla yhdessä. Minä olen se joka on enempi reissanut, opiskelija kun olen niin on helpompi lähteä :) Kavereiden kanssa on oltu matkalla. Mies on ollut vain kerran sinä aikana, kaksi viikkoa pois. Jotenki olen tottunut siihen että se oon minä joka aina lähtee :)

Kyllä se on kiva kun molemmat tykkää reissata, seurava yhteinen matka on kuitenkin tiedossa vasta noin kahden vuoden päässä.Kesäkuu menee reilatessa ja ensi vuoden alusta 4 kk on tarkoitus kierrellä aasiaa. Se matka on ollut tiedossa ja kun seurustelu alotettiin ja varmasti menee hyvin. Innolla kuitenkin odotan että pääsen oman kullan kans matkalle ja niitähän kerkiää elämän aikana varmasti tehdä monta :D Pientä erimielisyyttä on vaan matkan luonteesta, ite reissaan mieluummin vapaasri, kiertelemällä maata enkä jumitu yhteen paikkaan. Miestä taas ei sais rinkka selässä ja ilman hotellimajotusta mihinkään :) Hotellilomia oon kyllä kokeillut ja täytyy myöntää että on niissäkin hyvät puolensa. Sitä vaan tottuu liian hyvälle.. :)

Yhteistä matkaa odotellessa...  8)

Kuukkeli

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 93
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #19 : 23.04.2005, 20:46:19 »
Meillä minä olen ehdottomasti innokkaampi matkustamaan, mutta toistaiseksi mies on lähtenyt aina mukaan kun hänellä on ollut siihen taloudellisesti/ajallisesti mahdollisuus. Yhdessä on oltu 8v. Oikeastaan homma toimii niin, että minä ilmoitan, että olen lähdössä matkalle, ja kysyn ostanko yhden vaiko kaksi lippua  :wink: Hän on erinomaista matkaseuraa, mutta tavallisin argumentti matkustamista vastaan on "sillä rahalla saataisiin uusi sohva". Sitä sohvaa ei ole vieläkään ostettu, vaikka sitä on mietitty nyt 6 vuotta  :wink:
She’s got her ticket, I think she gonna use it, I think she going to fly away. No one should try and stop her. Persuade her with their power. She says that her mind is made"
-Tracy Chapman-