Matkailu ja Suhde.

 (Luettu 80384 kertaa)

Illusion

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 732
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #160 : 14.08.2006, 19:33:19 »
Ei totta vie, luin juuri tuon Urho_Kekkosen linkittämän keskustelun ja olin tipahtaa tuolilta! :lol: Huhhuh, melkein hengästyttää.

Mutta minua jäi kovasti mietityttämään, mikä perhana, Fishbone ja Berlin, teille tuli, kun niitä häitä ei vietettykään? Vetikö jompikumpi oikeasti sen moottorisahan kentällä esiin vai huomasitteko lopulta olevanne yksi ja sama henkilö, mikä saattoi hivenen vaikeuttaa etenemistä kohti hääkellojen kumahtelua? :)

allika

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 143
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #161 : 18.08.2006, 10:01:44 »
Lainaus käyttäjältä: "Illusion"
Mutta minua jäi kovasti mietityttämään, mikä perhana, Fishbone ja Berlin, teille tuli, kun niitä häitä ei vietettykään?


Kuin myös, vaikutti niin tasapainoiselta tuo teidän suhde tästä nopeasti lukaístuna.. Häät järjestettäisiin Helsinki-Vantaan lähtöaulassa nro 2. Tapahtumaa voisi markkinoida performanssitaiteena ja rahat anoa EU:lta. Ensimmäisten häiden jälkeen voisitte lähteä maailmanympärimatkalle ja avioitua uudelleen jokaisella lentokentällä, jossa on minimissään stoppi vrt. Pamelan ja Kid Rockin menimme-naimisiin-taas Ameriikan Tour 2006. Ehkä joku juorulehti sponssaisi matkan? Seiska, News of the World?  :roll:

ellina

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 743
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #162 : 18.09.2006, 18:12:44 »
Nayttaa pahasti silta, etta poikaystavan kanssa on hyvin erilaiset matkasuunnitelmat tulevalla talven reissulle. (Hanen suunnitelmansa ovat liian kalliita minulle talla hetkella) Nailla nakymin nayttaa vaistamattomalta, etta matkustamme erikseen ainakin 3 kuukautta. Olen kylla matkustanut yksin aika paljon, mutta 3 kuukauden ero tuntuu liian pitkalta, vaikka se ei tulisi olemaan pisin erossa vietetty aika. Olimme sentaan viime vuonna 5 kuukautta eri paikoissa. :( Kai tahan kuitenkin jokin ratkaisu loytyy...

sari_p

  • Aloittelija
  • Viestejä: 12
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #163 : 18.09.2006, 19:40:43 »
Jessus että tunnen itseni vanhaksi :oops: mutta kommentoimpa silti.
Ja olen ilmeisesti aivan väärää kohderyhmää tälle foorumille; kun kimpassa on tullut oltua 20 v :D. J
a silloin kun muut reilasi niin tein töitä ja opiskelin. Hyvin on ehtinyt näin 'vanhemillakin';) päivillä.

Eikö voi ajatella niin, että suhde kehittyy vuosien varrella ja löytyy niitä yhteisiä harrastuksia vähitellen?

Meillä rakennettiin ensin 'perusasiat kuntoon' ja nyt kun alkaa arki pyöriä rutiinilla ollaan alettu yhdessä matkustamaan ei siis travellaamaan tai reilaamaan:D

Kieltämättä minä kait sen laitoin liikkeelle ja edelleen miehellä on enenmän 'liikekitkaa'. Kummasti vaan tulee tehtyä vähintään matkaa vuodessa; yleensä yks lyhempi Euroopassa ja toinen pidempi Aasiassa.
Tärkeintä on tehdä kompromisseja (puolin ja toisin) ja kuunnella myös mitä toinen haluaa niin yleensä asiat onnistuvat.
Jos nyt ei ne hemmetin kivikasat enää kiinnosta niin kyllä sitä voi pitää breikin ja relata välillä ja sen jälkeen jatkaa kivikasojen katselua.
Tai jos toinen nyt vaan haluaa viettää 2 pvää Sporen 'elektroniikka helveteissä' tinkimässä muutamasta egestä ja itse haluaa notkua kahviloissa katselemassa ihmisiä se on se suunnitelma sitten. Reissussakin pitää olla omaa aikaa.
Tai etsiä matkakohteita joissa on jotain mistä molemmat pitää. Meillä esim viinitilakierrokset. Vieläkin haikeudella muistellaan Aussien viinejä joita täältä ei saa :)

Onneksi meillä on suht sama näkemys siitä mitä halutaan tehdä & nähdä. Ja siksi en voisi kuvitella lähteväni minnekkään yksin enää; 4 vuotta eri paikkakunnilla opiskelua riitti.

Menee vähän ohi aiheesta mutta ehkä sitä voisi vielä sen sanoa, että joskus pitää olla _kärsivällisyyttä_ katsoa asioita pidemmällä aikavälillä, enkä tarkoita kuukausia vaan ihan vuosia. Elämä nyt vaan on sellasta, että välillä kulkee paremmin ja toisinaan ihan loistavasti:)
Kaiken näköistä voi suunnitella ja olla edottomasti jotain mieltä mutta aina vaan asiat ei mene niin kuin _itse_ haluaa. Myöhemmin huomaa, että kaikella on tarkoituksensa.

Enää reilu vko ja sitten Pekingiin :D :D

cherry3

  • Aloittelija
  • Viestejä: 8
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #164 : 27.12.2006, 23:09:09 »
Miehen ylipuhuminen meillä kesti muutaman vuoden ja viime kesänä oltiin ensimmäistä kertaa kahdestaan reissussa ja sille tielle sekin jäi! Eli matkakuume nousi eikä se enää laskekaan. Ens kesänä kutsuu Espanja ja kyllä mä vielä saan sen raahattua vaikka mille seikkailulle! :D
arpe diem.

Kylli

  • Aloittelija
  • Viestejä: 8
    • Profiili
Matkailu ja suhde.
« Vastaus #165 : 28.12.2006, 20:37:27 »
Mielenkiinnolla lueskelin muiden kokemuksia suhteen kestävyydestä reissailun aikana.. Meillä tilanne on sellainen, että muutaman viikon kuluttua on 7 kk ero edessä. Kuulostaa kauhean pitkältä ajalta, mutta loppujen lopuksi tuo aika taitaa hurahtaa molemmissa päissä aika nopeaa.

Toisen puoliskon kanssa olemme sopineet, että suhteen jatkumista palattuani ei pidetä itsestään selvyytenä. Mennään nyt päivä kerrallaan. Vaikka tällä hetkellä tuntuu, että tässä on se elämän rakkaus, tunteet voi olla pitkän eron jälkeen aivan toisenlaiset. Toivottavasti ei. Viimeiset kolme vuotta meillä kyllä on ollutkin sellaista vuoristorataa, että toisaalta en usko, että pikku paussi tätä paloa voi sammuttaa.. Mutta sen näkee sitten loppukesästä :?

Ja se on sovittu, että molemmilla on vapaus olla niin kuin lystää tuon eron aikana. Hyvä vai huono päätös, tiedä häntä.. Lujaa kuitenkin luotan :roll:

Jo'ann

  • Aloittelija
  • Viestejä: 8
    • MSN Messenger  - sus_sky@hotmail.com
    • Profiili
    • Sähköposti
ensimmäinen yhteinen reissu
« Vastaus #166 : 18.03.2007, 19:13:33 »
Pohdintoja ennen ensimmäistä yhteistä reissua...

Neljä vuotta ollaan oltu yhdessä ja nyt on viimein matka todella varattu Irlantiin. Itse rakastan matkustamista mutta mieheni ei ole koskaan ollut tukholmaa pidemmällä. Pientä innostusta tuntuu kuitenkin olevan, sillä viimeeksi olin kuukauden reisulla Uudessa Seelannissa, reisulla tuli viestinä pyyntö saada lähteä seuraavalla kerralla mukaan. Ja pitihän se "lupaus" lunastaa heti kun mahdollista.

Sain vapaat kädet matkansuunitteluun, mikä jostain syystä aiheutti kauheesti paineita ja olin melkein perua koko homman. Haluan niin kovasti että rakkaani innostuu matkustamisesta joten kohteen piti olla täydellinen. Noh, mikä on ensikertalaiselle täydellinen matkakohde??? ei sellaista taida olla, mutta lähdin liikkeelle siitä että kohteeseen pääsee Finnairilla, vaikka ei se olisikaan halvin tapamatkustaa. Pää asia, että finsku on "tuttu ja turvallinen" ja näin toivottavasti vähentää matkajännitystä.

Rantalomakohteet oli pois suljettu vaihtoehto heti,tosin Kreikka kiinostikin, mutta koska lomaa Korfulle ei enää saanut päädyimme loppujenlopuksi varmaamaan matkan Irlantiin. Siellä on kuitenkin sitä luontoa aika paljon, mikä on tärkeätä poikaystävälleni, ja sitä paitsi en ole koskaan käynyt siellä.

Uskon että reissu menee ihan hyvin, niin pitkää ollaan kuitenkin oltu yhdessä. Ehkä opimme jäljeen jotain uutta toisistamme =)

Hyttynen

  • Aloittelija
  • Viestejä: 5
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #167 : 20.03.2007, 13:43:43 »
Meillä molemmilla matkailukokemukset vielä melko vähäisiä, yhteisiäkään reissuja ei siis hirveästi takana. Näin etukäteen tilanne vaikuttaa kuitenkin melko hyvältä; viihdymme todella hyvin yhdessä, intressit sopivat yhteen, matkoja suunniteltaessa otamme huomioon myös eroavat mielenkiinnon kohteet. Esim. minusta on ihanaa kun mieheni on mahdollista päästä matkakohteessamme toteuttamaan omaa harrastustaan, kalastusta. Tiedän miten paljon hän nauttii siitä jo täällä Suomessa... sitten kun hän pääsee kokeilemaan sitä uusissa, erilaisen kauniissa paikoissa.

Niin kuin täällä joku jo aiemmin sanoikin, on ihanaa saada jakaa reissussa vastaan tulevat kokemukset rakkaan ihmisen kanssa. Vaikka välillä sitten tulisikin pientä riidan poikasta....  :P
he sky is the limit when your heart is in it.

Illusion

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 732
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #168 : 21.03.2007, 21:11:15 »
En halua suhdetta keneenkään juuri nyt, tuntuu jo ajatuksena niin hankalalta sopia reissuista, niistä riitelystä puhumattakaan. Olen tilanteeseeni tyytyväinen: saan olla juuri niin itsekäs kuin olen, matkustaa minne vain, milloin vain ja kuinka pitkäksi aikaa tahansa! Matkalta löytyy "poikaystäviä", jos niin tahtoo, voi matkustaa tovin yhdessä, jos mieli tekee, ja erota, kun siltä tuntuu. Ah, miten hyvältä tuntuukaan olla yksin ja näin pirun itsekäs!

Sale

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 144
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #169 : 22.03.2007, 16:29:15 »
Tätä kysymystä olen hieman mietiskellyt parin viime vuoden ajan. Olen 26-vuotias ja koko ajan matkuselemassa, mutta kuitenkin haluaisin jonkun rinnalle, jonka kanssa kokea tämä kaikki. Ja viime aikoina en ole ollut kovinkaan innokas lyhyisiin parisuhteisiin, vaan olen ihan vaan pitäny silmät auki, että jos jotain pidempää tulisi vastaan, se kävisi oikein hyvin. Mutta miten saada se onnistumaan, kun en ikinä tiedä missä asun. Matkustelen suhteellisen paljon, mitä en näe ongelmana parisuhteelle. Mutta se seikka, että en ikinä tiedä missä asun seuraavaksi näen suuremapana ongelmana. Eli En todellakaan tiedä missä asun ensi kesänä.

Edellinen parisuhde kosahti välimatkaan. Hän oli intiasta, ja se teki suhteesta täysin mahdottoman, sillä hän ei ollut valmis matkusteluun edestakaisin, intian passin ja bollywood työnsä takia. Nyt olen erittäin tyytyväinen. Nykyinen tytöystäväni on amerikkalainen, ja erittäin innokas matkustelemaan. Ja nyt pystyn olemaan toiveikas. Yhtä äkkiä en näekään matkustelua ongelmana. Olemme puhuneet asiasta paljon ja olemme todenneet, että ei anneta välimatkojen haitata. Ja on niin kiva vain kysyä: lähetäänkö viikonloppuna pariisiin. Ja yleensä vastaus on: okey! on niin kivaa ja helppoa. Ja totta kai me molemmat nautime myös yksin matkustelusta... joten  yksin olo ei haittaa.

Strange Little Girl

  • Tuplatonnitallaaja
  • Viestejä: 2 340
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #170 : 23.03.2007, 00:40:17 »
Lainaus käyttäjältä: "Sale"
Matkustelen suhteellisen paljon, mitä en näe ongelmana parisuhteelle. Mutta se seikka, että en ikinä tiedä missä asun seuraavaksi näen suuremapana ongelmana. Eli En todellakaan tiedä missä asun ensi kesänä.


No tassahan se ongelman ydin onkin. Kun kaikki haluaa vaan "asettua aloilleen". Olisi ihanaa elaa jonkun sellaisen kanssa, jolle voi sanoa, hei, lahdetaanko talveksi toihin jonnekin lampimaan, tai mennaanko vapaaehtoistyohon Afrikkaan puoleksi vuodeksi? Suurin osa tapaamistani miehista on sita mielta etta no mennaan vaan, mutta ensin taytyy suunnitella ja saastaa ja miettia ja ehka sitten joskus vaikka tammikuussa 2012? Haluaisin asua sellaisia puolen vuoden patkia eri maissa ja mantereilla, ja kovin moni ei ole valmis sellaiseen "juurettomuuteen", mika on saali.....onneksi nailla sivulla on sentaan viela muutama sukulaissielu :) Viimeinen suhde Englannissa kariutui juuri tahan- han halusi ostaa talon ja rakentaa uraansa. Matkustettuaan kaksi vuotta han koki "hoitaneensa" matkustuksen elamastaan, eika ymmartanyt etta minulle se on osa elamaa, ei vain kausi.....
She rides rollercoasters but never screams

psycho

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 464
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #171 : 24.03.2007, 00:37:12 »
Lainaus käyttäjältä: "Strange Little Girl"
Lainaus käyttäjältä: "Sale"
Matkustelen suhteellisen paljon, mitä en näe ongelmana parisuhteelle. Mutta se seikka, että en ikinä tiedä missä asun seuraavaksi näen suuremapana ongelmana. Eli En todellakaan tiedä missä asun ensi kesänä.


No tassahan se ongelman ydin onkin. Kun kaikki haluaa vaan "asettua aloilleen". Olisi ihanaa elaa jonkun sellaisen kanssa, jolle voi sanoa, hei, lahdetaanko talveksi toihin jonnekin lampimaan, tai mennaanko vapaaehtoistyohon Afrikkaan puoleksi vuodeksi? Suurin osa tapaamistani miehista on sita mielta etta no mennaan vaan, mutta ensin taytyy suunnitella ja saastaa ja miettia ja ehka sitten joskus vaikka tammikuussa 2012? Haluaisin asua sellaisia puolen vuoden patkia eri maissa ja mantereilla, ja kovin moni ei ole valmis sellaiseen "juurettomuuteen", mika on saali.....onneksi nailla sivulla on sentaan viela muutama sukulaissielu :) Viimeinen suhde Englannissa kariutui juuri tahan- han halusi ostaa talon ja rakentaa uraansa. Matkustettuaan kaksi vuotta han koki "hoitaneensa" matkustuksen elamastaan, eika ymmartanyt etta minulle se on osa elamaa, ei vain kausi.....


Minusta taas “juurettomia” ihmisia on paljonkin, mutta ongelma on se, etta ei ole kovinkaan helppoa loytaa parisuhteen molemmille osapuolille mielekasta tekemista/tyota kaupungista X. Taten lopputuloksena on se, etta toinen muuttaa sinne, toinen tanne. Toistaiseksi ainakin kaikki etasuhteet ovat kariutuneet tunteiden haalistumiseen, vaikka osa suhteista ihan toimivia ja onnellisia ovat lahisuhteina olleetkin.

Toiseksi, mita sita halkoja metsaan kantamaan.

Strange Little Girl

  • Tuplatonnitallaaja
  • Viestejä: 2 340
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #172 : 26.03.2007, 03:46:14 »
Lainaus käyttäjältä: "psycho"
Toiseksi, mita sita halkoja metsaan kantamaan.


 :D  No tasta olen kylla samaa mielta. Mikas sen parempaa kun katsastaa ruskettuneita surffareita Sydneyn monilla rannoilla. Hyva, ettei mennyt liian syvalliseksi tamakaan juttu. Muistin taas, etta miksi sinkkuelama on niin kivaa  :wink:
She rides rollercoasters but never screams

Mariia

  • Reissaaja
  • Viestejä: 52
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #173 : 27.05.2007, 13:21:57 »
Se hyva puoli ulkomaisessa poikaystavassa on, etta tulee matkusteltua enemman...Molemmilla on halu nahda maailmaa yhdessa ja erikseen, ollaan suuremman osan vuodesta muualla kuin omissa kotimaissa, ainakin toistaiseksi. Parasta on se, etta kaukosuhdekin toimii eli kumpikaan ei ole esteena toisen matkustelulle, jos vaikka toinen lahtee tyoharjoitteluun kauemmaksi.  8)

zanahoria

  • Reissaaja
  • Viestejä: 46
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #174 : 29.05.2007, 21:47:17 »
Itse olin aina itsekas sinkku ja nykyaankin sitten se itsekas pirttihirmu vaimo :twisted: .
Molemmat kylla tykataan matkustella, mutta miehella on tapana laukoa enemman kommentteja tyyliin etta mitas me tehdaan sitten vanhoina ja joskus taytyy kylla asettua aloilleen. Ja sillon itse raivostun, etta sie lupasit...ja et mie meen sit kylla yksin.. Kun itselle matkustelu on aina ollut elamantapa ja se suuri intohimo, jonka jalkoihin kaikki muu on jaanyt.
Onneksi nama on toistaiseksi osuneet harvoihin heikkoihin hetkiin.. ja maailmalla ollaan ja seuraavaa muuttoa/pidempaa reissua ennen sita suunnitellaan koko ajan.
Tosin nykyisesta asuinpaikasta johtuen(en tykkaa) en ollenkaan piittaa, vaikka suunniteltaisiinkin vahan paremmin etta minne seuraavaksi, niin kauan kuin siihen menee aikaa max 6kk.... On kuitenkin kiva jos on molemmilla hauskaa myos silloin kun tekee sita rahaa pitempaa reissua varten..
Niin kuin aikaisemmin joku mainitsi se, etta molemmat loytaisivat mielekasta tyota samasta kaupungista on aika hankalaa. Tosin itse yritan ajatella, etta eihan tata enaa taydy kestaa kuin 4 kuukautta ja sitten taas tien paalle ja ensi vuoden puolella valitaan paremmin tuo tyoskentelykohde.

Tess

  • Vieras
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #175 : 10.06.2007, 03:18:15 »
Lukiessani täällä teidän tekstejä siitä, että olette useita kuukausia erossa toisistanne, järkytyn. Se ei vain onnistuisi minulta, ei laisinkaan. Kaipa olen jo niin riippuvainen kollistani, kun parin päivän ero on kyllä ihan tarpeeksi. Kuukausi ehkä menisi vielä (jos minä olisin se joka on reissussa!), mutta pidempään en haluaisi olla yhtämittaisesti eri maissa.

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt reilun vuoden ja tapailuvaiheessa jarruttelinkin suhdetta, koska hänen matkailukiinnostuksensa ei vaikuttanut olevan samaa luokkaa kanssani (plus olin vuoden lapsellisempi, sitoutumiskammoisempi ja itsekkäämpi). Hän on kyllä alusta alkaen ollut matkailusta kiinnostunut ja ennen tapaamista oli mm. ollut työharjoittelussa ulkomailla. Mutta meidän ero vaikutti olevan se, että hän ei halua matkustaa yksin ja matkustelu ja asuminen ulkomailla ei ole hänelle pakkomielle kuten se on minulle, joka haluan matkustaa olin sitten yksin, kaksin taikka porukalla. Ja se, että itse ajattelen ulkomailla olemista elämänmittaisena projektina (ainakin vielä), kun taas poikaystävälläni on jonkinlainen ajatus joskus kotiutua Suomeen ja perustaa tänne perhe.

Ensimmäinen yhteinen matkamme oli maaliskuussa, kun olimme Japanissa 3 viikkoa. Jännitin matkan sujumista hieman etukäteen, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin ja nyt ei enää tulevat reissut huoleta. Seuraava reissu on muutaman viikon päästä ja syksynä toteutamme haaveemme ja muutamme yhdessä ulkomaille. Joten voihan sitä niinkin käydä, että toisen suuri nälkä maailmalle kasvattaa toisen ihmisen pienempää nälkää. Poikaystäväni onkin sanonut, että tarvitsi rinnalleen tälläisen ihmisen, joka saa potkittua sitä perseelle, jotta se uskaltaisi lähteä maailmaa näkemään.

cariad

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 94
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #176 : 10.06.2007, 09:58:02 »
Lainaus käyttäjältä: "Mariia"
Se hyva puoli ulkomaisessa poikaystavassa on, etta tulee matkusteltua enemman...Molemmilla on halu nahda maailmaa yhdessa ja erikseen, ollaan suuremman osan vuodesta muualla kuin omissa kotimaissa, ainakin toistaiseksi. Parasta on se, etta kaukosuhdekin toimii eli kumpikaan ei ole esteena toisen matkustelulle, jos vaikka toinen lahtee tyoharjoitteluun kauemmaksi.  8)


Mulla toi ei ole ollut noin helppoa, vaikka poikaystävä onkin britti. Matkusteltua tulee tietysti aika paljon, kun reissataan toistemme luona ja välillä vaihtelun vuoksi muuallakin. Mutta kun matkailu ei ole se ongelma, vaan ulkomailla asuminen.

Itse haluan muuttaa ulkomaille ja vaihtaa maata silloin tällöin, mutta Englantia olen jo nähnyt niin paljon, että se ei enää tunnu ulkomaalta. Mieskin haluaa asua ulkomailla ja olisi valmis vaihtamaan maata useinkin, mutta haluaa samalla luoda uraa. Nyt hän onkin työpaikassa, jossa voisi asua eri maissa aina pari vuotta kerrallaan, mutta koska hommat pitää alottaa pohjalta, hän joutuisi reissussa tekemään töitä, joita ei halua tehdä. Kotimaassaan hän taas voisi saada samasta työpaikasta mielenkiintoisempia töitä, mutta mä en halua jämähtää Englantiin seuraavaksi 5-10 vuodeksi. Mä haluan asua ulkomailla nimenomaan NYT, kun olen saanut kotimaiset opintoni lopultakin päätökseen ja elämässä on hyvä aika siihen. Miehen suunnitelmiin taas tuntuu kuuluvan luoda uraa kotimaassaan seuraavat 5-10 vuotta ja asua sitten ulkomailla loppuelämä.

Kaukosuhdettakaan ei jaksa loputtomiin, joten jonkinlainen ratkaisu tähän tarvitsisi keksiä. Tällä hetkellä mä harkitsen lyhyttä asumista Englannissa, ja mies sen jälkeen niitä tylsiä töitä ulkomailla. Ahdistaa vaan, kun en haluaisi pakottaa häntä tekemään tylsiä töitä, mutta en myöskään halua luopua suunnitelmistani asua eri maissa ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Ja suhteesta ei kumpikaan haluaisi luopua.

Lisäksi mekin ollaan saatu huomata, että samasta kaupungista on vaikea löytää molemmille mieleisiä töitä. Olen nyt pari kuukautta hakenut oman alani töitä mieheni asuinkaupungista, mutta vastauksia tulee todella nihkeästi, enkä ole saanut edes yhtään haastattelua. Kotimaassa mulla olisi hyvä oman alani työpaikka, joten tuntuisi hullulta vaihtaa siitä työttömäksi tai hanttihommiinkaan. Nykyisen työnantajani firmassa olisi töitä myös Köpiksessä, ja se kiinnostaisi mua kovasti, mutta sitten pitäisi taas jatkaa kaukosuhdetta...

Suhteen, ulkomailla asumisen ja molempien urien yhteen sovittaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Ja yhtä mahdotonta on päättää mistä sitten tulisi luopua ja kumman.

fuego

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 674
    • Profiili
    • USAn Suomalaisten Foorumi
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #177 : 10.06.2007, 15:07:01 »
Cariad, kumpi on tarkeampi, tuo suhde vai se etta asut jossain muualla?

Kokeile jattaa resumesta / cv:sta suomi ja muut turhat kielet pois. Se yleensa auttaa siihen ettei ensimmaisena karsita pois. Toisekseen myos turhat detaljit kuten syntymapaiva, -paikka, kansallisuus tms. Resume toimii paremmin paitsi jos haet PhD tms opintoihin (ja res. / cv ero lyhyesti).
If a man is from Texas, he'll tell you. If he's not, why embarrass him by asking?
- John Gunther

Nakke

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 867
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #178 : 10.06.2007, 16:14:22 »
Lainaus käyttäjältä: "fuego"


Kokeile jattaa resumesta / cv:sta suomi ja muut turhat kielet pois.
Toisekseen myos turhat detaljit kuten syntymapaiva, -paikka, kansallisuus tms


No kai siihen CV:hen nyt pitää äidinkieli ja kansallisuus laittaa :shock:
ไม่เป็นไร

cariad

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 94
    • Profiili
Matkailu ja Suhde.
« Vastaus #179 : 10.06.2007, 18:56:06 »
Lainaus käyttäjältä: "fuego"
Cariad, kumpi on tarkeampi, tuo suhde vai se etta asut jossain muualla?

Kokeile jattaa resumesta / cv:sta suomi ja muut turhat kielet pois. Se yleensa auttaa siihen ettei ensimmaisena karsita pois. Toisekseen myos turhat detaljit kuten syntymapaiva, -paikka, kansallisuus tms. Resume toimii paremmin paitsi jos haet PhD tms opintoihin (ja res. / cv ero lyhyesti).


Sepä se: kun tietäisi, kumpi on tärkeämpi! Matkailu ja ulkomailla asuminen on kuitenkin ollut juttu, josta olen haaveillut koko pienen ikäni. Mutta toisaalta en halua luopua tästä suhteestakaan. Tällä hetkellä kai vaan toivon, että jos muutan vähäksi aikaa Englantiin, niin sen jälkeen joko itse innostun jäämään sinne pidemmäksi aikaa tai poikaystäväni innostuu lähtemään maailmalle. Tai että jonkun aikaa yhdessä asuttua voisi taas ajatella vaikka vuoden kaukosuhteilua, jonka jälkeen se poikaystävä ehkä jo olisikin lähdössä maailmalle.

Tämä on vähän OT, mutta olen tosiaan käyttänyt CV:tä, enkä resumea. Toisaalta työilmoituksissa on kuitenkin nimenomaan pyydetty CV:tä, ja painotan CV:ssäni aina kyseisen paikan kannalta olennaisia asioita. Mun tapauksessani myöskään turhia kieliä ei välttämättä ole, koska olen kielitaitoa vaativissa töissä. Haen itse asiassa töitä, joissa tuotetaan tekstejä englanniksi, mikä saattaa olla yksi syy siihen, että en ei-natiivina ole saanut paljonkaan vastauksia. Toinen syy voi olla hakijoiden suuri määrä. Tai sitten hakemuksissani on jotain vikaa. Mutta toivossa on hyvä elää: jos riittävästi väsään hakemuksia, niin ehkä joskus vielä tärppää. :)